Asiahan oli siis niin, että minä satun opiskelemaan Vasa Övningsskolan IB-linjalla, kuten otsikosta saattaa jo arvata. IB:hän tarkoittaa International Baccalaureate, mikä on suomeksi kansainvälinen ylioppilastutkinto, mikä ihan käytännössä tarkoittaa seuraavaa.
IB-lukio ei ole kuin muut lukiot. Ensinnäkin, opiskelukielenä käytetään englantia, paitsi kielissä, joissa opiskellaan opiskelukielellä. Englannin käyttö opiskelukielenä pakottaa jokaisen puhumaan sitä, jolloin englannin käyttämisen kynnys laskee, joka on yleensä korkea normaaleissa lukioissa, joissa usein keskitytään kielioppiin kun IB:ssä keskitytään itse kielen käyttämiseen ja sillä opiskelemiseen. Toiseksi, IB-lukiossa aineiden valitseminen on erilaista kuin näissä normaaleissa lukiossa, joissa on se niin kutsuttu tarjotin aineista. IB:llä tarjotin tarkoittaa suppeahkoa valikoimaa, mutta syvää opiskelua. Tämä tarkoittaa seuraavaa: IB:ssä ei opiskella esim. filosofiaa vaan näitä kunnon perusaineita niin, että jokainen opiskelee joko 6:tta tai 7:ää ainetta ( selvennetään vielä jatkossa! ).
Mitä opiskeluun tulee, niin sekin on erilaista. Esiintyminen on yksi asia, johon on kiinnitetty paljon huomiota. Esiintymisiä on niin usein, että niistä tulee rutiineja, oli yleisönä oma luokka tai eduskunta. Opiskelu, varsinkin lukuaineissa, on hyvinkin itsenäistä eli koulussa tehdään kaikenlaista, mutta myös suuri osa tehdään vapaa-ajalla. Se, mitä vapaa-ajalla tehdään, ei ole tosiaankaan sitä mitä yläasteella tehdään eli tehtäviä siitä rakkaasta työkirjasta vaan esitelmien ja esseiden kirjoittamista ja niihin ,materiaalin etsimistä.
Yksi iso ero tavalliseen lukioon on myös IB:een ylisopistomainen opiskelutyyli. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että opetellaan kirjoittamaan esimerkiksi esseitä vaikka millä tyylillä. Löytyy analyyttisiä, vertailevia, keskustelevia, esitteleviä... IB ei myöskään tunne sellaisia aineita kuin liikunta, musiikki ja kuvaamataito. Näitä aineita opiskellaan vain Pre-IB:llä eli ensimmäisenä vuonna, mutta kaksi viimeistä vuotta niitä ei enää opiskellaan. Nämä aineet on korvattu CAS-ohjelmalla, jota tehdään vapaa-ajalla. CAS = creativity, action, service. Suomeksi, pitää tehdä jotain taiteellista, pitää olla jotain liikunnallista ja pitää jotenkin auttaa järjestöjä ja yhteiskuntaa. Jokaista kohden on oma tuntiraja, jonka yli on päästävä tai muuten ei pääse koulusta läpi! Yksi lisäehto koulusta läpipääsyyn kirjoitusten ohella on myös Extended Essay, joka on 4000 sanan tutkimustyö ihan mistä tahansa aiheesta, jonka opiskelija itse valitsee.
Arvostelu systeemistä. Pre-IB:llä käytetään normaalia 4:stä 10:een järjestelmää, mutta itse IB:ssä on käytössä 1:stä 7:ään järjestelmä, jossa 3 on tavallaan ei hyväksytty numero. Ylioppilas kirjoituksissa, jotka ovat muuten vähän myöhemmin ja lakkiaiset ovat seuraavana syksynä, käytetään samaa 1:stä 7:ään järjestelmää. Kirjoituksista muuten semmoista, että nehän ovat pari kolme viikkoa normaalien jälkeen eli koulussakin ollaan muita kolmosia kaksi viikkoa kauemmin. Kokeet eroavat siinä normaaleista, että ensinnäkin kaikki maailman IB koulut tekevät samat kokeet eli kansalliset YO kokeet eroavat niistä sekä tehtävistä, mutta myös aikarajasta. IB:ssä avainsana on nopeus. Kokeissa aikapaine on aika paha. Esimerkiksi pitkän historian kokeessa on puolitoista tuntia aikaa saada aikaan kaksi esseetä! IB:n YO on jaettu ykkös, kakkos ja joskus kolmos papereihin. Niihin mahtuu monivalintoja, pikku kommentteja, esseitä ja joitain maraton tehtäviä esimerkiksi fysiikassa.
