Quenyan oikeinkirjoituksen "vieraat" äänteet:
c [k]
VhK- kuten saksan sanassa ich (mutta h sanan alussa ennen VOKAALIA tai KONSONANTTIA kuten suomessa)
hl soinniton l; sulautui myöhemmin äänteeseen [l]
hr vrt. yl.
ñ [ŋ] (ääntyy Kolmannella Ajalla [n] sanoissa kuten nwalca)
qu [kw]
y [j]
Aksentti on quenyassa teoriassa sama kuin latinassa; joka tapauksessa painotus on jatkossa kuitenkin merkitty
aloitteleville opiskelijoille malliksi alleviivauksella, kun sana on vähintään kolmitavuinen.
Vokaalin ylläoleva akuuttiaksentti (´) merkitsee pitkää vokaalia (= suom. kirjaimen kahdennus).
Kaksoispiste merkitsee, että vokaali lasketaan eri tavuun kuin viereinen vokaali (ei muodosta diftongia):
sanaa tárië ei lausuta kuten englannin tarry;
eär ja cöa
eivät ole suomen ä ja ö (vaan a ja o...).
Toimijaa eli subjektia ilmaiseva pronomini esiintyy quenyassa luonnostaan pelkkänä verbin persoonapäätteenä, kuten esimerkiksi kirjasuomessa:
yks. 1. | -n, -nyë | mon. 1. inkl. | -lmë (kaikki) |
mon. 1. eksl. | -lwë, -lvë (tietyt) | ||
mon. 1. du. | -mmë (me kaksi) | ||
yks. 2. tutt. | -tyë | mon. 2. | -l, -ldë, ?-llë (VT43 s. 36) |
yks. 2. koht. | -l, -lyë | mon. 2. du. | -stë |
yks. 3. | -s, -(s)së, *-ryë -ro (m.) -rë (f.) | mon. 3. | -ntë, -ltë |
mon. 3. du. | -ttë |
(Tolkienin myöhemmistä kirjoituksista puuttuvien) lyhyttavuisten päätteiden -ro ja -rë painoa siirtävää oheisvaikutusta koskien kts. § 2.2 alin huomaa-kohta.
2.1 IRRALLISTEN PRONOMINIEN TAIVUTUS
"Lyhyet" (selventävät) itsenäiset pronominit taipuvat sijamuodoissa seuraavasti (vrt. suomeen):
Persoona | nominatiivi | genetiivi | possessiivi (huom. § 2.3) | datiivi | lokatiivi | ablatiivi | allatiivi | instrumentaali | |
yks. 1. | ni, ní | *nio | ninya | nin | *nissë | *nillo | *ninna | *ninen | |
yks. 2. | tutt. | tye, tyé | *tyëo | *tyenya | *tyen | *tyessë | *tyello | *tyenna | *tyenen |
koht. | lye (< aik. le; VT49) | *lyëo | *lyenya (homonyymi: 'mennä') | *lyen | *lyessë | *lyello | lyenna | *lyenen | |
yks. 3. | se (elävistä), sa, sá (elottomista) | *sëo (*siëo?) *so | *senya (*sienya?) *sanya (homonyymi: 'tavanomainen') | sen (*sien?) (*)san | *sessë (*siessë?) *sassë | *sello (*siello?) *sallo | senna *sanna | *senen (*sienen?) *sanen | |
mon. 1. | inklus. ekslus. | me (esimerkit) *ñwe (ñwi-) | *mëo | menya | men | messë | *mello | *menna | *menen |
duaali | met | *meto | *mentya (*metya?) | *ment | *metsë | *melto | *menta (homonyymi: 'viestitys') | *menten (mahd. homonyymi: 'lopun takia, lopulle') | |
mon. 2. | le, lé | *lëo (homonyymi: 'varjo') | *lenya (homonyymi: 'mennä') | *len | *lessë | *lello | *lenna | *lenen | |
duaali | let (tutt. r-idea ?tyet, VT49 51) | *leto | *lentya (*letya?) | *lent | *letsë | *lelto | *lenta | *lenten | |
mon. 3. | te, té | *tëo (*tiëo?) | *tenya pro *tienya? (q.e. 'tieni') | tien, ten | *tiessë | *tiello | *tienna, téna | *tienen | |
duaali | tú (TSH:n [vrt. s. 827] jälkeinen keksintö = harvinainen Kolmannen Ajan Gondorissa?) | *túo | *tú(n)ya (vrt. Aldúya < Aldu?) | *tún | *tussë | *tullo | *tunna | *túnen |
Näihin verrattuna emfaattiset tai refleksiiviset itsenäiset pronominit (alla nominatiivi) taipunevat melko säännöllisesti (tosin kts. hypoteesi).
