Elettih da oldih kolme počin poigasta. Kolme vellestä, kai oldih ühten suurevuot, püörüžäizet, rozovoit, ühten jüttümien vesselien händäzien ke.

Daže nimet oldih toine toizeh pohodijat. Kučuttih počin poigazie: Nif-Nif, Nuf-Nuf i Naf-Naf. Kaiken kezän hüö elettih mečäs, kiättih mukkie vihannas heinikös, lämmiteldihes päiväpaistos, süödih žoludie.

No vot tuli sügüzü.

Päiväne jo ei muga äijäl paistanut, harmuat pilvet vilistih keldazen mečän piäl, luhtat kodvin ei kuivettu.

- On jo aiga meil duumaija talveh näh, - sanoi kui-liene Naf-Naf omil vellil, havaččuhuo aivoin huomneksel. - Mie kai särizen vilus. Müö voimma prostudiekseh. Nukkua strojimma kojin kolmes komnatas i rubiemma ühtes elämäh, ühten lämmän levon al.

No hänen vellet ei tahtottu tartuo ruadoh. Jälgimäzinä lämbiminä päivinä on äijiä mielehembi gul'aija da hüppie heinikös, mi kui kaivua muada i kannella kivie.

- Talveh sah vie pitkä aiga on. Müö vie gul'aičemma, - sanoi Nif-Nif i kiänäldi härrinmukin.

- Konza rubie pidämäh, mie iče strojin ičel kojin, - sanoi Nuf-Nuf i vieri luhtah. - I mie muga-že, - lizäi Nif-Nif.

- No, kui tahtotta, mie rubien üksinäh strojimah ičel kodie, - sanoi silloi Naf-Naf. - Mie en rubie teidä vuottamah...

Päivä päiväl lieni aivin vilumbi i vilumbi. No Nif-Nif i Nuf-Nuf ei kiirehtettü. Heil i duumaija ei himoittanut ruadoh näh. Hüö vesseläh kizattih omih počin poigien kizoih, kiättih mukkie i külbiettih kezoida luhtas, röhkäjen vesselie pajoizie.

- Tänä päivänä müö vie gul'aičemma, - paistih hüö, - a huomei huomnekses sah tartumma ruadoh.

No i erähänä päivänä hüö paistih sidä že samua.

I vai silloi, konza suuri luhta dorogapieles zavodi huomneksil peittüö hienozel jiän kuorel, laškat vellet tartuttih, jälgimäi, ruadoh.

Nif-Nif rešši, što kebiembi i teriämbi kaikkie on muasterdua kodi olles. Ni kenen ke ei sovietuinnuhes, hän muga i luadi. Jo illaksi hänen mökkine oli valmis.

Nif-Nif pani levoh jälgimäzen olgizen i ülen dovol'noi omal ruavol, vesselästi pajataldi:

Pajattajen tädä pajuo, hän lähti mänemäh Nuf-Nufan luo.

Nuf-Nuf ei loittona tože stroji kodie.

Hän staraiččihes teriämbi loppie tämän igävän i ei interesnoin ruavon ke. Allus päi kui i velli, hän tahtoi strojie ičel kojin ollis. No siid rešši, što tämän moizes kojis talvel lienöü vilu. Kodi roiheze lujembi i lämmembi, jesli se strojie oksis i hienolois puun varvois.

Hän muga i luadi.

Hän iski muah kuavit, pletti niilöin keskučat vičoil, kattoi levon lehtil, i illaksi kodi oli valmis.

Nuf-Nuf gordostin ke proidi sen koin ümbäri äijän kerdua i pajataldi:

Ei ehtinüt hän pajuo loppie, ku vičikközes päi juokseldi Nif-Nif.

- Nu, vot i siun kodi valmis on! - sanoi hän vellel. - Mie sanoin Naf-Nafal, što müö i üksin spruavimmokseh tämän dielon ke! Nügöi müö siun ke olemma joute i voimma ruadua kaikkie, midä vai tahtomma!

- Läkkä Naf-Nafan luo i kačomma, min moizen koin hän stroji ičel! - vastai velli.

I mollei vellekset, ülen dovol'noit sil, što heil ni mih näh ei pie zobottiekseh, peitüttih vičikön tuaksi.

