Viimeisin laajempi muutos: toukokuu 2008 (päivitetty eri osioita)





Tulkintaa quenyan kieliopista

J.R.R. Tolkienin julkistamien sekä postuumisti julkaistujen tekstien vaihtuvien ideoiden pohjalta


      ÄÄNTEISTÄ
      PRONOMINEISTA
            Itsenäiset
            Kohdemuodot
            Omistusliitteet
            Muut
      VERBEISTÄ
            Akt. ind. aikamuodot
            Partisiipit
      ADVERBEISTÄ
      KONJUNKTIOISTA








1  SANOJEN ÄÄNTÄMINEN JA PAINOTUS


      Quenyan oikeinkirjoituksen "vieraat" äänteet:


c       [k]
VhK-    kuten saksan sanassa ich (mutta h sanan alussa ennen VOKAALIA tai KONSONANTTIA kuten suomessa)
hl       soinniton l; sulautui myöhemmin äänteeseen [l]
hr       vrt. yl.
ñ       [ŋ]  (ääntyy Kolmannella Ajalla [n] sanoissa kuten nwalca)
qu     [kw]
y       [j]


Aksentti on quenyassa teoriassa sama kuin latinassa; joka tapauksessa painotus on jatkossa kuitenkin merkitty aloitteleville opiskelijoille malliksi alleviivauksella, kun sana on vähintään kolmitavuinen.

Vokaalin ylläoleva akuuttiaksentti (´) merkitsee pitkää vokaalia (= suom. kirjaimen kahdennus).
Kaksoispiste merkitsee, että vokaali lasketaan eri tavuun kuin viereinen vokaali (ei muodosta diftongia): sanaa tárië ei lausuta kuten englannin tarry; eär ja cöa eivät ole suomen ä ja ö (vaan a ja o...).







2  PRONOMINIT


      Toimijaa eli subjektia ilmaiseva pronomini esiintyy quenyassa luonnostaan pelkkänä verbin persoonapäätteenä, kuten esimerkiksi kirjasuomessa:


yks. 1.-n, -nyë   mon. 1. inkl.   -lmë  (kaikki)
mon. 1. eksl.-lwë, -lvë  (tietyt)
mon. 1. du.-mmë  (me kaksi)
yks. 2. tutt.   -tyëmon. 2.   -l, -ldë, ?-llë (VT43 s. 36)
yks. 2. koht.-l, -lyëmon. 2. du.-stë
yks. 3.-s, -(s), *-ryë   
-ro  (m.)
-rë  (f.)
mon. 3.-ntë, -ltë
mon. 3. du.-ttë
 


(Tolkienin myöhemmistä kirjoituksista puuttuvien) lyhyttavuisten päätteiden -ro ja -rë painoa siirtävää oheisvaikutusta koskien kts. § 2.2 alin huomaa-kohta.



2.1  IRRALLISTEN PRONOMINIEN TAIVUTUS


      "Lyhyet" (selventävät) itsenäiset pronominit taipuvat sijamuodoissa seuraavasti (vrt. suomeen):



Persoonanominatiivigenetiivipossessiivi
(huom. § 2.3)
datiivilokatiiviablatiiviallatiiviinstrumentaali
yks. 1.ni, *nioninyanin*nissë*nillo*ninna*ninen
yks. 2.tutt.tye, tyé*tyëo*tyenya *tyen*tyessë*tyello*tyenna*tyenen
koht.lye (< aik. le; VT49)*lyëo*lyenya
(homonyymi: 'mennä')
*lyen*lyessë*lyellolyenna*lyenen
yks. 3.se (elävistä),
sa, (elottomista)
*sëo (*siëo?)
*so
*senya (*sienya?)
*sanya
(homonyymi: 'tavanomainen')
sen (*sien?)
(*)san
*sessë (*siessë?)
*sassë
*sello (*siello?)
*sallo
senna
*sanna
*senen (*sienen?)
*sanen
mon. 1.inklus.
ekslus.
me (esimerkit)
*ñwe (ñwi-)
*mëomenyamenmessë*mello*menna*menen
duaalimet*meto*mentya (*metya?)*ment*metsë*melto*menta
(homonyymi: 'viestitys')
*menten
(mahd. homonyymi: 'lopun takia, lopulle')
mon. 2.le, *lëo
(homonyymi: 'varjo')
*lenya
(homonyymi: 'mennä')
*len*lessë*lello*lenna*lenen
duaalilet (tutt. r-idea ?tyet, VT49 51)*leto*lentya (*letya?)*lent*letsë*lelto*lenta*lenten
mon. 3.te, *tëo (*tiëo?)*tenya pro *tienya? (q.e. 'tieni')tien, ten*tiessë*tiello*tienna, téna*tienen
duaali (TSH:n [vrt. s. 827] jälkeinen keksintö = harvinainen Kolmannen Ajan Gondorissa?) *túo *(n)ya (vrt. Aldúya < Aldu?) *tún *tussë *tullo *tunna *túnen


