Kuhmolainen 22.12.1994
Eduskunta päätti lauantaina 17. Joulukuuta äänin 74-48 säilyttää elokuvan 100 -vuotisjuhlavuoden 1995 budjettilaeissa elokuvaesitysten 12 prosentin arvonlisäveron samalla kun se pudotti "kulttuuri- ja huvitilaisuuksien" arvonlisäveron kuuteen. Poissa äänestyksestä oli peräti 77 kansanedustajaa - lienevätkö olleet elokuvissa?
Vuoden aikana olen saanut kouriintuntuvasti kokea, millainen elokuvan asema yleensä ja "kulttuurikaupungissa" erityisesti on. Käsitys kaupungin musiikki- ja teatteripainotteisesta toimintaprofiilista on vahvistunut muun muassa kaupungin panostamista ja panostettavista miljoonistakin päätellen.
Uudistetun Korpikinon lokakuisten avajaisten yhteydessä oli mukavaa kuulla kunnallispoliitikko-kansanedustajaehdokkaiden suusta kehuja - nehän eivät maksa mitään!
Paikallislehtikin suitsutti ylistystä valokuvien kera: "Kuhmo on vahvistanut asemaansa kulttuurikaupunkina."
Avajaispuheiden aiheena toistuneet kaupungin suunnitelmat "mittavasta panostuksesta" elokuvan hyväksi hivelivät mieltä, vaikka mielessä kaihertaakin kokemusten vahvistama vanha sananlasku: "Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa!"
Ja puheita pahemmaksihan elkuvan juhlavuoden totuus onkin osoittautumassa, elleivät päättäjät toisin päätä: Kuhmon kaupungin omaan elokuvatoimintaan esitetään varattavaksi, ensi vuonna peräti 4000 markkaa, mittava pudotus kuluvaan vuoteen verrattuna 50 prosenttia. Elokuvien esitystueksi esitetään kuluvan vuoden tavoin 25 000 markkaa. Eläköön elokuvan juhlavuosi!
Ennestäänkin ahtaita pienten elokuvateatterien toimintamahdollisuuksia on myös valtiovallan verotustoimin kuristettu: kesäkuun alussa astui voimaan elokuvalipuista maksettava 12 prosentin arvonlisävero.
Ilmoituskulujen, rahtien, postimaksujen ja ennen kaikkea elokuvien esityskorvausten 22 prosentin arvonlisävero siirtyi välittömästi hinnankorotuksina elokuvateattereiden maksettavaksi.
Kuukausilaskelmat teettävät paljon lisätyötä eivätkä ohjelmistoja vuokraavat elokuvatoimistot ole muuttuneessa tilanteessa halukkaita vuokraamaan ohjelmistoaan liian halvoilla lipunhinnoilla esitettäväksi.
Lipunhintoja korotettiinkin yleisesti 5 markalla.
Kuhmossa korotuksen vastineeksi on onneksi löytynyt remontin myötä parantunut esitystekniikka ja entistä mukavammat istuimet, jotka on tyydytyksellä otettu vastaan.
Julkisen vallan elokuvaan kohdistuva syrjintä ja konkreettisiksi muuttuneet heikentämistoimet herättävät kysymyksiä: halutaanko tämän ajan tärkeimpiin luettavaa kulttuurimuotoa kehittää vai heikentää?
Mitä tekee "kulttuurikaupunki" Kuhmo?
Elokuvan 100- vuotisjuhlavuoden merkeissä.
Jukka Lankinen
Korpikino