Elokuvateatteri Imatran tulipaloa koskevaa asiakirja-aineistoa

Palovartija- lehti

Imatra- teatterissa todettiin monenlaisia puutteita. Suomen Palosuojeluyhdistyksen tarkastaja Väinö Niemistö ruoti puutteita pitämänsä tarkastuksen jälkeen.

Talo oli muutettu elokuvateatteriksi varastomakasiinista. Ulkoseinät olivat tiilestä, mutta sisärakenteet puusta. Sisärakenteiden pintamateriaalina oli käytetty ohutta vaneria.

Eteinen oli liian pieni ja ahdas, varsinkin jos eteisessä jonotti väkeä saliin. Ovenpieleen rakennettu makeiskioski vähensi edelleen eteisen pinta-alaa. Parvekkeen portaiden alin askelma oli saliin johtavan oviaukon tiellä ja sen väistelystä koitui haittaa yleisölle. Kapean salin keskellä kulki 1,1 metriä leveä käytävä. Viimeisen vasemmanpuoleisen penkkirivin käytävän puoleinen istumapaikka ulottui sisäänkäyntioven puoliväliin saakka, rajoittaen oviaukon leveyden vain 65 sentiksi. Samaten rajoitti varaoviaukon leveyttä yksittäinen kahden hengen istuttava penkki varaoven suulla. Varaovien toista puoliskoa pidettiin lukittuina näytäntöjen aikana ja sisimmäisten ovien eteen oli rakennettu tuulikaappi, jonka ovipilari oli poistumistien keskellä.

Parvekkeelle pääsi vain kapeita ja jyrkkiä kiertoportaita pitkin. 1,2 metriä leveistä portaista huolimatta oli käyttökelpoinen vain portaiden loivempi pääty, noin 60 senttiä. Parvekkeen ahtaasta eteisestä johti parvekkeelle 1,2 metriä leveä pariovi ja 4 jyrkkää askelmaa parvekkeen istumapaikoille. Varauloskäyntiä ei parvekkeelta ollut, vaikka se olisi ollut helposti järjestettävissä parvekkeen ikkunasta. Parveke, jonne mahtui 80 henkeä, oli verraten suuri. Lattian kaltevuus oli liian jyrkkä (1:5,6).

Pellillä vuorattu konehuone oli liian ahdas, 1,6 x 1,8 metriä. Sen sijainti parvekkeelle johtavien avonaisten portaiden alla oli vaarallinen siksi, että palokaasut, savu ja liekit etsiytyivät portaiden kautta parvekkeelle ja tukkivat ainoan poistumistien. Konehuoneen tuuletuskanava, johon elokuvakoneen kaarilampun palokaasujen poistotorvi oli yhdistetty, oli tehty puusta ja läpimitaltaan aivan liian pieni. Tuuletuskanava ei johtanut pannuhuoneesta ulos johtavan savupiipun ilmastointikanavaan, vaan välikaton täytteisiin. Vuoden 1926 parvekeremontin yhteydessä runkorakenteisiin kiinnitetty lattiavasa oli osittain savupiipun aukon edessä, joten vetoa kanavassa ei ollut juuri nimeksikään. Konehuoneen ovi ei lukittunut itsestään sulkeutuessaan, vaan ovi täytyi lukita avaimella. Ovensulkijaa (jousi tms.) ei ovessa ollut. Myöskin oven pielen määrlyyn jätetty, lisälukkona käytetty riippulukko esti oven sulkemisen. Ahtaan konehuoneen oviseinällä oli kojetaulu, jonka kautta kaikki valaistusjohdot - myös varavalaistusjohdot - kulkivat. Tuli vahingoitti pian kojetaulun takana olevia suojaamattomia sähköjohtoja ja valot sammuivat koko teatterissa.

Kuten edellä esitetystä ilmenee, oli elokuvateatterissa paljon puutteellisuuksia ja virheellisyyksiä. Tämä johtui osittain siitä, että viranomaiset eivät olleet teatteria tarkastaneet ja teatteri sai jatkaa vaarallista toimintaansa, kunnes 21 ihmistä sai hengellään maksaa laiminlyödyt tarkastukset ja teatterinomistajien välinpitämättömyyden.

(referoinut Jukka Lankinen)

Artturi Määtän kirje Adams-Filmille

Teatteri Imatra

Tampere

Hämeenkatu 12 26.11.1927

ADAMS FILMI OY

Saan täten kunnioittaen ilmoittaa vastaan ottaneemme laskunne t.k. 22 pvältä jonka johdosta ilmoitan että suoritan mainitun laskun palaneitten filmien laskun yhteyressä heti palovakuutuksen suorituksen jälkeen johonka olette jättäneet pidätyksen ulosotto teitse jota suuresti valitan että se meni niinpäin mutta se kyllä voi olla hyväkin toimenpide sillä en jaksa käsittä että Teillä on silti ollut mitään epäilystä meitä kohtaan sillä tähän asti emme ole mitään epäiltävää tehneet emmekä periaatteemme mukaan voi tulla tekemäänkään.

Suurimmalla kunnioituksella

Arturi Määtä

puolesta

(Korvausta Adams-Filmille palaneista filmeistä 25279,45 mk 5 % korolla 2.12.1927 alkaen, 1000 mk näytevalokuvista, reklaamiplakaateista ja muista kustannuksista 400 mk)

ELOKUVATEATTERI IMATRAN PALO 23.10.1927

Litteroitu elo-marraskuun 1997 aikana

Hämeenlinnan maakunta-arkistossa säilytettävän Tampereen poliisilaitoksen arkiston asiakirjoista:

Etsivän osaston tutkimuspöytäkirjat 1927 II

II piiri, tulipalopöytäkirjat 1923-1929, nro 14

Sulkeissa olevat syntymäaikaa ja- paikkaa sekä yksityistä hautausta sekä kihlapareja koskevat tiedot saatu lokakuun 1927 päivälehdistä. Elokuvakonetta koskevan tiedon täsmentänyt Matti Piuhola.

Kieli- ja oikeinkirjoitusasua ei ole korjailtu.

No 232

Pöytäkirja pidetty Tampereen kaupungin poliisilaitoksen etsivässä osastossa jäljempänä kerrotun asian johdosta toimitetussa poliisikuulustelussa lokakuun 24, 25, 26, 27, 28, 29 ja 31 päivänä 1927.

Sittenkuin täällä Hämeenkadun talossa No 12 sijaitsevassa Imatra-nimisessä elokuvateatterissa sunnuntaina kuluvan lokakuun 23 päivänä kello puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä illalla oli sattunut tulipalo, jossa seuraavat kaksikymmentäyksi henkeä saivat surmansa, nimittäin

1) jalkinetyöntekijä Martti Johannes Lehtonen (s. 1908 Tampere),

2) hänen vaimonsa Suoma Lehtonen (s. 1904 Tampere),

3) rakennusmestari Svante Viljam Nieminen (s. 1896 Karkku),

4) hänen vaimonsa Olga Nieminen (s. 1899 Tampere),

5) vaihdemies Vilho Parvela (s. 1876 Tampere, haudattu yksityisesti),

6) puhelinneiti Laina Maria Warho (s. 1907 Tampere, haudattu yksityisesti),

7) maalari Risto Reinhold Kulmala (s. 1908 Tampere),

8) suojeluskuntalainen Tauno Rafael Sarja (s. 1909 Tampere),

9) jalkinetyöntekijätär Tyyne Ollgrén (s. 1903 Tampere),

10) puuseppä Juho Arvid Evert Salminen (s. 1904 Tampere, kihloissa Tyyra Wännin kanssa),

11) työmiehenvaimo Fanny Maria Ritoniemi (s. 1898 Pispala),

12) kauppamatkustajan vaimo Sylvi Räsänen (s. 1901 Jyväskylä,

13) maalari Yrjö Tarvainen (s. 1908 Helsinki, haudattu yksityisesti),

14) tehdastyöntekijä Tyyra Maria Wänni (s. 1905 Tampere, kihloissa Juho Salmisen kanssa),

15) kuorma-ajuri Jalmari Johannes Lehtinen (s. 1905 Tampere),

16) lotjamies Eino Eeli Lammi (s. 1898 Ylöjärvi),

17) sähkötyömiehen leski Ingrid Alexandra Wanamo (s. 1897 Tampere),

18) tehdastyöntekijä Elli Maria Suonpää (s. 1907 Tottijärvi),

19) tehdastyöntekijä Tekla Wesa (s. 1906 Kuru),

20) työläisnaisenpoika Uuno Eemil Grönlund (s. 1912 Hattula)

ja kauppa-apulainen Bruno Lainio (s. 1902 Tampere),

joka viimeksi mainittu kuoli vähä myöhemmin Hatanpään sairaalassa,

toimitettiin etsivässä osastossa täkäläisen poliisimestarin määräyksestä tutkinto sen seikan selville saamiseksi onko tulipalon aiheuttanut rikos tai ehkä jokin tuottamuksellinen huolimattomuus teatterin henkilökunnan puolelta.

Tällöin kuulusteltiin osastossa, etsivien August Ahosen ja Edvard Tuiskun läsnä ollessa, seuraavia henkilöitä, jotka kertoivat:

1) Sähkötyömies Eero Edvard Wirtanen, tästä kaupungista, asuva Ainonkatu No 26, että hän lähemmä viiden vuoden ajan on ollut Tampereen Sähkölaitoksen linjaosastolla aluksi asiapoikana ja liki kaksi vuotta harjoittelijana, ansaiten neljä markkaa tunnilta. Wiime vuoden syyskuusta oli kertoja aina kello puoli kuudesta lähtien iltaisin ollut toisena vahtimestarina Wiinikankadun varrella olevassa Maxim-elokuvateatterissa kuudensadan markan kuukausipalkalla. Täällä ollessaan oli kertoja tutustunut koneenkäyttäjä Wihtori Määttään, joka tällöin oli vahtimestarina veljensä Artturi Määtän omistamassa Imatra- elokuvateatterissa, ollen siellä koneenkäyttäjänä eräs Lumio. Kun viime keväänä Wihtori Määttä, saatuansa asianmukaisen opetuksen, oli ryhtynyt hoitamaan Imatra-teatterissa elokuvakonetta, oli hän puolentoista kuukauden aikana kevätkesällä melkein joka ilta antanut opetusta kertojalle koneenhoidossa. Kertoja olikin perehtynyt täydellisesti elokuvakoneen käyttämiseen, kun hän jo ennakolta oli täysin perehtynyt sähkölaitteisiin. Kun Imatra-teatterissa viime kesänä kesä- ja heinäkuun vaihteessa oli tehty korjauksia, kuten maalauksia, paperoimisia, penkkien korjauksia, ja korjailtu sähkölaitteita sekä korotettu salissa ja parvekkeella penkkejä, oli kertoja, Wihtori Määtän pitäessä vapaapäiviään, hoitanut silloin tällöin Imatran elokuvakonetta. Sinä aikana, kun kertoja oli ollut Wihtori Määtällä opissa ja kun kertoja oli itsenäisesti hoitanut Imatran elokuvakonetta, ei ollut sattunut kertaakaan tulipaloa. Noin puolitoista kuukautta sitten oli Wihtori Määttä lähtenyt maaseutukiertueelle ja oli kertoja nyt tämän esityksestä otettu koneen hoitajaksi Imatra- teatteriin. Kertoja oli sitten näihin asti säännöllisesti hoitanut mainittua konetta joka ilta, paitsi kerran tai pari viikossa, jolloin Wihtori Määttä, pistäytyessään kaupungissa, hoiteli konetta. Tulipalo iltaan asti ei kertojalle ollut tapahtunut minkäänlaista onnettomuutta, paitsi että kolme tai neljä kertaa filmi oli katkennut koko aikana, eikä tällöinkään ollut syttynyt filmi tuleen. Muutoin on konehuone ollut koko ajan aivan samassa kunnossa, paitsi että edellä kerrotun kesäkorjauksen aikana katsausluukkua alennettiin noin kymmenkunta senttiä. Konehuone oli puusta, mutta täysin sisältä pellitetty, ollen sekä katsastusluukku että valoluukku varustetut peltisillä sulkijoilla niin, että tarpeen vaatiessa koneenkäyttäjä sai laskettua alas. Näitä katsastusluukkujen peltejä, jotka kulkivat raamissa, pidettiin näytäntöjen aikana ylhäällä siten, että ne olivat kiinnitetyt ohuella langalla seinään lyötyyn naulaan. Katsastusluukun, jota käytettiin tarkastettaessa, onko kuva oikealla paikallaan taululla, onko selvä j.n.e., saattoi helposti irrottamalla nuoran putoamaan alas, kun taas valoaukon edessä olevan luukun saattoi laskea ainoastaan puoliväliin narun irrottamalla, sillä filmikoneen ja mainitun aukon välillä oli pahvista tehty suppilo, joka ohjasi valon luukusta. Ainoastaan poistamalla tämän pahvisen suppilon saattoi aukon kokonaan sulkea levyllä. Konehuoneeseen oli paksu lautaovi, joka sisäpuolelta myös oli pellitetty, ja oli siinä sisäpuolella tavallinen reikelilukko, mutta ulkopuolella riippulukko, jolla poistuttaessa lukittiin konehuone. Ovessa riippulukkoa varten oli samoin kuin vastaavassa ovipielessä reijälliset levyt, joten lukko pujotettiin näistä reijistä läpi. Kylmillä ilmoilla oli konehuoneen ovi ollut aina kiinni, mutta kun lämpimät ilmat sattuivat ja varsinkin lopusta näytäntöiltaa, kun konehuoneeseen tuli sähkölampuista kovasti lämpöä eikä konehuoneesta sen katon läpitse palomuurin syrjää pitkin kulkeva torvi vetänyt tarpeeksi kuumaa ilmaa ulos, oli täytynyt pitää ovea käytävään raollaan. Kun korjauksen jälkeen kesällä pari kolme kertaa oli näytelty, oli tanskalainen Pimperman- elokuvakone (saksalainen Ernemann Imperator, jonka lamppukammio oli Pathén koneesta) joutunut epäkuntoon, minkä vuoksi se lähetettiin Turkuun Lahyn filmiliikkeelle, josta kone oli ostettu, korjattavaksi. Mainittu liike, joka ei itse kyennyt konetta täällä korjaamaan, vaan lähetti sen Tanskaan, oli siksi aikaa lähettänyt Imatra- teatteriin käytettäväksi toisen samanmerkkisen koneen, joka ei ollut aivan uusi muttei kovin käytettykään. Tässä koneessa oli ollut sama systeemi kuin edellisessä, jolla kertoja oli harjoitellut, ollen kone yhtä suuri ja muuten kaikin puolin samanlainen sekä aivan virheetön. Konehuoneessa oli ollut paitsi konetta, kaikenlaisia koneen korjaukseen tarvittavia työkaluja ynnä kolme limonaadipullon kokoista pulloa koneöljyä. Koneen alla oli peltinen, lukoton, saranoilla varustettu, lähemmäs metrin pituinen, noin puolen metrin levyinen ja samansyvyinen laatikko, jossa säilytettiin koko filmivarasto. Näyteltäissä otettiin mainitusta laatikosta yksi rulla kerrallaan ulos ja pantiin peltilaatikon kansi kiinni varovaisuussyystä, kun filmit ovat hyvin tulenarkoja. Tavallinen rulla käsitti esitettävästä kappaleesta tavallisesti yhden osan, mutta pienemmistä kappaleista kaksikin. Kun yksi osa oli näytelty, keriintyi siinä ollut filmi toiselle rullalle, joka siirrettiin kerimistelineeseen. Jatkettaessa näytäntöä pantiin seuraava rulla ja sinä aikana kertoja keri mainitun vapaana olevan rullan uudestaan ja pisti sen peltilaatikkoon. Uudestaan keriminen täytyi tapahtua sen takia, että, jos siinä rullassa ollutta kuvaa tahdottiin uudelleen esittää, kuvat olisivat tulleet väärin päin. Kerimisen jälkeen pantiin filmirulla aina laatikkoon ja laatikon kansi kiinni. Näytännön aikana ei ollut muuta rullaa käsillä kuin se, jota näyteltiin, paitsi sen lyhyen ajan kuin poisotettu rulla kerittiin. Konehuoneeseen oli ollut salista ja eteisestä soittojohdot sitä varten, että asianomaiset henkilöt olisivat kertojan huomiota kiinnittää siihen, olivatko kuvat esiintyneet oikein, tai jonkin muun takia. Tapahtumapäivän edellisellä viikolla oli tämä soittojohto ollut osittain epäkunnossa, joten teatterinomistajan Artturi Määtän ja johtajan Emil Mäkisen täytyi, tahtoessaan jotakin huomauttaa kertojalle, käydä konehuoneessa suullisesti puhumassa, koska uusi näytäntö ja jatkoesitys alkoivat. Konehuoneessa kävivät Määttä ja Mäkinen joskus muulloinkin lainaamassa jonkun työkalun taikka kysymässä, joko osa pian loppuu, tahi katsomassa vanhoja ohjelmia, joita kutakin yksi kappale säilytettiin konehuoneen seinällä naulassa. Sivullisia henkilöitä ei käynyt konehuoneessa, paitsi joskus joku kahvilan tyttö tuomassa kertojalle kahvia. Konehuoneen oven suulla olleen etulukon avainta säilytettiin teatterin kassassa, mistä avaimen sai, joka sitä tarvitsi ja tiesi, missä se on. Näytännön loputtua oli kertoja aina vienyt mainitun avaimen kassaan. Sunnuntaina kuluvan lokakuun 23 päivänä kello kahtakymmentä minuuttia vailla kaksitoista päivällä oli kertoja tullut Imatra- teatteriin ja mennyt konehuoneeseen, jonka ovi oli auki, arvellen kertoja, että siivooja oli juuri vähää ennen sieltä poistunut, kun hänen tapansa on aina aamupäivällä käydä siivoamassa teatteria. Kertoja ei huomannut, missä tällöin etulukko oli. Tavallisesti oli lukko nostettu aikaisemmin konehuoneeseen filmien rullauspöydälle, joka on ovesta tultaessa konehuoneen vasemmalla kädellä. Kertoja oli rasvannut koneen ja sitten kello kahdentoista ja puoli kahden välillä näytellyt yhden ohjelman, joka oli yksin omaan lapsia varten. Näytännön alussa oli Artturi Määttä käynyt konehuoneessa kertojalle ilmoittamassa, koska saa alkaa, sekä vähän ajan perästä uudestaan ilmoittamassa, että viikkokatsaus, joka kuului tähän ohjelmaan, on näytettävä uudelleen, kun vähä jälkeen näytännön alkua oli vielä tullut joitakuita henkilöitä teatteriin. Kertoja oli sitten puhdistanut koneen ja kerinyt edellisessä ohjelmassa esitetyn viikkokatsauksen, joka piti näytettämän iltanäytännössäkin. Tämän jälkeen oli kertoja lähtenyt vieressä olevaan osuusliike Woiman ruokalaan, heittäen konehuoneen oven perässään kiinni, tarkastamatta, oliko siinä riippulukko tai, muttei myöskään ovea lukinnut. Kertojan palattua kello kolmen aikaan takaisin konehuoneeseen oli alkanut iltapäivänäytäntö, jolloin hänen ei tarvinnut muuta tehdä kuin muuttaa hiilet koneeseen ja panna osa eli kosketeltu viikkokatsaus päälle. Nyt oli kertoja näytellyt kaksi kertaa ohjelman, kestäen kumpikin näytös noin kaksi tuntia. Tänä aikana oli konehuoneessa käynyt Woiman kahvityttö tuomassa kahvia ja pistäytyivät siellä myöskin Määttä ynnä Mäkinen puhumassa jotakin asiaa, ollen ovi ollut koko ajan raollaan, kun konehuone oli niin lämmin. Tähän asti oli mennyt kaikki hyvin ilman että filmi edes olisi katkennut. Muutamaa minuuttia vailla kello seitsemän oli kertoja alkanut kolmannen kerran näytellä samaa ohjelmaa, joka käsitti ensimäiseksi viikkokatsauksen, kaksi osaisen Buster pilakuvan ja seitsemän osaisen Muukalaislegioonan tytär, jonka viimeksi mainitun kuvan takia lapsilta oli iltanäytäntöön pääsy kielletty. Tästä ohjelmasta oli kertoja saanut onnellisesti näyteltyä viikkokatsauksen, pilakuvan sekä Muukalaislegioonan tyttärestä kolme osaa. Koko näytännön ajan oli kertoja menetellyt, kuten edellä on kertonut, eli kerinyt filmirullat näytännön jälkeen ja pistänyt ne koneen alla olevaan metallilaatikkoon, jonka kannen lukitsi. Kun kertoja sen jälkeen oli juuri päättämäisillään neljännen osan mainitusta kappaleesta niin ettei ollut enää jälellä metriäkään filmiä, oli hän pannut lyhdyn eteen sulkijaluukun ja samalla työntänyt katkaisijan kiinni niin että valo tuli saliin. Tämän jälkeen oli kertoja ylärullan ympärillä olevan kotelon aukaissut ottaakseen pois tyhjän rullan ja samalla vaistomaisesti kääntänyt katseensa alarullan puoleen aikomuksella avata sen ympärillä olevan peltikotelon sekä ottaa siitä rullan keriäkseen, mutta olikin havainnut, että savua nousi alarullan ympärillä olevan peltikotelon rakosista. Kertoja oli nyt painanut koteloa molemmin puolin tiukempaan saadakseen, kun arvasi, että filmi oli syttynyt, tulen tukahtumaan siihen. Tästä kertojan toimenpiteestä huolimatta alkoi kahta kauheammin tupruta savua ja kuului jonkinlaista kuhinaa, josta kertoja päätti, että sisällä oleva filmi on tulessa. Sitten oli kertoja, kun ei filmi sammunut, vaan päinvastoin rupesi kiivaammin palamaan, avannut filmin ympärillä olevan peltirasian korkeintaan pariksi sekunniksi, tarkoituksensa kun oli vetää sisällä palava filmi konehuoneen lattialle ja tukahduttaa palo takillaan tai palttoollaan, joista takki oli konehuoneessa vastakkaisella seinällä ja palttoo käytävässä. Aukaistuaan kotelon lukkolaitteesta kertoja havaitsi, että että hänen oli mahdoton saada sieltä filmiä, kun se jo oli ilmitulessa ja siitä nousi kitkerä savu. Kertoja sai kyllä kotelon kiinni, mutta syrjistä nousi yhä edelleen kovaa sauhua ja kotelo kuumeni. Nyt oli kertoja kopistanut salin puoleiseen seinään ja huutanut katsastusluukusta saliin, että konehuoneessa on tuli irti ja että täällä tarvitaan apua sekä että yleisö lähtee pois. Palava kotelo oli tällöin ollut koneessa sisällä, tupruttaen kauhean vahvaa savua. Kertoja oli nyt sulkenut katsastusluukun, jottei savu pääsisi saliin. Samalla oli kertoja vetänyt katkaisijan irti, jottei sähkövirtaa päässyt koneen lyhtyyn, muttei huomannut koneen ja valoluukun välillä olevaa pahvista suppiloa kiskoa irti, joten valoluukun peltinen sulkija jäi auki ja kitkerää savua pääsi tästä menemään saliin, kuten raollaan olevasta ovesta käytäväänkin. Nyt oli kertoja mennyt käytävään, jossa oven vieressä noin parin metrin päässä komerossa on pieni vedellä täytetty käsiruisku. Kertojan tarkoitus oli koettaa mainitulla ruiskulla sammuttaa, muttei ollut kyennyt sitä tekemään, kun konehuoneen raollaan olevasta ovesta, jota ei muista heittäneensä kiinni, tuprusi katkeraa sauhua. Tämän jälkeen oli kertoja jo jonkunverran pökerryksissä palannut takaisin konehuoneen ovelle, joka oli noin puolivälissä auki, ollen kertojalla edelleen jonkunlainen tarkotus jollakin tavalla rullaa saada sammumaan. Konehuoneesta oli tullut yhä kitkerämpi sauhu ja kuulunut matala, voimakas puhaus, joka heitti kertojankin ovelta seinää vasten. Kertoja ei muista, työnsikö hän oven sen jälkeen kiinni vai menikö ovi ilman paineesta kiinni, huomaamatta kertoja nytkään lukkoa ovessa. Sitten oli kertoja puolipökerryksissä, tuntien kovaa huimausta päässään, juossut käytävää kassan ohi eteiseen päin ja kompastui siihen, muistamatta kertoja, kuinka tuli kadulle, jossa vasta rupesi virkoamaan. Kertojan lähtiessä konehuoneesta ruiskua hakemaan oli Määttä, kuultuaan hänen avunhuutonsa, tullut käytävään juuri kun kertojan piti ottaa ruiskun ja mennyt kiireesti eteiseen, missä oli ihmisiä jonossa. Pökerryksissä ollen oli kertoja kulkenut Hämeenkatua ilman takkia Pellavatehtaankadun kulmaan ja sieltä saman kadun pikkuportista mennyt Imatra- teatterin pihalle. Sinne tultuaan oli kertoja nähnyt salista johtavat varaovet olevan auki ja oli Määttä jonkun muun henkilön kanssa toimittamassa ihmisiä ulos salista. Wähän ajan kuluttua oli kertoja tavannut pihassa edellä mainitun Emil Mäkisen ynnä Imatra-teatterin orkesterin soittajan Kaarlo Hyvämaan, joille nyt valitti viluansa, kun oli ilman takkia. Mäkinen oli tällöin antanut kertojalle palttoonsa ja käskenyt kertojaa pois, kun ei häntä pihassa tarvittu. Kertoja oli ilmoittanut aikomuksensa mennä poliisilaitokselle tekemään selvää asiasta, mutta oli eräs poliisikonstaapeli ilmoittanut, ettei mitään tutkimusta tänään pidetä. Kun kertoja oli lähtenyt, oli Mäkinen käskenyt erään Koikkalaisen viemään kertojan pois ja olikin kertoja sitten yhdessä Koikkalaisen kanssa mennyt tämän Otavalankadun varrella olevaan asuntoon, jossa sai Koikkalaiselta takin. Kertojan lämmiteltyä jonkun aikaa Koikkalaisella olivat he menneet Maxim- teatteriin, josta Koikkalainen yksin lähti etsimään vaimoaan, kertojan jäädessä teatterin eteiseen, jossa puhutteli vahtimestareita Sulo Reiniä ja Eino Mäkistä. Täältä olivat kertoja ja Koikkalainen, sittenkuin tämä oli palannut, lähteneet takaisin Imatra-teatterin pihaan. Kun kertoja täällä oli kuullut, että ainakin yksi ihminen on palanut, oli hänen tullut paha olla, minkä vuoksi lähti pois Koikkalaisen nytkin seuraamana. Matkalla tapasivat he kertojan tunteman räätäli Paul Hakosen, minkä jälkeen kaikki yhdessä menivät Koikkalaisen asuntoon. Hakonen oli hetken perästä lähtenyt uudestaan Imatra- teatterin pihaan ottamaan lähemmin selvää mitä teatterissa on tapahtunut, sekä tullut takaisin kello yhdentoista aikaan, ilmoittaen nyt, että siellä on kuusi henkeä palanut. Koikkalaisella oltaessa oli tullut puhe noista palaneista ihmisistä, jolloin kertojan taas tuli paha olla ja tahtoi lähteä kotiin, mutta olikin mennyt yhdessä Hakosen kanssa tämän Kullervonkadun talossa No 2 olevaan asuntoon, luvaten Hakonen myöhemmin saattaa kertojan kotiin. Kun kertojalta oli palopaikalle jäänyt kaikki avaimet, ei hän olisi päässyt kotiinsa, joten oli jäänyt Hakoselle yöksi. Wasta aamulla kello seitsemän aikaan oli kertoja, lähdettyään Hakosen luota, kuullut tältä, joka tiedustellut asiaa Hämeenkadun talon No 12, jossa Imatra- teatteri talonmieheltä, että tulipalossa oli saanut surmansa kaksikymmentä henkilöä. Tämän jälkeen oli kertoja ollut aikeissa mennä sähkölaitokselle ilmoittamaan, ettei voi tulla tänään työhön, mutta matkalla olivat etsivät hänet tavanneet ja tuoneet etsivään osastoon. Kysyttäessä kertoja vielä ilmoitti, että mainitsemansa suppilo koneen ja valoaukon välillä on noin kuusikymmentä senttimetriä ja että tämä suppilo on ollut siinä koko ajan, kuin kertoja on ollut Imatra- teatterin elokuvakonetta käyttämässä, sekä että suppilon oli siihen laittanut entinen koneenkäyttäjä Lumio.