(Akkusatiivia koskien kts. alempana)

Näihin verrattuna emfaattiset tai refleksiiviset itsenäiset pronominit (alla nominatiivi) taipunevat melko säännöllisesti (tosin kts. hypoteesi).


PainokasErit. refleksiivinen ("~ itse")
VT47: #1, #2
yks. 1.inyëimni
yks. 2. tutt.*etyëintyë
yks. 2. koht.elyëimlë [sic]    korjaa > ! ilmë, ! imilë?
yks. 3.tana; (elott.) #to (< VT49 28/29)
(pro *?erë jne?)
insë; (elott.) insa
mon. 1. inkl.*elmë*immë
mon. 1. eksl./du.*elvë, emmëinwë, immë
mon. 2.*eldë
(pro *endë, 1. 'keskus'?)
indë
mon. 3.*entë, *eltëintë; (elott.) *inta


Huomaa: Quenya kohtelee itsenäisiä pronomineja "substantiiveina", joten haluttaessa ilmaista niillä subjektia persoonapäätteen sijasta ("lastenkielen omaisesti", subjektia korostaen tai run. vaihtelun takia), täytyy verbin vastaavasti olla persoonattomassa muodossa: ni tyarnë "minä aiheutin" (eli ei kuten suomen minä -n, espanjan yo -o, jne.), me roitëar "me olemme metsällä", é let isintet "te kaksi tiesitte [sen] kyllä".     kuten TSH s. 334 (Namárië); LR s. 61; Kirjeitä Joulupukilta s. 30 (arkti-lause)

Näitä on kuitenkin varottava sekottamasta objektimuotoihin, sillä kielenkehityksen takia ne ovat lähes identtisiä, persoonapäätteiden käytön ollessa quenyalle luontaisempi tapa ilmaista subjektia.



2.2  PRONOMINIOBJEKTI


      Kun jonkin persoonan¹ toimittaman teon kohteena on toinen pronomini, tämä voidaan ilmaista joko erillisellä objektipronominilla tai liittää verbin pitkään persoonapäätteeseen (arabian ja portugalin tapaan). Quenya pyrkii jälkimmäiseen (tosin ambiguiteetista johtuen edellinen lienee kuitenkin suositeltavampaa rekonstruktion ollessa epäselvä).

tye melin    rakastan sinua [nyt ja aina]
laitane+lme+t    [me kaikki] ylistimme heitä

Myös impersonaalinen:

canita+s ná lúmehengwë    hänen komentamisensa² on ajanhukkaa


Objektipronominit
yks. 1. (minua, minut)   ni (PE17), nyemon. 1.me
mon. 1. duaali   met
yks. 2. (tuttavallinen)   tye   mon. 2.le
yks. 2. (kohtelias)le, *(e)lyë   
mon. 2. duaali   *let
yks. 3.(elävistä) se, , (elott.) sa   mon. 3.te


Enkliittiset päätteet
yks. 1. (minua, minut)   -nmon. 1.   *-më
yks. 2. (tuttavallinen)   *-ci, *-cë ? (< *-kje)³   
ao. korvaa?
mon. 2.*-l
yks. 2. (kohtelias)*-l
yks. 3.-smon. 3.-t