Naf-Naf jo monen päiviä zanimaiččihes postroikal. Hän kandeli kivie, sotki savie i nügöi, ei kiirehtäjen, stroji kodie, kudamah sais peittüö tuules, vihmas i pakkazes.

Hän luadi kodih jügien dubovoin veräin založkan ke, štobi rinnal olijas mečäs päi hukka ei vois piästä hänen luo.

A hukka, kudamah näh Nif-Nif i Nuf-Nuf ni duumaija ei tahtottu, magai sil aigua mečäs pedäjän al i šolkutti unis hambahil.

Nif-Nif i Nuf-Nuf tavattih vellie ruavos.

- Midä sie strojit? - ühteh iäneh kirrattih udivl'onnoit Nif-Nif i Nuf-Nuf. - Mi tämän on, kodi počin poigah näh vai kreposti? Sie etgo varustaije kenen ke vojuičemah?

I mollei vellekset muga vesseldüttih, što hiän vingunda i pöhkändä kuuluttih loitos nurmuššua müöte.

Naf-Naf pöhki heil vastah:

- Tämä hän min moizeh zvierih näh? - küzüi Nif-Nif Nuf-Nufal.

- Tämä sie min moizeh zvierih näh? - küzüi Nuf-Nuf Naf-Nafal.

- Tämä mie hukkah näh! - vastai Naf-Naf i azetti vie ühten kirpičän.

- Hän varuau hukkua! - sanoi Nif-Nif.

- Hän varuau, što händä süüväh! - lizäi Nuf-Nuf.

I vellekset vie enämbäl veseldüttih.

- Min moizet hukat täs voijah olla? - röhkähti Nif-Nif i tartui omah fleittah.

- Ni min moizie hukkie ei ole! Hän prosto varačču on! - sanoi Nuf-Nuf, nastrajivaijen omua skripkua.

I mollei hüö zavodittih soittua da pajattua:

No Naf-Naf daže ni piädä ei kiändänüt.

- Lähtemmä, Nuf-Nuf, - sanoi silloi Nif-Nif. - Meil täs ei ole midä ruadua! Müö emmä suvaiče trusoi.

I vellekset lähtiettih gul'aiččemah.

Matkal hüö pajatettih i soitettih, a konza mändih meččäh, ga muga zavodittih iändiä, što nostatetttih hukka, kudai magai pedäjän al.

- Midä hälüö tämä on? - nedovol'noina burahti vihaine i nälgähine hukka i juoksi sih kohtah, kus päi kuuluttih kahten pienen mielettömän počin poijan vingunda i röhkändä.

- Nu, min moizet hukat täs voijah olla? - pagizi täl aigua Nif-Nif, kudai hukkie nägi vai kartinkoil.

- Vot müö händä tabuamma nenäs, rubieu tiedämäh! - mignildi Nuf-Nuf, kudai muga že ni konza ei nähnüt eläviä hukkua.

- Sorramma da vie sivomma, da vie jallal vot nenga, vot nenga! - hrabro lizäi Nif-Nif i ozutti, kui hüö ruvetah pieksämäh hukkua. I vellekset tuaste zavodittih röhkiä da pajattua:

I kerras hüö nähtih tovellizen, elävän hukan!

Hukka seizoi suuren pedäjän tagua, i hänel oli sen moine strašnoi viida, sen moizet vihaizet silmät i sen moine hambahikas kida, što Nif-Nifal i Nuf-Nufal selgiä müöte juoksi viluine i hoikkaizet händäzet zavodittih säristä. Počin pooigarukat ei voidu daže lekahtuakseh pöllästükses.

Hukka varustiihes hüppiämäh, raskahutti hambahil, lipahutti oigiel silmäl, no počin poigarukat toivuttih i, vingujen kaikel mečäl, hüpättih pagoizeh.

Ni konza täh sah heil ei pidänüt nenga ravieh juosta!

Läimähtellen kandapiälöil i nostajen pilvet pölüö, hüö juostih jogahine omah kodih päi.

Nif-Nif enzimäine tuli oman olgimökkizen luo i odva ehti panna umbeh verän uuri hukan nenän ies.

- Seičas že avua veräi! - burahti hukka. - A eiga muiten mie sen murennan!

- Et, - röhkähtelih Nif-Nif, - mie en avua!

Veriän tagua kuului strašnoin zvierin hengitüs.