IB:lle ei siis pääse kuka vain. Tällä en tarkoita sitä, että vain nerot ja nörtit voivat päästä IB-lukioihin. Ei, tarkoitan että IB:hen pyrkivän on omattava tietyt perustaidot pärjätäkseen kyseisessä koulussa. Kokeet käsittävät neljä osa-aluetta: matematiikan koe, englannin essee, äidinkielen novellianalyysi ja esitys / keskustelu. En voi takuuvarmasti sanoa seuraavien kokeiden rakennetta, mutta tällaiset minä tein! Kolme ensimmäistä osa-aluetta lienevät selviä eli matematiikan koe on monivalinta koe, englannin essee on kirjoitelma jostain annetusta aiheesta, joka liittyy mahdollisesti tekstiin joka voi olla mukana ja sitten on se äidinkieli, jossa tehdään novellianalyysi normaaliin tapaan. Esitys / keskustelu alueella jakaudutaan ryhmiin ja jokainen saa erilaisen tekstin. Annetaan 15 minuuttia aikaa valmistella esitys ja sitten mennään opettajien eteen ja esitetään se mitä se oma juttu sanoo ja sitten johdetaan pieni keskustelu aiheesta ryhmän kanssa. Lopuksi opettaja saattaa kysellä vielä ruotsiksi ja englanniksi joitain pikku juttuja.
Ylipäätänsä nämä testit eivät ole niin pahoja. Itselläni oli matematiikka, englanti ja äidinkieli yhdeksäisiä eli en ole guru, nörtti tai mikään muu sellainen. Ihan tavallinen pälli! Kun valmistauduin kokeisiin kävin läpi yhdeksännen luokan matematiikan, mikä tuntui olevan ihan järkevää. Itse kokeessa tuli vastaan muutamia juttuja, joita en ollut koskaan nähnyt kiitos vähän vajaan opetuksen yläasteella. Englannin esseeseen ei voinut sen kummemmin valmistautua. Itselläni juttua yleensä tulee, mutta ongelma on se, että en aina osaa esittää asiaani oikein kirjoitettuna paperilla. Äidinkieli oli selvästi heikoin alueeni, sillä en ollut koskaan kuullut sanaa novellianalyysi! Esitelmä ja keskustelu osa-alue on ensinnäkin suomeksi, joten kyse on rohkeudesta esiintyä. Haitaksi ei olisi hankkia jonkinlaista kokemusta alle, esimerkiksi puheenpito on hyvää harjoitusta. Muuten tämä osa oli sinällänsä helppo, kunhan muistaa puhua mahdollisimman paljon!
Koulu alkoi ihan niin kuin muinakin vuosina. Ainut ero oli se, että minulla nyt ei sattunut olemaan muuta tietoa tulevasta koulustani kuin sen sijainti. Ensi näkemältä Vasa Övningsskolan rakennus oli ihan mukava - vasta remontoitu. Tervetulotilaisuus olikin sitten vähän eri asia, sillä tämä kouluhan on ruotsinkielinen ja IB-luokastamme 50% eli puolet on ruotsinkielisiä. Ei auttanut ruikuttaa. Suurin osa koulun oppilaista tulisi puhumaan ruotsia yhä edelleen minun mielipiteistäni välittämättä. IB oppilaita koulussamme on noin 80 eli yksi luokka per ikäryhmä ja yhdessä luokassa meitä on siinä 24:stä 28:aan. Näitä ihan normaaleja lukiolaisia meillä taitaa olla kolmisensataa, luulisin.
Ruotsinkielisestä ympäristöstä ei auttanut valittaa ja totuushan on, että kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä ja ruotsinkieli ei kuitenkaan ole mikään jääpuikon tuskatasolle yltävä asianhaara. Kuukaudessa ruotsi alkoi kuulostaa ihan mukavalta korvissa eikä sen kummempia ongelmia ollut sen kanssa. Asian valoisa puolihan oli se, että sitä samalla sitten oppi sitä ruotsia. Mitä tulee itse asiaan eli englannin käyttöön tunnilla voin sanoa sen, että aikaahan se vei ennen kuin siihen tottui. Yläasteella oli pääasiassa äänessä tunneilla, mutta kahden ensimmäisen IB kuukauteni aikani vastausaktiivisuuteni tunneilla oli lähellä nollaa. Yksi pahimmista kauhuskenaarioista oli se ensimmäinen esitelmä englanniksi. Meidän piti opettaa tietty kappale englannin kirjasta ryhmällä luokalle. Esitelmään kuului myös kappaleen lukemista ja se homma meni kyllä vähän reisille jännityksen takia. Ensimmäisen ja toisen kurssin aikana niitä esitelmiä alkoi sitten tulla ja joka kerta oli hirveä hermopaine päällä. Varsinkin ne viimeiset viisi minuuttia olivat tuskaa, kun keskusteltiin vielä edellisten esitelmästä ja ei tiennyt koska opettaja antoi lavan sille meidän omalle ryhmälle. Yksi onni oli se, että esitelmät pidettiin ryhmällä, jolloin ei tarvinnut yksin kinuuttaa siellä luokan edessä.