Huomaa: Yksikön kolmas persoona (tai ainakaan eloton kohde) ei välttämättä vaadi edes indikaattoria: á vala Manwë "Manwë sen määrätköön"; nai elyë hiruva "löytäös sen myös sinä".    WJ s. 404; TSH s. 334


¹    Tai jopa erillisen subjektin alaisen verbin kohteena (objektipääte): emmë apsenet tien "mekin annamme ne anteeksi heille" (VT43; ellei tässä ole kyseessä vain aspiraatio [heijastuma; suomen "tulep pois"] — mikä saattaa toki olla Tolkienin huomio, joka olisi sittemmin päätynyt quenyaan alisteisen verbinkin suffikoinnin "muodossa"! Objektipääte -t esiintyy joka tapauksessa kuitenkin jo Cormallenissa Sormuksen Viejien Ylistyksessä; kts. myös seuraavaa.). (Alisteisen) infinitiivin objektisuffikointi on luonnollista myös espanjassa: puede ayudar+me "hän voi auttaa minua".

²    Huomaa suomen muodon inherentti kattavuus/sumeus (tässä omisteinen infinitiivin nominatiivi standardin mukaisesti tarkoittamassa 3. persoonaa kohteena; koska komentaa on verbi joka voi saada objektin?) — quenyassa omisteinen I gerundi *canierya taas merkitsisi mahdollisesti samaa kuin canwarya (s.o. komennus joka on peräisin häneltä)??

³    Vertaa (reliikkisiin?) käskymuotoihin kuten hecat! "häivy!" (yks.).    WJ s. 364

Huom: Jos lyhytvokaaliset objektipäätteet ovat valideja, ts. niitä on olemassa, huomaa että sanan painoahylkivien tavujen määrän kasvaessa neljään toiseksiviimeisen tavun vokaali pitenee eufonisista syistä (piirre, joka nähtiin jo myöhäisen "qenyan" yks. 3. mask. futuurilla antaváro) ja saa näinollen sanapainon. Vertaa coranári "auringonkierrot" (yks. coranar). Jos syntyvässä muodossa on vierekkäisiä vokaaleja eri tavuissa, on pitenevä tavu kuitenkin kolmanneksi viimeinen: vanimálion "kaunisten, kaunehista" (partit. mon. gen.); erúmëa adj. < erumë.    PM s. 126; TSH ss. 953, 850; LT1 s. 262



2.3  POSSESSIIVISUFFIKSIT


      Suomen nominipäätteitä -ni, -si, jne. vastaavat quenyassa seuraavat omistusta ilmaisevat suffiksit:

yks. 1.   -nyamon. 1. inkl.   -lma
mon. 1. eksl./du.   -lwa, -lva; -ngwa (= *-mma?)
yks. 2. (tutt.)   -tya   mon. 2.-lda, ?-lla¹
yks. 2. (koht.)-lya
mon. 2. du.*-sta
yks. 3.-ryamon. 3.-ntya, -nta¹; -ltya, -lta
mon. 3. du.*-tta


Sanan päättyessä konsonanttiin asetetaan välivokaali -e-, paitsi yks. 1. päätteen kohdalla, joka saa eteensä (aiemmasta vaiheesta periytyen?) välivokaalin -i- (atarinya "isäni").

Kuten suomessa, myös quenyassa sanan mahdollinen kehityksestä johtuen eroava taivutusvartalo on otettava huomioon (kuten sijapäätteidenkin kanssa): lómë > lómi+lya "yösi" (yks. nom.²). Toisin kuin suomessa, quenyassa sijapäätteet tulevat omistuspäätteiden jälkeen (quenten [= quentenyë] huonyanna "sanoin/puhuin koiralleni"). Luvun pääte³ seuraa normaalisti (mahdollisen sijapäätteen jälkeen) — quenyan omisteiset nominit sisältävät siis myös tiedon siitä, kuinka monta omistettuja asioita on, toisin kuin suomessa (yösi ei kerro, montako öitä on).

Suomen puhekielen tyylistä edeltävää omistuspronominia (minun koirani) ei näiden yhteydessä esiinny; ko. erillissana on varattu ainoastaan nominaalilausetta/vastausta varten, kun ilmoitetaan kenen substantiivi X on (pronominin possessiivisija, kts. taulukko).


