Kuhmolainen 22.11.1996
Kuhmolaisen 19.11. artikkelin "Elokuvapiiri on vaihtoehto kaupalliselle tarjonnalle" johdosta seuraavassa puheenvuoro keskusteluun. "Korpikinon" käynnistäjänä siihen lienen oikeutettu.
Missähän paikassa elokuvapiiri "vastapainoansa" tarjoaisi, ellei Korpikinoa olisi? Elokuvateatterin on elääkseen tuotettava tulosta. Tulos tehdään - ikävä kyllä -muutamalla "kuolleella" seikkailuelokuvalla. Ns. laatuelokuvien katsojaluvut ovat Kuhmossa vaihdelleet 0 - 30 välillä. Laatuelokuvista jää käteen vain näyttämisen ilo. Suomen elokuvasäätiön elokuvan levittäjälle maksama huonosti menneiden elokuvien kompensaatio ei korvaa elokuvateatterille rahteja, mainos- ja tila- sekä palkkamenoja, ei myöskään elokuvalippujen 12% arvonlisäveroa. Muut kulttuuria1at, kuten sirkus, urheilukilpailut ja konsertit maksavat 6%. Ja jos sivistystoimen järjestämä konsertti menee tappiolliseksi, käydään veronmaksajien kukkarolla. Näin elokuvan juhlavuonna!
Kansalais- ja työväenopistot sekä elokuvakerhot joutuvat maksamaan esittämistään elokuvista 800- 1200 markan kertaesityskorvauksen. Elokuvateatteri saisi riskialttiin elokuvan halvemmalla pääsymaksulliseen esitykseen, koska elokuvasäätio maksaa elokuvan levittäjälle suoraan ns. minimivuokran. Järkiperäisesti toteutettuina kaupungin sivistystoimen rahalla voitaisiin elokuvatarjontaa monipuolistaa lisää, mutta viesti ei jostain minulle käsittämättömästä syystä mennyt ainakaan keväällä "jakeluun".
Vuonna 1973 perustettu, kolme vuotta sitten henkiin herättämäni Kuhmon elokuvakerho kaavaili nimittäin yhteistyötä Korpikinon kanssa. Suunnittelimme lauantai- ja sunnuntai-iltapäivien matineoita, joihin olisi hankittu laadukkaita eurooppalaisia ja aasialaisiakin elokuvia. Elokuvateattereilla on puhelinsoiton päässä käytettävissään koko maan levityksessä oleva 35 mm ohjelmisto. Yleisön toivomuksiin ja saatavana oleviin filmeihin pohjautuvat "Viikonlopun valitut" olisi esitetty normaalia alhaisemmilla lipunhinnoilla, mutta tuolloin 55 markan käyttöpääomalla operoiva elokuvakerho olisi kaivannut rahoittamiseen kaupungin sivistyslautakunnan avustusta. Sivistyslautakunta jätti harkintansa mukaan myöntämättä avustuksen, koska "mitään kiintiöitä tai muita rajoitteita ei ole." Siihen loppui se visio.
"Amerikkalaisen toimintaelokuvan ja vertahyytävän rymistelyn kyllästämille kuhmolaisille" elokuvan ystäville olisi toki tarjottu muitakin väyliä kuin kansalaisopiston elokuvapiiri, mutta nähtävästi järjestelyjä esittänyt taho ei ole ollut mieleinen.
Toisena esimerkkinä laatuelokuvien esittämisen vaikeuksista Kuhmossa olkoon heinäkuussa esille noussut Pohjola - Nordenin ruotsalaisten elokuvien kiertue Kainuussa. Kerhomme ryhtyi Oulun elokuvakeskuksen yhteistyökumppaniksi ja anoi kaupunginhallitukselta heinäkuussa 1000 markan avustusta elokuvien esittämiskulujen peittämiseksi mm. sillä perusteella, että kiertueen lastenelokuva esitettiin kaupungin päiväkodille. Tätä kirjoitettaessa (19.11.1996) ei avustushakemuksen kohtalosta ole tullut mitään tietoa - eipä edes vastausta siihen, koska asia mahdollisesti käsitellään. Nyt on esitykset pidetty ja järjestäjien ja yleisön saatu. Jäljellä ei kuitenkaan enää ole edes 55 markan käyttöpääomaa, vaan 945 markkaa velkaa. Näin elokuvan juhlavuonna!
Olen kokenut taistelun elokuvan ja järkevien ratkaisujen puolesta kulttuuribyrokratiaa ja "kaikentietävää" ennakkoluuloisuutta vastaan Don Quijoten taisteluksi tuulimyllyjä vastaan. Sancho Panza on hukassa eikä Dulcineaa löydy. Ainoa varma häviäjä taistelussa on ollut elokuva.
Tulevaisuuskin mietityttää: kaupunginvaltuusto siirsi vastuun kulttuuritoimesta kirjastotoimenjohtajalle. Miten jatkossa turvataan museon, muun kulttuuritoimen ja eri kulttuurialojen kehitys Kuhmossa? Vestigia terrent!
Jukka Lankinen
Kuhmon elokuvakerho r.y:n puheenjohtaja
entinen teatterinhoitaja