Karjalane lehüt

Karjalane bibliotečkane

Tädä lehüttä izännüiččöü

GeoCities

Leninah näh

Oli snavnois linnas Piiteris,
Konza lükättih cuarie Miikulua,
Istuihes tilah buržuin atamana,
Buržuin atamana Kerenskoi.
I sil kodvua, sil aigaizel
Lendi merilöin taguada suuri kokkolindu,
Lindu kokko, hruabroi moločča,
Vägevä bohatteri Vladimir Iljič.
Lendi hän linnah Piiterih;
Ei cuarin vluastie hän l'uubinut,
Ei hän l'uubinut vluastie bužuiloin.
Mäni hän keskeh ruadajarahvahal,
Organizuičči hän ičel družinan
Ülen rohkien, hruabroin, udualoin.
Sanou heil nämä sanaize:
"Oi tüö, družina hruabroi, udualoi,
Nukkua ajamma müö atamanan Kerenskoin,
Ajamma hänen linnas Piiteris,
Piästämmä müö ruadorahvahan
Kovis künzilöis buržuiloin,
Luajimma müö uuven vluastizen,
Hüvän vluastin, vluastin Sovetskoin -
Ruadorahvahan i köühien krestjuanoin".
I lähti udualoi, hruabroi moločča,
Vägevä bohatteri Vladimir Iljič
Oman hruabroin družinan kera.
Ajoi hän atamanan Kerenskoin,
Ajoi hän rajan tuaksi pois,
Andoi hänel hüvät rapsut.
Luadi meil uuven vluastizen,
Hüvän vluastin, vluastin Sovetskoin.
I kui tuli kaheksastoista vuozi,
Lennettih kaikkiel päi bandat bieloit,
Bandat bieloit, bandat Kolčakan, Denikinan da Judeničan.
Tahtottih hiädiä miän nuori vluastine,
Sovetskoi vluasti ruadajien, krestjuanoin.
Siidä miän hruabroi moločča,
Vägevä vožd'a Vladimir Iljič,
Vernoin tovariščan Stalinan kera
Armijan organizuičči ruadorahvahas,
Armijan vägevän, ülen rohkien.
I keräi hän hruabroit moločat
Omah soveščanijah molodeckoih
I sanou hän omal tovariščal,
Tovariščal hruabroil, ülen udualoil,
Vägeväl bohatteril Josif Vissarionovičal
Sanou hänel nämä sanaizet:
"Oi sie, tovarišča, vernoi, udualoi,
Vägevä bohatteri Josif Vissarionovič,
Lähtemmä lüömäh bandua vražeskoida,
Annamma heil rapsut bogatirskoit,
Ajamma heijät Sovetskoil mual pois".
I lähtiettih rapsuttamah Leninskoit sokolat
Sidä vägie, vägie vražeskoida.
I sen suuren vožd'an Stalinan
Tüöndi linnah hän Caricinah
Puhastamah dorogua oigieh ajeldavua,
Andamah leibiä ruadorahvahal,
Linnan Moskovan, linnan Piiterin.
A oman družinan hruabroin, udualoin
Tüöndi lüömäh bandoi Judeničan.
Mäni družina frontal Judeničan -
Vägie oli musta mustanah,
Kai oli vägi neprijuatelin.
Rapsutettih hüö kai vägi vražeskoi,
Rapsutettih heidä kui heiniä niitettih
I ajettih heijät Sovetskoil mual pois.
I kui puhtastettih vluasti Sovetskoi,
Tuli suven rannal päi neprijuateli,
Suuri vägi karun Vrangelin,
I tüöndäü Lenin oman družinan,
Družinan hruabroin, ülen udualoin,
Lüömäh vägie karun Vrangelin.
I sanou heil nämä sanaizet:
"Oi miun družina, hruabroi, udualoi,
Rapsutitta tüö bandat Judeničan,
Rapsuttakkua nügöi bandat Vrangelin,
Ajakkua heidä Sovetskoil mual pois".
I kui udualoi hruabroi družina
Mäni frontal bojuh Vrangelin kera,
Siel vägie oli musta mustanah.
Ruvettih hüö heidä rapsuttamah
I sil kodval, sil aigaizel
Kerrittih abuh hruabroit moločat:
Stalin Josif Vissarionovič,
Vorošilov Klimentii Jefremovič
Omien hruabroloin družinoin kera
I hävitettih vägi Vrangelin,
Ajettih heijät Sovetskoil mual pois,
Annettih heil rapsut iguhizet.
Ei heil himota tulla mual Sovetskoil,
Ei heil pollettua pelduo kolhozan.
I sen suuren voiton jälgeh
Tuldih hüö linnah Moskovan,
Moskovan linnah valgiekivizeh,
Niihgo seinih Kreml'an korgien
Valmehekse heil ukset avavuttih.
Siidä hüö hruabroit moločat
Kaikkiel nelläl päi kumarruttih,
A Leninal Vladimir Iljičal erikseh.
I niis suuris heijän voittolois,
Suuri vožd'a Vladimir Iljič
Andoi heil hüvän nagruadan -
Andoi ordenat oman nimizet.
Luadi heil hüvän piiruizen
Kaikil bohatteriloil Sovetskoloil
I azetti hän meil hüvän eloksen,
Kallehen eloksen, ülen vesselän.
Siidä niis suuris dielolois
I ülen suuris omis huolilois
Rodih äijäldi ei voimah.
I kui tuučča tuli taivahal suuri pečali,
Rodih mual suuri paha mieli,
I kui päiväine langei taivahal,
Ku kuoli mual hruabroi moločča,
Vägevä bohatteri i suuri vožd'a,
Kallis učitel'a Vladimir Iljič.
Oli mual suuri pečali,
Žuali oli kaikel vluastil Sovetskoil,
Kaikil ruadajil i krestjuanoil
I kaikil pienil lapsil -
Suurda vožd'ua, neocenimoida učitel'ua,
Leninua Vladimir Iljičua.
Jätti mual hän muiston iguhizen,
Unohtumattoman muiston, kuolemattoman.
Muistamah ruvetah ünnäh ijäksi
Udualoida, hruabroida moloččua,
Vägeviä bohatterie, suurda vožd'ua,
Kallista učitel'ua Vladimir Iljičua,
Hänen hüvie, ülen kallehie dieloloi.