¹    Genetiivisijaisena ?-lla olisi identtinen yksikön ablatiivin (-llo) kanssa. Pääte -lda on myöhemmästä lähteestä (Vinyar Tengwar #49 ss. 16, 42).

-ntya > "(heidän) -nsa" (VT49 s. 17) lienee suositeltavampi asiayhteydessä, missä -nta (myös PE17 s. 161) olisi sotkettavissa duaalin allatiiviin. (Ero N- ja L-hallitseisten mon. 3. tunnusten välillä on niin ikään epäselvä; Tolkienin "maku" on mahdollisesti vain häilynyt kahden alveolaarikonsonantin välillä?)

²    Suomessa sanan yösi genetiivi on tietenkin identtinen (yösi!) toisin kuin quenyassa (lómilyo).

³    Huomaa tosin, että omistuspäätteen jälkeen "luonnollisen parin" duaalikin on aina T-duaali: máryat "(molemmat, kahdet) kätensä".



2.4  MUUT PRONOMIT SEKÄ EPÄMÄÄRÄISET ILMAISUT


      Persoonapronominien lisäksi muista tarpeellisista apuneuvoista tunnetaan mm:

demonstratiivisia:   sina  tämä;    tana  se, tuo (edeltävään asiaan viittaava);    enta  tuo (tuolla);
sitë  (adj.) tällainen;    taitë  (adj.) sellainen, tuollainen;    ta  (adj.) niin
indefiniittisiä:   ilquen (adj. ilya)  jokainen;    ma; mo  jokin; joku (impers. selityksissä mo = engl. one, you)
queni  jotkut (kts. ed.);    aiquen  kuka hyvänsä (vain);    quië, quiquië  milloin hyvänsä
interrogatiivisia:    mana  mikä? mitä?    man  kuka?    *manya (adj. *mano)  minkä? kenen?    (jne.)
relatiivisia:    ye (elävistä); ya  joka (mikä), mon. i (vst. *yar?);      jona, jolloin







3  VERBIT



3.1  AIKAMUODOT


      Tunnetussa verbin aktiivin indikatiivin taivutuksessa esiintyvät seuraavat tempukset (alla yks. 1. persoonapäätteellä):


lav- (lavë) 1. sallia; 2. nuollaquet- (quetë) puhua, sanoatëa- (tëa) osoittaa, merkitäorta- (orta) nostaa; ?nousta (= orya-)na- () olla
aoristi l. habituaali
teen (tapanani on)
lav-i-nquet-i-ntë-a-nort-a-nna-n
kestopreesens
teen, olen tekemässä
láv-a-n  (kirjak. ym. -nyë)quét-a-n*táy-a-n?  (vrt. máya = maia, VT47/PM)
mahd. sisarvartalo: *tast-ëa-n
ort-ëa-nna-n
imperfekti
tein
láv-e-nquent-e-nteng-e-ntrans. orta-ne-n
intr. oront-e-n  (PE17 s. 63-64; = orony-e-n, s. 17)
ane-n, *náne-n
perfekti
olen tehnyt
a-láv-ie-ne-quét-ie-n*teng-ie-n trans. orta-n-ie-n  (PE17 s. 77)
intr. ór-ie-n (pro **orón-ie-n < tunkeutunut n per WJ 366 tai ed:n var.)
a-na-ie-n
futuuri
teen, olen tekevä
*lav-uva-n? *lamb-uva-n?quent-uva-nte-uva-n
(pro **teng-uva-n)
ort-uva-nna-uva-n
muistuttaa verbejä-  car-, tul- (impf. SD s. 246)
-  tuv-
-  quat-[, mat-, #tup-?]
-  rer-, impf. rendë < RED
-  ten- 'saapua', impf. tennë (VT49 s. 23)
-  ym.
-  ëa-, fut. euva
[-  rëa- 'punoa, solmia'?]
-  useita johdettuja  (lanta-, perf. *alantië < DANT, vrt. ataltië, PE17 s. 186)
-  fanta- 'verhota', perf. afánië (PE17 s. 180)
— : —
-  tengwa- 'lukea', impf. tengwanë (VT49 s. 48)
— : —
-  nicu- 'pakastua', impf. nicunë (PE17 s. 168)
— : —
-  hrisya- 'sataa lunta', impf. hrisinyë (PE17 s. 168)
-  #la- 'ei' (itsen.), kprees. laia, impf. lánë (VT49 s. 13)
-  *sa- 'auttaa', perf. *as(t)aië
-  ua- 'ei' (v:n kanssa), impf. únë, perf. uië
(PE17 s. 144)