Jouluun mennessä alkoi itseluottamuksenikin taas palautua ja elämä maittamaan luokassa. Lopullisesti pääsin englanti-kynnykseni ylitse vähän uudenvuoden jälkeen. Tapaus on ikimuistoinen. Voidaan sanoa, että pystyn tarkalleen sanomaan koska se tapahtui. Olin nimittäin liittynyt meidän amerikkalaisen englannin kielen opettajan vetämään kurssiin: the Public Speaking and Debating Course. Kurssin viimeisillä tunneilla tehtäväksi jokaiselle tuli valmistella puhe seuraavaksi kerraksi ja sehän pidettiin englanniksi, luonnollisesti. Pidin sen liikunnan muodonmuutoksesta Suomessa viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Puheen piti kestää parisen minuuttia ja vaikka porukkaa tunnilla ei ollut kuin kymmenisen oppilasta, niin yleisö kuitenkin karmaisi. Siellä istui siis amerikkalainen opettaja, pari vaihto-oppilaana ollutta, IB oppilaita omalta mutta myös toiselta ja kolmannelta luokalta, sekä muutamia tavallisia lukiolaisia. Toisin sanoen kaikki osasivat käyttää ja puhua englantia paremmin kuin minä eli en olisi voinut paljon pahempaa seuraa valita. Jännitys oli ennen näkemätöntä. Vuoroni tuli, astelin auditorion rappusia alas, saavuin puhujan pöntölle ja siinä se yleisöni oli. Ainut vaihtoehto oli aloittaa puhumaan. Naamat näyttivät vähän kysyviltä alkuosan, mutta saatuani muutaman kuningasideani ulos niin johan alkoivat naamat näyttää käsittävää ilmettä ja jopa kiinnostusta. Puhe meni siis hyvin. Lopuksi muut vähän kommentoivat puhetta, mutta olin aivan omissa maailmoissani. Tunnin lopuksi opettaja pyysi minua juttelemaan hänen kanssaan. Hän oli hyvinkin tyytyväinen puheeseeni. Lensin omaan taivaaseeni. Tunnin loputtua lähdin kotiini. Kello oli jotain 16.45 ja ulkona kunnon talvisää eli pimeätä kuin ..., muttei kovin kylmää. Ainakaan minä en sitä tajunnut. Kävelin vain aivan onnessa ja käsitin siinä kävellessäni ylittäneeni englannin käyttö kynnykseni. Tämä sattui olemaan keskiviikko ja sen kyllä arvaa kuka oli äänessä loppuviikolla.
Itse opiskelu meni ihan mukavasti kun on mukavassa ympäristössä. Totuushan on se, että kun ihmisiä aletaan seuloa, niin käy niin että ne samankaltaiset tulevat yleensä samaan ryhmään. Näin kävi ainakin minun luokallani. Luokan porukka on luovaa ja humoristista porukkaa, jolta löytyy mielettömiä ideoita. Omasta puolesta nautin olostani omassa luokassani. Luokkahenki on myös toimivaa. Pre-IB vuonna meidän luokka taisi järjestää erilaista bilestystä melkein enemmän kuin tarpeeksi. Alku kuukausina ei ollut muuta kuin tupaantuliais juhlia, kun porukka oli muuttanut Vaasaan. Jatkossa tuli järjestettyä kaikenlaista hommaa luokan taholta. Historiaan on kirjoitettu räppinä tehty biologian esitelmä, oikeaa surffausta tietokone luokassa, pienoismallin käyttämistä vesivoiman esittelyssä jne. Luokan suuri helmi on The Kaleva - movie. Kalevala päiväksi tehtiin semmoinen reilun kymmenen minuutin pätkä, jossa Kalevan henkilöt esiintyvät ja huumoria riitti. Kaiken kaikkiaan toiminta on ollut sellaista mitä yläasteella ei tullut tehtyä läheskään, ensinnäkään seura ei ollut tähän tyyliin luovaa ja toiseksi, tällaisesta toiminnasta olisi saanut vain pahaa silmää opettajilta, mutts täällä meitä ymmärretään. Itse asiassa IB kannustaa käyttämään luovuutta, paitsi tietyissä asioissa. Kaikki esseet ja labreportit pitää tehdä muottien mukaan, mutta esimerkiksi juuri esitelmissä saa käyttää luovuutta kunhan asian ymmärrettävyys ei kärsi.