- Seičas že - avua veräi! - burahti tuas hukka. - A eiga mie muga puhallan, što kogo siun kodi lendoh lenzahtah!

No Nif-nif ni midä enämbi ei voinut vastata pöllästükses. Silloi hukka zavodi puhuo: F-f-f! U-u-u!

Levos päi zavodittih lendiä olguot, kojin seinät säristih.

Hukka vie kerran süväh hengähtiihes i puhaldi toizen kerran: F-f-f! U-u-u!

Konza hukka puhaldi kolmannen kerran, kodi levii palaziksi kaikkih puolih, rovno ülen strašnoi tuulispüöröi sih püörähtih.

Hukka raskahutti hambahil juuri pikkarazen počin poigazen pätäčkän ies. No Nif-Nif ruttozeh punaldih, hüppäi i minutan proidihuo oli jo Nuf-Nufan veräin luo.

Odva vellekset ehtittih salbauduo, kui kuuldih hukan iänen.

- Nu, nügöi mie süön teidä mollembie!

Nif-Nif i Nuf-Nuf pöllästüksis kačahtettihes toine-toizeh. No hukka äijäl väzüi i rešši ottua viizahuol.

- Mie pereduumaičin! - raviel iänel sanoi hän, muga, štobi händä kuultais vellekset. - Mie en rubie süömäh nämie pahanpäiväizie počin poigazie! Mie parembi lähten kodih!

- Sie kuulit? - küzüi Nif-Nif Nuf-Nufal. - Hän sanoi, što ei rubie süömäh meidä!

- Tämä ülen hüvä, što hukka lähti kodih! - sanoi Nuf-Nuf i kerras heitti särizennän.

I vellekset veseldüttih i ruvettih pajattamah, kui ni mis midä ei olis i ollut:

A hukka ei ni duumainnut ni kunne lähtie. Hän prosto eistäldih bokkah i peittüi. Händä äijäl nagratutti: kui lovko hän muanitti kahta gluuppua piendä počin poigasta!

Hän vuotti, konza počin poigazet hilletäh čiisto, otti lammasnahkan, suuren korzinan i hill'akkazaeh tuli kojin luo. Veräin luo hän istuihes korzinah, peittiihes nahkal i hill'akkazeh stučči.

Nif-Nif i Nuf-Nuf äijäl pöllästüttih, konza kuultih stučinda.

- Ken siel? - küzüttih hüö, i heil uuvestah säreüvüttih händäzet.

- Tämä olen m-i-i-e-e, pikkarane lammaskuluine! - hienol iänel vingahtih hukka. - Piästäkkiä üöksi miuda, mie jäin karjas i äijäl väzüin!

- Laskiego? - küzüi vellel dobroi Nif-Nif.

- Lambahaine voibi piästiä! - soglassiihes Nuf-Nuf: hän seže oli ülen dobroi počin poigane.

No konza hüö piilulleh avattih veräi, hüö kerras nähtih ei lambahaizen, a hukan hambahikkahan kijan. Vellekset salvattih veräi i kaikes väjes ličattih sidä, štobi hukka ei vois tungevuo heil.

Hukka ülen äijäl tuskevui, što hänel ei lüküstänüt muanittua počin poigaizie. Hän lükkäi ičes lammasnahkaizen, potkai korzinan i rubei mörizemäh:

- Nu, vuottakkua že! Kui mie puhallan, ka ni täs kojis ei jiä ni midä!

I hän rubei puhumah. Kodi vähäzel nojaudui. Hukka puhaldi toizen kerran, sen jälgeh kolmannen kerran.

Levos päi lennettih lehtet, seinät säristih, no kodi vie aivin vai seizoi.

I vai silloi, konza hukka puhaldi viijennen kerran, kodi zavodi häilüö i kuadui. Vai üksi veräi vähän aigua vie seizoi kuadunuon kojin paloin keskel.

Pöllästünnüöt počin poigazet hüpättih pagoh. Varavos heil otti jallat, joga sugahane särizi, burčunenät kuivettih. Vellekset juostih Naf-Nafan kojin luo.

Hukka heidä peräs ajoi pitkil hüppävüksil. Ühtel kerdua hän Nif-Nifua vähäs ei tavannut tagajalgazes, no hän boikuosti punaldiihes bokkah i lisäi hoduo.

