Jo ülen ammui, Tiflisan linnas, eli üksi bohatta turkilaine. Äijän jumala hänel andoi kuldua; no kallehembi kuldua oli hänel ainavo tütär, Magul'-Megeri. Hüvät ollah tiähtet taivahas, no tiähtilöin tagana eletäh angelat, i net ollah vie paremmat; muga i Magul'-Megeri oli kaikis paras Tiflisan neidizis. Oli muga že Tiflisas köühä Ašik-Kerib. Oza ei andanut hänel ni midä, paiči lujua süväindä i pajatandaneruo; soittajen balalaikal i kiitäjen Turkestanan ülen ammuizien aijoin vit'az'oi, käveli hän svuad'boi müöte vesellüttämäh bohattoi i ozakkahie. Ühtes svuad'bas hän nägi Magul'-Megerin, i hüö miellüttih toine toizeh. Vähä oli nadeždua gor'an Ašik-Keribal suaha händä mučoiksi, i hän iskih igäväh, kui talvine taivas.

Vot kerran hän virui-virui sadus vinogradniekan al i jälgimäi uinoi. Täh aigah siiriči hänes matkai Magul'-Megeri omien podrugoin ke, i üksi niis, dogadihuo maguajan ašikan (balalaječniekan), jäijällel i mäni hänen luo. "Midä sie maguat vinogradniekan al, - pajatti neidine, - nouze, mieletöi, siun andilas matkuau siiriči". Ašik havačui, neidine pörähtih iäre, kui linduine. Magul'-Megeri kuuli neidizen pajon i rubei händä čakkuamah. "Jesli gu sie tiädäzit, - vastaili neidine, - kel mie pajatin tädä pajuo, sie miuda kiittäzit: tämä on siun Ašik-Kerib". - "Suata miuda hänen luo", - sanoi Magul'-Megeri, i hüö lähtiettih. Dogadihuo Ašikan igävän rožan, Magul'Megeri rubei händä küzelemäh i uspokajivaimah. - "Kui miul ei igävöijä, - vastai Ašik-Kerib, - mie siuda suvaičen, i sie ni konza et liene miun mučoiksi". - "Küzü miuda mučoiksi miun tuatol, - sanoi Magul'-Megeri, i tuatto miun pidäü meijän svuad'ban omih dengoih, i lahjoittau miuda muga, što meil molemmil täüdüü". - "Hüvä on, - vastai Ašik, - sanommat, što Ajak-Aga ni midä ei žiäleiče omua tütärdä varoin; no ken tiedäü, što jälles päi sie et rubie miuda soimuamah sil, što miul ni midä ei ollut i siul kaikel olen objazannoi. Ei, armas Magul'-Megeri, mie annoin ičel sanan; uskallan seiččeme vuotta kävellä muailmua müöte i suaha ičel bogatstvua, libo hävitä loittoizih pustin'oih; jesli sie ollet soglasnoi täh, silloi srokan proidihuo lienet miun mučoiksi". - Magul'-Megeri soglasiihes, no lizäi, što jesli naznuačittuna päivänä hän ei kiändüne iäre, silloi hän lienöü Kuršud-bekan mučoiksi, kudama jo ammui händä koziččou.

