Artun, veljeksistä vanhimman, vaiheista tiedetään, että hän solmi avioliiton 1940 Aino Marjatta (Martta) Vehmasmäen (1911-1971) kanssa. Jatkosodan vuosina Arttu hoiti veljensä Erkin kanssa Helsingissä Merimiehenkadulla sijainnutta Mars- elokuvateatteria (myöhemmin Broadway), josta luopui vuonna 1944. Tätäkin teatteria kohtasi tulipalo talvella 1942 - 1943. Huittisten VPK:n elokuvat kuuluivat 1940- luvun puolivälissä Arttu Määtälle, jonka jälkeen 30.12.1945 -15.6.1947 suljettuna ollut ja Liisa Palmulle siirtynyt teatteri lopetti elokuussa 1947 ja tiloissa avattiin perusteellisen remontin jälkeen vuonna 1954 Lautta-Kino. Teatteri siirtyi vuonna 1960 Hilkka ja Pauli (k. 1998) Siltaselle ja toimii edelleen Siltasen suvun hoidossa.
1950- luvun alussa Arttu Määttä hankki Juho Rantaselta omistukseensa Emil Ahon vuonna 1938 avaaman Loimaan Kinon. Loimaalla hänen hoitoonsa siirtyi vuonna 1958 myös Heimolinnan elokuvat (entinen Suojeluskunnan elokuvat), joka lopetti toimintansa 31.12.1962. Arttu Määttä omisti vuoteen 1954 Lauttakylässä Kino Savilinnan ja vuodesta 1954 vuoteen 1960 myös edellä mainitun Lautta-Kinon. Marraskuun alussa vuonna 1965 toimintansa lopettaneen Savilinnan uusi omistaja vuonna 1954 oli Johannes (Jussi) Puikkonen. Loimaalla syntyi myös Arttu ja Martta Määtän poika Juhani vuonna 1947.
Määtät ovat pyrkineet elokuvateatterien hoidossa Tampereen Imatran ja Hämeen ajoilta 1990- luvulle saakka kulkemaan kehityksen kärjessä ja olemaan omavaraisia: Määtän verstaissa valmistettuja elokuvateatterituoleja käytettiin luonnollisesti omissa teattereissa eikä teknisissä uudistuksissakaan aikailtu. Uusien laajakangasmenetelmien vaatimat laitteet, kuvaportit, optiikat ja leveämmät valkokankaat hankittiin heti niiden tultua käyttöön ja vuoden 1955 alussa Lautta-Kino ensimmäisenä maaseututeatterina hankki alankomaalaisen Delrama-peilioptiikan CinemaScope- laajakangaselokuvien esittämiseksi. Vikki-veljen entisen Sylvi- vaimon hallussa aikanaan ollut Voikkaan Kino aloitti CinemaScope- esitykset samanaikaisesti. Optiikkoja kierrätettiin niiden korkean hinnan takia suvun teattereissa, kunnes keväästä 1956 alkaen, paljolti "Tuntemattoman sotilaan" tuottojen vauhdittamina teatterit alkoivat olla omavaraisia. Muutenkin vuonna 1956 tapahtui paljon: Arttu ja Martta Määttä joutuivat kesäkuussa 1956 Suomen Filmivuokraajaliitto r.y:n tarkastuslautakunnan kuultaviksi teatteriensa hoidossa ilmenneiden epäselvyyksien vuoksi. Filmivuokraajaliiton lähettämät tarkastajat olivat havainneet Loimaan Kinon ja Lautta-Kinon katsomoissa kassatilityksissä ilmoitettua enemmän väkeä. Tarkastuslautakunnalle Arttu Määttä ilmoitti olevansa myös Loimaan Kinon koneenhoitaja, joskaan hän ei koskaan ollut hankkinut koneenhoitajan lupakirjaa. Asian johdosta Määtät saivat ohjausta ja maksettavakseen noin 14 000 markan tarkastusmaksulaskun.