Painokas | Erit. refleksiivinen ("~ itse") | |
yks. 1. | inyë | imni |
yks. 2. tutt. | *etyë | intyë |
yks. 2. koht. | elyë | imlë [sic] korjaa > ! ilmë, ! imilë? |
yks. 3. | tana; (elott.) #to (< VT49 28/29) (pro *?erë jne?) | insë; (elott.) insa |
mon. 1. inkl. | *elmë | *immë |
mon. 1. eksl./du. | *elvë, emmë | inwë, immë |
mon. 2. | *eldë (pro *endë, 1. 'keskus'?) | indë |
mon. 3. | *entë, *eltë | intë; (elott.) *inta |
Näitä on kuitenkin varottava sekottamasta objektimuotoihin, sillä kielenkehityksen takia ne ovat lähes identtisiä, persoonapäätteiden käytön ollessa quenyalle luontaisempi tapa ilmaista subjektia.
Kun jonkin persoonan¹ toimittaman teon kohteena on toinen pronomini, tämä voidaan ilmaista joko erillisellä
objektipronominilla tai liittää verbin pitkään persoonapäätteeseen
(arabian ja portugalin tapaan). Quenya pyrkii jälkimmäiseen (tosin ambiguiteetista johtuen edellinen lienee
kuitenkin suositeltavampaa rekonstruktion ollessa epäselvä).
tye melin rakastan sinua [nyt ja aina] laitane+lme+t [me kaikki] ylistimme heitä
Myös impersonaalinen:
|
Objektipronominit | ||||
yks. 1. (minua, minut) | ni (PE17), nye | mon. 1. | me | |
mon. 1. duaali | met | |||
yks. 2. (tuttavallinen) | tye | mon. 2. | le | |
yks. 2. (kohtelias) | le, *(e)lyë | |||
mon. 2. duaali | *let | |||
yks. 3. | (elävistä) se, sé, (elott.) sa | mon. 3. | te |
Enkliittiset päätteet | |||
yks. 1. (minua, minut) | -n | mon. 1. | *-më |
yks. 2. (tuttavallinen) | *-ci, *-cë ? (< *-kje)³ ao. korvaa? | mon. 2. | *-l |
yks. 2. (kohtelias) | *-l | ||
yks. 3. | -s | mon. 3. | -t |
¹ Tai jopa erillisen subjektin alaisen verbin kohteena
(objektipääte): emmë apsenet tien "mekin annamme
ne anteeksi heille" (VT43; ellei
tässä ole kyseessä vain aspiraatio [heijastuma; suomen "tulep pois"] mikä
saattaa toki olla Tolkienin huomio, joka olisi sittemmin päätynyt quenyaan alisteisen verbinkin suffikoinnin
"muodossa"! Objektipääte -t esiintyy joka tapauksessa kuitenkin jo Cormallenissa Sormuksen Viejien Ylistyksessä; kts. myös seuraavaa.). (Alisteisen) infinitiivin objektisuffikointi on luonnollista myös espanjassa: puede ayudar+me "hän voi auttaa minua".
² Huomaa suomen muodon inherentti kattavuus/sumeus (tässä omisteinen infinitiivin nominatiivi standardin mukaisesti tarkoittamassa 3. persoonaa kohteena; koska komentaa on verbi joka voi saada objektin?) quenyassa omisteinen I gerundi *canierya taas merkitsisi mahdollisesti samaa kuin canwarya (s.o. komennus joka on peräisin häneltä)??
