 |
|
|
|
1xJS Saanut VLAH:n arvostelussa 9 p. 
Syntynyt: 1.8.2003 Suomi Sukupuoli: Ori Rotu: Connemaraponi I. Devil King E. DT Flying Dahlia Säkä: 139cm Varsat:- Koulutus: Ratsu, 110cm, va C Hoitaja: - Om. White Horses Stable Ex.om. ja Kasvattaja: Hopeakummun Ratsutalli Päivis
Hoitaessa: Hyrrä on todella vilkas oripoika. Se tarvitsee kokeneen hoitajan joka on ennenkin toiminut orien kanssa. Kun laittaa riimua se suorastaan työntää päänsä riimuun, koska se tietää että se joko harjataan, tai sitten se pääsee ulos. Hyrrä seisoo harjatessa kiltisti paikallaan, ja nostaa kaikki kaviot. Se nauttii harjaamisesta, joten sen takia se ainakin haluaa olla kunnolla. Siinä se saattaakin vaikuttaa hämäävän helpolta hoitaa. Silloin sitä voi nimittäin hoitaa aloittelijakin. Kunhan on varmistettu, että kiimaisia tammoja ei tuoda saman aikaisesti sisään. Kuten jo sanoin harjaamisessa se on hämäävän kiltti. Kun tammoja ilmestyy näkyviin se alkaa tempoa, tanssahdella, pyöriä ja hirnua kimakasti. Aloittelija mitä luultavammin pelästyy, eikä osaa reagoida tarpeeksi nopeasti ja jää jalkoihin. Hyrrän voi jättää itsekseen riehumaan karsinaan, tai jos on tuntenut se jo pidempää ja tietää Hyrrän kunnioittavan itseään voi mennä ottamaan sitä riimusta kiinni ja käskeä lopettamaan. Kuitenkin jos on yhtään epävarma kannattaa poistua karsinasta. Hyrrä riehuu ja elvistelee siellä aikansa ja rauhoittuu sitten. Karsinaan ei kuitenkaan saa astua peloissaan. Hyrrä ei nimittäin ole mikään tyhmä. Kyllä se huomaa, jos hoitaja pelkää ja saattaa ruveta esittämään pelottavaa. Varusteitten laitto on helppoa. Satula menee aina hyvin. Suitsien laiton aikana se ei välttämättä jaksa pitää päätään paikoillaan, vaan yrittää viuhtoa sitä ympäriinsä. Asia kuitenkin korjaantuu tukevalla ja päättäväisellä otteella päästä. Silloin Hyrrä tajuaa, että ei saa liikkua, vaikka se voittaisinkin jos ruvettaisiin kilpaa rempomaan. Hyrrä on tosi innokas ja tarhassakin se riehuu aina hyvän tovin. Sen valkea karva tuottaa mutakelillä kovasti päänvaivaa hoitajalle, koska Hyrrä tykkää piehtaroida mudassa. hyvällä säällä se ei anna millään kiinni tarhassa ja sitä saattaa joutua jahtaamaan pitkäänkin. Siihen kun ei edes oveluus tepsi. Portti on kuitenkin aina suljettava. Sellaiset ihmiset jotka ovat tunteneet Hyrrän ihan siitä asti kun se tuli saavat sen helpommin kiinni. Hyrrä nimittäin tottelee heitä tosi kiltisti ja antaa kiinni heti. Eli kun tilanne näyttää toivottomalta niin kannattaa hakea joku sellainen ihminen. Niitä on mm. talliapulaiset, pitkäaikaiset hoitajat ja omistaja. Pesemisestä Hyrrä ei nauti puoliksikaan niin paljon kuin harjaamisesta. Se kuitenkin käyttäytyy hyvin. Hyrrä pelkää jonkin verran pressuja ja muita liehuvia kankaita. Sen takia sitä ei saa esim. taluttaa takki auki. Taluttaessa: Hyrrän orimaisuus tulee hyvin esiin aika ajoin. Yleensä se liikkuu kovaa ja innoissaan, mutta tottelee kuitenkin kiltisti ohjeita joita sille annetaan esim. taluttajan pysähtyminen ja nykäisy riimunarusta saa sen pysähtymään. Se saattaa kuitenkin vähän tepastella paikallaan. Sitten kun se on orimaisella tuulella, kannattaa riimunaru kietaista turvan ympärille. Sellaiset päivät oppii huomaaman jos hakiessaan sitä tarhasta/karinasta. Se on tavallista villimpi ja vaikeampi ottaa kiinni. Sellaisina päivinä se tanssahtelee, tempoo, pyörii, kiihdyttelee, esittää tavallista enemmän tammoille, ym… Sitä pitää oikeastaan kokoajan pidätellä. Usein joutuu tekemään pari ympyrääkin väliin. Se saattaa myös nousta ihan parinsentin verran pystyyn. Eli siinä tarvitaan jo kokemusta orien