Hukka seže lizäi hoduo. Hän oli uveren siih, što täl kerdua počin poigazet hänes ei pajeta.

No hänel tuas ei lüküstänüt.

Počin poigazet ravieh juoksellettih suuren juablokkapuun siiričči, daže siih ei ni koskiettuhes. A hukka ei ehtinüt kiänäldüö i jähkähtiihes kohti juablokkapuuh, kudama juablokoil ripotti hänen. Üksi kova juablokka löi händä silmien keskuččah. Suuri pahka nouzi hänen očal.

A nif-Nif i Nuf-Nuf, ni elävät, ni kuolluot, juostih sil aigua Naf-Nafan kojin luo.

Velli laski hiät kodih. Počin poigazet-gor'at oldih muga pöllätetüt, što ni midä ei voidu sanuo i vaikkane hüpättih kravatin al. Naf-Naf kerras arbai, što heidä peräs ajoi hukka. No hänel ei midä ollut varata omas kivizes talos. Hän ravieh salbai uksen založkah, istuihes pianinon tuaksi i pajataldi.

No täs stučittih veriäh.

- Ken stuččiu? - küzüi Naf-Naf.

- Se olen mie, ščetkoin müöjä, - kuului möräkkö iäni. - Ettägo tahto kaččuo miun tavaroi?

Naf-Naf avai uksen vähäzel i nägi suuren villazen käbälän. Hän ülen terväzeh koppai ščetkan i kibieh löih sil hukan suurda käbäliä müöte. Mängüjen kibies, hukka mörähtih:

- Ah, muga! Nügöi mie süön kaikkie kolmie!

- Opittele! - vastai uksen tagua Naf-Naf.

Hän tiezi, što hänel i vellil ei ole midä varata lujas kivizes kojis. Ei nareko hän muga hätken i lujah stroji ičel kodie.

Silloi hukka hengähti südämeh enämmän vozduhua i kaikes väjes puhaldi.

No, hot' äijän hän liene puhunut, ni üksi, daže kaikis pienin kirpiččäne ei liikahtanut sijois.

Kiinittelemizes hukka äski sinistüi.

Kodi seizoi, kui kreposti. Silloi hukka zavodi usta tärizüttämäh. No uksi ei liikahtannuhes. Nälgähine i vihane, hukka proidi ümbäri kojis. A kojin seinis ei löüdänüt ni ühtä hallelmusta, kudamien kaute hän vois piästä počin poigazien luo. Nälgähizel i vihazel hukal ei jiänüt ni midä luadie, gu kabrastuo omal dorogal.

No siinä hän nosti piän i nägi suuren, levien truvan levol.

- Vot tämän-se truvan kaute mie i piäzen kodih! - ihastui hukka.

Hän hill'akkazeh nouzi levol i zavodi kuunnella. Kojis oli kai hill'ah.

- Mie vs'o-taki zakusin sviežoil počin lihal! - duumaičči hän i, nuoleskellen turbua, tungiihes trubah.

No, kui vai hän zavodi heittiäkseh trubua müöte, počin poigazet kuultih šurizennan. A konza kattilan kriškal zavodi kirvota nogie, Naf-Naf kerras ellendi, mis on dielo.

Hän ruttoizeh hüppäi kiehujan vezikattilan luo i otti siidä kriškan.

Musta, kui trubočistka, hukka bul'ahtiihes oigieh kip'atkah.

Ni konza vie hänel ei ollut sen moista kibiedä! Hänen silmät mullistuttih očal, villat nostih püstüölläh.

Strašnoin mängehen ke hukka hüppäi järilleh levol, vieri sie päi mual, mukeldiihes vozduhas nellä kerdua, čurahtih omal hännel siiričči salvatus ukses i hüppäi pagoizeh.

A kolme vellestä, kolme pikkaraista počin poigasta, kačottih ikkunas i ihasteldihes, što hüö muga hüvin opastettih vihaista hukkua.

A sen jälgeh hüö pajatallettih vesseläine pajoine:

Täs lähtijen vellekset ruvettih elämäh ühtes.

Vot i kai, midä müö tiijämmä kolmeh pikkarazeh počin poigazeh - Nif-Nifah, Nuf-Nufah i Naf-Nafah näh.