Mike Steel:
Sinä ja Dave tuotitte kaikki RODS -levyt. Mihin niistä olet kaikkein tyytyväisin
tuotannollisesti?
Carl Canedy:
Vaikea kysymys. Mielestäni debyytillä saavutimme jotain erikoista. In the Raw:ta oli
hauska tehdä, koska se tehtiin livenä studiossa vain 18 tunnissa. Heavier than Thou:lla
oli myös hyviä biisejä ja energiaa. Se on myös yksi parhaiten tuotetuista.
Mike Steel:
Perinteisen Heavy Metallin parhaat kulta-ajat oli -81 - 83 paikkeilla. Millaista oli olla osa sitä
sceneä? RODSHAN sai paremman vastaanoton Britanniassa kuin kotimaassaan.
Carl Canedy:
Me saimme todellakin paremman vastaaanoton Englannissa. IRON MAIDEN -kiertue antoi meille
mahdollisuuden tavata fanejamme. Oli mahtavaa tavata ihmisiä, jotka pitivät
samanlaisesta musiikista kuin itse. Muistan tapauksen, kun tulin kerran ulos
eräältä klubilta RODS -keikan jälkeen. Eräs ystäväni kertoi
minulle, että minun pitäisi soittaa jossain paremmassa bändissä. Hän
sanoi "kuuskytluku on kuollut, minkä vitun takia sä soitat tällaista paskaa".
Minä mietin, hmmm, mitäs tämä juttu nyt tarkoittaa.
Mike Steel:
Tuntuu kuin musiikkilehdistö, esimerkiksi KERRANG, oli hyvin kannustava RODSIA kohtaan
kahden ekan levyn (The Rods ja Wild dogs) aikoihin, mutta sen jälkeen he
käänsivät selkänsä teille. Osaatko sanoa mitään
syitä tuolle?
Carl Canedy:
Tässä on hyvä kysymys! Lehdistö kirjoittaa juuri niin kuin niitä sattuu
huvittamaan ja ne "hotkivat sut nuorena" jos haluavat. Malcolm oli petollinen ja haastatteli
meidät taka-ajatuksin. Muistan olleeni hyvin järkyttynyt, kun luin miten sanojani oli
vääristelty jne., ja kuva Joe DeMaiosta, johon meidät oli liitetty pienenä
laatikkona, oli naurettava. Kerrang oli hyvin vaikutusvaltainen ja meillä oli silloin haussa uusi
levy-yhtiö, siten se juttu vahingoitti meitä. Mutta se oli minulle arvokas opetus ja nyt
minä tiedän miltä tuntuu olla kohulehtien uhri. On varsin kummallista
nähdä oman nimesi yhteydessä painettuna tekstiä, mitä et ole
koskaan sanonutkaan.
Mike Steel:
Let Them Eat Metal on viimeisin RODS -albumi, jonka allekirjoittanut on kuunnellut. Muistaakseni
en pitänyt siitä läheskään niin paljon kuin vanhasta matskusta.
Mitä mieltä ole kyseisestä levystä tänä
päivänä?
Carl Canedy:
Minusta tuntuu että se oli liian steriili. Muutama hyvä biisi mutta ei energiaa. Meihin
vaikutti silloin tuotantotekniikat, joita olin opetemassa, eivätkä ne sopineet THE
RODSIN musiikkiin. Sen jälkeen julkaisimme vielä kaksi levyä, Hollywood -albumi,
jolla lauloi Rick Caudle ja Heavier than Thou, jolla lauloi Schmolik Avigal.
Mike Steel:
Julkaisitteko mitään Heavier than Thou:n jälkeen?
Carl Canedy:
Ei, Heavier than Thou oli viimeinen levymme. Meillä on toki julkaisemattomia biisejä,
jotka on äänitetty demoiksi. Tulemme julkaisemaan niitä bonusraitoina vanhojen
levyjemme uudelleenjulkaisuissa.
Mike Steel:
Oliko RODSIN hajoamisen syynä se, että jäitte tavallaan kahden trendin
väliin? 80-luvun puolivälissä olisi pitänyt soittaa joko Speed Metallia tai
softimpaa Glam/AOR -kamaa.
Carl Canedy:
Se oli kieltämättä yksi syy, joka johti lopettamiseen. Myös se seikka
vaikutti, että me kaikki lähdimme eri suuntiin. Minä tein tuotantohommia, Rock
osti ravintolan ja Garyllä oli myös omat juttunsa.
Mike Steel:
Onko comebackistä ollut mitään puhetta?
Carl Canedy:
Olemme kyllä harkinneet tehdä jotain nauhoituksia. Pari lafkaa on ollut kiinnostunut ja
tutkimme vielä asiaa. Schmoulik asuu samassa kaupungissa kuin minä, eikä
Rock ja Garykään ole kovin kaukana. En uskonut enää kiinnostuvani
keikkailusta bändin kanssa, mutta olen muuttanut mieleni. Olen soitellut erään
paikallisen bändin kanssa ihan hauskanpitopohjalta. Olen uudestaan innostunut myös
biisien kirjoittamisesta ja äänittämisestä.
Mike Steel:
Siinä 84 - 85 paikkeilla teit paljon tuotantohommia Jon Zazulan MEGAFORCE -levy-
yhtiölle. Kerropa noista ajoista. Mitäs diggasit niistä Speed Metal -
bändeistä, mitä oli paljon kyseisellä firmalla?