Tässähän tämä vuosi alkaa jo tuntemuksien kohdalta olla paketissa. Opiskellusta olisi vielä muutama sana. Sehän on helvetin kovaa tässä koulussa. Tai ei helvetin kovaa, mutta jotain pitää tehdä - melkein koko ajan. On esseetä, esitelmää ja raporttia. Ne yläasteen piinaavat kotitehtävät ovat onneksi taakse jäänyttä elämää eli ei mitään dorkia tehtävä kirjoja tai sellaisia. Tottahan on se seikka, että ylipäätänsä lukioissa todistus laskee, kun sitä huomaa vähän myöhässä että pitää lukea. Sen kun tajuaa, niin elämä alkaa hymyillä. Itselläni yläasteen päästötodistus huiteli 9,4:n tienoilla ja Pre-IB:n lopussa todistuksen keskiarvoksi muodostui 8,5. Osan laskusta voi selittää jo sillä, että kun tehtävää riittää niin kaikkiin aineisiin ei voi panostaa kuten sellaisiin joita opiskellaan vain Pre-IB:llä ( uskonto, liikunta, kuvaamataito, musiikki sekä osa aineista, jotka karsiutuvat ainevalinnoissa ). Jos opiskelee IB:ssä niin hyvin pärjää jo sillä että tekee ja palauttaa kaiken ajallaan. Sillä periaatteella olen minä elänyt ja elän yhä.
Ja niin valkeni sekin päivä, kun aloitin virallisesti IB:llä. Toinen vuosi on siis varsinainen ensimmäinen IB-vuosi, jolloin IB-ohjelmaa seurataan. Syksy oli suhteellisen tiukkaa työtä siinä mielessä, että heti alusta meille selvitettiin millaiset kokeet ja vaatimukset joka aineessa on - pelotti. Kaikki olivat ihan rikki kuultuaan kaikkien kurssien vaatimukset, mutta kyllä se siitä sitten lähti liikkeelle.
Mitä minä sitten opiskelin? Valitsin Pre-IB:n keväällä aineikseni Finnish A1 SL, Mathematical Methods SL, Physics HL, Chemistry SL, History HL, English B1 HL sekä ohessa ranskaa ja se pakollinen TOK. Jospa lyhyesti analysoisin näitä eri aineita... Finnish A1 SL oli minulle kaikkein rankin aine. Aineen vaativuus johtui pääasiassa opettajastamme, alansa ehdottomasta gurusta. Kävimme läpi romaaneja, näytelmiä, runoutta ja novelleja tiuhaan tahtiin ja puhki analysoiden. Menestys oli mitä oli, mutta lopussa se kiitos kuitenkin seisoi. Mathematical Methods SL on periaatteessa se lukion pitkä matematiikka. Itse koin aineen ihan rennoksi ja mukavaksi. Uskon, että tässä aineessa opiskelu ei paljoa eronnut, kieltä lukuunottamatta, "tavallisen" lukion matematiikan opiskelusta. Kokeet olivat aluksi lievä shokki aikapaineineen, mutta itse totuin niihin nopeasti. Aikapaine teki sen, että opetetut asiat oli osatta oikeasti, sillä kokeessa ei paljoa aikaa uhrattu miettimiseen vaan ne olivat aina semmoisia parin tunnin tykityksiä. Physics HL tunnettu myös Kuningas-aineena. Fysiikka oli ehdottomasti yksi raskaimmista ja laajimmista aineista. Vain HL matematiikka ja psykologia(?) vetivät vertoja sille. Tavallisen teoria opetuksen (...Zzzz...) lisäksi meillä oli paljon labratöitä, joissa sai sitten kokeilla opetettuja teorioita. Labeista tehtiin aina raportti, jotka koottiin kansioon, josta sai pisteitä YO-tutkintoonsa! Itse pidin fysiikasta loppupeleissä aika paljon, vaikka menestys oli vähän sitä sun tätä. Kuitenkin melkein masokismiksi ajautuneiden laskemissessioiden (pari neljä päivää putkeen fysiikan laskuja) jälkeen alkoivat kokeiden tulokset luomaan hyvää mieltä kirjoittaneelle. Mainittakoon, että syy miksi fysiikka ansaitsee kuningas-tittleinsä on aineessa meidän käyttämämme kirja, joka sisälsi koko laajan fysiikan materiaalin yhdessä opuksessa - arvioitu paino 1,7 kg. Chemistry SL oli oikeata teho-opiskelua. Kemian ryhmässä meitä oli aluksi 5 ja ryhmä kutistui lopulta neljään! Oli siis todella oltava mukana tunneilla. Opiskelu oli fysiikan kaltaista eli ensin teoriaa sitten