käsittelyssä. Taluttaminen on, kuten tarhasta hakeminenkin, helpompaa niille, jotka ovat tunteneet sen jo pitkään. Kuljettaessa: Lastaaminen on Hyrrän kanssa helppoa. Se menee aina kiltisti ja empimättä koppiin. Alkaa rouskutella siellä heiniä ja viihtyy pitkään jaloittelematta. Oli lastaus paikka mikä hyvänsä se käy aina yhtä helposti. Hyrrä viihtyy yksinkin kopissa, mutta seura ei kuitenkaan ole sen mielestä pahitteeksi. Se viihtyy aivan kaikkien kanssa, eikä sillä ole ketään erityistä suosikkia. Se sopii myös hermostuneille hevosille matka seuraksi. Se ei välttämättä saa niitä rauhoittumaan, mutta ei se kuitenkaan yllytä niiden pelkoa. Hyrrän kuljettamisessa ei ole siis kerta kaikkiaan mitään ongelmaa. Se käy helposti ja vaivattomasti. Siihen ei ikinä tarvitse varata ylimääräistä aikaa. Kilpailuissa: Kun Hyrrä otetaan pois kuljetus autosta, jossa se on aina kuin enkeli muuttuu ääni välittömästi kellossa. Se alkaa hirnua ja tanssahdella. Esittää kaikille paikalle osuville tammoille. Haastamaan muita paikalla olevia oreja taisteluun, ym… Sen harjaaminen ei ole yhtä helppoa kuin kotona, mutta se rauhoittuu siinä vähäsen. Sen taluttaminen kisoissa vaati taitoa. Näyttelyissä se ei yleensä ota rauhallisemmin kehään päästyään, päinvastoin. Yleensä se saadaan hillittyä arvostelu kuntoon ja jotkut tuomarit saattavat antaa sille joskus lisä pisteitä temperamenttisestä luonteesta. Pikku hiljaa se alkaa kuitenkin käyttäytyä paremmin näyttelyissä. Ratsastuskisoissa. Se yleensä taantuu ja alkaa keskittyä lämmittelyssä. Suorituksessa se joko on täysin mahdoton, tai sitten se antaa kaikkensa. Ratsastaessa: Kouluttaessa Hyrrä oli oikein mukava ja siitä oli helppo kouluttaa hyvä. Se nimittäin tykkäsi tehdä kouluttajan mieliksi ja se piirre sille jäikin. Eli ratsastaessakin se yrittää tehdä ratsastajan mieliksi. Sillä onkin mukava ratsastaa (kunhan kiimassa olevia tammoja ja muita oreja ei ole näköpiirissä). Hyrrä toteuttaa mielellään pyynnöstä koululiikkeitä ja mutkittelee taidokkaasti erilaisia kuvioita. Sen askeleet on pehmeät ja mukavat. Hyrrä vastaa kiltisti apuihin ja kuuntelee tarkasti ratsastajaa. Se ei kuitenkaan tykkää, jos kentällä/maneesissa on monta hevosta sen kanssa samaan aikaan. Se ahdistuu ja alkaa hangata vastaan. 1-3 muusta ratsukosta se ei vielä hermostu, mutta jos niitä alkaa olla enemmän… Hyrrä on oikea moni lahjakkuus. Se menee esteitäkin hyvin ja oikeastaan vielä paremmin kuin koulu se leiskauttelee kokoonsa nähden isojen esteiden yli 100cm-110cm. Sillä on hieno hyppy tyyli ja se osaa itsekin päätellä, koska pitää hypätä. Lisäksi se on aina mukana koko sydämellään ja saattaa unohtaa ohi menevän orinkin. Hyrrä yrittää, vaikka lähestyminen tulisi toivottamasta kulmasta. Eli esteratsastaminenkin on sillä aivan mahtavaa. Maastoesteet on sen heikoin alue. Se ei pidä siitä, että esteen saattaa nähdä, vaikka 5-10m ennen hyppyä ja se saattaa säikkyä joitakin esteitä. Siitä johtuen kieltäytymiset eivät ole harvinaisia. 5 kertaa 10:tä sen saa menemään radan läpi ilman yhtään kieltäytymistä. Maastoesteillä se hyppää 90-100cm, mutta mitä matalampia esteet ovat sitä varmemmin se ne ylittää. Silloin saattaa kuitenkin kenttäkisoissa koulutaso tippua ”liikaa”. Maastossa Hyrrä on noin yleensä ihan kiva. Se ei pelkää, eikä myöskään närkästy kun ei ole esteitä. Kilpalaukat läheisen järven rantavedessä on erityisesti sen mieleen.
              ________________________________________________________________ Tausta ©: Ritva Väänänen Kuvien ©: Wildwych Connemaras Tekstit ©: Saara Talli on suunniteltu resoluutiolle 800 x 600. |