”Muodonmuutos” – kolme ensimmäistä sivua

Franz Kafka on kirjoittanut novellin ”Muodonmuutos”. Novelli on kuvaus tunnollisesta kauppamatkustajasta, Gregor Samsasta, joka raataa kaikkensa tehden perheensä ja johtajansa. Päähenkilössä on kiinnostavaa hänen epäitsekkyytensä. Hän ei valita, vaikka elääkin torakan asemassa perheessään, vaan hyväksyy ja alistuu osaansa. Novellin kolme ensimmäistä sivua ovat monessa mielessä kiinnostavia. Ne eivät ole vain kuvaus päähenkilöstä, vaan jostain todella erikoisesta ja epäterveestäkin ajattelusta elämää kohtaan.

Kertoja ei piilottele mitään lukijalta. Hän vain kertoo mitä on tapahtunut eikä jätä asioita epäselviksi. Tämä näkyy jo ensimmäisessä lauseessa: ”Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi levottomista unista, huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi.” Kertojan tapa kuvailla tapahtumaa on yksinkertainen ja toteava. Tuntuu kuin kertojalle se olisi normaalia, että ihmiset silloin tällöin muuttuvat syöpäläisiksi yön aikana. Kertoja jatkaa kappaletta kuvaillen Gregor Samsaa ruskeaksi, kovakuoriseksi syöpäläiseksi eli ihmiselle todella epämiellyttäväksi maata viistäväksi olennoksi. Kuvailun erikoiseksi tekee se, että kertoja ei herkuttele Gregorin vastenmielisyydellä.

Kertojan seuraava askel on Gregorin omien mielipiteiden kuuntelu. Tilanteeseen ei liity oikeastaan mitään. Gregor sanoo vain: ”Mitä minulle on tapahtunut? ajatteli Gregor.” Gregorin tilasta ei yritetä luoda minkäänlaista dramatiikka novelliin. Gregorin lausahdus on suoraan sanoen kuiva. Helposti luulisi, että kirjailijalla on ollut mielikuvituksen puutetta tässä kohtaa, mutta siitä ei tosiaankaan ole kyse. Gregorin mietteistä ei yksinkertaisesti ole vain sen enempää kerrottavaa, joten kertoja antaa kuvauksen Gregorin huoneesta. Huoneessa on kaksi kohdetta ylitse muiden – Gregorin kangasnäytteet ja naisen kuva seinällä. Nämä kaksi asiaa ovat koko Gregorin elämä. Kauppamatkustajana Gregor raataa kello viidestä aamulla iltamyöhään saadakseen rahaa, jolla voisi elättää vanhempansa ja sisarensa. Naisen kuva seinällä on Gregorin unelma. Tämä nainen ei ole kuin perheen naiset, joilla on oma suhtautuminen Gregoriin, vaan kuvan nainen olisi hellyyttä ja seksuaalista tyydytystä antava henkilö Gregorille. Unelma on kuitenkin kaukainen, minkä näkee jo siitä, että kuva on leikattu lehdestä. Gregor ei siis oikeasti tunne koko naista, vaan unelmoi vain hänestä.

Gregorin katse siirtyy ulos huoneesta. Huono ja kolea sää ulkona luovat tarinaan ahdistavuutta. Kertoja lisää ahdistavuutta vielä kuvailemalla Gregorin yrityksiä kääntyä oikealle kyljelle: ”Vaikka hän heittäytyikin kaikin voimin oikealle kyljelleen, keikahti hän joka kerta taas selälleen.” Vaikka Gregor onkin taistelija, hän aina lopulta mukautuu ja alistuu uusiin tilanteisiin - niin nytkin. Gregorille ei tuota ongelmia se, että hän ei saakaan olla oikealla kyljellään, vaan hän alistuu sen tiedon edessä, että tästä lähtien hän makaa selällään.

Hän ei ole riittävän itsekäs vaatiakseen tähän muutosta. Tämä ajattelutapa on Gregoria hallitseva luonteenpiirre.

Gregorista ei löydy itsekkyyttä taikka omanarvon tunnetta, mikä tuodaan kertojan taholta esiin monin tavoin: ”Hyvä Jumala! ajatteli Gregor, olenpa minä valinnut ammatin!” Näin ei normaali ihminen ajattele! Joku muu olisi sanonut: ”Hyvä Jumala, olen muuttunut syöpäläiseksi!” ja pyörtynyt huudahduksensa perään. Gregor Samsaa ei haittaa onko hän ihminen, syöpäläinen vai jokin muu eliö, kunhan hän pääsee töihin ja voi näin tuoda rahaa perheeseensä. Gregorin ajatuksen kulku on aika järjetöntä luettavaa. Mies on juuri huomannut muuttuneensa torakaksi, mutta ainut mitä hän tekee on valittaa mielessään huonosta ruuasta, jota hän joutuu työssään syömään. Gregorilla ei siis ole todellisuuden tajua. Ainut mitä hän näkee ympäristössään ovat hänen työasiansa.