Carl Canedy:
Eka bändi, mitä minua pyydettiin tuottamaan oli ANTHRAX. Kuulin heidän
singlensä ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Muistan kun muutamat ystäväni
kuulivat miksauksia mitä minä olin tehnyt, he sanoivat että tämä
bändi ei kyllä tule saavuttamaan mitään johon minä sanoin että
tämä on ainakin kultalevybändi. He nauroivat väitteelleni. Minusta kaikki
Jonin ja Marshan bändit olivat hyviä, heillä oli hyvä vainu.
Mike Steel:
Mielestäni kaikki työt mitä teit MEGAFORCELLE olivat onnistuneita. Erityisesti
tulee mieleen ANTHRAXIN Spearing the Disease musiikillisesti ja saundillisesti erinomaisena.
Monen mielestä se onkin heidän paras levynsä. Muistuuko mitään
erikoista noista levytyssessioista?
Carl Canedy:
Muistan paljonkin juttuja tuosta levystä. Kaikki ne egot ja selkään puukotukset.
Minun ehdotukseni antaa kenkää vanhalle laulajalle ja ehdotukseni ottaa Joey tilalle.
Kuinka avustin Joeyä, kun hän ei pystynyt seuraamaan Charlien tuplabasaria.
Hän ei pysynyt mukana tempossa. Tapa, millä bändi syytti minua siitä,
että minulla meni liian paljon aikaa tuottamiseeni, ja kuinka en onnistunut saamaan
heitä tietoiseksi siitä, mitä kaikkea tein heidän hyväkseen. Yritin
suojata Joeyä, ettei bandi huomaisi hänen heikkouksiaan ostamalla hänelle aikaa
saada kunnolla "jalat alleen". Se, kuinka loppujen lopuksi he haukkuivat minut lehdistölle ja
OVERKILL:lle, mitä pidin aiheettomana. Kuitenkin he sanoivat lehdistölle myös
asioita, jotka pitivät paikkansa. Kuten se, että minä olin ainoa joka onnistui
tallentamaan heidät juuri sellaisena kuin pitikin. Minusta tuntuu, että tuotannolliset
ideani Disease:lla auttoivat heitä pääsemään isolle levy-yhtiölle.
Eräänä päivänä meillä oli keskustelu parkkipaikalla niin
että kukaan muu ei ollut kuuntelemassa. Olennaisin keskustelussa oli, että albumi
täytyy tuottaa niin, että ANTHRAX pääsisi
hyppäämään isolle. Kun homma on valmis, ja jos tulokset eivät
tyydytä, meidän ei koskaan enää tarvitse tehdä töitä
yhdessä. Mutta tässähän sinä kuulet vain minun puoleni tarinasta.
Minulla on muuten tuolta ajalta helvetin hauska kirja allekirjoituksia. Kun teimme albumia Jon ja
Marsha olivat vasta aloittelemassa, eikä heillä ollut vielä tarpeeksi rahaa.
Minä lainasin bändille yli kaksituhatta dollaria. Aina kun annoin heille rahaa,
heidän piti allekirjoittaa. Ajan mittaan se meni yhä naurettavammaksi. Minulla on
Sigmund Freudin, Albert Einsteinin, Väiski Vemmelsäären ym. allekirjoitukset.
Olimme kaikki stressaanuneita, enkä koskaan kiinnittänyt huomiota mitä he
kirjoittivat, kunnes yhtenä päivänä kun katselin se läpi jonkun
päivämäärän vuoksi. Ne olivat hauskoja aikoja ja Danny Spitz muuten
pystyy pakittamaan nopeammin kuin kukaan, jonka tunnen.
Mike Steel:
Tuottamistasi levyistä POSSESSEDIN Beyond the Gates on sellainen, jota ei parhaalla
tahdollakaan voi pitää onnistuneena. Et oikein saanut taltioitua bändin brutaalista
särmää. Mikä meni pieleen sen levyn suhteen?
Carl Canedy:
Moni asia meni pieleen sen albumin kanssa. Käytin äänittäjää,
joka ei pitänyt Metallista. äänitin rummut liialla ambienssilla. En antanut
heidän soittaa livenä, vaan käytin jälkiäänityksiä. Se oli
suuri moka, koska bändi oli nuori, eivätkä he olleet siinä vielä
hyviä. Rumpalin taimaukset heittelehti sinne sun tänne, muutta muut seurasivat
häntä hyvin. Kun poistin tuon elementin heidän musiikistaan, taika hävisi.
Minusta tuntuu, että vokaalit onnistuivat paremmin kuin heillä ennen, mutta
musiikillisesti epäonnistuimme. Koko juttu oli pettymys ja olin pahoillani jätkien
puolesta. Yritin kyllä parhaani, mutta kadotin homman idean. Teimme levyn
pääsiäislomalla, koska Larry oli vielä high schoolissa. Mahtavia
tyyppejähän ne olivat. Mutta kun vielä masterointikin meni vituiksi, niin koko
projekti oli täysi fiasko.
Mike Steel:
Onko sinulla ollut mitään musiikillisia aktiviteetteja (soittamista tai tuottamista)
tässä lähimpinä viime vuosina?
Carl Canedy:
Olen tuottanut monia bändejä. YOUNG TURK (GEFFENILLE ja VIRGINILLE), olen
soittanut John Hahnin soololevylle (LEVIATHANILLE), erinomainen kitaristi muuten. Olen tuottanut
monia indie-bändejä: VIOLENT PLAYGROUND (BIG CHIEF), APOLLO RA, ROXX
GANG, MUSEUM OF FEAR, ST. JAMES, DREAMING OUT LAND plus monta muuta, nyt ihan
viimeksi GRAPHIC VIOLENCEA, joka on uskomattoman raskasta ja voimakasta musiikkia soittava
trio.
http://www.carlcanedy.com
canedy@icontech.com