Armas piäsköihüt

Kuunelgua vai armas rahvahaine,
Mie sanoksendelen omas
Rukovoditel'aizes armahaizes Iljičaizes,
Kui hän duumaičči ülen pitkät suuret duumaizet
I niijen periä nägi suuret muokkaizet
Prokl'atolois carskolois
Pravitel'stvois piäliči.
Kaksikerdaizet oldih suuret sruastizet,
Daže kahtet bul'kaizet on hänes läbi käüdü,
Üksikai hän, armahaizeni,
Ei ni langeksennellut,
Vedi ruadoizet ielleh:
Ei ruadoizie piätäksennellüt,
Ni pahoih mielilih ei langennut
Miän armas Vladimir Iljičaine.
Händä ruvettih pravitel'stvaizet
Käskemäh: männä lieččimähes,
Üksikai ei hän, armahaizeni,
Männüt, ei ruadoizie piättänüt.
Oi jo sie armas piäsköihüt,
Suutuksendelit vai-go siännüksendelit,
Ku et virka miän ke ni mittümie sanaizie.
Virut sie, armahaizeni,
Krustal'nois pezäizes.
Nellätoista vuotta on kulunut,
Ku sie vierit sih pezäizeh.
Ülen suuret pitkät passibot,
Armas Iljičaine sinulles
Hüvien ruadoizien vietändiä.
Magua, armas piäsköihüt,
Krustal'nois pezäizes
Siun ruadoizet männäh ielleh,
Vedäü niidä siun armas
Tovarišča — Stalin.
Oi jo armas Iljichaine,
Ku emmä voi ni kudamih
Luaduizih siuda unohtella,
Ku suatoit meidä ülen vesseläh,
Da ülen ozakkahah elokseh,
Organizuičit nämä ühten perehen
Čomaizet elokset — kolhozaizet.
Viel suuret pitkät passibot, Iljičaine,
Ku annoit meil akkaizil pravaizet,
Mužikoin ke voimma müö viborois
I sobranijois oman iänehüön anneksennella.

Olit meil kallehena kannettuna

Olit meil kallehena kannettuna,
Ku ünnnäh kallista muailmua
Azetit hüvih luaduloih, armasta
Narodua hüvin akkiloičit.
Siuda armahat hüväizet azetettih
Olevan narodan opastuskohtaizil
Omiedas varduzies opastumah.
Hüväh luaduh opastit omua varruttas,
Da konza lähtit vierahil muahuizil,
Oldih sius monien ujezdoin umaizet.
Opasteliuvuit hüvih luaduizih
Da rahvahaiziegi opastit omah luaduzeh.
Sie valgielois vallois narodaista vardeijes
Sait nähtä äijän gor'aista,
Monet üöhüöt sie magailit saralois
Da puustis vilulois komnatois.
Kai azettelit omal varduvuol,
Azettelit linnaizet valgiekivizet,
Taloizet hüvin elettävät.
Vai ei siul ičel eliä puuttunut
Omin varduizin azetelluis kodizis,
Siuh ilgiet tauvit tartuttih,
Kudamie ei voinut lieččie ni mih luaduizih,
Ni bol'ničois ni sanatorijois.
Sie lähtit meis päi, jätit miät,
Jätit stradaimah ünnäh muailman,
Jätit kaiken ruadajarahvahan.
Oman doverijan, omat znanijat
Jätti Lenin omal tovariščal,
Monien ujezdaizien umanalaizel,
Omal drugal - kallehel Stalinal.
Jäi hänes stradaimah oma mučoi
I ülen äijä orbolapsuzie,
Kudamis Lenin huolda pidi i kazvatti.
No ei heidä Sovetskoi vluasti hüllännüt,
Ei hüllännüt, a kazvatti,
Kazvatti da hüväl dielol opasti,
Opasti da oigiel dorogal ohjazi.
Kai dieloizet miän armas rahvahaine
Azettelou siun neuvondua müöte.
Kai azettelou meil kallis vožd'a,
Monien ujezdoin umanalaine,
Kaikkien druga, tovarišča Stalin,
Siun dieluo jatkau hän izmenättä.
Jo nellätoista vuotta on proidinut,
Ku jätit sie miät, jätit igäväh;
Müö krugloit vuuvet vuotamma
Suurda pruazdnikkua, päiviä trauran,
Rahvas siuda lujemmin muistetah,
Hot' kui pitkäldi aigua kulukkah,
Hot' kui äijä vuozie kerrükkäh
Siidä päiväs, konza jätit miät.
Nügöi elaigaine meil on vesselä,
Meil kaikkie on külläldi, dovol'no.
Meil ollah dielot ühtehizet,
Ühtehizet dielot da kolhoznoit.
Ildazor'aizel, lebiändäaigaizel,
Tulemma üksih istundasijaizih.
Siel patefonat soitetah,
Soitetah da viel i pajatetah,
Meidä kaikkie vesellütetäh.

< Karjalane bibliotečkane

< Karjalazella lehüöllä (suomeksi / po-russki / in English)