³ Vertaa (reliikkisiin?) käskymuotoihin kuten
hecat! "häivy!" (yks.). WJ s. 364
Huom: Jos lyhytvokaaliset objektipäätteet ovat valideja, ts. niitä on olemassa, huomaa että sanan painoahylkivien tavujen määrän
kasvaessa neljään toiseksiviimeisen tavun vokaali pitenee eufonisista syistä (piirre, joka nähtiin jo myöhäisen
"qenyan" yks. 3. mask. futuurilla antaváro) ja saa näinollen sanapainon. Vertaa coranári "auringonkierrot" (yks. coranar). Jos syntyvässä muodossa on
vierekkäisiä vokaaleja eri tavuissa, on pitenevä tavu kuitenkin kolmanneksi viimeinen: vanimálion "kaunisten, kaunehista" (partit. mon. gen.);
erúmëa adj. < erumë. PM s. 126; TSH ss. 953, 850; LT1 s. 262
Suomen nominipäätteitä -ni, -si, jne. vastaavat quenyassa seuraavat omistusta ilmaisevat
suffiksit:
yks. 1. | -nya | mon. 1. inkl. | -lma |
mon. 1. eksl./du. | -lwa, -lva; -ngwa (= *-mma?) | ||
yks. 2. (tutt.) | -tya | mon. 2. | -lda, ?-lla¹ |
yks. 2. (koht.) | -lya | ||
mon. 2. du. | *-sta | ||
yks. 3. | -rya | mon. 3. | -ntya, -nta¹; -ltya, -lta |
mon. 3. du. | *-tta |
Kuten suomessa, myös quenyassa sanan mahdollinen kehityksestä johtuen eroava taivutusvartalo on otettava huomioon (kuten sijapäätteidenkin kanssa): lómë > lómi+lya "yösi" (yks. nom.²). Toisin kuin suomessa, quenyassa sijapäätteet tulevat omistuspäätteiden jälkeen (quenten [= quentenyë] huonyanna "sanoin/puhuin koiralleni"). Luvun pääte³ seuraa normaalisti (mahdollisen sijapäätteen jälkeen) quenyan omisteiset nominit sisältävät siis myös tiedon siitä, kuinka monta omistettuja asioita on, toisin kuin suomessa (yösi ei kerro, montako öitä on).
Suomen puhekielen tyylistä edeltävää omistuspronominia (minun koirani) ei näiden yhteydessä esiinny; ko. erillissana on varattu ainoastaan nominaalilausetta/vastausta varten, kun ilmoitetaan kenen substantiivi X on (pronominin possessiivisija, kts. taulukko).
-ntya > "(heidän) -nsa" (VT49 s. 17) lienee suositeltavampi asiayhteydessä, missä -nta (myös PE17 s. 161) olisi sotkettavissa duaalin allatiiviin. (Ero N- ja L-hallitseisten mon. 3. tunnusten välillä on niin ikään epäselvä; Tolkienin "maku" on mahdollisesti vain häilynyt kahden alveolaarikonsonantin välillä?)
¹ Genetiivisijaisena ?-lla olisi identtinen yksikön ablatiivin (-llo) kanssa. Pääte -lda on myöhemmästä lähteestä (Vinyar Tengwar #49 ss. 16, 42).
² Suomessa sanan yösi genetiivi on tietenkin identtinen (yösi!) toisin kuin quenyassa (lómilyo).
³ Huomaa tosin, että omistuspäätteen jälkeen "luonnollisen parin" duaalikin on aina T-duaali: máryat "(molemmat, kahdet) kätensä".