käytännön töitä. Itse viihdyin tunneilla erittäin hyvin, sillä asiat olivat kiinnostavia ja tunsi todella oppivansa. Kemian kokeessa, niinkuin muuten fysiikassakin, oli veikeä ensimmäinen osuus - monivalintatehtäviä. Niissä oli kysymys tai väittämä ja sitten 4 vastausvaihtoehtoa. Helppoa? In your dreams, Kysymykset sisälsivät monenlaisia koiruuksia ja vaihtoehdot oli suunniteltu siten, että jos kysymyksen laskussa oli hyvin yleinen tapa laskea se väärin niin varmasti oikean vastauksen lisäksi löytyi tämä yleisesti väärin laskemalla saatava tulos :). Aikaa oli se reilu minuutti per kysymys ja niitä oli kemiassa reilut 30 ja fysiikassa noin 50 jos muistan oikein. Näitä kuitenkin harjoiteltiin, joten jos olet miettimässä IB-lukioon hakemista niin älä äskeisen perusteella vedä hakupaperiasi pois! History HL, "Without a Past, There Is No Future". Oletko kiinnostunut panssarivaunuista? Entä kommunismista? Mitä mieltä olet Operation Barbarossasta? Historian ryhmämme miehet sanoivat: "Jee!" Naiset sanoivat "Jee!", kun käsittelimme kulttuurien muutosta, diktaattoreiden henkilökohtaista elämää, ekonomiaa ja ideologioita. Historian opiskelun aloitimme "Hullusta vuodesta", 1848, ja jatkoimme siitä 1990-luvulle. Emme siis käsitelleet mitään antiikin Kreikkaa ja Ruotsin kuninkaita vaan viimeisen 150 vuoden poliittista historiaa (lue vallankumouksia ja sotia). Siksi historian opiskelu oli aika miehistä jos näin halusi, mutta sisälsi myös paljon kulttuuria, naisten aseman tarkastelua, äänestys oikeuksista ja joka päiväistä elämää niin Yhdysvalloissa, Hitlerin Kolmannessa Valtakunnassa kuin veli punaisen, Stalinin, Neuvostoliitossa. Opiskelu oli vapaata ja hyvin yliopistomaista. Järjestimme useita väittelyitä, teimme tutkivia esseitä ja erityisesti olimme hyvin, HYVIN kriittisiä. Perusta oli, että kaikki tieto on tarkastettava. Yksi lähde antoi asialle suuntaa, toinen varmisti pysytäänkö totuudessa ja kolmannen & neljännen avulla varmistuttiin yksityiskohdista. Ensimmäisen maailmansodan Versaillesin rauhankonferenssiin liittyen järjestimme roolipelin. Jokainen otti roolin, itse olin Britannian Lloyd George, selvitti kyseisen henkilön mielipiteet ja teotkonferenssissa ja sitten esitti tältä pohjalta tätä. Näin teimme uuden, tosin lyhyemmän, rauhan sopimuksen. Saatiin vähän uutta perspektiiviä ja asiat oli luettava, jotta pärjäsi "roolitappelussamme". English B1 HL oli selkeästi se helpoin aine. Tunnit saattoivat olla pelkkää istustkelua ja jutustelua. Usein tunteja ei ollut, sillä valmistelimme jotain esitystä. Juuri esiintymistä, yksin ja ryhmissä, oli paljon. Usein ne liittyivät johonkin kirjaan tai elokuvaan. Kokeet olivat kohtuu helpot ja painottuivat kielen ja sanojen ymmärtämiseen tekstin avulla. TOK olikin sitten vain juttelua, eipä oikein muuta.
Yleisesti tästä vuodesta jäi todella hyvä maku suuhun, vaikka se oli selkeästi kovempi kuin Pre-IB vuosi - ei kuitenkaan mahdoton. Vuoden aikana kaikenlainen oheistoiminta lisääntyi, sillä koulu ja porukka oli jo tuttua. Erittäin hyvän luokkakaverini, Antti Katajan, kanssa perustimme välituntihierontapalvelun ja saimme siitä lopulta diplomin ylemmältä vuosiluokalta. CAS.ohjelmaan tunteja tuli lavatanssi-kurssilta, jota kävimme joka maanantai 6 hengen porukalla. Keskiviikkoisin valmensin lukiomme lentopallo joukkuetta ( mukana 14 tyttöä, Antti ja minä ;) ). Lisäksi kävin uimassa, juoksemassa ja ylipäätänsä likkumassa. Niin ja torstaisin triomme (Ville Komulainen, Antti Kataja ja minä) oli SPR:n kokuoksessa. Liityimme ryhmään, joka päivysti erilaisissa tapahtumissa.