Elämänsä vaiheista antoi kuulusteltava kysyttäessä seuraavat tiedot:

Syntyneensä maaliskuun 4 päivänä 1908 Forssan pitäjässä aviovanhemmista on kertoja, jota kutsutaan Eeroksi, nykyään henki- ja kirkonkirjoissa täällä Tampereella, ollen vanhempansa, ammattientarkastaja Juho Wirtanen ja tämän vaimo Wilhelmiina, molemmat elossa. Kertoja, joka on naimaton ja varaton, osaa ylemmän kansakoulun ja rippikoulun käyneenä lukea ja kirjoittaa. Oman ilmoituksensa mukaan ei kertojaa ole aikaisemmin rikoksista rangaistu. Mitään näkyväistä ruumiin vikaa ei kertojassa ollut.

2) Liikemies Simo Artturi Määttä, tästä kaupungista, asuva Mustanlahdenkatu No 19, että hän syksyllä 1926 syyskuun 15 päivästä lähtien oli kirjallisesti vuokrannut leskirouva Roosa Tirkkoselta Hämeenkadun talossa No 12 sijaitsevan Imatra- elokuvateatterin yhdeksi vuodeksi neljäntuhannenviidensadan markan kuukausivuokrasta ilman mitään kalustoa, tullen samaan hintaan vain lämpö. Niinhyvin teatterin sali kuin parvekekin olivat tällöin ilman tuoleja. Huoneiston oli rouva Tirkkonen itse antanut vuokralle ja vuokrattiin se nimenomaan elokuvateatteriksi. Vuokrasopimus oli tehty rouva Tirkkosen talonmiehen Hildénin asunnossa ja tehtiin se tällöin kertojan ynnä liikemies Eemil Mäkisen, joka myös oli läsnä ollut, nimeen yhteisesti. Teatterin entisen kaluston, muun muassa kiinteät tuolit oli Filmisentraali entisten vuokraajien veloista myyttänyt. Saatuaan huoneuston haltuunsa olivat kertoja ja Mäkinen korottaneet parvekkeen takapermantoa oven puolelta noin kuusikymmentä sentimetriä, kun aikaisemmin ei takapenkiltä nähnyt selvästi edessä olevien ylitse. Tästä oli myös ollut puhetta rouva Tirkkosen kanssa ja olikin tämä antanut vuokraajille luvan laittaa mainitun huoneuston sellaiseen kuntoon kuin he itse haluavat. Salissa ei tehty mitään lattian korotuksia eikä mitään muutakaan oleellista muutosta. Kertoja ja Mäkinen olivat mittailleet ja laskeneet, että he saavat permannolle sekä parvekkeelle yhteensä noin sata uutta sijaa. Tämän he olivat tehneet jo ennen vuokrakontrahdin allekirjoittamista ja sopiessaan rouva Tirkkosen kanssa vuokrasta. Kertoja ynnä Mäkinen olivat sitten ostaneet täkäläisestä huutokauppakamarista saman teatterin entisiä tuoleja ja sijoittaneet ne salin permannolle aivan samaan järjestykseen kuin ne olivat olleet teatterin edellisen vuokraajan aikana, jolloin teatterin nimenä oli "Apollo" Nyt oli käytävä kulkenut sisääntulo-ovesta suoraan alas soittolavalle päin, kaartuen täällä hieman, mutta Apollon aikana kulki käytävä, mikäli kertoja muistaa, jompaa kumpaa pihanpuoleista seinää pitkin. Teatterin parvekkeelle oli nyt teetetty vallan uudet tuolit, joita oli kahdeksankymmentäyksi kappaletta. Alas saliin oli tullut yhdeksänkymmentä kappaletta nostettavia tuoleja ja kuusi penkkiä, joissa oli kolmelle hengelle istuin kussakin sekä neljä penkkiä, joissa taas oli yhteensä kymmenelle hengelle istuin, joten siis salissa alhaalla oli kaikkiaan sadankahdeksantoista henkilön tila. Muutoin järjestettiin istuinpenkit samaan tapaan kuin ne olivat Apollo- teatterinkin aikana olleet, ollen käytävä nyt ainakin parvekkeella jonkun verran leveämpi. Tuolit oli tehnyt ja kiinni laittanut parvekkeelle puuseppä Koikkalainen, mutta saliin olivat kertoja ja Mäkinen itse kiinnittäneet penkit. Kun puheeksitullut huoneusto oli valmiissa kunnossa, eivät kertoja ja Mäkinen sen korjauksista ilmoittaneet Palolaitokseen, maistraattiin tai poliisiviranomaisille. Elinkeinoilmoituksen oli Mäkinen kyllä tehnyt Maistraattiin, muistamatta kertoja, oliko tuo ilmoitus tehty heidän molempien vai kertojan yksin nimessä. Samalla oli Poliisilaitokselle tehty ilmoitus elokuvateatterin avaamisesta Imatra- nimisenä ja suoritettu sinne säädetyt maksut. Konehuoneessa sitä vastoin ei tehty minkäänlaista remonttia, kun se oli asianmukaisessa kunnossa, ollen konehuone sisältä pellitetty. Näytäntöä varten olivat kertoja ja Mäkinen Turusta Lahyn toimistosta tilanneet noin kymmenentuhatta markkaa maksaneen käytetyn filmikoneen, jolla he sitten näyttelivät viime kesä- ja heinäkuun seutuville noin pari viikkoa silloin tekemänsä korjauksen jälkeen. Tällöinkin olivat kertoja ynnä Mäkinen toimittaneet mainitussa huoneustossa korjauksia, maalauttaen ja paperoiden salin, vahvistaen parvekkeen lattiaa sekä sijoittaen parvelle viisi uutta istumapaikkaa, joista kolme oli resorituoleja eli niin sanottuja laivatuoleja. Remontin jälkeen oli filmikone mennyt rikki, jonka vuoksi se lähetettiin turkulaisen Lahyn filmitoimiston kautta Tanskaan korjattavaksi. Sijaan oli mainitulta filmitoimistolta saatu samaa merkkiä oleva käytetty kone. Koneenhoitajana oli ollut viime kevätkesällä täkäläisen Kinoma- elokuvateatterin nykyinen koneenkäyttäjä Herman Lumio. Mikäli kertoja tietää ei Lumion aikana syttynyt yhtään filmiä tuleen, joskin niitä oli joku mennyt poikki. Wiime syystalvella, aikaa tarkemmin muistamatta, oli teatterin eteiseen kertojan ja Mäkisen luvalla sekä rouva Tirkkosen suostumuksella eräs neiti Wiinikka laittanut makeiskioskin, josta hän suoritti kertojalle ja Mäkiselle neljäsataa markkaa kuussa vuokraa. Warauloskäytävän eteen oli kertojan ja Mäkisen toimesta noin pari kuukautta sitten pihan puolelle laitettu tuulikaapit, joitten piirustukset hankki eräs Mäkisen hommaama rakennusmestari, jonka nimeä kertoja ei muista ja joka sitten oli hakenut piirustuksille vahvistuksen. Näiden tuulikaappien takia ei oviaukko ollut pienentynyt eikä suurentunut. Kysyttäessä, oliko Määtän ja Mäkisen vastaanottaessa teatterin konehuoneen ovi varustettu etulukkoa varten määrlyllä vai ei, ei kertoja sanonut sitä tietävänsä, mutta huomautti, että he ainakin Lumion ollessa koneenhoitajana olivat tämän kehotuksesta ostaneet oveen etulukon, ettei konehuoneeseen kaikki pääsisi. Kamarin lukko oli ovessa kyllä ollut. Kertojan ja Mäkisen vastaanottaessa laitoksen olivat ilmanvaihtotorvet olleet konehuoneessa, mutta oli heidän toimesta jatkettu katossa olevaa torvea elokuvakoneeseen asti, jotta koneesta tulevat höyryt ja kaasut pääsivät ulos sitä tietä. Lumio oli myös laittanut koneen ja seinässä olevan aukon välille pahvista suppilon, jotta koneesta valo menisi tasaisemmin kankaalle. Wiime kesänä mainitussa huoneustossa tapahtuneen korjauksen aikana ei tehty mitään korjauksia konehuoneessa. Lumion jälkeen oli elokuvakoneen käyttäjänä ollut kertojan veli Vihtori Määttä, jonka aikana, mikäli kertoja muistaa, oli pieni palanen filmiä palanut, mutta heti sammutettu. Kun kertojan veli on nyt toista kuukautta ollut erään ympäri maata kiertävän elokuvateatterin koneenkäyttäjänä, on hänen sijaisenaan toiminut edellä kuultu Eero Wirtanen.Wiimeksimainittu oli keväästä lähtien harjotellut kertojan veljen johdolla niin että hän oppi käyttämään filmikonetta. Lähtiessään mainitulle kiertueelle oli kertojan veli palkannut Wirtasen sijaisekseen Imatra- teatterin koneenhoitajana. Muutoin on Wirtanen ollut aivan raitis eikä kertojakaan, joka itse tosin ei ole ehdottomasti raitis, ole näytäntöjen aikana koskaan nauttinut väkijuomia, vaan joskus niitten jälkeen. Mitään tapaturmaa ei Wirtaselle ole sattunut koko aikana ja on hän yksin hoitanut koko koneen. Kertojan tehtävänä elokuvateatterissa on ollut toimia vahtimestarina, kun taas Mäkinen, joka kertojalla oli toimitusjohtajana sekä toisena osakkaana, hoiteli parempana kynämiehenä ja tottuneempana liikeasioissa kaupallisen puolen ynnä reklaamin. Mikäli kertoja tietää ei konehuoneessa käynyt sivullisia, ollen se muuten kiellettykin, ja näytäntöjen päätyttyä oli kertojan veli, ollessaan koneenkäyttäjänä, aina sulkenut konehuoneen oven etulukolla, vieden avaimen kassan seinään naulaan. Wirtasen taas ollessa koneenhoitajana oli tämä joskus itse, mutta tavallisesti kertoja lukinnut konehuoneen oven etulukolla. Konehuoneessa oli myöskin joka päivä aamupäivällä käynyt teatterin siivooja sytyttääkseen sieltä valot teatteriin siivoamista varten. Kertoja itse ei käynyt muuten konehuoneessa kuin näytäntöjen aikana ilmoittamassa, koska saa väliajan jälkeen alkaa tai joskus kysymässä, milloin filmi loppuu. Näytäntöjen aikana oli konehuoneen ovi ainakin puolet ajasta raollaan, tietämättä kertoja, mistä tämä johtui, kun se tapa oli ollut jo Lumion ajoilta. Filmit säilytettiin konehuoneessa elokuvakoneen alla olevassa peltilaatikossa, joka oli sitä varten tehty, taikka olivat ne konehuoneessa vielä peltisissä lähetyslaatikoissaan, jotka olivat kannellisia, muttei lukollisia. Mainitussa elokuvakoneen alla olevassa peltilaatikossa säilytettiin tavallisesti kunkin ohjelman filmit. Kertoja ei tiedä, kuinka monta filmirullaa kulloinkin oli ohjelmassa ja kuinka monta säilytettiin laatikossa. Filmirullain hoito oli aina koneenkäyttäjän huolena ja liiat rullat säilytettiin aina matkalaatikoissa. Näytäntöjä annettiin arkipäivisin kello viidestä lähtien ja lippukassa suljettiin kello viisitoista minuuttia yli yhdeksän illalla niin että silloin viimeiset katsojat pääsivät sisälle. Sunnuntaisin oli päivällä kello kahdestatoista lastennäytäntö ja iltanäytäntö kello kolmesta. Sunnuntaina kuluvan lokakuun 23. päivänä kello yhdentoista aikaan aamupäivällä oli kertoja tullut tuntia myöhemmin alkavaa näytäntöä varten teatteriin, jonne samaan aikaan Emil Mäkinenkin oli saapunut, Wirtasen tullessa myöhemmin. Kertoja ei muista käyneensä konehuoneessa ennenkuin Wirtanen oli jo siellä eikä tiedä kuka konehuoneen suulla olleen riippulukon aukasi. Wähä ennen kello kahtatoista oli kertoja käynyt konehuoneessa ilmoittamassa Wirtaselle näytännön aloittamisesta, kun konehuoneeseen johtavat soittokellot olivat olleet jo pitemmän aikaa epäkunnossa, ja mikäli kertoja muistelee olisi konehuoneen ovi ollut tällöin auki. Elokuvakoneen alla oleva filmilaatikko oli aina kiinni eikä sen kansi pysykään auki, kun pöytä tulee kannen eteen. Iltanäytännön aikana oli kertoja silloin tällöin käynyt konehuoneen ovella ilmoittamassa aina väliajan jälkeen, milloin Wirtanen saa taas alkaa näytellä, käyden joskus muulloinkin, siellä Wirtaselta tiedustelemassa, mikä osa kulloinkin on menossa, kun ei kertoja itse aina muistanut yleisön sitä kysyessä. Tällöin oli konehuoneen ovi ollut raollaan, mutta kertoja ei kiinnittänyt huomiotansa, oliko lukko ovipielen määrlyssä riippumassa tai ei. Kun kertoja, kellon ollessa kaksikymmentä tai viisitoista minuuttia vailla kahdeksan illalla, oli ollut teatterin eteisessä joko päästämässä yleisöä näytäntöhuoneeseen tai järjestelemässä ihmisiä jonoon, oli hän kuullut konehuoneesta ääntä huudon tapaista, minkä vuoksi kiirehti sinne. Wirtanen oli tällöin ollut konehuoneen ovella, sen ollessa auki, jalat käytävässä toisella rappusella sekä ruumis kumarassa konehuoneeseen päin ja oli Wirtasen kädessä ollut joku riepu. Konehuoneesta oli nyt kuulunut kovempi äänistä suhinaa sekä kajastanut tulta, muttei lyönyt ovesta ulos, jota paitsi käytävään oli tullut hiukan savua. Wirtanen oli tällöin lausunut jotakin siihen suuntaan, että filmi on tulessa. Kertoja oli kääntynyt heti ympäri ja juossut eteiseen, jossa huusi, että "filmi on tulessa, kaikki ihmiset ulos," minkä ohessa kertojan asuintoveri Halmeenpää oli jäänyt huutamaan samaa huutoa saadakseen ihmiset ulos. Eteisessä oli ollut tällöin jonossa ihmisiä ja oli kertoja, katsomatta lähtivätkö ihmiset ulos, siirtynyt kadulle ja Pellavatehtaankadun puoleisesta pikkuportista mennyt talon pihalle avaamaan teatterin varaoven toiset puolikkaat. Kertojan lähtiessä oli Wirtanen jäänyt samaan paikkaan ja samaan asentoon. Kun kertoja kääntyi käytävästä takaisin eteiseen, oli jonkun verran tullut savua ovesta, mutta mitään liekkiä ei vielä näkynyt käytävän puolella. Kertojan tullessa pihalle oli ovista jo tullut joitakin ihmisiä, mutta suurin osa töllisteli ovilla eikä tahtonut lähteä pois, katsellen, mitä sisällä tapahtuu. Sähkövalo oli vielä toiminut noin minuutin ajan kertojan tulosta. Tällöin oli ollut parvekkeella jonkun verran savua ja ihmiset olivat huutaneet sekä alhaalla salissa että parvella. Salissa olevat kokoontuivat pääasiassa oven luo ja parvekkeella olevat kaiteen syrjille. Kertoja oli nyt kehoittanut yleisöä tulemaan ulos. Samaan aikaan kuin sähkövalot sammuivat oli parvekkeelta alkanut hypätä ihmisiä alas. Savua oli tällöin ruvennut tulemaan yhä enemmän parvekkeelta päin sekä sisäänkäytävän ovista ja olivat nyt ihmiset kiirehtineet varaovia kohti. Ennen runsaampaa savun tuloa olivat parvekkeelta saliin hyppineet ihmiset auttaneet sieltä tulevia. Kertoja ei nähnyt, jäikö ihmisiä parvekkeelle vai ei, kun valot sammuivat. Samalla oli saapunut paikalle palokunta ja oli pari palosotilasta hypännyt sisälle, mutta oli salissa ollut jo niin paljon tulta, ettei sinne voinut enää mennä. Lopuksi kertoja ilmoitti, että elokuvateatterin kalusto ja koneisto ovat vakuutetut Turva-yhtiössä neljästäkymmenestäseitsemästätuhannesta markasta.

