muistan kivisten seinien takana
yhä hitaasti aikani, jolloin
runous ei vielä ollut kuollut
[com' tempu passa]
hullussa maailmassa
tämäkin on vain
toteutumaton unelma:
saada jakauttaa aarteita
liki luotonarvoisien keralla
tarvitsematta yrittää korottautua
metallilaattojen tasolle.
[harhoista hellästi]
kerran menin etsimään kellarista
itkevän pikkutytön havinaa
-
löysin aukiolevan ikkunan
ja pihalla leikkivien lasten äänet.
toivottavasti joku heistä löytää
osan noista salaisuuksista — yksinäänkin
tai ei; tarkemmin ajatellen en kyllä toivo
sellaista taakkaa
kenellekään
minnekä "elämä" johtaa minut nyt?
kun tieni ei johda
lähellekään kyliä
niin jotta näkisin
ovatko he mieluummin
tuulen heiluttamia kuparilaattoja
vai tahtovatko he juoda
(ei ;
antaakin vettä
. . . . . )
[causa]
Kun tiedät ensimmäisen asian minusta, käännyt pois
Miksi siis en hymyilisi?
Täydellisyys on kiva asia;
ymmärrän hyvin että sen vuoksi soditaan
tai ei ehkä aivan sen vuoksi
mutta sen jälkeen, aivan, niin se oli...
En voi sille mitään
että joskus minua huvittaa kai liian suuresti
ollakseni itselleni kunnon peili, niinkuin pitäisi
... Niinkuin katsooko hiljaisuuskin?
[ëarránolir]
Men hlapular falmar, írë, anta notin wendëo
Telmamma ná er et círa úmoinannar or-alto
Yar lelyuvam', lá nat aiqua ná, lau apsa, cén, alassë
Mar caita pelië ava; se lenda, ve Valinor
Malloronti, ar Til Ninquë, luo iltaner olonyann':
Hlarnen lindë Toliello yar lá rahtar fírimar
Ai fanyar tullier sorien, men tanuvantë i tië?
Nan, aiyan ír' menelenna, er eleni cénanyë . . .
Echándose mientras ondas son, recuerdo cara de mujer
Es lote nos sólo navegar al desconocido
Allí a donde he, nada hay, no firme, comida o placer
A tras dejamos las casas han idas cual Tierradar
Los Montes Dorados y Blanco más entraban a mi sueñar
Oyó de la Isla cántico que núnca logra no mortal
Si cúmulos planearen ya camino nos indicarán
¡Ay! cuando arriba miro las estrellas luz lejos han
pois