Tuli Ašik-Kerib oman muamon luo; otti matkah hänen blagoslovinnan, n'oppai pikkaraista sizärdä, riputti olgupiäs piäliči sumkan, nojavui matkasavakkoh i lähti iäre Tiflisan linnas päi. I vot hänel jälgeh ajau vsadnikka; Ašik kaččou: tämä on Kuršud-bek. "Hüviä matkua! - kergui hänel bek. - Kunnebo sie et mänis, matkalaine, mie olen siun tovariščana". Ei ollut ruadi Ašik omal tovariščal, no ni midä et luaji. Hätki hüö matkattih ühtes, jälgimäi dogadittih ičen ies jogi. Ni sildua ei ole, ni kualates kohtua. "Uija iel, - sanoi Kuršud-bek, - mie siul jälgeh uijan." Ašik heitti piälimmäizet sovat i lähti uidamah. Piästüö joven toizel puolel, kačahtih tuaksi - o gor'a! o jumala-süöttäi! - Kuršud-bek, ottahuo hänen sovat, ajoi järilleh Tiflisah; vai pölü nouzi-töhizi hänel jälgeh siliedä pelduo müöte. Tiflisah tulduo, vieü bek Ašik-Keriban sovat hänen vanhal muamol: "Siun poiga uppoi süväh jogeh, - sanou hän, - vot hänen sovat." Sanal sanomattomas tuskas langei muamo suvaittavan poijan sobien piäl i rubei valattamah niidä katkeril küünälil; sen jälgeh otti net i kandoi omal nimitetül andilahal, Magul'-Megeril. "Miun poiga uppoi, - sanoi hän andilahal, Kuršud-bek toi hänen sovat, sie olet välläl." - Magul'-Megeri muhahtih i vastai: "Älä usko, nämä kai ollah Kuršud-bekan vidumkoi; enne seiččemen vuuven proijindua ni ken ei liene miun ukoksi". - Hän otti seinäl päi oman balalaikan i spokoino rubei pajattamah Ašik-Kerib-rukan suvaittavua pajuo.