Tiettyjen luokkien futuuri- ja imperfektivartalon (tai nasaalivartalon) muodostuksen suhdetta ei tunneta tarkasti.

Menneisyyttä voi korostaa käyttämällä imperfektin ohessa partikkelia en.    VT45 s. 12


Muita/vahvoja menneiden muotojen variaatioita:

auta- mennä pois; kadota; jne.  :    oäntë poistui, vánë 'verlorenging';  perf. oäntië / (a)vánië    < AWA, WĀ  (WJ 366; PE17 63)
#caita- maata, sijaita  :    cainë, antë    < KAY  (VT48; PE17)
fir- vaipua pois, kuolla  :    *firnë,  perf. fírië    < PHIR  (MR 250)
ista- tietää  :    sintë, isintë    < IS  (VT48 25)
lelya- mennä, kulkea  :    lendë,  perf. lendië    < DEL, LED  (WJ 363; SD 56)
nahta- rajoittaa, sulkea  :    nacantë,  perf. anahtië    < NAK  (PE17 77)
onta- siittää  :    ónë, ontanë;  perf. *(on)ónië    < ONO  (LR 379; vrt. ánië, eménië, PE17 93/147)
ulya- kaataa; tulla kaatamalla  :    ulyanë kaatoi, ullë tulvi;  perf. *úlië? *uldië?    < ULU  (LR 396)




3.2  PARTISIIPIT


      Partisiipin preesens tai aktiivin partisiippi muodostetaan quenyassa päätteellä -la. Juuriverbit muuttuvat kestopreesensiä muistuttavaan muotoon päätteen edellä.

Partisiipin preesensin käyttö muistuttaa latinan vastaavaa. Sitä havainnollistaa korpusteksteistä parhaiten Markirya (The Monsters and the Critics ss. 221-3).


man tiruva cirya cálë fifírula?    kuka näkee laivan valon hiipuillessa?  (kirj. "valo hiipuileva[na]")
man hlaruva súrë isilmë ilcalassë?    ken on kuuleva tuulen välkkyvässä kuunvalossa?
man cenuva eär amortala?    kuka näkee kohoavan meren?
lómë taltala atalantië mindonnar    pimeys langeten/~n langetessa sortuneiden tornien ylle


Partisiipin preesens voi siis saada nominipäätteitä (adjektiiviattribuuttina + "vain jälkimmäinen parista taipuu" -piirteen mukaisesti, kuten II. yllä), joskaan niitä ei tarvita kun sillä kuvaillaan olosuhteita. Näissä nimenomaisissa päätteettömissä sija-aspekteissa (nominatiivi, essiivi-temporaali, nold. akkusatiivi) partisiipilla ei myöskään ole erottuvaa monikon päätettä (syynä sekaantumisen mahdollisuus nominipäätteen -lë kanssa, kuten laitalë "ylistys"?); ergo rámar sisílala "hopeaa hohtelevat siivet". Muissa sijoissa monikko näkyy: axor ilcalannar "hohtaville luille".

Huomaa: Silloin kun kyseessä on tekoon viittaaminen (suomen partisiippirakenne, esim. "nähdä jonkun syövän"), quenya käyttää lyhyempää, infinitiivin tai juuriverbeillä kestopreesensin näköistä luvussa taipumatonta muotoa (latinan accusativus cum infinitivo -rakenteen tapaan): man hlaruva raumo nurrua? "kuka kuulee myrskynäänen mumisevan?" man cenuva menel acúna? "kuka näkee taivasten taipuvan?" (huomaa itsekohtaisliite a- muuten transitiivisen verbin *"taivuttaa" edessä: vrt. suomen -a+utua, -ä+ytyä)


      Partisiipin perfekti eli passiivin partisiippi muodostetaan päätteillä -na (usein assimiloitunut) ja -ina (juuriverbin varressa pitkä vokaaliäänne).