Kuulusteltavalla on tämmöiset elämänvaiheet:

Syntyneenä huhtikuun 10 päivänä 1904 Kuhmoniemen pitäjässä aviovanhemmista on kertoja, jota kutsutaan Artturiksi, nykyään henki- ja kirkonkirjoissa täällä Tampereella, ollen vanhempansa, maanviljelijä Heikki Määttä ja tämän vaimo Saara, molemmat elossa. Kertoja, joka on naimaton ja varaton, osaa alemman kansakoulun käyneenä lukea ja kirjoittaa. Oman ilmoituksensa mukaan ei kertojaa ole aikaisemmin rikoksista rangaistu. Mitään ruumiinvikaa ei kertojassa näkynyt.

3) Liikemies Emil Artturi Mäkinen, tästä kaupungista, asuva Pellavatehtaankatu No 8, kertoi samalla tapaa kuin edellä kuultu Simo Artturi Määttä liikehommista, elokuvien perustamisesta ja muusta yhteistoiminnasta aina sunnuntaihin kuluvan lokakuun 23. päivään asti, paitsi ettei kertoja tiedä konehuoneen asioista eikä liioin sitäkään,mitä filmejä siellä säilytettiin, mutta oli hänkin käskenyt ne aina pitää peltilaatikossa. Muutoin oli liike ollut yhteinen kertojalla ja Määtällä, kun he yhteisesti olivat sen rahoittaneet, vaikka Määtän nimessä. Elinkeinoilmoituksen Määtän puolesta oli kertoja toimittanut Maistraattiin. Kun teatterissa viime vuonna tehtiin Määtän mainitsemat korjaukset ja liike sitten avattiin, ei näistä korjauksista ilmoitettu mitään viranomaisille eikä huoneistoa käyty tarkastamassa. Kertoja oli hankkinut varaoven eteen laitettujen tuulikaappien piirustukset sekä huolehtinut niitten rakennuttamisen ja oli kertojan tuttava rakennusmestari Luoto ilmoittanut, että piirustukset ovat asianmukaisessa kunnossa ja on vahvistus niille haettu. Konehuoneessa olleeseen ilmanvaihtolaitteeseen ei koskettu, mutta oli jatkoa laitettu katonrajasta koneeseen, jotta siitä lähtevät kaasut olisivat sitä tietä menneet ulos. Tulipalon sattuessa oli kertoja ollut kaupungilla kävelemässä Petit- teatterin kohdalla. Nähtyään liekkien tulevan ulos oli kertoja mennyt paikalle ja, pihaan tultuaan, tavannut siellä Eero Wirtasen, joka oli ilman takkia, minkä vuoksi kertoja antoi hänelle palttoonsa. Wirtanen oli ollut tapaturmasta niin järkytetty, ettei voinut siitä puhua, vaan oli pyytänyt, että lähdettäisiin Poliisilaitokselle. Päivänäytännön aikana oli kertoja tullut Imatra- teatteriin yhdessä Wirtasen kanssa, tietämättä oliko konehuone silloin lukossa, kun Wirtanen meni sinne, tai ei.

Kuulusteltavalla on tämmöiset elämänvaiheet:

Syntyneenä lokakuun 19 päivänä 1904 Suoniemen pitäjässä aviovanhemmista on kertoja, jota kutsutaan Emiliksi, nykyään henki- ja kirkonkirjoissa täällä Tampereella, ollen vanhempansa, maalari Sakarias Mäkinen ja tämän vaimo Amanda, molemmat elossa. Kertoja, joka on naimaton ja varaton, osaa ylemmän kansakoulun ja rippikoulun käyneenä lukea ja kirjoittaa. Oman ilmoituksensa mukaan on kertoja noin viisi vuotta takaperin tuomittu täkäläisessä Raastuvanoikeudessa ensikertaisesta varkaudesta. Mitään näkyväistä ruumiinvikaa ei kertojassa ollut.

4) Koneenkäyttäjä Vihtori Adolf Määttä, tästä kaupungista, asuva Pellavatehtaankatu No 8, että hän oli viime talvena käynyt opin filmikoneen käyttämisessä Maxim- elokuvateatterin vahtimestarin erään Wassin luona ja oli hän tällöin perehtynyt koneen käyttöön, ollen kurssi kestänyt noin kuukauden ajan. Tämän jälkeen oli kertoja saanut paikan koneenkäyttäjänä edellä kuullun veljensä Artturi Määtän vuokraamassa Imatra- elokuvateatterissa täällä aluksi tuhannen ja sitten tuhannen kolmensadan markan kuukausipalkalla. Kertojan toimiaikana ei koskaan ollut teatterissa suurempaa tulipaloa. Filmi oli ainoastaan jonkun kerran mennyt poikki ja pari kertaa syttynyt palamaan, kun se oli ollut risainen, mutta oli kertoja reväissyt molemmilla kerroilla palavan filmin poikki, joten mitään suurempaa vahinkoa ei tullut. Kasetissa ei filmi sitä vastoin syttynyt koskaan palamaan. Kone oli olut Pipperman mallia vuodelta 1927 ja melkein uusi sekä hyvässä kunnossa. Kun kertoja noin kahden kuukauden ajan oli ollut kiertueella mailla, oli edellä kuultu Eero Wirtanen hoitanut koneenkäyttäjän tointa kertojan sijasta Imatra- teatterissa, maksaen kertoja Wirtaselle kaksikymmentäviisi markkaa illasta. Opetuksen oli Wirtanen saanut kertojalta viime keväänä. Konehuoneen, jonka ovessa olleen etulukon kertoja on laittanut, ovea elokuvia näyteltäessä pidettiin vähän raollaan, kun konehuoneessa oli kovin kuuma. Muutoin oli konehuoneen katossa ollut jonkunlainen ilmanvaihtotorvi, mikä kuitenkin oli mennyt ainoastaan vuorikaton täytteeseen, josta syystä se veti hyvin huonosti. Ilmanvaihtoreijästä oli laitettu peltinen putki, mikä johti elokuvakoneeseen, jotta siitä lähtevät kaasut olisivat mainitun putken kautta poistuneet ja konehuoneessa olisi voitu työskennellä. Tämä putki on laitettu ennen kertojan toimiaikaa ja oli ilmanvaihtotorven ulommainen pää päättynyt permantotäytteeseen. Konehuoneen oven suulla ollutta etulukkoa pidettiin oven pielessä määrlyssä taikka konehuoneen pöydällä. Itse tulipalosta ei kertoja tiedä mitään, kun oli siihen aikaan maaseudulla. Filmejä, jotka muuten ovat hyvin tulenarkoja, säilytettiin Imatra- elokuvateatterissa koneen alla olevassa peltisessä laatikossa, jonka sisusta oli puusta ja jossa oli kansi. Myöskin säilytettiin filmejä samoissa peltisissä matkalaatikoissa, joissa olivat tänne saapuneetkin, ollen nämä laatikotkin konehuoneessa. Tavallisesti pidettiin kosketellussa peltilaatikossa yhden ohjelman filmit eli noin kuusi tai seitsemän rullaa. Wielä ilmoitti kertoja, että tulen varalta oli ollut välikössä pieni käsiruisku, joka oli aina täynnä vettä.

5) Kassanhoitaja Martta Mäkinen, tästä kaupungista, asuva Pinninkatu N:o 11, että hän on syyskuun 15 päivästä 1926 lähtien ollut Imatra- elokuvateatterissa kassanhoitajana ja piletinmyyjänä sekä ettei kertojan toimiaikana aikaisemmin ole tapahtunut mitään tulipaloa eikä ole filmi edes yrittänytkään palaa. Wiime kesänä oli teatterissa toimitettu suuria korjauksia. Niinpä oli osaksi laitettu uusia tuoleja ja vanhat korjattu sekä maalaus ja paperoiminen suoritettu, vaan mitään oleellisia muutoksia ei, mikäli kertoja tietää, teatterihuoneustossa silloin tehty. Mainitun elokuvateatterin, jossa on kaikkiaan kaksisataa istuinpaikkaa, näistä seitsemänkymmentä tai kahdeksankymmentä parvekkeella, omistaa edellä kuultu Artturi Määttä, jolla apunaan on liikkeen hoitamisessa niinikään jo kuultu Emil Mäkinen. Wiimeksi mainittu on huolehtinut liikkeen kaikista raha-asioista ja filmitilauksista y.m., kun taas Määttä itse on hoitanut vahtimestarin tointa. Wiime kevätkesästä lähtien on teatterissa ollut vakinaisena elokuvakoneen käyttäjänä Artturi Määtän veli, edellä kuultu Vihtori Määttä, joka nyt parin kuukauden ajan on ollut maakiertueella ja jonka sijaisena tällöin on toiminut Eero Wirtanen. Muutoin on Wirtanen ollut aivan säännöllinen työssään eikä kertoja ole kertaakaan nähnyt teatterilla päihtyneenä. Samoin ovat Artturi Määttä ja Mäkinenkinolleet aivan raittiit ja selvät näytäntöjen aikana, tietämättä kertoja, miten he yksityiselämässään ovat olleet. Kertojan tehtäviin on kuulunut lippujen myynti ja rahojen periminen sekä tilittäminen. Teatterin lippukassa on eteisessä, josta menee hyvin kapea käytävä ensin kadun suuntaan ja sitten vaakasuoraan sitä vastaan konehuoneeseen. Tästä käytävästä johtaa ovi konehuoneeseen samoinkuin pilettihuoneeseen, ollen näiden välillä noin metrin pitkä syvennys, jossa säilytetään käsipaloruiskua. Konehuoneen, joka on sisältä pellitetty, ovessa on tavallinen kamarinlukko, missä on reikeli sisäpuolella, ynnä etulukko. Tällä etulukolla lukitaan ovi aina kun työt teatterissa lopetetaan ja on etulukon lukitsemista varten ovessa sekä ovipielessä määrlyt, minkä ohessa etulukon avainta säilytetään kassassa naulassa. Konehuoneessa on, paitsi tarvittavat elokuvakoneet, myöskin koko teatterihuoneiston valaistuslaitteet, joten huoneustossa siivousta toimitettaessa siivoojan on päästävä konehuoneeseen sytyttääkseen sähkövalon. Huoneuston samoinkuin konehuoneen siivous toimitetaan aamupäivisin ja siivooja käy aina kassasta sitä varten hakemassa konehuoneen etulukon avaimen. Arkisin on elokuvateatteri avoinna kello viidestä lähtien ja suljetaan kassa kello viisitoista minuuttia yli yhdeksän illalla, jolloin viimeinen näytös menee. Sunnuntaisin on päivällä lastennäytäntö ja varsinaiset iltanäytännöt alkavat kello kolmelta. Kysymyksessä olevana sunnuntaina kello kaksitoista päivällä oli alkanut lastennäytäntö ja kestänyt vähän toista tuntia, Wirtasen ollessa koneenhoitajana eikä mitään erikoista ollut tapahtunut. Iltapäivänäytäntö oli alkanut kello kolme ja sekä jatkunut aina tulipaloon asti, joka alkoi, mikäli kertoja muistelee, joko kello viisitoista tai kaksikymmentä minuuttia vaille kahdeksan. Konetta oli hoitanut tällöinkin Wirtanen. Kertoja ei ollut käynyt mainittuna iltana eikä päivälläkään konehuoneessa, eikä, mikäli kertoja tietää, samana päivänä käynyt konehuoneessa muita kuin Artturi Määttä ja Mäkinen, sillä yleensä olivat nämä kieltäneet sivullisia päästämästä sinne. Ennenkuin mitään savua tai muuta merkkiä tulipalosta oli ilmaantunut, oli eteisessä joku henkilö, mahdollisesti Määttä tai Wirtanen, huutanut, että filmi palaa, ja heti jonkun sekunnin kuluttua oli kertoja nähnyt käytävässä tulen leimahtelevan katon seutuvissa. Eteisessä oli tällöin ollut paljon yleisöä sisäänpääsyä odottamassa ja oli joku mennyt saliin ilmoittamaan, että on tulipalo. Nyt oli syntynyt yleinen sekasorto ja olivat ihmiset eteisessä rientäneet takaisin kadulle. Samalla oli ihmisiä tullut myöskin salista eteiseen ja oli nyt alkanut savua hirveästi tunkeutua käytävästä, jonka suulla oli kapea kangasverho, joka oli syttynyt palamaan. Kertoja ei ollut nähnyt ollenkaan Wirtasenulostuloa, vaan kylläkin sen, että Määttä ennenkuin huudettiin filmin palavan oli mennyt konehuoneeseen päin käytävää. Myöskään ei kertoja huomannut, koska Määttä sieltä palasi, vaan arveli, että Määttä oli jäänyt sinne. Tukahuttavasta savusta oli kertoja ollut niin pökerryksissä ja tukehtumaisillaan, ettei tiedä, miten pääsi käytävään. Pääsikö kertoja käytävään omin avuin taikka toisten avustuksella sitäkään ei hän samasta syystä tiedä, mutta sen, että eteisessä olleen palavan oviverhon oli hän mennessään siepannut alas. Waistomaisesti oli kertoja poistuessaan ottanut osan kassaa haltuunsa niin että hänellä ulos kadulle päästyään oli setelitukko lujasti puristettuna käteensä. Kadulle tultuaan olivat kertojan eräs naistuttava ja eräs mieshenkilö toimittaneet hänet autolla kotiin, kun kertoja oli mielenliikutuksesta sairastunut tietämättä jälkeisistä tapahtumista mitään. Kertojan arvion mukaan paloi kassassa kolmisentuhatta markkaa. Jälkeenpäin oli kertoja kuullut, että eräs ajuri Toivo Halmeenpää oli toimittanut kertojan kassasta pois, kun hän muuten olisi ehkä palanut sinne.

