Pukeutuminen

Kirppareita käytettäessä myös tuotteiden elinkaari pitenee, varsinkin, jos vegaani vielä itsekin huolehtii vaatteesta luopuessaan sen kierrätyksestä (uudelleen kirpputorille, lahjoittaminen, myyminen, lumppukeräys).

Asusteita ja vaatteita ostaessaan vegaani on kiinnostunut samoista seikoista kuin elintarvikkeidenkin kohdalla. Jälleen painotukset vaihtelevat veganismin perusteiden ja henkilön omien mielipiteiden mukaan. Jokainen vegaani asettaa erilaiset asiat ratkaisevimmalle sijalle.

Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että vegaani kiinnittää vaateostoksilla huomiota esimerkiksi tällaisiin seikkoihin (laadun, hinnan ja miellyttävyyden lisäksi):

• Valmistajan, myyjän ja markkinoijan sekä maahantuojan, mahdollisen tukkuliikkeen jne. on oltava moraalisesti ja eettisesti "hyväksyttäviä".
• Tuote ei sisällä eläinperäisiä materiaaleja tai aineksia. (Hankalia selvittää ovat liimat ja kemikaalit. Kengissä ja muissa asusteissa ja vaatteissa käytetyistä liimoista monet saattavat olla eläinperäisiä. Materiaalin käsittelyssä käytettyjä kemikaaleja on myös vaikea saada selville (esim. vaatteen pinnan käsittely likaa hylkiväksi) puhumattakaan käytettyjen kemikaalien testauksesta eläimillä.
• Tuotteen valmistus-, myynti- ja markkinointiprosessi eivät loukkaa elävien olentojen perusoikeuksia. (Esim. värien tai materiaalin ärsyttävyyden testaaminen elämillä, lapsityövoiman käyttö, tuotanto-olosuhteiden kurjuus, epäeettinen mainonta jne.)
• Valmistus, kuljetus jne. on hoidettu mahdollisimman ekologisesti.
• Vaatteen valmistus- ja alkuperämaa.
• Vaatteella haettu imago.

Vegaani ei käytä pukeutumisessaan ainakaan:

• Nahkaa.
  Usein teurastuksen sivutuote.
• Silkkiä.
  Silkkiäistoukkien kotelot heitetään kiehuvaan veteen tai asetetaan polttavan kuumaan vesihöyryyn toukkien ollessa yhä elossa. Kasvatettaessa valtavia määriä toukkia tuotanto on epäeettistä.
• Turkiksia.
  Turkistarhausta on kritisoitu Suomessakin ankarasti. Niin sanottujen varjotalojen olot ovat epäeettisiä ja eläinten ei voida olettaa voivan hyvin. Suomi on maailman suurin ketunnahkojen tuottaja -toistaiseksi. Turkistuotanto lisääntyy maissa, joissa ei ole lainkaan "rajoittavaa" eläinsuojelulainsäädäntöä. Eläinoikeusjärjestöjen mukaan esimerkiksi Kiinassa tarhojen olosuhteet ovat Suomeen verrattuna todella huonot ja raporttien mukaan venäläisillä turkistarhoilla eläimiä on menehtynyt ravinnonpuutteeseen kuljetus- ja toimitusviivästysten vuoksi.
• Villaa.
  Australiassa tuotetaan noin 80 prosenttia maailman villasta. Villan (eli lampaiden) hävikki on suurta lämpöhalvausten vuoksi. Suomessakin lampaat elävät ahtaissa ja monin tavoin huonoissa olosuhteissa. Lampaiden jalostus on viety aivan liian pitkälle ja sen aiheuttamat haitat ovat ilmiselviä. Suosittu Merino-villa on peräisin merino-lampaista, joiden kohtalona on joutua brutaalin silpomisen kohteeksi. Jalostuksen tuloksena eläimen iho luonnottoman poimuinen (paljon ihopinta-alaa = paljon villaa), mikä altistaa eläimet loistartunnalle. Tämän estämiseksi suoritetaan mulesing-nimellä tunnettu leikkaus. Toimenpiteessä ei käytetä puudutteita. Operaatiossa peräaukon ympäriltä leikataan pois palasia lihasta. Eläin joutuu kärsimään loppuelämänsä kivuliaasta haavasta, sillä vamma ei parane ikinä, varsinkin, kun haavaa ei hoideta millään tavalla.
• Untuvaa.
  (Poikkeuksia lukuunottamatta: kerätty hylätyistä pesistä lintuja häiritsemättä.) Katso seuraava kohta, höyhenet.
• Höyheniä.
  Kyniminen voidaan suorittaa eläville linnuille. Ainakin Kiinassa ja joissakin Euroopan maissa höyhenien ja untuvien tuotanto on kehitetty taloudellisesti mahdollisimman kannattavaksi. Joidenkin raportoijien mukaan jopa ruokintakuluistakin tingitään kovassa kilpailutilanteessa ja lintujen pitopaikat ovat ala-arvoisia. Linnut kynitään ilman puudutusta tai nukutusta. Toimenpiteessä ei välitetä siis lintujen kehittyneestä kyvystä aistia pelkoa, tuskaa tai pakokauhua. Kyniminen aloitetaan jo poikasena ja se jatkuu tasaisin väliajoin eläimen menehtymiseen asti. Kyniminen ja kynijöiden otteet aiheuttavat linnuille vakavia vammoja eri puolille kehoa. Vaikka höyhenet ja untuvat eivät olisikaan peräisin elävältä kynityistä eläimistä, on höyhenien ja untuvien ostaminen suoraa siipikarjan tehotuotannon kannattamista.