Jotkin (vanhat?) partisiipin perfektit ovat saaneet myös substantiivin aseman kuten suomessakin.


colla    "päällä kannettu/pidetty > päällysvaate"    (p-status muodolle *colda?)
melda    "rakastettu"    < mel-
nótina    "laskettu, lukuun otettu"    < not-
aistana    "siunattu, *kunnioitettu"    < aista-
envinyanta    "parannettu, lääkitty"    < envinyata- (prim. *enwinjatnâ?)
hastaina    "turmeltu"    < #hasta-


Túrinin tarinassa esiintyy myös mielenkiintoinen partisiippimuoto lausekkeessa turún(a)/turun ambartanen "kohtalon hallitsema" (KTK 190 vs. Silm. 282); se voi olla joko eufoninen pidentymä kahden vierekkäisen konsonanttiryhmädominantin välttämiseksi (*?turn' ambartanen, vrt. #carna "tehty", MR 408) tai todellinen "agenttipartisiippi". Tällä hetkellä asiasta ei voi sanoa tyhjentävästi. (Quenyan instrumentaali vastaa joka tapauksessa suomen genetiiviä ko. tyyppisessä ilmaisussa.)

Useiden "oikeiden" kielten tavoin quenyassakin partisiipit muistuttavat myös ulkoisesti adjektiiveja (vertaa sanoihin kuten valaina "jumalallinen").







4  ADVERBIT


      Quenyassa esiintyvät mm. seuraavat seikkasanat tai partikkelit:


amba  ylös;    ambë  enemmän;    andavë  kauan, pitkään;    aqua  kokonaan, täysin;
, quí  ehkä, kenties;    ?eccala, ?enwa  huomenna;    en(a)  yhä;    er  1. vain; 2. ?silti;
eressë  ?ainoastaan;    *eryo  yksin;    etta  sen tähden, niinollen, siksi;    faren  tarpeeksi;
illumë  aina;    mai  hyvin, kunnolla;    nëa, néya  kerran (menn.);    noa  eilen;
nún  alhaalla, alapuolella;    oa, oar  pois;    oia()  iäti;    oialë  iankaikkisesti;
?olë  paljon  (adj. ?olya *kovin);    ?rato  pian;    (n)  nyt;    síra  tänään;      silloin;
undu  alas;    uo  yhdessä;    voro  yhtä mittaa, jatkuvasti, aina vain


      Asemolliseen sijaintiin viittaavat


sís, sinomë  tässä, täällä;    sir, símen  tänne;    *sillo  tästä, täältä
tassë, *tanomë  siellä;    tar, tanna  sinne;    *tallo  sieltä
*entas, *en(nomë)  tuolla;    *entar  tuonne;    *entallo  tuolta


Adverbien komparatiivia ilmaistaan quenyassa omintakeisesti siihen liittyvän verbin erilliseen gerundimuotoon liitetyllä prefiksillä an- = "-mmin" (L:n ja N:n edellä ama-, am-) : esimerkiksi lauseen á tirë antírië käännökseksi valikoituu näinollen lopulta parhaiten "katso tarkemmin".
    PE17 s. 94; prefiksoidun gerundin vokaalin piteneminen






5  KONJUNKTIOT


      Quenyan erillisiä sidesanoja ovat mm.


an  sillä, koska;    ar  ja;    arë  *sekä;    cenai  mikäli;    hya  tai, vai; eli;    i  että;
írë  kun;    mal  vaan, sen sijaan;    nan (nán),   mutta, toisaalta;    ne  että;
ono (onë)  mutta, vaan;    qui  jos;    ta  ja (niin ikään) vielä;    tárë  sitten kun (fut.);
tenna  kunnes




Kiitos mm: Helge Fauskanger, Thorsten Renk, Christopher Gilson, Boris Shapiro, Evenstar




Elhath