6) Räätälintyöntekijä Paul Arttur Hakonen, tästä kaupungista, asuva Kullervokatu No 2, että kertoja noin vuoden ajan on tuntenut edellä kuullun Eero Wirtasen, joka on tasanen luonteeltaan ja melkein raitis. Kertoja on niinhyvin Wirtasen kuin tämän edeltäjän Wihtori Määtän aikana käynyt joskus Imatra-elokuvateatterin konehuoneessa tapaamassa Määttää ja Wirtasta, jotka ovat hänen tuttaviaan, ollen kertoja itsekin jo aikaisemmin perehtynyt filmikoneen käyttämiseen. Sunnuntaina kuluvan lokakuun 23. päivänä päivällä oli kertoja mennyt mainittuun teatteriin tapaamaan Wirtasta hakeakseen tältä itse tekemäänsä radiokoneeseen kelaa, jonka Wirtanen oli valmistanut. Koko lastennäytännön ajan oli kertoja ollut Wirtasen kanssa konehuoneessa, jonka ovi käytävään oli ollut auki, muistamatta kertoja, olisiko oven pielessä riippunut etulukko tai ei. Kertojan mielestä olivat tällöin olleet kaikki elokuvakoneet samoinkuin filmitkin asianmukaisessa kunnossa konehuoneessa. Suojalevyt tirkistysluukun samoinkuin valoluukunkin yläpuolella olivat paikoillaan, riippuen käärelangalla seinään kiinnitetyssä koukussa. Elokuvakoneen alla oli suuri peltinen laatikko, jossa oli filmirullia, kuten kertoja katsoessaan havaitsi, tietämättä kuinka monta. Kertoja ei kiinnittänyt huomiotaan, olisiko konehuoneessa ollut muitakin filmilaatikoita. Mainitun lastennäytännön aikana oli ollut päällä yksi filmirulla, jonka Wirtanen näytännön loputtua oli ottanut ja vienyt rullaustelineeseen sekä, kierrettyään sen, pannut kosketeltuun peltilaatikkoon. Kello kolmen ja neljän välillä iltapäivällä oli kertoja oleskellut teatterin eteisessä ja tällöinkin kerran käynyt konehuoneessa hakemassa Wirtasen työpöydältä konehuoneesta radiokoneen kelan. Nytkin olivat kaikki paikat olleet siellä kunnossa ja oli Wirtanen työskennellyt säännölliseen tapaan, ollen käytävästä konehuoneeseen johtava ovi raollaan. Kun kertoja radiossa oli kuullut, että Imatra-teatterissa oli tulipalo, oli hän uteliaisuudesta mennyt kello yhdeksän aikaan illalla tapahtumapaikalle sekä tavannut Pellavatehtaankadulta samaan taloon johtavan pikkuportin luona Wirtasen erään Koikkalaisen seurassa. Wirtanen näytti kertojasta vähän epänormaalilta, puhua höpöttäen, että hänet tarvitsisi viedä lääkäriin, mainitsematta syytä minkä takia. Koikkalainen oli nyt kertonut tuoneensa Wirtasen Määtän määräyksestä ulos teatterista, ollen Wirtasella tällöin karvakauluksella varustettu palttoo päällä. Tilaisuudessa oli puhuttu, että tulipalossa olisi saanut surmansa joku nainen, jolloin Wirtanen oli mennyt aivaan mykäksi, minkä johdosta kertoja, huomattuaan, että asia koski kovasti Wirtaseen, oli kehoittanut toisia lopettamaan puheen. Wirtanen oli pyytänyt, että mentäisiin jonnekin sisälle lämmittelemään, kun häntä viluttaa, ja olivatkin sitten kertoja, Wirtanen ynnä Koikkalainen menneet yhdessä viimeksimainitun Otavalankadun varrella olevaan asuntoon. Kun täälläkin oli samasta asiasta ollut puhetta ja surkuteltu tapahtumaa, oli Wirtanen pyytänyt, ettei siitä puhuttaisi. Tällöin ei Wirtanen ollut kyennyt mitään selostamaan itse tapahtumasta. Todistaja oli nyt lähtenyt yksin Koikkalaiselta ottaakseen tarkempaa selvää tapahtumasta ja palasi jonkun ajan kuluttua takaisin kertoen, että siellä on varmasti kuusi ruumista sekä huhupuheen mukaan parikymmentäkin. Wirtaseen oli tämä yhä enemmän koskenut ja oli kertoja nyt ehdottanut, että lähdettäisiin pois, kun tarkoituksensa oli toimittaa Wirtanen kotiinsa. Matkalla oli Wirtanen pyytänyt kertojaa luokseen, muttei kertoja suostunut lähtemään, pyytäen Wirtasta tulemaan heille, kun Wirtasesta ei näyttänyt olevan yksin matkan jatkajaa kotiinsa ja kun Wirtaselta olivat sitä paitsi palossa hävinneet asuntonsa avaimet. Kun Wirtanen kertojan luona oli tullut jonkun ajan kuluttua tolkulleen, oli kertoja pyytänyt Wirtasta kokoamaan ajatuksensa ja selostamaan tapauksen niinkuin hän itse sen tietää, syystä että hän - Wirtanen - joutuu joka tapauksessa etsivässä osastossa asian johdosta kuulusteltavaksi. Wirtanen oli nyt selittänyt, että kun filmin "Muukalaislegioonan tytär" kolmas tai neljäs osa oli loppumassa, oli hän vasemmalla kädellä tarttunut valoportin sulkijaan, joka sulkee valon elokuvakoneen lyhdyssä, ja oikealla kädellään salissa olevien valojen katkaisijaan sytyttääkseen siellä tulet. Filmirulla oli aivan loppumassa, mutta ennen loppumista oli se katkennut, ja oli Wirtanen, huomattuaan tämän katkeamisen, juuri lyönyt valoportin kiinni sekä samalla sytyttänyt valot saliin, minkä ohessa kone oli pysähtynyt. Nyt oli Wirtanen oman puheensa mukaan ottanut koneessa ylhäällä olevan tyhjän filmirullan pannaksensa sen alakasettiin ja ennenkuin hän edes oli onnistunut saamaan alakasettia auki, jota hän yritti aukaista, oli alakasetista alkanut tupruta sauhua. Kun Wirtanen ei saanut alakasettia auki, oli hän ajatellut, että kasetti sammuu itsestään, kun se on tiivis ja syttymistä vastaan laitettu niin, että sisällä oleva filmi voi itsestään sammua. Tämän jälkeen oli Wirtanen, jatkaen kertomustaan, kuullut pienen pamauksen, josta päätti, ettei hän nyt heti kykene sammuttamaan kasettia, vaan oli juossut käytävää pitkin salin ovelle ja huutanut, että tuli syttyy konehuoneessa ja että yleisö poistuisi. Poistuessaan konehuoneesta oli Wirtanen oman puheensa mukaan lyönyt oven kiinni. Myös oli Wirtanen yrittänyt palokellolle, mutta joku poliisikonstaapeli oli kerinnyt ennen, minkä jälkeen Wirtanen oli yrittänyt uudelleen konehuoneeseen, vaan oli hänet joku vetänyt pois puolipökertyneessä tilassa, selittäen Wirtanen, että hänellä oli tarkoitus mennä sammuttamaan tulta konehuoneesta niinkuin kapteenilla laivassa. Kun Wirtanen nyt oli juossut konehuoneesta ja paiskannut oven kiinni, ei se ollut mennyt kiinni, kun ovessa oli ollut jotakin välissä, ollen ovi myöhemmin sulkeutunut itsestään niin ettei sitä saanut millään auki. Huomattuaan konehuoneessa heti alussa, että tuli on irti, oli Wirtanen oman puheensa mukaan saanut katkaistua tirkistysreijän suojalevyä kannattavan narun, joten tirkistysreikä tukkeutui niin ettei siitä päässyt savua saliin. Waloreijän ja elokuvakoneen välillä olevaa pahvisuppiloa ei Wirtanen sitävastoin ollut saanut pois eikä niin ollen pudotettua tämän reijän kohdalla olevaa suojalevyä, kun tulta tuli jo niin paljon, mainitsematta Wirtanen mistä. Liekin oli Wirtanen kertonut konehuoneessa palaneen noin viisi sekunttia ja valot salissa olivat olleet parisen minuuttia, minkä jälkeen tuli konehuoneessa oli polttanut johdot. Wielä oli Wirtanen kertonut, että hänen oli ollut mahdoton sammuttaa tulta, kun se leimahti niin äkkiä, kestäen vain muutaman sekunnin, sekä että hän pamauksesta oli lennähtänyt ovelle.

7) Uunintekijänvaimo Auni Ranta, tästä kaupungista, asuva Pispalanharju No 21, että kertoja sunnuntaina kuluvan lokakuun 23 päivänä illalla ennen kello kahdeksaa oli miehensä Martti Ossian Rannan kanssa mennyt täällä Hämeenkadun talossa No 12 olevaan Imatra-elokuvateatteriin katsomaan ohjelmaa. Heidän tullessa eteiseen ei täällä ollut yleisöä. Saatuaan piletit olivat kertoja ynnä miehensä hetkisen joutuneet odottamaan parvekkeelle johtavan oven takana. Päästyään sisälle kertoja huomasi, että parveke oli täynnä yleisöä niin että melkein kaikki paikat oli täynnä. Kertoja ja miehensä eivät päässeet rinnakkain istumaan, minkä vuoksi kertoja aikoi mennä parvekkeen oikealla puolella toisella tai kolmannella penkkirivillä olleelle seinäysistuimelle, kun hän alhaalta salista kuuli jonkunlaista kolinaa, ollen teatterissa tällöin täydet valot, eikä mitään elokuvaa näkynyt seinällä. Nyt oli kertoja kuullut alhaalta miesäänen lausuvan "rauhoittukaa ei ole mitään hätää se on vain filmi, joka palaa." Tämän johdosta olivat kuitenkin parvekkeella olleet kaikki ihmiset kokoontuneet suoraan ovesta johtavalle käytävälle. Kertoja oli tällöin ollut lähellä kaidetta parin kolmen penkkirivin etäisyydellä kaiteesta ovelle päin, kun taas miehensä oli ollut lähempänä ovea. Käytävälle tultuaan oli kertoja tuntenut jonkunlaista silmiinpistävää käryä. Miehensä oli nyt huomauttanut kertojalle, että kertoja olisi rauhallinen eikä hätäilisi. Ihmiset parvekkeella olivat rynnänneet kaikki ovelle päin, joka todennäköisesti oli avattu ja josta tunkeutui kitkerää sauhua sekä näkyi tulen liekki, ja oli joku yleisöstä huutanut "älkää tulko tänne, täällä on ilmituli vastassa." Samalla oli kuulunut sieltäpäin naisen kirkuntaa, näkemättä kertoja, oliko ovi auki vai kiinni. Tällöin ei ollut vielä tullut sauhua alhaalta salista ollenkaan. Miehensä oli nyt kehoittanut kertojaa tulemaan kaiteen luo ja kun kertoja sinne pyrki, oli alkanut nousta myös savua alhaalta kaiteen luota. Nyt syntyi pakokauhu, jolloin kaikki käytävällä olleet ryntäsivät kaidetta kohti, katsomatta kertoja taaksensa. Savua ei tullut niin runsaasti, ettei olisi erottanut toisiaan, mutta savu oli niin kitkerää, että vesi silmistä tippui. Kertojan mies oli kehoittanut kertojaa seuraamaan häntä eikä päästämään hänestä irti, ollen kertoja miehensä käsivarressa kiinni, mutta perässä tulevat heidät erottivat, minkä jälkeen mies perässä tulevien painostuksesta oli joutunut kaiteelle, josta hän ilman muuta putosi kyljittäin alas. Tällöin olivat sammuneet tulet. Sähkövalon vielä palaessa oli kertoja nähnyt ihmisten, muun muassa miehensäkin, hyppivän alas kaiteelta, mutta kertojalla itsellä ei ollut siihen rohkeutta eikä hän edes päässytkään kaiteen luo. Kertoja oli nyt kääntynyt ympäri, aikoen pyrkiä portaille, mutta ihmiset tunkivat häntä kaidetta vasten niin että päänsä ja yläruumiinsa olivat roikkumassa alaspäin sekä jalat parvekkeen puolella: Ainakin kertojan toisesta jalasta oli pitänyt kiinni joku mies, joka todennäköisesti oli tainnoksissa ja vaistomaisesti piti kiinni. Kertoja oli vielä saanut ponnistettua itsensä ylös ja irrotettua miehen otteesta, koskettain samalla miestä päähän, tietämättä kertoja, putosiko mies kertojan mukana alas vai ei. Sitten oli kertoja pudonnut alas selkä edellä alhaalla olevien ihmisten niskaan. Tällöin oli parvekkeen alta loimahtanut tulta niin että kertojan kaulassa olleen kaulapuuhkan häntä oli kärventynyt kertojan roikkuessa kaiteella. Alhaalla oli ollut sali täynnä ihmisiä, päästen kertoja jotenkuten konttaamalla pihalle johtavan varaoven luo, mistä joku toimitti hänet pihalle. Silloin vielä oli paljon ihmisiä ollut alhaalla. Kertojan jälkeen ei ollut ketään hypännyt parvekkeelta, mutta tunsi kertoja, että sinne jäi ihmisiä. Jonkun ajan kuluttua oli kertoja tavannut miehensä, jonka eräs hevosmies oli korjannut pois. Kertojan mies on nyt kotona tulipalossa saamistaan vammoista lääkärin hoidossa.

Eero Wirtanen

8) Hevosmies Toivo Halmeenpää, tästä kaupungista, asuva Mustanlahdenkatu No 19, että hänkin mainittuna sunnuntaina kello vähä vaille kahdeksan illalla oli mennyt Imatra- elokuvateatteriin. Tultuaan eteiseen oli kertoja tuntenut katkeraa käryä ja savua sekä samalla nähnyt valkean tulevan konehuoneesta käytävää katonrajaa pitkin, minkä ohessa hän kuuli konehuoneesta jotakin huutoa ja ääntä ikäänkuin ämpäri olisi pudonnut. Samaan aikaan oli yleisöä tullut parvekkeen rappuja alas ja työntynyt ovesta ulos, ollen kertoja nähnyt Artturi Määtän menevän eteisen ovesta ulos lakitta päin. Kassanhoitaja Martta Mäkinen oli vielä istunut kassassa, jolloin kertoja oli kehoittanut Mäkistä lähtemään pois, minkä tämä tekikin, ollen Mäkisellä kädessään jotakin. Kadulle tultuaan oli kertoja kuullut parvekkeen akkunain helähtävän ja oli samassa parvekkeelta hypännyt mies kadulle sekä heti sen jälkeen joku naishenkilö.

9) Musiikkeri Kaarlo Sakari Hyvämaa, tästä kaupungista, asuva Aleksanterinkatu No 24, että kertoja syyskuun 15. päivästä 1926 lähtien on ollut soittajana Imatra- elokuvateatterissa. Artturi Määttä ja Emil Mäkinen olivat viime kevätsuvella teettäneet mainittuun teatteriin uudet penkit ja istuimet sekä parvekkeen lattiaa korottaneet, tietämättä kertoja, olisiko näihin korjauksiin haettu asianmukaista lupaa taikka oliko huoneustoa viranomaisten taholta tarkastettu ja hyväksytty, kun elokuvia alettiin siellä näytellä. Edellisenä syksynä oli eteiseen myös laitettu makeiskioski, joka on pontatuista laudoista, tietämättä kertoja, oliko siihenkään haettu asianomaista lupaa vai ei. Mainitun kioskin oli valmistuttanut eräs neiti Wiinikka Määtän ja Mäkisen luvalla. Toimiaikanaan oli kertoja melkein joka ilta ja päivä käynyt konehuoneessa tiedustelemassa ohjelman kulkua voidakseen järjestellä soiton sen mukaan. Konehuoneen oven suulla oli alusta alkaen ollut riippulukko, jolla ovi päivisin oli lukittu, tietämättä kertoja, missä sen avainta säilytettiin. Kertojan aikana olivat koneenkäyttäjinä olleet ensin Herman Lumio ja sitten Vihtori Määttä sekä viimeksi parin kuukauden aikana Eero Wirtanen. Muutoin kertoja ei kiinnittänyt erikoisemmin huomiotaan konehuoneen sisustaan. Ainakin Lumion ja Vihtori Määtän aikana pidettiin konehuoneen ovea sisäpuolelta lukittuna näytäntöjen aikana. Wirtasen aikana kertoja taas kävi konehuoneessa niin harvoin, ettei muista, olisiko ovi ollut lukittuna vaiko auki. Kertoja ei Lumion ja Vihtori Määtän aikana koskaan havainnut, että konehuoneessa olisi ollut filmipaloja, eikä Wirtasenkaan aikana muulloin kuin nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa. Puheeksitulleena sunnuntaina oli kertoja kello neljän aikaan iltapäivällä tullut työhönsä teatteriin, mennen samasta ovesta sisään kuin yleisökin. Kertoja oli suoraan mennyt musiikkilavalle, joka on aivan vastapäätä konehuonetta salin perällä, käymättä koko iltana konehuoneessa. Näytäntö oli onnellisesti jatkunut aina kellon ollessa vähän vailla kahdeksan. Soittolava on varustettu aidalla niin ettei sieltä näe yleisöä muuta kuin nousemalla seisomaan ja oli kertoja ollut tällöin selin yleisöön päin. Salissa oli nyt ollut valot ja oli kertoja kuullut selkänsä takaa salista kovan töminän, jolloin nousi, kääntyi yleisöön päin ja näki, että yleisö oli noussut ylös. Parvekkeella oli samoin yleisö noussut ja oli salista, voimatta kertoja sanoa permannolta vaiko parvekkeelta, kuulunut miesääni rauhoittavan yleisöä. Savua ei tällöin ollut näkynyt vielä salissa muualla kuin konehuoneen jostakin luukusta tuli heikosti savua. Yleisö salissa oli kiirehtinyt käytävää pitkin varaovelle päin ja parvekkella olleet ihmiset taas kiirehtineet käytävää pitkin parvekkeella olevalle ovelle. Tämän jälkeen oli savu hirveästi lisääntynyt ja, kiinnittämättä kertoja hätäännyksissään huomiota, näkyikö tulta tai ei. Kertoja ynnä toverinsa olivat soittolavalta kiiruhtaneet viimeisinä ulos varaovesta, jolloin sähkö sammui. Tällöin olivat ovella riippuneet verhot jo olleet tulessa. Kertoja ei voi sanoa mistä päin valkea tuli, kun hätäännyksissään ei kiinnittänyt huomiota muuhun kuin pelastautumiseen, mutta oli ihmisiä näkynyt hyppivän alas parvelta. Artturi Määttä oli kertojan jo varaovesta tullessa ollut oven luona ja autellut kertojan perässä tulleita puolipökertyneitä ihmisiä ulos. Ennen kertojan poistuloa oli sekä parvekkeella että salissa syntynyt kova pakokauhu, kuuluen ähkynää, muttei juuri huutoa. Pihalle päästyään ei kertoja ollut Määtän enempää kuin siellä myös näkemänsä Wirtasen kanssa puheissa. Wirtanen oli pihalla hoippuroinut huonovointisena konehuoneessa hengittämistään kaasuista. Määttä oli kertojan käsityksen mukaan tehnyt kaiken voitavansa pelastaessaan ihmisiä ulos salista. muutoin ei kertoja ole nähnyt kenenkään käyttävän väkijuomia teatterissa näytäntöjen aikana ja arvelee, että Wirtanen on aivan raitis. Tulipalossa turmeltui ja paloi kertojalta koko nuottivarastonsa, arviolta viidentoistatuhannen markan edestä.