IB-1 toi mukanaan myös jokaisen IB-oppilaan unettomuuden aiheuttaja, Extended Essayn. Toisin sanoen 4000 tiukasti viilattua ja hiottua sanaa, jotka tutkivat jotain. Rehellisesti sanoen itselläni meni osittain kyllä hädässä kokoon lyödyn puolelle. Tein Essayn kemiassa aiheella "The sulphate concentration in sea water". Työhöni kuului, että otin merivedestä näytteitä, jotka analysoin eräällä menetelmällä, jotta sain näytteen sulfaatti pitoisuuden selville. Sitten vertailin eri näytteiden pitoisuuksia teoriani valossa. Teoriani oli, että sulfaattia löytyy enemmän matalikoista ja lahdelmista ja näin kävikin. Tutkielmaan liittyi myös alussa pätkä teoriaa siitä miten ja miksi sulfaatti merivedestä löytyy. Loppupeleissä työ ei ollut kovinkaan paha. Tärkeintä oli ehdottomasti aihe, sillä sen kun sai valita mistä tahansa niin paras tulos tuli jos valitsi kiinnostavan kohteen niin jaksoi tehdä töitä loppuun asti.
Ei IB-1 tuonut pelkkiä tutkielmia, esseitä ja Extended Essayn mukanaan vaan myös IB Cruisen. Risteilylle ei oteta Pre-IB oppilaita, sillä laivalla keskustellaan päivällä TOK:hon liittyvistä aiheista. Kolmosille risteily antaa vielä enemmän, sillä keskusteluita käydään myös aiheesta, josta he kirjoittavat TOK:n esseen, joka antaa lisäpisteitä YO-tutkintoon. Ensimmäisen TOK Cruiseni päiväkirjä: 03.00 Lähtö Vaasasta kohti Turkua, mitä Viking Isabellan (?) oli tarkoitus lähteä. Itse taisin nukkua koko matkan lattialla (hyvä muuten, mutta kylmä). 08.00 - 09.00 laivaan nousu, hytin etsintä. 10.00 - 15.00 Keskusteluita, ennalta annetuista aiheista pienissä ryhmissä, joita johti opettaja. Ensimmäisessä sessiossa keskustelin ympäristömme kuvaamisesta ja tapojen luotettavuudesta eli valokuvista, videoista, kartoista, tekstistä... Välissä kävimme syömässä seisovasta pöydästä ja sitten vaihdoime ryhmiä. Aiheeni taisi olla materiaalinen rakkaus. Lopuksi keskustelut huipentuivat yhteiseen paneelikeskusteluun rakkausdesta, olihan risteily nimetty Love Cruiseksi. 15.00 - 16.30 Laivaan tutustumista ja tarvehankintoja Tax-Freestä. 16.30 Sauna luokkalaisten kanssa. 18.00 - ...Zzzz... Ensin tiukkaa tanssimista Evergreenissä eli lavatanssia. Bändin lopetettua yritimme laivan diskoon, mutta ikäraja oli 18 v. (Hyi, Viking Line!), joten palloilimme ympäri paattia ja onnistuimme päätymään omaan hyttiimme kauneusunillemme. xx.xx Kaverit herättämässä, että nyt sinne diskoon pääsisi, vastaus: "En oo tulos!" 06.00 Ankea herätys maailmaan. Suihku, aamupala ja bussissa matkalla Vaasaan jo kello 08.00. 13.00 Onnellinen, mutta loppuunbiletetty IB-lauma oman koulun ruokalassa laittamassa muonaa elimistöönsä. Päivä oli maanantai, mutta tunnit peruttiin opettajien ja erityisesti oppilaiden kunnon vuoksi. 20.00 Nukahtaminen omaan sänkyyn kotona yhtä IB-risteily rikkaampana ja seuraavaa odottaen. HUOM! Jos satuin olemaan töykeä tai hajamielinen tuona päivänä niin olkaa ymmärtäväisiä, seuraava risteily oli kuitenkin vielä pahempi!
(Tästä eteenpäin teksti on kirjoitettu pari vuotta yo-tutkinnon jälkeen, joten tarkkuus on vähän kärsinyt.)
