Elli on luonteeltaan hieman kuriton veijari, joka kerjää alituisesti korvan takaa rapsutteluja ja tietysti makupaloja... Välillä se saattaapi vähän näykkiä takin hihoja ja leikkiä harjaämpäreillä tms. mutta yleensä kun kerran kunnolla komentaa, niin saa rauhan maan päälle - ainakin hetkeksi... Karkaileminen kuuluu myöskin sen lempiharrastuksiin
HarjaamisestaElli tykkää, kunhan muistaa olla harjaamatta kovalla harjalla mahan alta, eikä varsinkaan kainaloista. Sillä Elli osaa olla välillä hyvinkin kevytkenkäinen, ja jos joku joskus erehtyy kainaloista harjaamaan, niin Elliltä saattaa hyvinkin saada kaviota. Kavioita putsatessa Ellin lempiharrastus on näykkiä putsaajaa peffaan, niin mikäpä sen hauskempaa kun katsoa ihmisen hyppimistä ympäri pihaa peffaansa pidellen?, tuntuu Elli aina ajattelevan x). Etenkin karvanlähtöaikaan Elli r-a-k-a-s-t-a-a harjaamista, erityisesti kutiavista paikoista, ja kyllä silloin tavanomaiset metkutkin unohtuvat, kun joku vaan viitsii neitokaista kuurata...
Ratsastaessa Elli saattaa välillä olla "hieman" itsepäinen otus, joten raippa kannattaakin aina pitää mukana ratsastaessa. Etenkin kouluratsastus on Ellin mielestä mälsää, eikä neitokainen aina millään viitsisi esim. pohkeenväistöä yrittää vääntää... Välillä laukan nostaminenkin on Ellille niin hankalaa, että ei uskoisi tämän ponin olevan koulutettu laisinkaan. Toisaalta, on Ellillä aika usein energisiäkin päiviä, jolloin se menee reippaasti, ja tottelee apujakin paljon paremmin (pohkeenväistöt tosin ovat silti kuolemaa kauheampi kohtalo Ellin mielestä...) Mutta esim. laukkatyöskentelystä Elli yleensä pitää (kun sen ensin saa nostamaan kunnolla laukan), välillä se on itseasiassa hieman liiankin innokas laukkaaja, eikä se malttaisi millään ravata saatikka kävellä...
Esteistä Elli ei oikeastaan välitä sen enempää kuin kouluratsastuksestakaan, mutta kyllä se esteillä yleensä liikkuu hitusen reippaammin. Ensimmäistä kertaa Ellin kanssa esteitä hypätessä kannattaa pitää varansa, sillä Elli on aika viisas poni, ja se onkin kehittänyt aivan uskomattomia metkuja esteiden hyppäämisen estämiseksi, etenkin ensimmäiselle hyppykerralla se aina testaa ratsastajaa. Jeps, eli esteen ohi (tai joissakin tapauksissa välillä läpikin) mennään niin, että rytisee, mutta yli ei mentäisi sitten millään. Kun Ellin on kerran vaatinut hyppäämään esteen yli kunnolla, niin sen jälkeen on yleensä paljon helpompaa, ja hyppääminen onkin sen jälkeen Ellin kanssa todella ihanaa! Kunhan edelleen pitää varansa, sillä kuten edellä on moneen kertaan mainittu, niin Elli taitaa todellakin aika uskomattomia metkuja...
Maastossa Elli on täysin eri luokkaa kuin maneesissa/kentällä ratsastettaessa, sillä maastossa Elli on niin reipas, ettei sitä uskoisi millään siksi laiskaksi karvapalleroksi, joka se on yleensä kentällä. Etenkin laukatessa Elli saattaa välillä innostua hieman liikaa, jolloin mennään (shettisnopeudeksi) kovaa, ja välillä Elli myöskin innostuessaan osaa heittää niin taidokkaita pukkisarjoja, että selässä ei helpolla pysy, vaikka pukittajana onkin pikkuruinen shettis. :) Maastossa kaahaamisesta ja pukittelusta Elli onkin saanut kaksi melko osuvaa lempinimeä: "maantiekiitäjä" ja "pukkikone".
Muuta Elliä ei kannata mennä valokuvaamaan millään antiikkisella kovaäänisellä kameralla, sillä Ellin mielestä valon välähdys ja kamerasta tuleva ääni ovat selvä merkki pusikossa vaanivan sapellihammastiikerin hyökkäämisestä, ja tiedätte varmaan (Hevoshullu-lehden Polle-sarjisten perusteella) kuinka hassuja ponit saattavat olla "sapellihammastiikerin" kohdatessaan. Niin, Ellissä ja Pollessa on aika paljon samaa. Ellikin kameran valon välähdyksen ja äänen kuullessaan säntää automaattisesti karkuun - ja lujaa... Ja tätä tamma-neitiähän ei helpolla kiinni otetakaan... =P ;)
KUVAGALLERIA
KILPAILUKALENTERI Huom! NJ näyttelyt ovat vanhoilla kuvilla.
JÄLKELÄISET