Sil keskie matkalaine tuli kengättä i alasti ühteh küläh. Hüvät ihmizet suoritettih händä i süötettih; Ašik tämän sijah pajatti heil ülen hüvie pajoloi. Täh luaduh siirdüi hän küläs küläh, linnas linnah i pagizemah häneh näh ruvettih joga sijas. Tuli hän jälgimäi Halfah. Kui aivin, mäni kofeinoih kodih, küzüi balalaikan i rubei pajattamah. Täh aigah Halfas eli paša, ülen rakas pajoloin pajattajih. Äijie pajattajie hänen luo tuodih, - ni üksi händä ei mielüttänüt. Hänen slugat muokkavuttih, juoksennellen linnua müöte. Vdrug, podidijen siiriči kofeinois kois, kuullah ülen hüvä iäni. Hüö sinne. "Läkkä meijän ke velikoin pašan luo, - ringahtettih hüö, - libo sie vastuat meil omal piäl!" - "Mie olen vol'noi ihmine, matkalaine Tiflisan linnas päi, - sanou Ašik-Kerib. - Tahton - lähten, tahton - en lähte; pajatan, konza pidäü, i teijän paša miun piäl ei ole načal'niekka." Odnako, kaččomatta sih, händä temmattih i tuodih pašan luo. "Pajata", sanoi paša, - i Ašik rubei pajattamah. I Täs pajos hän pajatti omah armahah Magul'-Megerih näh, i täh pajoh muga mieldüi gordoi paša, što hän jätti iččeh luo Ašik-Keriba-rukkua. Lieni hänel äijä hobjua i kuldua, losnittih hänen piäl bohatat sovat. Ozakkahasti i vesselästi rubei elämäh Ašik-Kerib, i lieni ülen bohataksi. Unohti hän oman Magul'-Megerin vai ei, en tiijä, vai aiga kului. Jälgimäine vuozi terväh dolžen loppiekseh, a Ašik ei ni varustaudunut matkah. Prekrasnoi Magul'-Megeri jo ei ruvennut pidämäh nadežua. Sih aigah Tiflisas päi varustelih matkah üksi kupca nellänkümmenen verbl'udan ke i 80 nevol'niekkahizen karavanan ke. Kuččuu Magul'-Megeri ičen luo kupcan i andau hänel kuldaizen juuvan. "Ota sie tämä juoda, - sanou Magul'-Megeri, - mittüizehba linnah sie et tulis, pane tämä juoda omah laukkah i joga sijas objavi, što se, ken priznainneh miun juodah izännäksi i dokažiu tämän, suau sen i, lizäksi, sen täüven kuldua." Lähti kupca; joga sijas täütti Magul'-Megerin poručenijua, no ni ken ei priznainnuhes izännäksi kuldaizel juuval. Jo hän möi počti kai omat tavarat i tuli dostaliloin ke Halfah. Objavi hän joga sijas Magul'-Megerin poručenijan. Kuulduo tämän, Ašik-Kerib juokseldau karavan-saraih i nägöü kuldaizen juuvan tiflisskoin kupcan laukas. "Tämä on miun!" - sanoi hän, temmattuo sen käjel. "Toven on, siun, - sanoi kupca. - Mie tunnustin siuda Ašik-Kerib. Mäne že teriämbi Tiflisah: siun Magul'-Megeri käski siul sanuo, što aiga mänöü loppuh, i jesli sie et liene naznuačittuna päivänä, silloi hän mänöü toizel miehel." Pahas mieles Ašik-Kerib tembai iččiedäh piäs; jäi vaigu kolme päiviä rešitel'noih čuassuh sah. Odnako, hän istuihes hevol selgäh, otti keräl huavoizen kuldaizien dengoin ke i lähti ajamah, žiäleimättä hebuo. Jälgimäi, muokattu juoksija langei hengästämättä Arzingan-mäjel, kudama oli Arzinjanan i Arzeruman välil. Midä hänen pidi ruadua! Arzinjanas Tiflisah sah kaksi kuuda pidi ajua, a aigua jäi vaigu kaksi päiviä. "Allah vsemoguščoi! - ringahtih Ašik! - Jesli gu sie miul et avutanne, ga silloi miul ei ole midä muailmal eliä!" I tahtou hän hüpätä korgiel kallivol päi alah. Vdrug nägöü alahan ihmizen valgiel hevol i kuulou kovan iänen: "Oglan (briha), midä sie tahtot luadie?" - "Tahton kuolta", - vastai Ašik. - "Laskeuvu vai tänne; jesli ollou muga, mie siuda tapan." Ašik odva laskih kallivos päi. "Astu miul jälgeh", - sanoi grozno vsadnikka. "Kui mie voin siul jälgeh ehtie, - vastai Ašik, - siun hebo lendäü, kui tuuli, a miul on jügie huavoine kannettavana?" - "Tozi on; riputa že oma huavoine miun sadulil i astu jälgeh." Jällel jäi Ašik-Kerib, kuibo ei ni starainnuhes juosta. "Midäbo sie jiät jällel?" - küzüi vsadnikka. - "Kuibo mie voin ehtie siul jälgeh: siun hebo matkuau raviembah duumua, a mie olen jo muokkavunnut." - "Tozi on; istoiče tuaksi päi miun hevol i sano kai pravda: kunne siul pidäü ajua?" - "Hot' olis Arzerumah ehtie nügöi", - vastai Ašik. "Ummista že silmät." Ašik ummisti. "Nügöi avua." Kččou Ašik: hänen ies vallotetah seinät i läimetäh Arzeruman minaretat. "Prostikkua, Aga, - sanoi Ašik, - mie hairahtuin; mie tahtoin sanuo, što miul pidäü Karsah." - "Sidähäi, - vastai vsadnikka, - mie preduprediin siuda, štobi sie sanoizit miul ihan pravdan; ummista vai tuas silmät. Nügöi avua." Ašik ičel ei usko sidä, što tämä on Kars. Hän langei polvilleh i sanoi: "Prostikkua, Aga, kome kerdua on vieräniekka siun sluga Ašik-Kerib; no sie iče tiijät, što jesli ihmine rohkeni kielastamah huondekses lähtijen, ga silloi hänel pidäü kielastua päivän loppuh sah: miul tovessah pidäü ajua Tiflisah." - "Oi olet sie mittüine, kielastaja! - sanoi tuskevuksis vsadnikka. - No ei ole midä ruadua, prostin siul. Ummista že silmät. Nügöi avua", - lizäi hän minutan proidihuo. - Ašik ringahtih ihastuksis: hüö oldih Tiflisan vorotoin luona. Tulizesti blagodarihuo i ottahuo oman huavoizen sadulil päi Ašik-Kerib sanoi vsadnikal: "Aga, konešno, tämä hüvüs siun on suuri, no luaji vie suurembi; jesli mie nügöi rubien sanelemah, što ühtes päiväs ehtiin Arzinjanas päi Tiflisah, miul ni ken ei usko: anna miul mittüine-tahto dokazatel'stva". - "Painaldaije, - sanoi toine, muhahtahuo, - ota hevon kabjan al kuakkuine muada i pane ičelles poveh; i silloi, jesli ei ruvetanne uskomah siun tovellizih sanomizih, silloi käske iččes luo tuuva sogieda, kudama seiččeme vuotta jo ei näje, voija hänel silmät - i hän rubieu nägemäh." Ašik otti palaizen muada valgien hevon kabjan al; no vai hän nosti piän - vsadnikka i hebo hävittih. Silloi Ašik ubediihes, süvämeči, što hänen avuttaja oli ni ken muu, kui Haderiliaz (Sv. Georgii).