Itse aloitin viimeisen IB-vuoteni varaslähdöllä. Tein Extended Essayn kokeita koulun labrassa pari päivää ennen koulun alkua. Hommassahan kävi ne perinteiset eli tarkoitus oli tehdä pääosin koko työ kesän aikana, mutta viimeisiin päiviinhän se jäi. Loppusilauksen työlleni tein syksyn aikana ja luulin olevani valmis. Enpä ollutkaan, sillä palautuspäivää edeltävänä iltana löysin laskuistani kardinaalivirheen, joka muutti koko työn lopputulosta ja vieläpä parempaan suuntaan! Pienen kriisin jälkeen sain työni puristettua valmiiksi ja palautettua. Muutakin kirjoitetavaa riitti sinä vuonna. Edellä mainittu TOK-essayn kirjoitus kuului myös syksyn ohjelmaan. Itse en henkilökohtaisesti oikein pitänyt enkä koskaan oikein tajunnutkaan koko sitä essee juttua. Koulu antaa esseeseen listan aiheista, joten ihan omasta päästä sitä ei tarvitse vetää. Oma liittyi historian objektiivisuuden tarkasteluun. Lisäksi TOK:ssa oli myös pakollinen esitelmä, jonka oli määrä kestää 10 min ja jonka jälkeen luokka sai kommentoida esitettyjä asioita. Tämä oli aika peruskamaa tuolloin, kun esiintymisvarmuus oli kaikilla huippuluokkaa.
IB-2 vuoden tyypillinen piirre eri aineissa oli erilaisten päättötöiden teko. Kemiassa ja fysiikassa työ oli periaatteessa ollut jo viime keväänä. Silloin koko luokka kokoontui yhteen ja päätimme tutkia yhtä aihealuetta niin fysiikan, kemian kuin biologian opiskelijoiden perspektiivistä. Valitsimme aiheeksi kondomit. Suoritimme erilaisia kestävyys-, venyvyys-, allergia-, tilavuus- ja palokestävyystestejä erimerkkisille kumihupuille. Äidinkielessä saimme aihelistat kirjoitelmille, joissa vertailimme yleensä kahden teoksen joitain osia toisiinsa. Itse vertailin kahden lukemamme teoksen roistohahmoja. Työ ei ollut mikään tappaja, mutta vaati jonkun verran työtä. Historiassa saimme vapaat kädet. Työn sai tehdä eri muodoissa sisältäen vaikka dokumentin tai näytelmän. Yksi ryhmästämme teki työn päiväkirjan muotoon. Kaiken tekstin hän kirjoitti käsin ja sai näyttämään päiväkirjan autenttiselta 1930-luvun historialliselta dokumentilta. Omassa työssäni vertailin toisen maailmansodan kiistatta kuuluisimpia ja parhaita panssarivaunuja - T-34:ää ja Pantheria (Pzkw V). Tekstissä sanoja oli pari kolem tuhatta (rajoitettu) ja lisäksi rakensin molemmista pienoismallit, joista liitin työhön valokuvia. Koska aiheen sai valita itse, oli työ todella mieluisa ja sain siitä jopa erinomaisen arvosanan. Työ taitaa muuten löytyä näiltä sivuilta paitsi, että kuvat vei IB-koneisto.
Englannin tunneilla aloimme harjoitella niin kutsuttuja oralsseja varten. Tämä tarkoittaa, että meidän puhettamme nauhoitettiin, nauha arvosteltiin ja tästä muodostui osa yo-arvosanaamme. IB:llä ei siis riitä, että osaa kirjoittaa ja lukea kieltä vaan sitä on osattava myös puhua! Erityisesti harjoittelua vaati ryhmässä suoritettava nauhoitus, jossa keskustelimme valitsemastamme aiheesta. Lisäksi oli sitten artikkeliin pohjautuva keskustelu opettajan kanssa, joka luonnollisesti myös nauhoitettiin. Nämä nauhoitushommat aluksi jänskättivät, mutta harjoitus auttoi ja paljon. Myös äidinkielen arvosteluun sisältyi orals-osuus. Siinä saimme luettavaksemme pätkän tuttua novellia, jota sitten kommentoimme ja opettaja heitti pari kysymystä päälle. Tätä myös harjoiteltiin tunneilla aluksi ja se itse nauhoitus meni suht hyvin.
Matematiikassa ei ollut muuta ihmeellistä lukion normi pitkään matikkaan paitsi, että meidän kuului tehdä neljä viisi matemaattista työtä. Näissä töissä oli tehtäväpaperi, jossa viisi tehtävää. Tehtävät piti laskea paperille yksin tai kimpassa. Ideana oli osoittaa matemaattista ymmärrystä ja tehdä kaikki oikein tieteellisen näköiseksi. Itselläni kosahti näissä, mikä saattoi olla osatekijä siihen, että en sitten kirjoituksisa saanut sitä himoitsemaani seiskaa matematiikasta...