Arttu Määttä sai surmansa liikenneonnettomuudessa Forssan lähellä, Uudenmaan läänin Pyhäjärven Tuorilan kylässä iltamyöhällä 10. syyskuuta 1963. Hänen ohjaamansa uusi, vasta 4000 km ajettu Opel- henkilöauto törmäsi pimeässä ja vesisateessa edellä peruuttavan, puutteellisin valoin varustetun pyöräkuormaajan kauhaan, joka murskasi tuulilasin ja Arttu Määtän pään aiheuttaen välittömästi kuoleman. Miehensä vieressä istunut Martta Määttä loukkaantui vakavasti: aivotärähdyksen lisäksi mm. hänen vasen jalkansa katkesi ja useita kylkiluita meni poikki. Hän kuitenkin kuntoutui vähitellen ja jatkoi Juhani Määtän kanssa Loimaan Kinon hoitamista sekä kahvilayritystä. Lisäksi hankittiin 1960-70-lukujen taitteessa Raumalta Paavo Varjon vuonna 1939 avaama elokuvateatteri Minerva. Martta Määtän yritteliäisyydestä ja tarmokkuudesta huolimatta näyttää Juhani Määtältä jääneen puuttumaan elokuvateatteritoiminnan edellyttämä puhti: hän ei isänsä tavoin koskaan hankkinut koneenhoitajan lupakirjaa, vaan käytti palkollisia teatterien hoidossa. Eikä onnettomuuksien sarja päättynyt: kahdeksan ja puolen vuoden kuluttua Arttu Määtän kuolemaan johtaneesta liikenneonnettomuudesta ajoi Martta Määttä maaliskuun puolivälissä vuonna 1971 Loimaalta Turkuun lähtiessään Auran-Humppilan maantielle ja joutui Mellilästä päin tulleen henkilöauton eteen loukaten pahoin päänsä. Hän menehtyi saamiinsa vammoihin neljän vuorokauden kuluttua Turussa. Liikeasioihin harjaantumaton Juhani Määttä jatkoi yritysten toimintaa, mutta joutui rahavaikeuksiin ystävänsä ja liiketuttavansa Hannu Arosen kanssa taattuaan erään loimaalaisen rakennusliikkeen lainoja. Isoisä Heikin Kuhmon kokemukset uusiutuivat, kun rakennusliikkeen lainat lankesivat takaajien maksettaviksi ja Juhani Määttä joutui käteisvarojen puutteessa luovuttamaan perimänsä elokuvateatterin kiinteistön 1980- luvun alkupuolella Aroselle. Aronen vuokrasi sittemmin Loimaan Kinon yrittäjille, joiden edesottamukset kuitenkin johtivat vuodenvaihteessa 1999-2000 nimenmuutokseen: Loimaan Kinosta tuli Vesa Aaltosen johdossa Loimaan Kinema. Syrjäisellä paikalla "tois´ puolen kanaalia" sijainnut Rauman Minerva sulki ovensa ja kiinteistökin purettiin. Viimeisenä toimintavuonnaan 1985 lähinnä heikkotasoisten seksielokuvien (mm. "Tanskalaistyttöjen eroottiset seikkailut") esittäjäksi ajautunut Minerva keräsi 792 katsojaa - luku on murto-osa Rauman Formian ja Iso-Hannun tuolloin yhteensä 51 000 katsojasta. Juhani Määtän alalta luopumiseen sammui isältä pojalle siirtynyt elokuvien esittämisen perinne - elokuvien kanssa Raumalla asuva Juhani Määttä ei ole missään tekemisissä.
Veljeksistä nuorin, Erkki Määttä, muutti Vesilahden kautta nuorukaisena Sortavalaan ja Värtsilään sekä edelleen Helsinkiin, Savonlinnaan ja takaisin Helsinkiin vuonna 1958 sekä edelleen Forssaan ja Nurmijärvelle. Hänen uransa elokuvakoneenhoitajana alkoi 1930- luvun puolivälissä Wärtsilässä. Vuonna 1936 hän toimi koneenhoitajana Oravaisten Ateena- teatterissa ja työskenteli veljensä Artun apuna Helsingin Merimiehenkadulla sijaitsevassa Bio Marsissa (myöh. Broadway) ja avioitui 1942 Elvi Leskisen (1911-1999) kanssa. Vuonna 1944 Elvi ja Erkki Määttä hankkivat Savonlinnasta omistukseensa M. Purasen vuonna 1938 avaaman elokuvateatteri Olavin ja avasivat vuonna 1953 kokonaan uuden elokuvateatterin, Killan, joiden perustamiseen ja hoitoon myös Vikki Määttä osallistui. Teatterit ovat edelleen toiminnassa alkuperäisillä nimillään. Elvi ja Erkki Määttä myivät teatterit jo vuonna 1954 noin 10 miljoonalla markalla Väinö Mäkelälle ja kajaanilaiselle elokuvateatterimiehelle Kalle Lappalaiselle. Väinö Mäkelä hajautti varmuuden vuoksi laaja-alaisen elokuvatoimintansa useammalle pienelle yhtiölle, ja Killan ja Olavin toiminnasta vastasi Savonlinnan Kinosto Oy, jonka osakkeenomistajiin myös Kalle Lappalainen lukeutui. Erkki Määttä asensi ja huolsi elokuvakoneistoja ja Määtän verstaassa valmistettiin vuodesta 1952 alkaen suorastaan käsitteeksi tulleita "Määtän teatterituoleja", joita vielä 1990- luvullakin on käytössä mm. Arttu- veljen aikanaan omistamassa Huittisten Lautta-Kinossa sekä Selinien Vaakunassa Lohjalla. 1960- luvulta alkaen Määttä toimi urheiluvälinealalla tuottaen mm. KOHO- jääkiekko- ja pesäpallovälineitä (KOHON jääkiekkovarusteita kanniskelee mm. yksi pääkolmikon jäsen norjalaisen Anja Breienin vuonna 1985 ohjaamassa elokuvassa "Aviovaimoja - kymmenen vuotta myöhemmin"/ "Hustruer-ti år etter"). Erkki Määttä asui Helsingin lisäksi Forssassa vuosina 1969 - 1972 ja loppuvuotensa Nurmijärven Klaukkalassa, jossa kuoli lähiomaisia jälkeensä jättämättä 20. heinäkuuta 1978. Elvi Määtän tallettamaa jäämistöä löytyy Suomen Elokuva-arkistosta ja liiketoiminnalla hankittu miljoonaomaisuus on kanavoitu Neliapila-säätiön kautta hyväntekeväisyyteen.
Seuraava luku: Määtän suvun elokuvateatterit ja dynastian merkityksen arviointia sekä lähdeluettelo