Iltalehti 22.3.2001
Heta Hyttinen
Emmin haaveena on saada tehdä musiikkia niin pitkään kuin mahdollista. Yksittäiset kiitokset vaikka keikan jälkeen ovat paras palkinto tehdystä työstä, mitä voi saada.
foto Tiia Santavirta
Eilen Helsingin jäähallissa Mel C:n lämmittelijänä esiintyneen Emmin ensimmäinen suuri koitos onnistui mainiosti. Kun Emmin debyyttisingle Breakable alkoi soida kanavilla vuodenvaihteen jälkeen, moni ei vielä tiennyt, kenestä oikein on kyse. Eilisen jälkeen ei liene kyseenalaista, kuka hallitsee nuorta rock-tyttöenergiaa Suomessa tällä hetkellä.

Vilppulalainen, sittemmin tamperelaistunut 21-vuotias Emmi yritettiin laittaa nuorten vihaisten naisten kategoriaan ensisinglen jälkeen. Kuitenkin vielä tämän kevään kuluessa julkaistava debyyttialbumi on kokonaisuudessaan paljon leppo-popimman oloista tavaraa.

- En mä ole sen vihaisempi kuin kukaan ikäiseni. Sillä voi käsitellä sekä iloja ja suruja. Kakkossingle Crashing Down antaa hyvän kuvan levystä. Koko albumi ei ole todellakaan Breakablen tyylinen, Emmi kuvailee.

Emmin tie levyttäväksi artistiksi kävi yllättävän nopeasti. Esiripun takana on kuhissut kuitenkin jo jonkin aikaa.

- Ei tää tullut yllättäen tai yhtäkkiä. Mulla kävi hyvä tuuri siinä, että homma lähti käyntiin jo ensimmäisen demo-cd:n jälkeen. Sillä tavalla tää on ollut kivuton prosessi.

Emmin hioutuminen musiikin tekijäksi vahvistui USA:ssa vietetyn vuoden aikana. Kitara kainalossa vieraassa maassa kitarasta voi tulla aluksi tytön paras ystävä. Jos musiikki ei olisi vienyt mennessään, mikä olisi ollut toinen vaihtoehto?

- Ehkä arkeologi tai syvänmerensukeltaja. Ne kuullostaa mielenkiintoisilta, Emmi puntaroi.

Niin tai näin, ainakin tällä haavaa Emmi saa sukellella lähinnä albumin ja keikkojen välimaastossa. Esiintyminen monituhatpäiselle yleisölle suurella areenalla on rajapyykki, joka ei hevin unohdu.

- Vielä toistaiseksi olen tehnyt vähän keikkaa. Mel C -keikka oli yllätys ja hieno asia, Emmi tuumaa.

Albumin biisit ovat sanoitusten ja sävellysten osalta Emmin käsialaa. Musiikillinen ja kirjallinen tausta biisien tekemiseen kumpuaa jo äidinmaidon ajoilta.

- Sanoitusten merkitys on itselle hieno juttu. Sanat tulevat paljon omasta elämästä, mutta osa on myös vain ajatuksia. Isä on muusikko, samoin isän veljet ja äiti rustaa runoja. Olen siis elänyt aina musikaalisessa perheessä. Kitaran löytäminen vain vahvisti mun musiikilllista juttuani, Emmi analysoi.

Vilppulan maisemien vaihtuminen jokin aika sitten Tampereen punatiilisiin tunnelmiin toi helpotusta muun muassa kulkuyhteyksiin. Yksityiselämästä udeltaessa vastaus on selkokielisen lyhytsanainen ja emmimäisen päättäväinen.

- Rakas kyllä löytyy, mutta ei me asuta yhdessä.