2.4 MUUT PRONOMIT SEKÄ EPÄMÄÄRÄISET ILMAISUT
Persoonapronominien lisäksi muista tarpeellisista apuneuvoista tunnetaan mm:
demonstratiivisia: | sina tämä; tana se, tuo (edeltävään asiaan viittaava); enta tuo (tuolla); |
sitë (adj.) tällainen; taitë (adj.) sellainen, tuollainen; ta (adj.) niin | |
indefiniittisiä: | ilquen (adj. ilya) jokainen; ma; mo jokin; joku (impers. selityksissä mo = engl. one, you) |
queni jotkut (kts. ed.); aiquen kuka hyvänsä (vain); quië, quiquië milloin hyvänsä | |
interrogatiivisia: | mana mikä? mitä? man kuka? *manya (adj. *mano) minkä? kenen? (jne.) |
relatiivisia: | ye (elävistä); ya joka (mikä), mon. i (vst. *yar?); yá jona, jolloin |
3.1 AIKAMUODOT
Menneisyyttä voi korostaa käyttämällä imperfektin ohessa partikkelia en. VT45 s. 12
Partisiipin preesensin käyttö muistuttaa latinan vastaavaa. Sitä havainnollistaa korpusteksteistä
parhaiten Markirya (The Monsters and the Critics ss. 221-3
Tunnetussa verbin aktiivin indikatiivin taivutuksessa esiintyvät seuraavat tempukset (alla yks. 1. persoonapäätteellä):
lav- (lavë) 1. sallia; 2. nuolla quet- (quetë) puhua, sanoa tëa- (tëa) osoittaa, merkitä orta- (orta) nostaa; ?nousta (= orya-) na- (ná) olla aoristi l. habituaali
teen (tapanani on)lav-i-n quet-i-n të-a-n ort-a-n na-n kestopreesens
teen, olen tekemässäláv-a-n (kirjak. ym. -nyë) quét-a-n *táy-a-n? (vrt. máya = maia, VT47/PM)
mahd. sisarvartalo: *tast-ëa-nort-ëa-n na-n imperfekti
teinláv-e-n quent-e-n teng-e-n trans. orta-ne-n
intr. oront-e-n (PE17 s. 63-64; = orony-e-n, s. 17)ane-n, *náne-n perfekti
olen tehnyta-láv-ie-n e-quét-ie-n *teng-ie-n trans. orta-n-ie-n (PE17 s. 77)
intr. ór-ie-n (pro **orón-ie-n < tunkeutunut n per WJ 366 tai ed:n var.)a-na-ie-n futuuri
teen, olen tekevä*lav-uva-n? *lamb-uva-n? quent-uva-n te-uva-n
(pro **teng-uva-n)ort-uva-n na-uva-n muistuttaa verbejä - car-, tul- (impf. SD s. 246)
- tuv-- quat-[, mat-, #tup-?]
- rer-, impf. rendë < RED
- ten- 'saapua', impf. tennë (VT49 s. 23)
- ym.- ëa-, fut. euva
[- rëa- 'punoa, solmia'?]- useita johdettuja (lanta-, perf. *alantië < DANT, vrt. ataltië, PE17 s. 186)
- fanta- 'verhota', perf. afánië (PE17 s. 180)- #la- 'ei' (itsen.), kprees. laia, impf. lánë (VT49 s. 13)
- *sa- 'auttaa', perf. *as(t)aië
- ua- 'ei' (v:n kanssa), impf. únë, perf. uië
(PE17 s. 144)
Tiettyjen luokkien futuuri- ja imperfektivartalon (tai nasaalivartalon) muodostuksen suhdetta ei tunneta tarkasti.
Muita/vahvoja menneiden muotojen variaatioita:
auta- mennä pois; kadota; jne. : oäntë poistui, vánë 'verlorenging'; perf. oäntië / (a)vánië < AWA, WĀ (WJ 366; PE17 63)
#caita- maata, sijaita : cainë, cëantë < KAY (VT48; PE17)
fir- vaipua pois, kuolla : *firnë, perf. fírië < PHIR (MR 250)
ista- tietää : sintë, isintë < IS (VT48 25)
lelya- mennä, kulkea : lendë, perf. lendië < DEL, LED (WJ 363; SD 56)
nahta- rajoittaa, sulkea : nacantë, perf. anahtië < NAK (PE17 77)
onta- siittää : ónë, ontanë; perf. *(on)ónië < ONO (LR 379; vrt. ánië, eménië, PE17 93/147)
ulya- kaataa; tulla kaatamalla : ulyanë kaatoi, ullë tulvi; perf. *úlië? *uldië? < ULU (LR 396)
3.2 PARTISIIPIT
Partisiipin preesens tai aktiivin partisiippi muodostetaan
quenyassa päätteellä -la. Juuriverbit muuttuvat kestopreesensiä muistuttavaan
muotoon päätteen edellä.