10) Musiikkeri Martti Robert Sirén, tästä kaupungista, asuva Kuninkaankatu N:o 46, että kertoja on ollut soittajana Imatra- elokuvateatterissa kuluvan vuoden heinäkuun 23 päiästä lähtien yhdessä edellä kuullun Kaarlo Hyvämaan kanssa. Tänä aikana on aluksi ollut filmikoneen käyttäjänä Vihtori Määttä ja sitten noin parin kuukauden ajan Eero Wirtanen. Soiton väliajoilla, joita oli noin pari kolme illassa, on kertoja silloin tällöin pistäytynyt konehuoneessa harvemmin Vihtori Määtän aikana, mutta useammin Wirtasen aikana, vaihtamassa jonkun sanan. Tällöin oli elokuvien esittäminen ollut parhaillaan käynnissä ja oli konehuoneen ovi ollut useimmiten selällään auki käytävään. Kertoja oli enimmäkseen seisonut oven luona käytävässä sekä viipynyt konehuoneessa pari kolme minuuttia. Muutoin oli konehuone ollut pellitetty sisältä samoinkuin sen ovikin. Tarkastusluukun ja valoluukun yläpuolella olevat rautaiset sulkijat olivat, mikäli kertoja muistaa, pienellä langanpätkällä naulassa kiinni. Kertojan käyntien lopussa oli Wirtanen joskus pyytänyt kertojalta savukkeen sekä sytyttänyt erotessa, jääden yksin konehuoneeseen polttamaan. Konehuoneessa oli koneen alla ollut peltinen suuri kannellinen laatikko, jossa säilytettiin filmejä, ollen tämän laatikon kansi, mikäli kertoja muistaa, aina kiinni. Sen ohessa oli kertoja myös nähnyt joskus konehuoneessa pienemmän peltisen laatikon jossa tavallisesti säilytettiin takaisin lähetettävät filmit. Mikäli kertoja muistelee oli näissä laatikoissa ollut näyteltävän ohjelman filmit sekä jo näytellyn poislähetettävän ohjelman filmit keskimäärin yhteensä viisi tai kuusi filmirullaa kerrallaan. Kertojan tieten ei ennen kysymyksessä olevaa tapausta yhtään filmirullaa ollut syttynyt palamaan eikä koskaan Wirtasen kanssa sellaisesta ollut puhettakaan. Konehuoneen katon nurkassa oli ollut ilmanvaihtoreikä, josta peltinen torvi johti koneeseen. Kertoja ei ollut koskaan nähnyt Wirtasen käyttävän väkijuomia vielä vähemmin olleen näytäntöjen aikana nauttineessa tilassa.Konehuoneen raudoitetussa ovessa oli ollut sisäpuolella tavallinen kamarinlukko ja ulkopuolella käytävän puolella etulukko, joka melkein säännöllisesti riippui oven auki ollessa ovenpielessä olevassa määrlyssä. Yhdessä kertojan kanssa ei käynyt ketään muita konehuoneessa, mutta oli siellä kuulemma joskus pistäytynyt muitakin teatterin henkilökuntaan kuuluvia. Sunnuntaina kuluvan lokakuun 23 päivänä kello neljän aikaan iltapäivällä tultuaan teatteriin toimeensa ei kertoja ollut käynyt mainitussa konehuoneessa, vaan meni suoraa päätä soittolavalle. Näytännöt olivat samana iltana sujuneet lähelle kello kahdeksaa onnellisesti, kun kertoja yht´äkkiä oli kuullut salista, jonne hän nousematta ylös ei nähnyt, jonkinlaisia suhauksia ja jalkojen töminää. Kertoja oli nyt noussut ylös ja näytti tällöin suurin osa yleisöstäkin nousseen ylös sekä olevan levotonta. Samalla oli tuntunut salissa kitkerää savua aluksi vähemmän. Kertoja oli nähnyt tällöin savua tulevan konehuoneen tarkastusreijästä ensin vähemmän ja myöhemmin toisen kerran runsaammin. Pienemmän savumäärän tullessa oli vielä palanut sähköt, näkemättä kertoja silloin vielä tulta. Kun savua alkoi tulla yhä runsaammin, oli yleisön joukossa syntynyt pakokauhu ja kaikki ryntäsivät varaovelle. Parvekkeella, jossa oli paljon ihmisiä, olivat nämä kokoontuneet kaiteen luo ja joku hypännyt alas, mutta parvekkeen ovesta ei vielä näkynyt tulevan tulta. Salissa olleesta yleisöstä oli jo suurin osa päässyt ulos, jolloin kertoja ynnä toverinsa olivat viimeisinä menneet ulos, jääden heidän jälkeen vielä joitakin saliin. Poistuessaan soittolavalta oli kertoja kuullut salista konehuoneen puolelta jotakin huutoa, ettei ole mitään hätää. Artturi Määtän kertoja oli nähnyt vasta pihalle tultuaan Pellavatehtaankadun portin luona. Kertojaltakin oli palossa turmeltunut ja palanut nuotteja noin parin tuhannen markan arvosta. Wielä selitti kertoja, joka ei koko iltana ollut nähnyt Wirtasta, että hän itse on ollut viiden vuoden ajan täkäläisessä Petit- elokuvateatterissa filmikoneen käyttäjänä ja voi sen perusteella lausua, että Wirtanen menetteli filmejä käsitellessään ja kuvia näyttäessään, kuten ainakin sillä alalla vakiintunut koneenkäyttäjä, mutta että Petit-teatterissa oli konehuoneen ovi näytäntöjen aikana aina kiinni, jota tapaa Wirtanen taas ei noudattanut. Muutoin ovat, sanoi kertoja, filmirullat helposti syttyviä ja tulenarkoja. Palaminen voi saada alkunsa siitä, että filminauhan kummallakin puolilla olivat perforeerausreijät ovat samanaikaisesti kummaltakin puolen rikki. Tällöin koneen ollessa käynnissä filmi pysähtyy ja on heti valkeassa. Jos kone silloin on käynnissä, ei tämä palava filmi voi missään tapauksessa sytyttää kasettiin kerääntynyttä filminauhaa, sillä niin pian kuin palava osa tulee kasetissa olevan ahtaan reijän suulle sammuu se itsestään, kuten kertoja on kokemuksesta havainnut. Ainoastaan siinä tapauksessa voi filmi kasetissa syttyä palamaan, että kasetti on auki. Jos näytännön aikana koneen käydessä päällä oleva filmi syttyy palamaan, voi palavan osan filmistä ihan helposti revästä irti, sillä filminauha on hyvin heikkoa, joten näin menetellen välttää jo filmipalon. Kertojalle itselle on viiden vuoden aikana sellaista sattunut kolme tai neljä kertaa ja on hän joka kerta onnistunut sammuttamaan filmin palamisen edellä mainitulla tavalla. Alakasettiin taas ei tulipalo voi mitenkään joutua. Kertoja ei pidä todennäköisenä, että puheena olevassa tapauksessa filmi olisi syttynyt palamaan alakasetissa ollessaan, siinä kun filmi, kuten sanottu, ei voi palaa, ellei kasetin kansi ole auki.

11) Musiikkeri Yrjö Erkki Sarjanen, tästä kaupungista, asuva Wiinikankatu No 11, kertoi samalla tapaa kuin edellä kuultu Kaarlo Hyvämaa, paitsi ettei kertoja viime kesänä ollut ollenkaan Imatra- elokuvateatterissa soittamassa ja ettei hän, joka tulipalon aikana ensimmäisenä oli tullut pihalle, tavannut siellä Eero Wirtasta, vaan kiiruhti kotiinsa. Kertoja lisäsi, että oman käsityksensä mukaan oli Artturi Määttä aukaissut ulko-oven toisen puolikkaan, toisen ollessa jo auki.

12) Tehdastyöntekijä Aino Johanna Myllyoja, Pohjois-Pirkkalan Pispalan kylästä, että kertoja ynnä sisarensa, työmiehenvaimo Fanny Maria Ritoniemi ja rouva Iida Mäkinen olivat mainittuna sunnuntaina kello kuuden aikana illalla menneet Imatra- elokuvateatteriin katsomaan ohjelmaa sekä, ostettuaan liput, istuutuneet parvekkeelle lähelle kaidetta toiseen penkkiriviin, ollen Ritoniemi käytävästä oikealla puolella seinän vieressä, hänen vieressään Mäkinen ja sitten kertoja, jonka vasemmalla puolella oli ollut kaksi henkilöä. Toisen näytöksen aikana oli kertoja tuntenut nousevan salista jotain kitkerää katkua, joka pisti nenään ja sieraimiin, mutta savua ei vielä näkynyt. Tällöin oli alhaalta kuulunut miesäänen huuto "olkaa rauhallisia". Ihmiset, joita parvekkeella oli kaikki paikat täynnä, olivat jo käryn johdosta nousseet ylös, mutta mainitun huudon jälkeen olivat toiset istuutuneet paikoilleen, toisten jäädessä seisomaan. Jonkun verran oli ihmisiä myös kerääntynyt käytävälle, jonka vieressä kertoja oli. Nyt oli kuulunut alhaalta konehuoneesta pamaus ja kun kertoja katsahti taaksensa parvekkeelle johtavalle ovelle päin, näki hän sieltä liekin työntyvän avoimesta parvekkeen ovesta parvekkeelle. Samalla oli tullut tulen mukana hirvittävän väkevää sauhua, mikä alkoi tukehuttaa ihmisiä niin ettei kukaan voinut puhua mitään, jota paitsi sähkövalot sammuivat. Tällöin oli kertoja ollut kasvot oveen päin ja selkä kaiteeseen, näkemättä mitään. Kun muut parvekkeella olevat työnsivät kaidetta kohden, oli kertoja pudonnut selälleen saliin käytävän kohdalle jonkun siinä makaavan ihmisen päälle. Lattialle tultuaan oli kertoja nähnyt varaovelle päin jonkun miehen näyttävän sähkötaskulampullaan, ollen kertojakin, joka ei ollut pahemmin loukkaantunut, kulkenut väkivirran mukana ovelle. Samalla kertaa, kun kertoja itse tuli kaiteen yli, oli muitakin henkilöitä sieltä pudonnut. Pihalla oli kertoja tavannut edellä mainitun Iida Mäkisen, joka ilmoitti hypänneensä kaiteelta suoraan jaloilleen loukkaantumatta. Kertojan sisar Fanny Maria Ritoniemi sitä vastoin oli jäänyt parvelle ja siellä, kuten myöhemmin todettiin, saanut surmansa.

13) Filmikoneen käyttäjä Herman Evald Lumio, tästä kaupungista, asuva Itäinenpuistokatu No 13, että kertoja kuluvan vuoden toukokuun tai kesäkuun viimeiseen päivään asti on ollut noin neljän vuoden ajan kysymyksessä olevassa elokuvateatterissa, joka aikaisemmin oli Apollon nimellä, filmikoneen käyttäjänä. Mainittu teatteri oli viime vuoden syyskuun 15 päivään asti ollut kuudella eri omistajalla, Artturi Määtän ja Emil Mäkisen ollessa seitsemäntenä. Teatterin konehuone oli alkujaan ollut pellitetty sisältä ja oli sen katonrajassa ollut ilmanvaihtoa varten torvi, jonka piti yhtyä pannuhuoneesta tulevaan ilmanvaihtokanavaan, mutta oli ilmavirta siitä kulkenut hyvin heikosti. Tämä konehuone on yleensä ollut pienenpuoleinen, minkä vuoksi ja kun paljon yleisöä sattui olemaan salissa konehuone oli lämmennyt kovasti, jota paitsi huoneuston lämpöpatterit olivat konehuoneen lähellä käytävän perässä, joten sieltäkin tuli lisää lämpöä. Konehuoneessa oli vielä ollut puinen konepöytä ja puinen kaappi, joilla tulenvaarallisuutensa takia ei tietysti olisi saanut olla mitään helposti syttyviä esineitä. Kertoja oli Määtän ja Mäkisen aikana näille, liikettä alkaessaan, esittänyt, että mainitut pöytä ja kaappi konehuoneesta poistettaisiin sekä laitettaisiin uudet metalliset sijaan, mutteivät he olleet suostuneet, huomauttaen sen tulevan liian kalliiksi. Käytävä konehuoneeseen oli liian ahdas, kun käytävää myös käytettiin jonkunlaisena varastopaikkana, jossa säilytettiin kaikenlaista tavaraa, muun muassa filmilaatikoita. Kun Määttä ja Mäkinen syksyllä 1926 tulivaat mainitun teatterin, jonka nimeksi silloin pantiin Imatra, omistajiksi, olivat he huoneustoon, joka oli aivan tyhjä, laittaneet uudet tuolit. Parvekkeelle oli myös laitettu uusi ovelle päin kohoava lattia, joka siitä edellisten omistajien aikana oli viety pois, ja oli tämä lattia, mikäli kertoja huomasi, tullut hieman korkeammaksi, tietämättä kertoja, olisiko parvekkeelle tullut lisää istuimia vai ei. Myöhemmin oli eteiseen laitettu Määtän ja Mäkisen uvalla makeiskioski, joka oli eräällä neiti Wiinikalla. Kertoja oli ollut Määtän ja Mäkisen palveluksessa viime toukokuun tai kesäkuun viimeiseen päivään ja oli hän yleensä pitänyt konehuoneen ovea käytävään rakosellaan, johtuen tämä siitä, että konehuoneessa oli huono ilmanvaihto.Tästä ilmanvaihdosta ja ilmanvaihtolaitteesta oli kertoja koko neljä vuotta kestäneenä toimiaikanaan huomauttanut jokaiselle teatterin omistajalle, muttei näistä kukaan ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin. Konehuoneen oven suulle oli nykyisten omistajien aikana laitettu määrlyllä varustettu riippulukko sen takia, kun konehuoneessa, jossa oli ainoastaan tavallinen kamarinlukko, tahtoi yksi ja toinen käydä ja kun mainittuun teatteriin kerran nykyisten omistajien aikana oli tehty murtovarkaus. Useimmiten oli kertoja pitänyt tätä riippulukkoa käytävässä oven pielessä listan päällä, muttei määrlyssä, johon lukko oli jäänyt ani harvoin riippumaan. Konehuoneeseen johtavassa käytävässä oli säilytetty kaikenlaista rojua. Niinpä siellä osaksi hyllyillä ja osaksi lattialla oli filmien laatikoita, reklaameja ja ohjelmia kuin myöskin vaatenaulakko, jossa henkilökunta piti vaatteitaan. Kertoja oli tästäkin omistajille huomauttanut ilman muuta tulosta kuin että mainittua käytävää joskus siivottiin, ollen kuitenkin käytävä pian samanlaisessa kunnossa. Näin ollen oli tulenvaara käytävässä äkillisen palon sattuessa konehuoneessa huomattava. Käytävässä olivat nykyiset omistajat useasti kulkeneet ja väliin ryypiskelleetkin siellä keskenään sekä tuttaviensa kanssa, pistäin kertoja tämän vuoksi konehuoneen oven kiinni. Joskus olivat nykyiset omistajat pistäytyneet näytäntöjen aikana myös konehuoneeseen ja tarjonneet ryypyt. Filmikone oli tanskalaista Pimperman- mallia ja käytetty, mutta täysin käyttökuntoinen. Nykyisten omistajien aikana oli kertoja laittanut koneen lyhdystä katossa olevaan ilmanvaihtoreikään peltitorven, jotta sen kautta kuumuus ja kaarilampun hiilestä palaessa lähtevä hieno tuhka poistuisivat. Ilman tätä laitetta olisi konehuoneessa ollut vaikeaa työskennellä. Tarkastusluukun ja valoluukun kohdalla on lasit ja sitä paitsi konehuoneen puolella peltiset, laskettavat, raamissa kulkevat levyt, jotta vaaran uhatessa voidaan estää tulen pääsy saliin. Nämä suojalaitteet ovat timineet koko ajan moitteettomasti. Kertoja oli tosin laittanut koneen ja valoluukun välille valon ohjaamista varten pahvista suppilon, jonka takia valoluukulla ollut levy ei mennyt pohjaan asti, mutta voi tämän suppilon silmänräpäyksessä lyödä alas, jolloin levy putoaa raamissa reijän eteen. Tämän takia ei, mikäli kertoja muistaa, valoluukku enään ollut langalla kiinni. Kertojan koko toimiaikana on yhden ainoan kerran sattunut, että filmi on syttynyt palamaan, tapahtuen tämä joku aika ennenkuin Määttä ja Mäkinen tulivat teatterin omistajiksi. Tällöin nimittäin oli näytännön aikana filmiä noin kaksikymmentä senttimetriä syttynyt palamaan, mutta oli kertoja repäisemällä sammuttanut heti palon käsillään. Tuli alakasettiin ei voi mitenkään muuten päästä kuin että alakasetti on auki, sillä, jos koneen käydessä filmi syttyy palamaan ja tämä palava filmi kiertyy alakasettiin, tuli tukahtuu heti, filmin palavan osan tullessa kasetissa olevan reijän suulle, joka on ahdas. Muutoin voi koneen käydessä filmi syttyä palamaan siitä, että filmin molemmin puolin olevat perforeerausreijät ovat risaset, jolloin kuitenkin tämän filmin palasen silmänräpäyksessä voi revästä irti, sammuen palo nyt itsestään. Niin pian kuin ylärulla on loppunut ja sillä ollut filmi kerääntynyt alarullaan, joka on suojatussa peltikasetissa, avataan alakasetti ja siinä ollut filmi siirretään kerimislaitteeseen. Tyhjään alakasettiin sijoitetaan ylärulla ja sen sijalle yläkasettiin uusi filmirulla, minkä jälkeen pujotetaan filminauha koneen lävitse alarullaan. Kysyttäessä Lumion mielipidettä Eero Wirtasen kertomuksen johdosta, koskeva filmirullan syttymistä, kertoja selitti, että jos näytettävä filmi oli loppumaisillaan, kertoja ei voi ymmärtää, mitenkä alakasetissa oleva rulla voi syttyä tuleen, jos alakasetti kerran oli kiinni, vaikka filmi olisikin tällöin syttynyt palamaan. Näissä olosuhteissa on täytynyt filmin syttyessä palamaan olla alakasetti auki, jota ei saisi aukaista ennenkuin osa on tykkänään loppunut. Jos filmiä olisi ollut vielä jälellä metrin verran ja tuli syttynyt alakasetissa palamaan, olisi filmin helposti voinut revästä irti eikä päästää sitä alakasetissa olevan ahtaan reijän suulle, jos se on ollut kiinni. Waikka alakasetissa oleva filmirulla olisi räjähtänytkin, olisi sulkemalla konehuoneen oven voinut suurimman vaaran estää, niin ettei tuli olisi päässyt ulos ovesta. Kertojan käsityksen mukaan ei yhden kasetin räjähtäminen olisi rikkonut konehuonetta, vaikka se olisi ollut suljettukin.

