Juoni

Kauan sitten, kun koirien yhteisössä vallitsi vielä rauha, Pohjoisen lauman vanha tietäjä kertoi pennuille iltasaduksi mitä jännittävimpiä tarinoita, joita hän oli kuullut pitkän elämänsä aikana. Mutta eivätpä pennut vielä silloin tienneet, että eräs satu tulisi olemaan täyttä totta, kun kuu seuraavan kerran pyörähtää kokonaisen kierroksen kirkkaan tähden ympäri, joka valaisee elämää päivisin, ja laskeutuu lepäämään illan hämärtyessä. Vuotta myöhemmin vanha tietäjä oli väsynyt. Hän ei enää jaksanut kävellä, eikä syödä. Vain päivien sisällä vanha tietäjä nukkui pois. Hän ei ollut kouluttanut itselleen oppipoikaa, joka jatkaisi hänen työtään kylän vanhimpana. Pikku varkaat livahtelivat vähän väliä tietäjän mökissä varastamassa ties mitä taikaesineitä, muunmuassa viisi arvokasta riipusta, joissa piili mahtavia voimia. Mutta kuka tahansa ei pystynyt herättämään riipuksen voimaa. Siksi riipuksien tietämättömät voimat olivat vuosiasalassa, ja ne kulkeutuivat sukupolvilta toisille varkaiden perheiden mukana. Eräänä synkkänä syysiltana muuan tummanpuhuva suuri susi löysi tiensä Pohjoisen lauman kylään. Kukaan ei tiennyt, mitä tuo muukalainen halusi. Se ei puhunut kenellekään ja käyttäytyi muutenkin oudosti. Samana yönä tuo muukalainen alkoi tuhota kaupunkia ilman mitään syytä. Kaulassaan olevan riipuksen avulla se pystyi komentamaan mustaa aarnikotkaa, joka sai aikaan vain tuhoa. Koirat ja sudet kylässä olivat aivan kauhuissaan, ja pakenivat kuka mihinkin suuntaan, pois kylästä. Vasta seuraavana aamuna uskalsivat nelijalat palata takaisin kyläänsä. Kaikki oli aivan raunioina. Kaikki oli poltettu ja rikottu. Oli aloitettava työt alusta. Ajan myötä he saivat kuulla, että samanlainen kohtalo oli muillakin laumojen kylillä. Vuosia myöhemmin vanhan tietäjän riipukset ajutuivat onnekkaiden ja ei niin onnekkaiden sattumien avulla henkilöille, jotka pystyisivät herättämään riipusten henget ja ottamaan ne komentoonsa.

(c) Mariko