Gregor ei itse ajattele itseään arvottomana torakkana. Itse asiassa hän pitää itseään muita kauppamatkustajia parempana tunnollisuudessa ja tehokkuudessa: ”Muut kauppamatkustajat elävät kuin haareminaiset.” Hänen minäkuvansa on erinomainen työntekijä, joka ei turhia lorvi ja joka ansaitsee jokaista penniä myöten palkkansa. Gregor leikittelee ajatuksella, että hän, tunnollinen kauppamatkustaja, alkaisi elämään kuten muut kauppamatkustajat. Nukkuisi pitkään, nauttisi hyvästä ruuasta ja muutenkin elelisi herra tyyliin. Ajatusleikin toteutuminen on kuitenkin valovuosien päässä todellisuudesta: ”Jollen hillitsisi itseäni vanhempieni vuoksi, olisin jo aikoja sitten eronnut toimestani, olisin astunut johtajan eteen ja sanonut hänelle mielipiteeni juurta jaksaen.” Gregor on yksinkertaisesti liian kiltti. Hänestä ei löydy riittävästi itsekkyyttä vastustaa herra johtajaa.

Gregorin epäitsekkyys ja kiltteys menevät jo naurettavuuksiin hänen ajatuksissaan, kun hän tuumii: ”No, onhan minulla vielä hieman toivoa; kun olen saanut rahat kokoon voin maksaa johtajalle vanhempieni velan – siihen menee ehkä vielä viisi tai kuusi vuotta – sitten puhun hänelle, ehdottomasti.” Voiko joku todellisuudessa ajatella näin? Ensinnäkin, Gregorilla ei ole kummoista ajantajua. Viisi tai kuusi vuotta kuluttavassa, huonopalkkaisessakin kauppamatkustajan työssä ei ole hänelle mitään. Hänellä ei ole hitustakaan todellisuudentajua. Kuudessa vuodessa ihminen olisi hajonnut jo useaan kertaan, vaan ei Gregor Samsa. Hän ei tunne oman elimistönsä tuskaa ja kipua, vaan näkee vain muiden tuskat ja tunteet. Toiseksi, lukijalle käy selväksi, että kuuden vuoden päästä ei ole mahdollisuuttakaan, että Gregor Samsa on johtajan toimistossa huutamassa julki ajatuksiaan johtajasta ja työpaikastaan. Gregorin pitää vakuutella tämän vision toteutumista jopa itselleen tärkeällä ehdottomasti-sanallaan, sillä niin utopistisilta kuulostavat hänen ajatuksensa.

Gregor ei kuitenkaan enää ehdi miettiä tulevaisuuttansa. Hän palaa nykyhetkeen, vaan ei kylläkään muodonmuutokseensa. ”Taivaan vallat! hän ajatteli.” Maailmassa on jotain, joka saa Gregorin paniikkiin. Töistä myöhästyminen. Gregorin maailma on todellisuudessa rakennettu kauppamatkustajan työhön. Myöhästyminen junasta, joka veisi hänet taas asiakkaiden luo, on sama kuin maailman loppu. Gregorin ajatukset karkaavat erottamiseen asti eli häneltä vietäisiin se, jossa häntä edes vähän arvostetaan muiden taholta. Erottaminen merkitsee Gregorille hänen elämänsä viemistä. Hänellä ei olisi mitään sisältöä elämässään jäljellä, sillä hänen paikkansa on perheessä elättäjän pallilla ja jos hän ei enää toisi rahaa, hän olisi vain kurja siivellä eläjä, joka on kaikkien vihaama.

Franz Kafkan novellin ”Muodonmuutos” kolme ensimmäistä sivua ovat jotain todella omalaatuista luettavaa. Kauppamatkustaja herää masentavaan aamuun torakaksi muuttuneena. Miestä tämä ei hetkauta. Ainut asia josta hän on huolissaan on hänen töihinsä pääsy. Gregor Samsasta ei saa kaivamallakaan esiin pienintäkään todellisuuden tajua. Itsekkyys ja valittaminen ovat hänelle vieraita ja kun hän on vielä kaiken lisäksi aivan mielettömän sinisilmäinen ja kiltti, ei ole ihmekään jos lukija saa joskus äimistellä hänen ajatuksen juoksuaan ja tekosiaan. Ilman Gregor Samsan kaltaista päähenkilöä tätä novellia ei varmasti kukaan lukisi, sillä jo ensimmäisillä sivuilla hänen ajatuksensa ottavat lukijan mukaansa.