14) Järjestyskonstaapeli No 107 Lauri Mikael Koivisto, tästä kaupungista, asuva Kuninkaankatu No 25, että kertoja oli kysymyksessä olevana sunnuntaina kello kymmentä vaille neljä iltapäivällä mennyt saamansa määräyksen mukaan Imatra-elokuvateatteriin järjestystä valvomaan. Kertoja oli melkein koko ajan ollut sisällä eteisessä, järjestäen sisään tulevia jonoihin. Sali ja parveke olivat olleet aivan täynnä väkeä, ollen eteisesäkin odottelijoita. Seisoessaan oli kertoja katsonut kelloa ja havainnut vähää ennen tulipaloa kellon olevan kaksikymmentäviisi minuuttia vailla kahdeksan. Kertoja oli tällöin seisonut makeiskioskin ja saliin menevän oven välillä noin kolmen metrin päässä Artturi Määtästä, joka seisoi lähellä salin ovea. Tällöin oli ilmestynyt konehuoneeseen johtavasta käytävästä, jonka ja eteisen välillä on verho, vähän hätääntyneen näköisenä Eero Wirtanen, jolla oli kädessään tyhjä ämpäri. Wirtanen oli hyvin hiljaisella äänellä käskenyt Määttää menemään konehuoneeseen ja itse lähtenyt ämpärin kanssa kadulle. Tällöin ei ollut kertoja tuntenut minkäänlaista käryä vielä eteisessä. Kertoja ei ollut kuullut, olisiko Wirtanenlausunut jotakin muuta Määtälle, eikä Wirtanen varmaankaan mitään lausunutkaan, sillä kertoja olisi sen kuullut. Määttä oli nyt mennyt kiireesti käytävään ja sieltä konehuoneeseen, jossa viipyi noin minuutin, minkä jälkeen oli tullut takaisin käytävään hyvin hätääntyneen näköisenä, ilmoittaen, että tuli on irti, mainitsematta mitään filmistä tai missä tuli on. Kertoja oli tällöin ollut kassan edessä, jonka vierestä juuri johtaa käytävä konehuoneeseen päin. Määttä oli nyt hävinnyt, huomaamatta kertoja, mihin meni, mutta ainakaan saliin ei Määttä mennyt. Sitten oli kertoja siirtynyt kassan ovenpuoleiseen kulmaan ja aaikonut siirtää sen sivulla riippuvaa käytävän verhoa, kun kuuli lujan kumahduksen, joka ei muistuttanut pyssyn laukausta. Samalla oli kertoja nähnyt tulenliekin lyövän pitkin katonrajaa käytävästä kertojaa kohti ja kuullut käytävän akkunain putoilevan kadulle. Nyt oli myös työntynyt verhon takaa sakeaa savua niin että täytti eteisen. Eteisessä oli joitakin ihmisiä ja salin ovi oli tällöin kiinni. Melkein heti sen jälkeen, kuin Määttä oli lähtenyt käytävää pitkin konehuoneeseen, oli salista tullut joku paikannäyttäjäpoika, joka oli mennyt Määtän perään, mutta Määtän palattua pian oli poikakin palannut takaisin, huomaamatta poika, minne Määttä meni. Kertoja, kuultuaan Määtältä, tulen olevan irti, oli sen toistanut, jolloin eteisessä olevat syöksyivät kadulle. Samalla olivat liekit levinneet ympäri eteistä sen seinäpapereissa ja joitakin ihmisiä oli kieritellyt käytävää pitkin alas. Kassanhoitajan Martta Mäkisen lähtöä ei kertoja nähnyt. Kertoja oli nyt kiirehtinyt kadulle palokuntaa hälyyttämään, mutta oli järjestyskonstaapeli Lauri Niemi tullut häntä vastaan teatterin ovella sekä lähtenyt palokuntaa hälyyttämään. Tällöin oli parvekkeelta sen käytävän akkunoista tullut savua kadulle. Kertoja ei nähnyt Wirtasen palaavan eikä Määttääkään sen jälkeen. Ennen Wirtasen tuloa ei kertoja kuullut mitään koputusta konehuoneesta. Wirtasen poistumisen ja sen ajan väliä, kuin kertoja näki ensimmäisen tulenlieskan, kului noin pari kolme minuuttia. Eteisestä oli Wirtanen kaikkein ensimmäiseksi lähtenyt kadulle. Kertoja on ehdottomasti varma, että Wirtanen ämpärin kanssa juoksi kadulle eikä sittemmin palannut.

15) Järjestyskonstaapeli No 132 Lauri Ernst Niemi, tästä kaupungista, asuva Tammelanpuistokatu No 9, että mainittuna sunnuntai-iltana kello kaksikymmentä minuuttia vailla kahdeksan oli kertoja, seisoessaan vartiovuorollaan Hämeenkadulla keskellä katua ajokäytävällä Imatra-elokuvateatterin kohdalla, nähnyt Eero Wirtasen, jonka kertoja entuudestaan ulkonäöltä tuntee, tulevan mainitun teatterin ovesta ulos, jolloin samalla sieltä pöllähti vähän savua. Tämän johdosta oli kertoja heti kiirehtinyt teatterin ovelle, jossa tapasi edellä kuullun järjestyskonstaapeli Koiviston ynnä joitakuita muitakin henkilöitä. Kertoja oli nyt avannut oven ja kysynyt, "mikä täällä on hätänä, onko täällä tuli", johon joku oli vastannut myöntävästi. Tällöin oli kertoja katsahtanut konehuoneeseen johtavaan käytävään päin, jonka edessä on verho, ja näytti sieltä hohtavan tuli, ollen eteisessä jo ollut vahvasti sauhua. Kertoja oli heti kääntynyt juoksemaan Schéelen apteekin kulmaan soittamaan palokuntaa. Artturi Määttää, jonka kertoja tuntee, ei hän nähnyt. Kun kertoja palasi takaisin juoksujalkaa, tuli silloin jo tulta parvekkeen käytävän akkunoista. Kertoja ei kiinnittänyt huomiota, oliko Wirtasella, tullessaan ovesta ulos, takki päällä ja ämpäri kädessä vai ei. Ensimmäinen, joka avasi oven, oli ollut Wirtanen. Wielä selitti kertoja, että hän oli tullut Pellavatehtaankadulta päin eikä mennyt teatteriin sisälle, vaan tarttui ovenripaan ja oviaukosta puhui Koiviston kanssa.

Simo Artturi Määttä

Järjestyskonstaapeli No 107 Koivisto, uudestaan kuultuna, selitti, että Määttä oli aikaisemmin illalla kerran käynyt konehuoneessa, voimatta sanoa, oliko käynti tapahtunut juuri kymmentä minuuttia ennen tulipaloa. Kertojan mennessä ulos ovesta oli järjestyskonstaapeli Niemi tullut Pellavatehtaankadulta päin viistoon Imatra-teatteria kohti. Niemi ei kerinnyt ovesta kertojaa vastaan, vaan oli kertoja tehnyt huomautuksensa kadulla, jolloin Niemi lähti juoksemaan Schéelen apteekin kulmaan.

Eero Wirtanen

16) Lyseon oppilas Martti Johannes Hovi, Wesilahden pitäjän Kirkonkylästä, syntynyt lokakuun 6 päivänä 1913, että kertoja on kuluvan lokakuun 15 päivästä lähtien ollut Imatra-teatterissa niin sanottuna penkkipoikana eli elokuvissa kävijöiden ohjaajana alasalissa ja tämän kautta tullut tuntemaan Eero Wirtasen. Tänä aikana oli kertoja jonkun kerran käynyt konehuoneessa, kun Wirtanen koputti eteisen seinään toimittaakseen asiansa kertojalle. Wirtanen oli nimittäin tahtonut tiedustella väliaikoja ja koska on uudelleen alettava näytellä, pyytäen väliin myös hakemaan saman teatterin omistajaa Artturi Määttää. Kertoja ei muista nähneensä Wirtasen polttavan eikä liioin tiedä, ryyppäsikö tämä konehuoneessa. Määttä ja Eemil Mäkinen sekä muutkin teatterin henkilökuntaan kuuluvat olivat näytäntöjen aikana usein käyneet konehuoneessa. Kysymyksessä olevana sunnuntaina kello 3,15 j.p.p. lähtien oli kertoja ollut ohjaamassa yleisöä salissa. Wähä ennen tulen näkymistä kadulle oli kertoja ollut salissa, seisoen salin ja eteisen välisellä ovella vasemmalla puolella. Tällöin oli näytännön väliaika juuri tullut ja sähköt juuri sytytetty. Teatterissa oli näytelty Muukalaislegioonan tytär- nimistä elokuvaa, jonka alkuosa oli menossa, muistamatta kertoja, kuinka mones osa oli juuri päättynyt. Wäliajan alettua oli kertoja avannut oven eteiseen, kun tuntui salissa olevan kuuma. Tällöin oli eräs tuntematon mies, joka seisoi ensimmäisenä jonon päässä, aivan oven kohdalla ja katseli sisään saliin, lausunut kertojalle "mikäs savu tuo on". Kertoja, joka oli salin puolella, oli nyt kiinnittänyt huomionsa samaan suuntaan kuin mainittu mieskin ja näki tällöin konehuoneen valoluukusta nousevan hyvin vähän pientä savua, ikäänkuin savu olisi noussut savukkeesta, mutta oli sakeampaa. Tämän johdosta oli kertoja, jolle tuli heti mieleen, että jotakin on nyt tapahtunut konehuoneessa, juossut, jättäen oven puolikkaan auki, eteisestä kassan luo sen vieressä olevan käytävän päähän, missä oli verho edessä, ainakin metrin verran päähän verhosta. Huoneessa ei kertoja havainnut mitään savua eikä käryäkään. Heti oli verhon takaa ilmestynyt Määttä, joka tuli kiirein askelin, eteiseen, huomaamatta kertoja, mihin hän meni. Siitä päättäin, että konehuoneen valoaukosta näytti tulevan vähän sauhua ja että Määttä tuli sieltä kiireisin askelin, oli kertoja arvannut, että jotakin on hullusti sekä juossut sen vuoksi ovesta pihalle. Eteisessä oli tällöin eräs poliisikonstaapeli ja ihmisiä jonossa makeiskioskin puoleisella seinällä. Kadulle tultuaan oli kertoja juossut Hämeenkatua sen ja Wiinikankadun kulmaan sekä mennyt jonkun askeleen Kyttälään päin, mutta palasi takaisin melkein heti ja lähti kulkemaan Hämeenkatua takaisin Imatra- teatteriin päin, jolloin kuuli akkunalasien helisevän. Hetkisen, voimatta sanoa lähemmin kuinka pitkän ajan perästä oli tulenlieska lyönyt ulos teatterin parvekkeen akkunoista. Samaan aikaan kun akkunat rapisivat oli ihmisiä tullut ovesta Hämeenkadulle ja oli joku hypännytkin parvekkeen akkunasta. Kertoja oli nyt juossut asuntoonsa, kun oli ilman lakkia ja kun arveli, että asuntonsa väki, tietäin kertojan olevan mainitussa teatterissa, alkaisi epäillä hänenkin ehkä saaneen tulipalossa surmansa.

17) Monttööri Kalle Vihtori Pakkanen, Forssan kauppalasta, että kertoja puheenalaisena sunnuntaina kello kaksikymmentä minuuttia vailla kahdeksan illalla oli mennyt Imatra- elokuvateatteriin ja, odoteltuaan parin minuutin ajan, päässytkin sisälle sekä mennyt saliin melkein keskelle salia oikeaalla puolella olevaan penkkiin, istuen seinän vierestä toisena. Kertoja oli tullut saliin kesken näytäntöä niin että huoneessa oli pimeätä. Ohjelmasta oli tällöin menossa Muukalaislegioonan tyttären se osa, missä tyttö kaatoi seiniä ja samalla tuli legionalaisia sekä sen jälkeen ilmestyi kankaalle teksti "tulepas katsomaan legionamme lemmittyä", minkä jälkeen tuli vielä osa kuvaa kaksi legionalaista asteli pöytää kohti, tullen sitten vielä kirjoitus sekä väliaika. Tämä kirjoitus oli ollut hyvin lyhyen aikaa kankaalla, jolloin kertoja, joka on itsekin pari vuotta käyttänyt elokuvakonetta, huomasi, että kankaalla rupesi filminauha värisemään, ja teki tästä sen johtopäätöksen, että filmissä on ollut jatkopaikka sekä että ilmi on mennyt poikki. Samalla loppui näytäntö ja tuli valo. Kertoja oli istunut noin minuutin verran ja katseli taakseen, jolloin havaitsi, että ihmiset rupesivat oven puolella liikehtimään sekä nousivat ylös. Katsellessaan vieläkin taakseen kertoja näki konehuoneen tarkastusreijän lävitse, että konehuoneessa liekki kiersi ympäri konehuonetta, mutta mitään savua ei näkynyt tulevaan ulos kummastakaaan luukusta. Salin eteiseen johtava ovi oli tällöin auki ja oli joku oven kohdalta huutanut, että tuli on irti, tuntematta kertoja kuitenkaan nenäänsä mitään käryä. Nyt olivat ihmiset alkaneet painua osa varaovia kohti ja osa salin ovesta eteiseen. Kertoja ja hänen lähellään oleva mies olivat nyt myös huutaneet maltillisesti "ulos", palaen sähkö koko ajan. Kun salissa takimmaiset tuolit olivat tyhjät ja ihmiset keskeltä menivät jo varaovia kohti, oli kertoja nähnyt savua alkavan tulla ensin ohuemmin, sitten vahvemmin parvekkeen alta tai välistä, voimatta kertoja varmuudella sanoa mistä, hän kun itse, joka kylläkin seisoi kasvot sinne päin, oli parvekkeen alla. Avoimesta eteiseen johtavasta ovesta loisti valkeata eteisestä, muttei savua virrannut siitä sisään. Kertoja oli nyt rientänyt mainitulle ovelle ja vetänyt sen kiinni sekä perääntynyt, jolloin havaitsi lähellään yhden miehen seisomassa, vaan ketään muita ei salissa enään ollut. Tällöin oli sähkö vielä edelleen palanut. Nyt oli kertoja perääntynyt käytävää aivan parvekkeen kohdalle, jonka alta nousi yhäti valtava savu niin ettei kertoja nähnyt parvekkeella olevia. Tämän jälkeen oli kertoja yrittänyt ottaa istuinpenkkiä korottaakseen sen parvekkeen reunaan, siinä kuitenkaan onnistumatta, kun penkki oli lattiaan ruuvattu. Kertoja oli nyt huutanut, kun arveli, että parvekkeella on ihmisiä, "hypätkää alas minä otan vastaan" ja olikin ihmisiä alkanut lipua kaiteelta, jääden kertoja ihmisten alle. Tällöin sammuivat valot. Päästyään, tajuissaan kun oli, ihmiskasasta ylös oli kertoja kopeloinut ja löytänyt taskuistaan sähkölampun, jolla valaisi parvekkeelle, sekä huutanut, että "jos siellä on hypätkää alas", minkä ohessa kertoja oli tarttunut erästä vieressään olevaa naista niskasta kiinni ja vetäessään häntä varaovelle valaissut koko ajan lampullaan salia. Kun kertoja oli saanut mainitun naisen ovelle ja nainen viety pihalle, oli kertoja itsekin tuntenut pahoinvointia ja jäänyt ovenpieleen oksentamaan. Sieltä hoippuen oli kertoja lähtenyt Hämeenkadulle, jossa vasta virkosi. Artturi Määttää ja Eemil Mäkistä ei kertoja tunne eikä voi sanoa, olivatko nämä siellä vai ei. Eero Wirtasen kertoja kyllä tuntee, muttei nähnyt häntä koko iltana. Sulkiessaan eteisestä saliin johtavan oven oli kertoja huomannut, että konehuoneen salin puoleinen seinä huojui, minkä ohessa konehuoneesta kuului pussauksia, josta kertoja päätti, että joka pussauksella syttyi filmirulla palamaan. Kertoja ei voi sanoa kuinka monta pussausta kuului, mutta ainakin kaksi, tullen toisen pussauksen jälkeen valtava savupilvi parvekkeen alta. Mitään räjähdystä ei kertoja sitä vastoin kuullut.

18) Asiapoika Osmo Ojala, Pohjois-Pirkkalan pitäjän Siuron kylästä, syntynyt marraskuun 22 päivänä 1913, että kertoja on viime kesästä, sen jälkeen kun Imatra- elokuvateatterissa oli tehty erinäisiä korjauksia, ollut penkinnäyttäjänä parvekkeella. Kertoja ei ollut käynyt koskaan konehuoneessa, vaan kylläkin käytävässä viemässä ja hakemassa päällysvaatteitaan, joita siellä säilytettiin, kuin myöskin pääsylippuja leimaamassa. Puheena olevana sunnuntaina oli kertoja puolesta päivästä lähtien ollut toimessaan parvekkeella. Kellon ollessa noin kaksikymmentä minuuttia vailla kahdeksan illalla, jonka seikan kertoja muistaa siitä, että hän juuri sitä ennen oli ollut alhaalla ilmoittamassa, ettei myytäisi liiaksi lippuja, kun parvekkeella ei ole tilaa, oli kertoja, palattuaan takaisin parvekkeelle, seisonut sen sisäpuolella oven pielessä. Kertojakin oli nyt kuullut konehuoneesta pussauksen ja samalla alhaalta salista miesäänen huutavan "olkaa rauhallisia ei täällä ole mitään hätää". Tällöin olivat ihmiset parvekkeella alkaneet liikehtiä ja käyneet levottomiksi, alkaen osa rynnätä eteiseen sekä toiset parvekkeen käytävälle. Kuultuaan rauhottavan huudon olivat ihmiset palanneet paikoilleen istumaan ja joku oli kehoittanut kertojaa mennä katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Samalla oli kertoja kuullut alhaalta jotakin töminää ja paukausta, minkä vuoksi kertoja oli mennyt kaiteen luo, havaiten nyt, että kaiteen alta nousi kauhean tukahuttavaa heikkoa savua. Parvekkeella ei tällöin vielä ollut savua. Kertoja oli nyt juossut ovelle sekä huutanut mennessään, että yleisö lähtisi pois. Yleisö olikin noussut ylös ja rynnännyt eteiseen niin että kertoja oli vähällä litistyä seinää vasten eikä tällöin ollut vielä savua eteisessä. nyt oli kertoja lähtenyt laskeutumaan rappuja alas alakerran eteiseen, kulkien hänen edellään kaksi naista. Kun kertoja oli tullut naiset edellään rappujen keskikohdalle, jossa ne tekivät kaarroksen, oli alhaalta tullut niin vahva savu, ettei kertoja uskaltanut mennä, vaan perääntyi, naisten kuitenkin jatkaessa matkaansa. Parvekkeen eteisessä oli tällöin ollut kymmenkunta ihmistä, jotka yrittivät akkunoista ulos, onnistuenkin joidenkin päästä. Kertoja oli yrittänyt ensin keskimmäisestä Hämeenkadulle antavasta akkunasta ulos, rikkoen sitä varten akkunan, muttei päässytkään, kun ihmiset likistelivät ja ryntäilivät. Tämän jälkeen oli kertoja kuitenkin päässyt äärimmäisestä osuusliike Woiman puoleisesta akkunasta pää edellä ulos ja pääsi räystään listaa pitkin mainitun osuusliikkeen huoneuston katolle, missä tapasi kaksi tuntematonta miestä, jotka olivat samaa tietä tulleet. Kertoja oli sitten näiden miesten kanssa laskeutunut alas osuusliikkeen pihaan ja sieltä mennyt Aleksanterinkatua Hämeenkadulle lähelle Imatra- teatterin sisäänkäytävää samassa talossa olevien kangaskauppojen kohdalle missä tapasi toisen omistajista Emil Mäkisen, joka tuli Kosken sillalta päin. Mäkinen ei ollut tiedustellut mitään muuta asiasta kuin "kuoliko paljon ihmisiä", johon kertoja vastasi "monta sinne jäi", minkä jälkeen Mäkinen oli jatkanut matkaansa Imatra- teatterin edustalle, jossa palokunta toimi. Kun kertoja juuri oli päässyt pois akkunasta räystäälle, oli hänen perässään tulenlieska tullut niin, että poltti hänen tukkansa takaa. Eero Wirtasta ei kertoja ollut nähnyt koko aikana.