Vai müöhä illal Ašik-Kerib löüdi oman koin. Avaittau hän usta särizijäl käjel, sanojen: "Ana, ana (muamo), avua! Mie olen jumalan gost'a, i nälläs, i külmänüt; küzün, muailman kävelijän siun poijan täh, laske miuda". Staruhan sluaboi iäni vastai hänel:  "Matkailaizien maguandasijua varoin ollah bohatoin i vägevien koit; nügöi linnas ollah svuad'bat, mäne sinne! Sie voit viettiä üön vesselüös". - "Ana, - vastai hän, - miul tiä ni kedä tuttavie ei ole i sendäh povtorin miun küzünnän: muailman kävelijän siun poijan täh, laske miuda!" Silloi hänen sizär sanou muamol: "Muamo, mie nouzen i avuan hänel uksen". - "Pädemätöi! - vastai staruha. Sie ruadi olet laskemah brihoi i gostittamah heidä, sendäh što vot jo seiččeme vuotta, kui mie küünälien periä kavotin nävön". - No tütär, ei kuunnellen hänen soimauksie, nouzi, avai uksen i laski Ašik-Keribua. Luadihuo kui aivin tervehüön, Ašik istuihes i peittonaizen volnenijan ke rubei kaččelemahes. I nägöü häne, seinäl pölühizes čehlas rippuu hänen hüväh luaduh helähtelijä balalaikka, i rubei küzelemäh hän muamol: "Mi rippuu siul seinäl?" - "L'ubopitnoi sie gost'a olet, - vastai muamo, - lienöü i sidä, što siul annetah palaine leibiä i huomei tüönnetäh siuda jumalan ke." - "Mie jo sanoin siul, - sanoi Ašik, - što sie olet miun rodnoi muamo, a tämä on sizär miun, i sendäh küzün sellittiä miul, mi tämä rippuu seinäl?" - "Tämä on balalaikka", - suutuksis vastai staruha, ei uskojen hänel. - "A midä znuaččiu balalaikka?" - "Balalaikka se znuaččiu, što sil soitetah i pajatetah pajoloi." - I küzüü Ašik-Kerib, štobi muamo käskis sizärel ottua balalaikan i ozuttua hänel. - "Ei sua, - vastai staruha. - Tämä on miun ozattoman poijan balalaikka; vot jo seiččeme vuotta se rippuu seinäl, i ni kenen elävä käzi ei sih kosketelluhes." - No sizär hänen nouzi, otti seinäl päi balalaikan i andoi Ašikal. Silloi Ašik nosti silmät taivahah i luadi moizen malitun: "O vsemoguščoi Allah! jesli miun pidänöü piästä tahtottavah celih sah, silloi miun seiččemestrunahine balalaikka lienöü moine že stroinoi, kui sinä päivänä, konza mie jälgimäizen kerran soitin sil!" - I hän bringai vaskizie struunoi vaste, i struunat sobuh brängähtettihes; i Ašik rubei pajattamah: "Mie olen köühä Kerib (matkalaine), i sanat miun ollah köühät; no velikoi Haderiliaz avutti miul heittiäkseh jürkäs kallivos päi. Hot'a mie olen köühä i köühät ollah miun sanat, tunnusta miuda, muamo, omua matkalaista". Tämän jälgeh muamo hänen rubei itkemäth i küzelöü händä: - "Kui siuda kučutah?" - "Rašid" (hüväsüväimelline), - vastai Ašik. - "Kerda sano, toine kerda kuundele, Rašid, - sanoi muamo. - Omil sanonnoil sie leikoit miun süväimen palaiziksi. Tänä üönä mie unis näin, što miun piäs tukat vallottih; - mie vot jo seiččeme vuotta on kui sogenin küünälien periä; sano sie miul, kudama imeičet hänen iänen, konza miun poiga tulou?" - I kaksi kerdua küünälien ke muamo povtori Ašikal küzünnän. Sudre Ašik nimitti iččiedäh hänen poijaksi, no hän ei uskonut. I vähäizen aijan proidihuo küzüü hän: "Razrešikkua, matuška, ottua balalaikka i lähtie; mie kuulin, tiä lähil on svuad'ba; sizär miuda suattau; mie rubien pajattamah i soittamah, i kai, midä suan, tuon tänne i juan teijän ke". - "En razreši, - vastai staruha. - Siit aijas lähtien, kui ei ole miun poigua kojis, hänen balalaikka ei lähtetellüt kois päi." - No Ašik uskaldi, što ei riko ni ühtä struunua. - "A jesli hot'a üksi struuna katkennou, - jatkoi Ašik, - ga vatuan omal imuščestval." Staruha opitteli hänen huavoizet i, tiijustahuo, što net ollah täütetüt dengoil, tüöndi hänen. Suattahuo händä bohattah kodih sah, kus oli svuadebnoi piiru, sizär jäi uksen luo kuundelemah, midä lienöü.

