”Lähetsä uimaan mun kaa?” Sarah kysyi. Yuko ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, joten hän aloitti: ”Emmä tiiä oikee... Mun pitäis varmaan venata et --”

”NO EI SITTEN!” Sarah lähti loukkaantuneena pois kun Kristine ja Thomas tulivat pikapikaa paikalle.

”Sulla on söde nalle...” Kristine huokaisi. ”Etkai juotunut Yuko odottamaan pitkään?” Thomas kysyi. ”En oikeastaan... Ehkä vähän, muttei se haittaa. Parempi myöhään kun ei milloinkaan!” Yuko hymyili herttaisimman hymynsä. Thomas hymyili takaisin: ”Oliko sinulla jotain toiveita, mitä haluaisit tehdä?” Yuko meni miettiväisen näköiseksi.

”Oikeastaan, olisin mielelläni mennyt uimaan sen tytön kanssa”, Yuko sopersi. Ann hänen takanaan vastasi: ”Mene joutuin Sarahin luo. Tuskin hänkään jaksaa kovin kauaa siellä yksin lillua.”. Yuko niiasi ja lähti opeasti, ottaen vain muosilaatikostaan uimatarvikkeet.

Vedessä: ”Osaatsä edes mitään temppuja. Yukoko se nyt oli”, Sarah kysyi. ”Saatan osatakkin... jotain” Yuko vastasi. Yuko oli vielä hieman ujona, ja oli siksi hiljainen, mikä ei ollut hänelle mitenkään tavallista, vilkas lapsi kun oli.

Sarah nousi vedestä mutisten jotain ja juoksi kohti ponnahduslautaa. ”No osaatsä TÄN!!”

Ja Sarah hyppäsi.

Vettä pärskähti oikein olan takaa ja se lennähti Yukon silmille. Nähnessaan jälleen Yuko hätääntyi. Hän ei pystynyt uskomaan sitä! Sarah ei noussut pintaan!

Yuko joutui paniikkiin. Ensin hän ajatteli Sarahin vain pelleileva, mutta ei. Mitä hän tekisi!? Ei hän jaksaisi nostaa Sarahia takaisin pinnalle... Avun hakeminen olisi ainoa vaihtoehto. Nopeasti kuin antilooppi, Yuko syöksin Annin luokse huutaen apua.

”Apua!! Sarah jäi veden alle! Sinun on pakko auttaa!! Hän kuolee muuten!” Yuko huusi itku kurkussa. Ann jähmettyi kauhusta. Hän ei saanut otettua askeltakaan. Yukon itku sai hänet takaisin tolpilleen ja hän pinkoi suoraan altaaseen ja hyppäsi vain alusvaatteet päällä veteen.