19) Autonkuljettaja Viljo Vilpas Kotkavuori, tästä kaupungista, asuva Wuohenoja tontti No 2, että kertoja ynnä tuttavansa, autonkuljettaja Yrjö Lehtinen olivat sunnuntaina kuluvan lokakuun 23 päivänä kello puoli kahdeksan aikaan illalla menneet Imatra- teatteriin katsomaan elokuvia sekä asettuneet parvekkeelle käytävän oikealle puolelle kaiteesta toiseen penkkiriviin lähelle seinää niin että yksi nainen ainoastaan oli seinustalla. Kertojan vasemmalla puolella oli ollut joku Tampereen Autokoritehtaan mies ja tämän vieressä taas Lehtinen. Esitettävästä kappaleesta oli kertoja nähnyt ainoastaan loppuosan. Kuvan loputtua oli kankaalle tullut kirjoitus "Wäliaika" ja oli samalla sytytetty sähkö. Lukiessaan nyt hyvin lyhyen ajan ohjelmaa ja pistäessään suuhunsa suklaanapin oli kertoja kuullut alhaalta parvekkeen alta töminää sekä salista yleensä hämminkiä. Tämän vuoksi olivat kertoja ja Lehtinen menneet käytävälle ja sieltä kaiteen luo ottamaan selvää, mikä siellä oli. Kertoja oli kuullut parvekkeen alta miesäänen huutavan "istukaa rauhassa ei ole mitään hätää" ja samalla huomannut, että parvekkeen alta nousi hiljalleen savua. Tämän rauhottavan huudon jälkeen menivät kertoja ja Lehtinen takaisin istuinpaikoilleen. Nyt oli alkanut nousta yhä enemmän savua parvekkeen reunasta ja ovelta, minkä vuoksi syntyi yleinen hämminki ja oven luona olevat ihmiset alkoivat rynnätä kaidetta kohti. Alhaalta oli edelleen kuulunut "ei mitään hätää". Tällöin oli savu laskeutunut kertojan ja Lehtisen kasvojen kohdalle, jolloin he lähtivät uudelleen liikkeelle kaidetta kohti. Kertoja oli nyt mennyt käytävää pitkin ovelle ja eteiseen, jolloin havaitsi, että tulenliekki nousi rappuja pitkin. Walot olivat tällöin jo sammuneet ja savua oli eteisessä jo niin sakeasti, ettei nähnyt ketään. Tämän jälkeen oli kertoja palannut takaisin parvekkeelle, ilmoittaen, että sieltä tulee valkea vastaan ja tie on tukossa, joten ainoa tie pelastukseen on mennä kaiteen yli. Tämän johdosta olivatkin ihmiset, joita kertoja ei savun takia nähnyt, alkanut hyppiä alas kaiteelta, koska ikäänkuin putoamisia kuului.Kertoja oli sitten palannut uudestaan ovelle, aikoen hypätä akkunasta kadulle, mutta silloin oli jo tuli eteisessä, jonka vuoksi palasi takaisin ja kompastui välillä joko mattoon tahi johonkin pökertyneeseen ihmiseen. Päästyään sieltä ylös pudotti kertojakin itsensä alas kaiteelta ihmiskasaan. Täältä oli sitten kertoja, ryömien ja penkeistä kiinni pitäen, päässyt varaovelle sekä sieltä ulos. Eräs kertojan toveri Säilä, joka tulipalon syttyessä oli ollut salissa parvekkeen alla, oli myöhemmin kertonut, että rauhoittavat huudot alhaalta oli päästänyt teatterin vahtimestari.

20) Ravintolatyöntekijä Hilda Gustava Virtanen, tästä kaupungista, asuva Pellavatehtaankatu No 8, että kertojan, joka palvelee täkäläisen osuusliike Woima r.l. nimisen toiminimen Hämeenkadun talossa No 10 olevassa ruokala- ja kahvilaliikkeessä, ollessa kysymyksessä olevana sunnuntaina mainitun ravintolan kassassa oli Eero Wirtanen, jonka kertoja tuntee ulkonäöstä, kun Wirtanen muutaman kerran on käynyt sanotussa ravintolassa ja kun kertoja joskus on vienyt kahvia viereisessä talossa olevaan Imatra- elokuvateatteriin, missä Wirtanen hoiteli filmikonetta, tullut mikäli kertoja nyt voi muistaa noin tuntia ennen sitä, kun kertoja sai tiedon puheenalaisesta tulipalosta, mainittuun ravintolaan. Täällä oli Wirtanen ostanut kertojalta pullon soodasitruunaa, pyytäen pulloa pian, kun on kiire, ja selittäen, että täytyy saada jotakin juotavaa, kun konehuoneessa on kauhean kuumaa. Saatuaan pullon mukaansa oli Wirtanen, joka oli ilman lakkia ja pikkutakkisillaan, heti poistunut, minkä jälkeen kertoja sinä päivänä enää ei nähnyt Wirtasta. Niillä kerroilla, kuin kertoja on käynyt viemässä mainitun teatterin kassaan tai konehuoneeseen, ei hän ole nähnyt Wirtasen polttavan tupakkia.

21) Ravintolatyöntekijä Senja Lydia Heino, tästä kaupungista, asuva Niemikatu No 6, että kertojan, joka niinikään palvelee osuusliike Woiman edellä mainitussa ruokalassa, ollessa puheenalaisena sunnuntai-iltana kassan lähellä oli ravintolaan tullut kertojan ulkonäöltä tuntema Eero Wirtanen ja ostanut pullon soodasitruunaa. Samalla oli Wirtanen selittänyt, että hänellä on kiire, kun on osan vaihto, ja että konehuoneessa on kovasti lämmintä, minkä vuoksi täytyy hakea jotakin virvoitusjuomaa. Pullon oli antanut edellä kuultu Hilda Wirtanen, minkä jälkeen Eero Wirtanen oli lähtenyt kiireisin askelin ulos. Tämä Wirtasen käynti oli tapahtunut, mikäli kertoja muistaa, noin tuntia ennen kuin kysymyksessä oleva tulipalo tuli tunnetuksi sanotussa ravintolassa. Tänä syksynä on kertoja vienyt useasti kahvia Imatra- teatterin konehuoneeseen ja makeiskioskiin, huomaamatta koskaan, että Wirtanen olisi ollut päissään tai polttanut. Lisäksi kertoja selitti, että korkeintaan puoli tuntia ennen kuin Wirtanenoli käynyt hakemassa kosketellun soodasitruunapullon oli kertoja vienyt mainitun teatterin konehuoneeseen kahdelle hengelle kahvia, jota oli käynyt tilaamassa pieni penkkipoika. Tällöin oli Wirtanen ollut konehuoneessa ja filmikone käynyt. Kertojan perässä oli tullut joku mies, joka oli maksanut kahvit ja jäänyt sitten konehuoneeseen.

22) Metallityömies Eino Matias Säilä, tästä kaupungista, asuva Järvensivu No 43, että kertoja sunnuntaina kuluvan lokakuun 23. päivänä ennen kello kahdeksaa illalla oli ollut Imatra- teatterin salissa eteisestä tultaessa kahdeksannessa penkkirivissä vasemmalla puolella ensimmäisenä käytävältä. Kertoja ei muista, olisiko kuva loppunut kesken vai oliko väliaika, mutta sähköt olivat palaneet. Tällöin oli kertoja, jonka penkkirivi oli melkein kaiteen kohdalla parvekkeen alla, huomannut yleisön takanaan nousevan istuimiltaan ja menevän käytävälle. Katsahdettuaan samalla taakseen oli oli kertoja nähnyt konehuoneen valoluukusta tulevan savua. Nyt olivat ihmiset kertojan edessä olevissa penkeissä lähteneet menemään käytävää pitkin varaovelle. Kun ovet pihalle olivat jo auki, oli kertoja, joka oli jo hyvää matkaa menossa ovea kohti, kääntynyt ympäri ja nähnyt jonkin matkan päässä takanaan miehen, jolla oli keltainen nauha lakissaan, käytävällä parvekkeen alla. Mies oli huutanut "älkää hätäilkö" sekä kehoittanut yleisöä menemään pihaan johtavalle ovelle. Tulta ei ollut tällöin salissa ja sähköt edelleen paloivat, mutta konehuoneen valoluukusta tuprusi savua ovelle. Kun kertoja, nyt myös lähti varaovelle, oli noin viisi metriä ovesta pihalle päin vilkaissut taaksensa, olivat valot sammuneet salissa, ollen kertojan perässä vielä tullut ihmisiä. Kertoja ei voi sanoa, oliko täällä näkemänsä Artturi Määttä se mies, jolla hän näki virkalakin päässä.

Simo Artturi Määttä

Eero Wirtanen

Emil Mäkinen

23) Myymälänhoitaja Reino Rafael Salonen, tästä kaupungista, asuva Läntinenkatu No 7, että mainittuna sunnuntai-iltana kellon ollessa arviolta kaksikymmentä minuuttia vaille kahdeksan oli kertoja seisonut Imatra-teatterin eteisessä saliin johtavan oven edessä, odottaen pääsyä saliin. Nyt oli tullut väliaika, koska ovi avattiin ja salissa näkyi valot. Kertoja oli katsahtanut saliin päin hakeakseen sopivaa paikkaa, mutta kun alempana olevilta paikoilta ihmiset muuttivat paremmille istuimille, ei kertoja mennytkään sisään, vaan vilkaisi oikealle oven nurkkaan, jolloin näki sieltä konehuoneen kulmasta tulevan vaaleaa hienoa savua. Tämän johdosta oli kertoja huomauttanut lähellä olevalle penkkipojalle, että "mistä tuo savu tulee". Kertoja nimittäin arveli, että joku mahdollisesti tupakoitsisi ensimmäisessä takapenkissä. Penkkipoika oli rientänyt heti ovesta eteiseen, mennen kassaa kohti, huomaamatta kertoja, mihin poika siinä häipyi. Eteisessä oli tuolloin ollut kuusi tai seitsemän henkilöä, mutta pääasiassa makeiskioskin puolella,jonka salinpuoleisella kulmauksella oli myös ollut virkapukuinen poliisi. Penkkipojan juostessa kassalle päin ei kertoja nähnyt enää eteisessä Artturi Määttää, mutta näki kylläkin hänet aikaisemmin eteisessä odotellessaan sisäänpääsyä. Kertoja oli nyt kääntynyt ovesta uloskäytävään päin, muttei hän, aikaisemmin ollessaan melkein konehuoneen sinän vieressä, kuullut konehuoneesta mitään huutoa tai naputusta. Siirryttyään eteiseen vastakkaiselle seinustalle oli kertoja havainnut, että kassahuoneen vieressä olevan verhon takaa alkoi tulla sankkaa savua, jolloin Määttä, jonka tuloa eteiseen tai oleskelua kertoja ei havainnut, oli avannut Hämeenkadulle antavan toisen oven, tietämättä kertoja, mihin Määttä sitten joutui. Odotellessaan eteisessä sisäänpääsyä oli kertoja Määtällä havainnut päässään vegalakin, jossa oli keltainen nauha.

Simo Artturi Määttä, vieläkin uudestaan kuultuna, sanoi, ettei hän muista nähneensä ämpäriä paloruiskun vieressä, jossa sitä säilytetään.

Eero Wirtanen, uudestaan kuultuna, selitti, että, mikäli hän muistaa, kahvi oli tuotu osuusliike Woiman ravintolasta konehuoneeseen noin kaksikymmentä minuuttia ennen kuin kertoja lähti sieltä hakemaan soodasitroonaa, mikä taas tapahtui, kuten mainittu, joku minuutti ennen kello seitsemää illalla.

24) Walurin leski Helena Karolina Saarinen, tästä kaupungista, asuva Hervannantie No 25, että kertoja on viime vuoden marraskuun 1 päivästä lähtien ollut siivoojana Imatra- elokuvateatterissa, tapahtuen siivoaminen aamupäivisin kello seitsemän ja yhdentoista välillä, jota varten kertojalla on hallussaan teatterin ulko-oven avain. Kun salissa oli aamulla pimeätä, täytyi kertojan siivoamaan tullessaan sytyttää sähkövalo saliin. Tämä taas kävi yksinomaan senkautta päinsä, että kertoja pääsi konehuoneeseen, jonne valaistuslaitteet oli keskitetty. Konehuoneen ovessa oli tavallinen kamarinlukko ja riippulukko, joista kamarinlukon avainta säilytettiin konehuoneen edessä olevassa käytävässä niin ettei avain siitä näkynyt. Riippulukon avainta taas säilytettiin kassassa naulassa. Käydessään siivoamassa ja sytyttämässä sähköjä oli kertoja aina ottanut riippulukon avaimen kassasta, jonne myös vei sen siivouksen päätyttyä. Koko toimintansa aikana ei kertoja ollut havainnut, että Artturi Määttä, Emil Mäkinen ja Eero Wirtanen olisivat tupakoineet tai nauttineet väkijuomia teatterissa, eikä hän siivotessaan myöskään ollut konehuoneessa tavannut tupakanpätkiä. Siivouksessa oli kertoja muun muassa käyttänyt käsiruiskun vieressä konehuoneen eteisessä säilytettyä ämpäriä, jonka hän aina siivouksen päätyttyä vei tyhjänä paikoilleen. Muutoin oli siivous säännöllisesti toimitettu joka päivä, mutta sattui joskus niinkin, ettei kertoja löytänyt konehuoneen oven avainta sieltä, missä sitä säilytettiin, eikä näin ollen päässyt konehuonetta siivoamaan. Konehuoneen eteisessä oli teatterin henkilökunta säilyttänyt päällysvaatteitaan, jota paitsi siellä joskus myös oli ollut filmirullien lähetyslaatikoita, mutta aina lukittuina, tietämättä kertoja, oliko niissä filmirullia vai ei. Sunnuntaina kuluvan kuun 23 päivänä oli kertoja tapansa mukaan kello seitsemän aikaan aamulla mennyt Imatra- teatteriin siivoamaan pihaoven kautta, johon hänellä oli avain. Kertoja oli ensin siivonnut salin eteisen ja kassan, josta hän sitten otti konehuoneen riippulukon avaimen, minkä jälkeen meni konehuoneeseen ja väänsi valot saliin, jatkaen siellä siivoustaan. Mainitun riippulukon oli kertoja pistänyt konehuoneen oven määrlyyn. Kellon yhdettätoista käydessä, kun kertoja oli jo melkein saanut siivouksen toimitettua, olivat teatteriin saapuneet Emil Mäkinenja Eero Wirtanen, jotka istuskelivat salin eteisessä olevalla sohvalla ja keskustelivat asioistaan, tietämättä kertoja mistä. Siivottuaan vielä jonkun aikaa parvekkeella oli kertoja, mikäli muistaa, vähää vaille kello yksitoista lähtenyt pois, sulkematta enempää konehuoneen ovea kuin muitakaan ovia, kun Mäkinen ja Wirtanen ilmoittivat, ettei tarvitse ovia sulkea, sillä pian aletaan näytellä. Salista oli kertoja kuitenkin ennen lähtöään sammuttanut valot.

25) Leikkurinoppilas Viljo Paavilainen, Inkerinmaalta Lempaalan pitäjästä, asuva täällä Kaivokatu No 18, että kertoja, joka on edellä mainitun Emil Mäkisen tuttava, oli kysymyksessä olevana sunnuntaina kello kuuden aikaan mennyt Imatra- teatteriin aikaansa kuluttamaan. Kun teatterin eteiseen oli kokoontunut väkeä, oli kertoja istuutunut käytävän kulmauksessa olevan lämpöpatterin päälle ja lukenut Filmiaitta- lehteä, jonka sai kassaneidiltä. Konehuoneessa ei kertoja nyt eikä aikaisemminkaan ollut käynyt, ollen ainoastaan ovesta joskus katsonut. Joku aika teatteriin tulonsa jälkeen oli kertoja tavannut Eero Wirtasen osuusliike Woiman viereisessä talossa olevassa kahvilassa, mistä tämä osti jotakin virvoitusjuomaa. Tällöin oli kertoja ollut mainitusta kahvilasta hakemassa teatterin kassaneidille vaihtorahaa, muttei saanut. Poikettuaan samassa tarkoituksessa vielä Lidman´in kahvilassa ja Maxim- elokuvateatterissa oli kertoja palannut takaisin teatteriin, jossa antoi kassaneidille vaihtorahat, kuusikymmentä markkaa, minkä jälkeen meni konehuoneen käytävään ja istui lämmityslaitteen luo Hämeenkadun puoleiseen nurkkaan. Noin puoli tuntia sen jälkeen oli kertoja kuullut konehuoneesta jonkun henkilön liikettä sekä huudon "tuli on irti", vaan mitään savua eikä edes hajuakaan kertoja vielä tuntenut. Kertoja oli nyt kiiruhtanut konehuoneen ja kassan välillä olevaan syvennykseen, jossa oli paloruisku ja tyhjä ämpäri. Siepattuaan ämpärin käteensä oli kertoja lähtenyt juoksemaan käytävästä eteiseen ja sieltä mennyt ulos, viitaten kädellään eteisestä parvekkeelle johtavien rappujen luona pilettiä yleisöltä ottavalle Artturi Määtälle, puhumatta kuitenkaan mitään tulen irtipääsystä. Kertoja, jonka tarkoitus oli käydä hakemassa vettä talon pihasta, ei tiedä, huomasiko Määttä kertojan viittauksen vai ei. Tultuaan Hämeenkadulta Pellavatehtaankadulle oli kertoja mennyt teatterin pihalle ja sieltä salista antavan varaoven eteen rakennetun tuulikaapin luo, aikoen kertoja mennä kellarikerrokseen, missä on vesijohto, mutta kun talonmies oli poissa ja ovi lukossa, ei kertoja päässytkään. Ihmisiä tuli jo silloin varaovesta ja jäi kertoja katselemaan pihalle. Poistuessaan eteisestä ei kertoja nähnyt, menikö Määttä käytävään vai ei. Wirtasen poistumista konehuoneesta ei kertoja ollut nähnyt eikä sitäkään, oliko konehuoneen ovi auki vai ei, mutta huomautti, että sen täytyi olla ainakin raollaan, koska Wirtasen ääni hyvin kuului.