Täs kois eli Magul'-Megeri, i tänä üönä hänel pidi roijakseh Kuršud-bekan mučoiksi. Kuršud-bek piruičči omahizien i druzjoin ke, a Magul'-Megeri, istujen bohatan čadran (zanavieskan) tagana omien podrugoin ke, pidi ühtes käjes čaškua juadun ke, a toizes teräviä kinžualua: hän uskaldi enne kuolla, mi kui männä Kuršud-bekal miehel. I kuulou hän čadran (zanavieskan) tagana, što tuli tundematoi, kudama sanoi: "Sel'am aleikjum!" Tüö tiä vesselittökseh i piruičetta, ga annakkua miul, gor'an matkalaizel, istuokseh teijän ke; i täs hüvüös mie pajatan teil pajon". "Mindäbo ei? - sanoi Kuršud-bek. Tänne pidäü laskie pajattajat i pläššijät sendäh, što tiä on svuad'ba; - pajata že midä-tahto, Ašik (pajattaja), i mie annan siul täüven kobran kuldua."

Silloi Kuršud-bek küzüi händä: - "A kui siuda kučutah, matkalaine?" - "Šindi-gjorursez (terväh tiijustatta)." - Mibo tämä nimilöi on! - ringahtih Kuršud-bek nagron ke. - Mie enzimäizeh kerdah moizen kuulen." - Konza miun muamo oli kohtuine i muokiččih kibulois, silloi äijät susiedat tuleteldih uksih küzelemäh: poijan vai tüttären jumala hänel andoi; heil vastailtih: "Šindi-gjorursez (terveäh tiijustatta). I vot sendäh, konza mie rodiimmos, miul annettih tämä nimi". Tämän jälgeh hän otti balalaikan i rubei pajattamah:

"Halafan linnas mie join misirskoida viinua, no jumala miul andoi siivet, i mie lennin tänne kolmes päiväs!"

Kuršud-bekan velli, vähämieline ihmine, tembai kinžualan, ringahtih: - "Sie kielastat!" Kui voibi Halafas päi tänne tulla kolmes päiväs?"