Kun nyt katson, mitä tänne ollen tästä viimeisestä vuodesta kirjoittanut, säikähdän itsekin. Yllä on pitkä lista suuritöisiä projekteja ja melkein kaikki yritettiin aloittaa syksyn aikana. Oli meillä kuitenkin sitä ihan normaalia lukiolaisen elämääkin. Kokeet olivat samaa tasoa kuin viime vuonnakin ja vapaa-aikaakin löytyi, vaikka oli selkeästi huomattavissa, että pikku hiljaa ruvettiin ottamaan homma tosissaan. Syksyyn mahtui ystävyysluokkamme vierailu Uumajasta. Heidän kanssaan meillä oli keskustelufoorumi päivällä ja illalla pidimme sitten porukalla hauskaa. Myös IB-cruise tuli ajallaan. Se oli aika lailla samanlaista touhua kuin edellisensä vuonna. Niistä yllä mainituista TOK-esseen kirjoittajille tarkoitetuista iltapäivän keskusteluista en saanut sitten mitään irti. Ryhmässämme oli kaksi ihmistä äänessä, jotka toivat vain omat mielipiteensä esiin ja pitivät muita ihmisiä tyhminä. Ei millään pahalla, mutta taisivat molemmat olla Helsingin päästä... Jouluna luokallamme oli vastuullinen tehtävä. Meidän kuului esittää jouluinen näytelmä joulujuhlassa. Otimme pari olutta hämyisenä sunnuntai iltana ja kirjoitimme Villen kanssa pienen näpsäkän pläjäyksen. Näytelmä löytyy jostain näiden sivujen arkistoista. Näytelmä sai pääosin hyvän vastaanoton paitsi, että rehtori kommentoi sitä stereotypioita vahvistavaksi ja täten vähän epäsoveliaaksi joulunäytelmäksi. Itse olimme ihan eri mieltä, mutta tehty mikä tehty.
Kevätlukukaudella alkoi päähän kertymään lievää hermopainetta. Kirjoittelimme loput isot työt loppuun ja aloimme tunneilla pikku hiljaa herkistelemään ylioppilaskokeita varten. Välissä ehdimme viettää penkkareita "oikeana" abi-päivänä, mikä oli luonnolisesti hauskaa. Olimme muutenkin näiden kolmen vuoden kanssa olleet tiiviisti muun koulun toiminnassa, joten meidät toivotettiin hyvin tervetulleiksi näihin abijuhliin, vaikka meille se ei ollut mikään sen suurempi päivä, mutta ainahan kunnon juhlissa viihtyy! Kiitos tästä Abi-03:lle. Näiden juhlien jälkeen alkoi hiihtoloman kautta karu todellisuus. Meillä oli harjoitusylioppilaskokeet. Periaatteessa tuo harjoitus-sana oli vähän hämäävä, sillä näiden kokeiden arvosanojen perusteella opettajat antoivat meille ennusteet siitä, mten meidän varsinaiset kokeet onnistuvat. Näillä ennustetuilla numeroilla me haimme sinä keväänä eri kouluihin, sillä viralliset tulokset julkistetaan vasta heinäkuun alussa. Nämä ennusteet olivat kuitenkin suht tarkat. Itse sain 35 pistettä näistä harjoituksista. Harjoituskokeet olivat kaikin puolin hyödylliset. Kokeissa tehtiin edellisten IB-kirjoitusten kokeet eli täysin viralliset kokeet, jotka opettajat sitten korjasivat. Kokeet suoritettiin samassa tilassa, samoilla aikarajoilla ja kaikella samalla hartaudella, millä oiekatkin kokeet tultiin tekemään. Tämä kaikki vähensi selkeästi vähensi oikeiden kokeiden jännittämistä. Näiden harjoituskokeiden jälkeen oli edessä enää oma abi-päivämme. Koulussamme oli IB-linjalla seuraavanlainen perinne: Päivällä oli juhla johon me kolmoset järjestimme ohjelman ja muistaakseni ykköset leipoivat syötävät. Juhlassa me esitimme näytelmän, jossa imitoitiin opettajia ja lopuksi jaoimme opettajille lahjoja ja diplomeja oppilaille. Niin, ja lopuksi kakkukahvit! Illalla lähdimme yhdessä opettajiemme kanssa ravintolaan syömään. Nämä bileet taisivat päättyä noin kello kuuden aikaan seuraavana aamuna. YO-kokeisiin oli nyt aikaa kolme viikkoa. Muutamiin pääsykokeisiinkin olin ilmoittautunut: teknillisten korkeakoulujen kokeet, Kuopion yliopiston luonnontieteellisen kokeet ja Kuopion lääketieteen kokeet. Näistä enemmän alla.
...kohta (sanottu 13.12.03)...