”No ei voi enää mitään. Ja hyvä ettei sattunut suurempaa vahinkoa”. Paitsi että menetin ehkä elämäni miehen... (kristine ajatteli) ”Mä meen joskus vielä kokkikouluun!!” Hoodie sanoi.

Kristine meni suihkuun. Ja pesi samalla pois punaisen lyhytaikaisen hiusvärinsä.

Mitä polkupyöräni muuten tekee täällä kylppärissä? –Kristine ihmetteli.

Hän laittoin hiuksensa pompulalla taakse. Väri tuntui jotenkin erilaiselta... Kristine ei ollut muistanutkaa, että hänellä oli niin kauniinväriset hiukset.

Kristine istui sohvalle ja mietti. Mitä tehdä seuraavaksi? Tulisiko John enää käymään? Niin hän sanoi, mutta miehet ovat miehiä.

Hoodie tuntui sekoavan. Hän leikki jauhopussilla, ja oletti sen olevan vauva. Kristine ei tainnutkaan olla ainoa, jolla oli vauvakuumetta...

Kristine siivosi muutaman Hoodien juomatölkeistä pois. Pupuparka ei enää uskaltanut edes yrittää valmistaa itselleen microruokaa...

Kristinen otti itselleen ruokaa ja katseli sitten kun Hoodie kylmänrauhallisesti otti uuden Kinnady-Colan.

Kristine mietti, milloin Hoodey sortuisi tekemään sen uudelleen? Milloin Hoodie yrittäisi taas kokata?

Viikon kuluttua se tapahtui!