man tiruva cirya cálë fifírula? kuka näkee laivan valon hiipuillessa? (kirj. "valo hiipuileva[na]") man hlaruva súrë isilmë ilcalassë? ken on kuuleva tuulen välkkyvässä kuunvalossa? man cenuva eär amortala? kuka näkee kohoavan meren? lómë taltala atalantië mindonnar pimeys langeten/~n langetessa sortuneiden tornien ylle |
Huomaa: Silloin kun kyseessä on tekoon viittaaminen (suomen partisiippirakenne, esim. "nähdä jonkun syövän"), quenya käyttää
lyhyempää, infinitiivin tai juuriverbeillä kestopreesensin näköistä luvussa taipumatonta muotoa (latinan accusativus cum infinitivo -rakenteen tapaan):
man hlaruva raumo nurrua? "kuka kuulee myrskynäänen mumisevan?" man cenuva menel
acúna? "kuka näkee taivasten taipuvan?" (huomaa itsekohtaisliite a-
muuten transitiivisen verbin *"taivuttaa" edessä: vrt. suomen -a+utua, -ä+ytyä)
Partisiipin perfekti eli passiivin partisiippi muodostetaan päätteillä -na (usein assimiloitunut) ja -ina (juuriverbin
varressa pitkä vokaaliäänne).
Jotkin (vanhat?) partisiipin perfektit ovat saaneet myös substantiivin aseman kuten suomessakin.
colla "päällä kannettu/pidetty > päällysvaate" (p-status muodolle *colda?) melda "rakastettu" < mel- nótina "laskettu, lukuun otettu" < not- aistana "siunattu, *kunnioitettu" < aista- envinyanta "parannettu, lääkitty" < envinyata- (prim. *enwinjatnâ?) hastaina "turmeltu" < #hasta- |
Túrinin tarinassa esiintyy myös mielenkiintoinen partisiippimuoto lausekkeessa turún(a)/turun ambartanen "kohtalon hallitsema" (KTK 190 vs. Silm. 282);
se voi olla joko eufoninen pidentymä kahden vierekkäisen konsonanttiryhmädominantin välttämiseksi (*?turn' ambartanen, vrt. #carna "tehty", MR 408) tai todellinen
"agenttipartisiippi". Tällä hetkellä asiasta ei voi sanoa tyhjentävästi. (Quenyan instrumentaali vastaa joka tapauksessa suomen genetiiviä ko. tyyppisessä ilmaisussa.)
Useiden "oikeiden" kielten tavoin quenyassakin partisiipit muistuttavat myös ulkoisesti adjektiiveja (vertaa sanoihin kuten valaina "jumalallinen").
Quenyassa esiintyvät mm. seuraavat seikkasanat tai partikkelit:
amba ylös; ambë enemmän; andavë kauan, pitkään; aqua kokonaan, täysin; cé, quí ehkä, kenties; ?eccala, ?enwa huomenna; en(a) yhä; er 1. vain; 2. ?silti; eressë ?ainoastaan; *eryo yksin; etta sen tähden, niinollen, siksi; faren tarpeeksi; illumë aina; mai hyvin, kunnolla; nëa, néya kerran (menn.); noa eilen; nún alhaalla, alapuolella; oa, oar pois; oia(vë) iäti; oialë iankaikkisesti; ?olë paljon (adj. ?olya *kovin); ?rato pian; sí(n) nyt; síra tänään;   tá silloin; undu alas; uo yhdessä; voro yhtä mittaa, jatkuvasti, aina vain |
sís, sinomë tässä, täällä; sir, símen tänne; *sillo tästä, täältä |
tassë, *tanomë siellä; tar, tanna sinne; *tallo sieltä |
*entas, *en(nomë) tuolla; *entar tuonne; *entallo tuolta |
Quenyan erillisiä sidesanoja ovat mm.
an sillä, koska; ar ja; arë *sekä; cenai mikäli; hya tai, vai; eli; i että; írë kun; mal vaan, sen sijaan; nan (nán), nó mutta, toisaalta; ne että; ono (onë) mutta, vaan; qui jos; ta ja (niin ikään) vielä; tárë sitten kun (fut.); tenna kunnes |