"Mistöibo sie tahtot tappua miuda? - sanoi Ašik. - Pajattajat obiknovenno aivin kaikis nelläs puoles päi keräüvütäh ühteh sijah; i mie teis ni midä en ota; uskokkua miul libo älgiä uskokkua."

- "Anna jatkau", - sanoi ženiha, i Ašik-Kerib rubei uuvessah pajattamah:

"Huondeksellizen voidamizen mie luajiin Arzinjanskois dolinas, puoli päivällizen voidamizen Arzruman linnas; päiväizen laskuo vaste luajiin voidamizen Karsan linnas i illallizen voidamizen Tiflisas. Allah andoi miul siivet, i mie lennin tänne; anna jumala, štobi mie rodizimmos valgien hevon žertvaksi; hän juoksi ravieh, kui pl'asuna konattua müöte, mäjes uščeljah, uščeljas päi mäjel! Mevl'an )meijän gospodi) andoi Ašikal siivet, i hän lendi Magul'-Megerin svuad'bah."

Silloi Magul'Megeri, tunnustahuo hänen iänen, lükkäi juadan ühteh bokkah, a kinžualan toizeh. - Muga se sie piit oman sanan? - sanoi hänen podruga. - Značit, tänäpäi üöl sie lienet Kuršud-bekan mučoiksi?" - "Tüö että tunnustannut, a mie tunnustin armahan miul iänen" - vastai Magul'-Megeri, i ottahuo nožniččemet, hän leikkai čadran. Konza gu kačahtih i hüvin tunnusti oman Ašik-Keriban, ga ringahtih i hüppäi hänen kaglah, i molemmat unohtuttih. Kuršud-bekan velli ürrästih heih kinžualan ke, tahtojen püstiä molembie, no Kuršud-bek azetti hänen, virkahuo: "Uspokoije i tiijä: midä on suudittu ihmizel rodivunnas sah, sit siiriči hän ei proidi."

Toibuhuo, Magul'-Megeri ruskoni huigien periä, peitti rožat käjel i peittih čadran tuaksi.

"Nügöi hüvin nägüü, što sie olet Ašik-Kerib, - sanoi ženiha. - No sano meil, kui sie sait ajua moizes lühüös aijas tämän moizen pitkän välimatkan?" - "Pravdan dokazatel'stvaksi, - vastai Ašik, - miun sabl'a leikkuau kiven; jesli gu mie kielastellen, ga liekkähkagla miun hoikemmaksi tukkua. No parembi kaikkie on, tuogua miul sogie, kudama seiččeme vuotta jo ei nägis jumalan muailmua, i mie kiännütän hänel nävön." - Ašik-Keriban sizär, seizojen senčois uksen luo i kuulduo tämän moizen paginan, juokseldi muamon luo. - "Matuška! - ringahti hän. - Tämä on tovengi velli, i tovelline siun poiga, Apik-Kerib", - i, ottahuo staruhua käzis, vejätti händä svuadebnoih piiruh. Silloi Ašik otti kuakkuizen muada poves päi, sevoitti sen vedeh i voidi muamon silmät, sanojen: "Tiijäkkiä kai ihmizet, mittüine vägevä i suuri on Haderliaz", i muamo hänen rubei nägemäh. Tämän jälgeh ni ken ei ruohtinut somnevaijakseh Ašik-Keriban pravdah pagizemizeh, i Kurčud-bek sanan sanomatta ustuppi hänel prekrasnoin Magul'-Megerin.

Silloi ihastuksis Ašik-Kerib sanoi hänel: "Kuundele, Kuršud-bek, mie siuda ihaskoitan! Sizär miun ei ole pahembi siun ennistä nevestua; mie olen bohatta, hänel lienöü ei vähembi hobjua i kuldua, i vot ota händä ičelles mučoiksi - i liekkiä moizet že ozakkahat, kui mie armahan Magul'-Megerin ke".