26) Lämmittäjä Kalle Henrik Niemi, tästä kaupungista, asuva Hämeenkatu No 12, että kertoja, joka viime syyskuun 20 päivästä lähtien on ollut talonmiehenä Hämeenkadun talossa numero 12, oli silloin tällöin käynyt samassa talossa sijaitsevassa Imatra- elokuvateatterin konehuoneessa koittamassa konehuoneen patteria. Tällöin oli kertoja nähnyt näytäntöjen aikana kerran tahi kaksi, että konehuoneen ovi oli raollaan. Sunnuntaina kuluvan lokakuun 23 päivänä ei kertoja käynyt ollenkaan konehuoneessa eikä käytävässä. Muutoin kertoja tuntee hyvin Artturi Määtän ja Eero Wirtasen, vaan ei ole nähnyt näiden polttavan tupakkia mainitussa teatterissa. Wielä ilmoitti kertoja, että hän kerran oli katsahtanut ovelta konehuoneeseen filmikoneen ollessa käynnissä ja kun kertojalla tällöin oli savuke kädessä, oli Määttähuomauttanut, ettei saa polttaa tupakkaa, sillä filmi on tulelle arka.

Järjestyskonstaapeli No 107 Lauri Koivisto, vieläkin uudestaan kuultuna, selitti, että täällä näkemänsä, edellä kuultu Viljo Paavilainen oli mainittuna sunnuntaina kello neljän aikaan iltapäivällä ollut teatterin eteisessä ottamassa parvekkeelle meneviltä käytävässä pilettejä. Wähää ennen tulipaloa oli ei kertoja ollut nähnyt Paavilaisen juoksevan ämpäri kädessä enempää eteisestä kuin käytävästäkään. Mies, jonka kertoja näki tulevan käytävästä eteiseen ja sieltä ulos Hämeenkadulle ämpäri kädessä, oli puettuna ruudulliseen villapaitaan ja ilman lakkia ja oli Eero Wirtanen, joka samalla oli käskenyt Artturi Määtän menemään konehuoneeseen. Kertoja oli ollut koko illan eteisessä, paitsi kello neljän jälkeen, jolloin oleskeli sisällä teatterissa yhden osan näytöksen ajan, mikä kesti puolisen tuntia. Tällöin oli pilettiä ottanut vastaan Paavilainen, jonka sijaan tuli heti Emil Mäkinen ja sen jälkeen Määttä, mutta Paavilainen ei ollut enää ottanut lippuja.

Wiljo Paavilainen, uudestaan kuultuna, väitti edelleen, että hänellä, juostessaan ulos käytävästä kadulle, oli ollut vasemmassa kädessään ämpäri. Yllään oli kertojalla ollut sininen takki ja lakki päässä, minkä ohessa hän, kuten jo on maininnut, mennessään oli kädellään viitannut Määtälle, muttei puhunut mitään. Aikaisemmin päivällä, aikaa tarkemmin muistamatta, oli kertoja ollut Määtänpyynnöstä hänen sijastaan ottamassa parvekkeelle meneviltä lippuja, ollen Emil Mäkinenkin silloin läsnä. Tämän jälkeen oli kertoja käynyt syömässä Satakunnankadun talossa No 10 olevassa ruokalassa ja sitten palannut takaisin teatteriin. Kertojan käydessä ennen tulipaloa vaihtamassa rahaa oli kassaneiti antanut hänelle sitä varten kuusikymmentä markkaa.

Simo Artturi Määttä, uudestaan kuultuna, selitti, ettei hän ennen konehuoneeseen menoaan ollut huomannut Viljo Paavilaisen tulevan verhon takaa eteiseen ja juoksevan ulos ämpäri kädessä. Paavilainen on kertojan ja Eemil Mäkisen tuttava, kun on ollut ennen talonmiehenä samassa talossa ja sen perusteella usein käynyt teatterissa ja käytävässä istuskelemassa sekä lueskelemassa. Mikäli kertoja muistaa ei Paavilainen aikaisemmin ollut mainittuna sunnuntaina kertojan sijasta ottamassa pilettiä eteisessä parvekkeelle menijöiltä. Kertoja nimittäin tuli kello kuuden aikaan illalla teatteriin ja oli itse hoitanut sen jälkeen pilettien oton yleisöltä. Ennen kello kuutta oli Mäkinen taas ollut pilettiä ottamassa. Paavilainen on kyllä aikaisemmin toiminut joskus pilettien ottajana kertojan edestä kertojan ollessa joko käymälässä tahi jossain asialla.

27) Tehdastyöntekijän vaimo Amanda Josefina Köhn, tästä kaupungista, asuva Papinkatu No 20, että kertoja sunnuntaina kuluvan lokakuun 23 päivänä kello puoli kahdeksan seutuvissa illalla oli ostanut piletin Imatra- elokuvateatteriin ja varronnut saliin pääsyä jonon alkupäässä. Kun väliaika oli tullut ja valot sytytetty sekä salin ovet avattu, oli salista tullut penkkipoika, ja sanonut "tuli on irti". Nyt oli kertoja ruvennut katselemaan ympärilleen ja huomannut kassan päältä tulevan savua sekä tulta, minkä jälkeen kertoja oli lähtenyt ulos, mennen hänen edellään joku mies, voimatta sanoa, oliko mies takki päällä tahi takitta. Kertoja oli ollut korkeintaan viisi minuuttia eteisessä ja penkkipojan tulon jälkeen sinne lähti heti ulos, tietämättä mihin penkkipoika häipyi.

28) Tehdastyömiehen vaimo Ester Amanda Hardén, tästä kaupungista, asuva Papinkatu No 20, kertoi samalla tapaa kuin edellinen, paitsi ettei kuullut penkkipojan sanoja, mutta oli poika ollut kovin pelästyneen näköinen.

29) Tehdastyömies Otto Rikhard Hardén, tästä kaupungista, asuva Papinkatu No 20, kertoi yhtäpitävästi edellä kuullun Amanda Köhn´in kanssa, paitsi, ettei huomannut kuka huusi, että tuli on irti.

Simo Artturi Määttä, uudestaan kuultuna, selitti, että mainitsemansa remontin aikana oli ollut useampia ämpärejä teatterissa, mutta nyt palon sattuessa ei muista varmaan, oliko siellä muuta kuin yksi ämpäri. Kertoja ei ollut nähnyt tulipalon edellä Viljo Paavilaista eteisessä.

30) Wahtimestari Henrik Niemi, tästä kaupungista, asuva Soukanlahdenkatu No 4, että kun kertoja, joka on vahtimestarina Hämeenkadun No 10 sijaitsevassa osuusliike Woiman ruokalassa, kysymyksessä olevana sunnuntaina kello kymmenen tai viisitoista minuuttia yli seitsemän illalla oli tullut toimeensa, oli hän noin puoli tuntia sen jälkeen nähnyt heijastuksen viereisessä talossa olevasta Imatra- elokuvateatterista. Tämän johdosta oli kertoja heti soittanut palokunnalle, mistä vastattiin, että siellä on tämä tulipalo jo tiedossa. Kun tämän jälkeen mainitussa ruokalassa, tulipalon parhaillaan raivotessa Imatra- teatterissa, oli tullut puheeksi teatterin koneenkäyttäjä Eero Wirtanen, oli edellä kuultu ruokalan tarjoilija Senja Heino lausunut, että Wirtanen muutamaa minuuttia ennen tulipaloa oli käynyt hakemassa sieltä soodasitroonaa, valittaen, että konehuoneessa on hirveän kuuma. Kertoja itse ei ollut tätä Wirtasen käyntiä huomannut, mutta on Wirtanen saattanut kertojan aikana käydäkin sanotussa ruokalassa, kun kertoja poistuu eteisestä ja kulkee edestakaisin ravintolan käytäviä pitääkseen yllä järjestystä.

Senja Heino, uudestaan kuultuna, väitti ettei hän ollut maininnut Eero Wirtasen käynnistä osuusliike Woiman ruokalassa siten, kun edellä kuultu Niemi on kertonut, mutta oli ainoastaan lausunut Wirtasen käyneen ruokalassa, mainitsematta tarkkaa aikaa. Muutoin oli Wirtasen käynti ruokalassa, mikäli kertoja muistaa, tapahtunut noin tunti ennen tulipaloa.

Martta Mäkinen, uudestaan kuultuna, selitti, että Viljo Paavilainen, joka on aikaisemmin ollut Hämeenkadun talossa No 12 talonmiehenä, oli ollut puheenalaisena iltana kello seitsemän aikaan Imatra- teatterin eteisessä ja käynyt vaihtamassa kertojalle kuusikymmentä markkaa rahaa. Paavilainen oli oman ilmoituksensa mukaan käynyt rahaa vaihtamassa ensin viereisessä talossa olevassa osuusliike Woiman ruokalassa ja sitten Lidman´in kahvilassa, joista kummastakaan ei saanut, sekä vihdoin Maxim- elokuvateatterissa, missä rahat rikottiin, ollen Paavilaisella takaisin tullessaan viisikymmentä markkaa nikkelirahaa ja kymmenen markan seteli. Kertoja ei voi tarkalleen määritellä, mihin aikaan rahanvaihto tapahtui, mutta arveli sen olleen kello seitsemän aikaan. Waihtorahat tuotuaan oli Paavilainen saanut kertojalta Filmiaitta- lehden, jota hän jäi lukemaan, voimatta kertoja sanoa, missä Paavilainenmainittua lehteä rupesi lukemaan. Paavilainen oli miltei joka ilta ollut teatterissa tekemässä pientä palvelusta, hän kun ollessaan samassa talossa talonmiehenä oli tullut tuttavaksi kertojan sekä teatterin omistajien Artturi Määtän ja Emil Mäkisen kanssa, joka on kertojan veli. Muutama minuutti ennen tulipaloa oli kertoja nähnyt Paavilaisen tulevan kassan sivutse verhon takaa ja menevän eteisestä niinikään kassan ohitse kadulle maalinen ämpäri kädessä. Paavilainen oli tällöin ollut pikkutakkisillaan ja oli hänellä ollut lippalakki päässä sekä silmälasit. Tällöin oli Määttä ollut eteisessä ja sen jälkeen mennyt konehuoneen käytävään, näkemättä kertoja Määtän palaavan takaisin.Heti tämän jälkeen oli Wirtanen tullut eteiseen kovasti hätääntyneenä ja jotakin lausunut tulipalosta, mennen taas takaisin konehuoneen käytävään näkemättä kertoja Määtän tai Wirtasen paluuta sieltä. Wielä selitti kertoja, että veljensä Mäkinen oli ainakin puoli tuntia sitä ennen lähtenyt pois.

Kuulustelun näin tapahtuneeksi vakuuttaa paikka ja aika kuin yllä. Sakari Alanko

Tampereen poliisilaitoksen arkisto II piiri, tulipalopöytäkirjat 1923 - 1929

Nro 14/27.10.1927

No 14 Pöytäkirja laadittu Tampereella, II piirin poliisiasemalla,

torstaina lokakuun 27 p:nä 1927 lähemmin alempana

mainitun tulipalon johdosta.

Sunnuntaina, kuluvan lokakuun 23. päivänä klo 7.55 j.p.p. ilmoitettiin puhelimella II piirin poliisiasemalle, että palokunta hälytettiin "Imatra"- nimiseen elokuvateatteriin, taloon No 12 Hämeenkadun varrella. Heti ilmoituksen saatua lähtivät paikalle II piirin komisario sekä poliisikonstaapelit no 58 Kalle Muraja, no 96 Vilho Laurila ja no 28 Juho Särkkä. Paikalle saavuttua huomattiin, että tuli oli jo saanut suuren vallan, joten palossa myöskin kohdistettiin avunanto teatterissa olleiden henkilöiden pelastamiseksi. Tulipalon sammuttua vedettiin rakennuksesta esiin 20 palanutta ruumista, sekä oli useita henkilöitä viety sairaalaan, jossa vielä yksi henkilö oli kuollut palohaavoihinsa.

Torstaina, lokakuun 27. päivänä toimitti allekirjoittanut, poliisikomisario, mukanaan poliisikamarin kirjuri Yrjö Aho ja "Imatra"- elokuvateatterin omistajan Simo Artturi Määtän ja toimitusjohtaja Emil Artturi Mäkisen läsnäollessa tarkastuksen, jolloin todettiin, että kiinteimistö, jonka omistaa leskirouva Rosa Tirkkonen, oli palanut sisältä hyvin pahoin. Teatteri huoneesta oli kiviseinän rappaus ja maalaus kokonaan palanut pilalle, samoin parveke sekä eteisessä oleva makeiskioski sisältöineen, jonka omisti neiti Jenny Viinikka. Samoin on palanut välikatto ja sen päällä olevat täytteet ja vesikatto sekä kadule johtavat ovet ja kaikki rakennuksessa olevat ikkunat. Vielä on palanut konehuone ja soittoaitio kokonaan pilalle.

Irtaimiston, jonka omistaa teatterin vuokraaja herra Simo Artturi Määttä, oli palanut samoin kokonaan. Permannolla olevat penkit olivat kokonaan palaneet käyttökelvottomaksi, samoin soittoaitiossa olevat soittokoneet kuten piano, soitinrumpu y.m. ja näyttämöllä olevat kankaat. Parvekkeella oli samoin tuhoutunut kaikki penkit, sekä vuokraajan jälestä päin rakennuttama koroke, samoin oli palanut eteisessä olevat istuinpenkit ja kuvat sekä konehuoneessa olevat työkalusto ja filmikone. Vielä oli palanut vuokraajan laittaman ilmanvaihtolaitteet, sähköruunut ja ulkovalaistuslaitteet.

Tapahtuman johdosta kuulusteltiin seuraavia henkilöitä:

1) Elokuvateatterin "Imatra" omistaja Simo Artturi Määttä, syntynyt 10.4.1904, kirjoissa ja asuva täällä talossa no 19 Mustanlahdenkadun varrella, kertoi että on vuokrannut elokuvateatteri Imatran syyskuun 15 p:nä 1926, josta tehnyt elinkeinoilmoituksen Tampereen kaupungin maistraattiin saman kuun 18 p:nä 1926, josta lähtien on liikettä pitänyt. Edelleen kertoi, että mainittuna päivänä, jolloin tulipalo sattui, oli ollut lastennäytäntö klo 12 - 1/2 2 päivällä ja 3:sta lähtien aikuisille ja että oli kertoja itse ollut klo 6:sta lähtien illalla teatterissa. Kuullessaan konehuoneesta oudompaa ääntä, oli mennyt konehuoneeseen, jolloin huomasi tulen olevan irti, jonka jälkeen huusi yleisölle tulen olevan irti, sekä juoksi kadun kautta avaamaan varaovien toiset puolikkaat, toisten puolikkaiden ollessa auki. Tulipalo oli alkanut konehuoneessa olevan filmin syttymisestä. Tulipalossa turmeltui, paitsi kertojan omistamaa irtainta omaisuutta, kuten edellä mainittiin, myöskin omaa yksityistä omaisuutta kesäpalttoo, lakki, kalossit ja käsineet. Lisäksi paloi konehuoneessa olleet 2 ohjelmaa käsittävät filmit, jotka omistaa Adams´in Filmi O/Y, jolta yhtiöltä oli ne vuokrannut, sekä että joitakin määriä pääsylippuja oli osaksi palanut, vaan ei sanottavasti rahaa.

Lisää, että irtain omaisuus oli vakuutettuna tulipalon varalta Suomen Työväen Keskinäisessä Vakuutusyhtiössä "Turvassa" Smk 47 000:- arvosta, jolta yhtiöltä tulee vaatimaan korvausta aiheutuneesta vahingosta. Edelleen lisää, että eteisessä olevan makeiskioskin omisti neiti Jenny Viinikka, joten ei voi sanoa, oliko se vakuutettuna.

2) toimitusjohtaja Emil Artturi Mäkinen, syntynyt 19.10.1904, kirjoissa ja suva täällä talossa no 8 Pellavatehtaankadun varrella kertoi toimineensa mainitun "Imatra"- elokuvateatterin toimitusjohtajana, ollen tehtävänä filmien tilaaminen, ilmoitusten laatiminen, kirjanpito y.m., vaan että tulipalon alkaessa oli ollut ulkona, kaupungilla saapuen tulipalopaikalle vasta 8 - 9 välillä illalla. Tulipalossa oli kertojalta palanut kaksi kesäpalttoota, talvilakki ja kalossit.

3) Suomen Työväen Keskinäisen Vakuutusyhtiön "Turvan" johtaja Väinö Yrjö Kajava on sitä mieltä, että tuli on alkanut konehuoneesta filmin syttymisestä, ja että "Imatran" irtain omaisuus on vakuutettuna mainitussa yhtiössä Smk 47 000:- arvosta, ja eteisessä olevan makeiskioski on samoin vakuutettuna mainitussa yhtiössä Smk. 4 000:- arvosta.

4) Varatuomari Karl Aejmelaeus, joka hoitaa leskirouva Rosa Tirkkosen kiinteimistöä täällä, ilmoitti, että se osa rakennusta, missä tulipalo on ollut, on vakuutettuna tulipalon varalta Kaupunkien Yleisessä Paloapuyhdistyksessä kiinteimistöä varten Smk. 205 000:- arvosta, jolta yhtiöltä tullaan vaatimaan korvaus aiheutuneesta vahingosta.

5) Neiti Jenny Maria Viinikka, syntynyt 26.4.1899, kirjoissa ja asuva täällä talossa no 9 Pellavatehtaankadun varrella, kertoi omistavansa kyseessä olevan makeiskioskin ja siellä olevat tavarat, sekä, että on ne vakuutettuna tulipalon varalta Smk 4 000:- arvosta Suomen Työväen Keskinäisessä Vakuutusyhtiö Turvassa, jolta yhtiöltä tulee vaatimaan korvausta aiheutuneesta vahingosta. (vaatii pöytäkja)

6) Neiti Martta Mäkinen, syntynyt 25.2.1897, kirjoissa ja asuva täällä talossa no 11 Pinninkadun varrella, kertoi toimineensa kassanhoitajana kyseessä olevassa "Imatra" elokuvateatterissa, ja että palo sai alkunsa konehuoneesta, sekä että teatterin isännistön taholta tehtiin kaikki mitä voitiin ihmisten pelastamiseksi. Itse kertoi pelastaneensa osan teatterin kassasta, osan jäädessä lipunmyyntikioskiin, vaan ei voi sanoa kuinka paljon.

Lisää vielä, että tulipalossa paloi kertojan hattu, kaulaliina, käsineet ja käsilaukku, jotka arvioi Smk. 400:- ja että on kertojan omaisuus vakuutettuna Suomen Työväen Keskinäisessä Vakuutusyhtiö "Turvassa", jolta yhtiöltä tulee vaatimaan korvausta aiheutuneesta vahingosta.

7) Raatimies Heikki Tiitola, Kaupunkien yleisen paloapuyhdistyksen kiinteimistöä varten- nimisen vakuutusyhtiön asiamies täällä, ilmoitti olevansa samaa mieltä, että tuli oli saanut alkunsa konehuoneesta, ja että mainittu rakennus on vakuutettuna mainitussa yhtiössä Smk. 205 000:- arvosta.

Merkitään, että kun etsivän osaston päällikkö, tuomari Sakari Alanko toimittaa tulipalon johdosta täydellisen tutkinnan ja kun allekirjoittaneen tehtäväksi annettiin ainoastaan se osa, mikäili asia koskee tulipalossa tuhoutunutta omaisuutta, lopetettiin kuulustelu.

Aika ja paikka kuin yllä.

Juho Huupponen

II piirin komisario

Paluu Määtän elokuvadynastiaan