”Älä satuta itseäsi Lora!” Carla huusi. ”Holly, lopeta heti pureminen! Ja irrota kyntesi Loran päänahasta!!” Sampo huomautti.

Kukaan katsojista ei tohdinnut pistää stoppia tyttöjen tappelulle.

”HAH! Harrastin pienenä judoa, joten olen voittamaton sinulle!” Lora hihkaisi ilkoisesti tai pikemminkin voitonriemuisesti. Holly jouduttuaan luovuttamaan tunsi syvää häpeää... Kumpa juttu ei leviäisi! Pitää keksiä veruke, jolla saan Loran ahtaalle! Holly ajatteli.

”SÄ MURSIT MUN SELÄN!! Maksa sairaala maksut!!!!” Holly kiljui niin että läsnäolikoiden oli ihan peitettävä korvansa.

”Selkäsi on kunnossa, mutta häivy täältä! Me ei haluta sun valheitas tänne enää”, Lora säkisi äänellä, joka ei jättänyt paljon arvailujen varaan Hollylle, mitä hänen olisi pitänyt tehdä.

Radiosta pärähti soimaan sen hetken kuumin listahitti, Yadyn Ungaladoo. Sampo ja Carla alkoivat hieman hytkyä musiikin tahdissa...

Mutta eipä aikaakaan, kun molemmat jo tanssisavat vähän rajumminkin. Heillä oli hauskaa. Carla nautti suunnattomasti tuon söpön ja mukavan pojan antamasta seurasta. Hill, joka katsoi sivusta, siristi hieman silmiään ajatukselle, että Carla ja Sampo pitävät toisistaan... Mutta tyytyi sitten ajatukseen: ”Aika näyttää kuinka käy”.

”Mun pitää nyt mennä... Mutsi halus maitoo ni pitää käydä ostamas”, Sampo sanoi ja käveli poispäin. ”Mmmm”, Carla ymisi vastauseksi. Juuri ennen ulko-ovea Sampo kääntyi taas: ”Mikä olikaan noin kauniin tytön nimi?” hän kysyi hieman hymyillen. ”Carla”. Sampo toisti nimen hiljaa ja lähti pois. Eikä Carla meinannut malttaa odottaa jälleennäkemistä!