Hän nosti Sarahin uimapatjan päälle ja huokaisi helpotuksesta. Tämä oli vielä elossa.

”Voi kulta! Säikähtin niin kamalasti! Onneksi olet kunnossa... Voi kauhistus!!!” Keskustelu jatkui samaa rataa vielä parisen minuuttia.

”Hei sinä! Yuko...” Sarah aloitti. ”Kuule... Kiitti.” hän jatkoi. ”Ei täs mitää”, Yuko sopersi.

”Mitä oikein tapahtui!!? Lähdit niin nopeasti ja huomasin, että minulla oli kakku uunissa, joten en nähnyt” Kristine kysäisi hieman huolestuneena. Ann oli kalpea kuin haamu, mutta sai kuitenkin avattuaan suutaan sen verran, että sai kerrotuksi tapahtumat.

Illalla kun kaikki söivät Kristinen leipomaa kakkua, oli Yukolla ja Kristinella vihdoin mahdollisuus tutustua toisiinsa. ”Minä haluaisin norsun! Sen nimi olisi Frans. Se aina kantaisi minut kouluun ja takaisin”, Yuko puhkui innoissaan, kun oli vihdoinkin innostunut puhumaan. ”Niin varmasti. Missä sinä sitä muka pitäisit?” Kristine nauroi. ”No huoneessani tietenkin!!”

Sarah söi sohvalla. Oli vieläkin hieman nolona päivällä tapahtuneesta mahtailusta.

”Ottakaa kaikki sisää kakkua! Sitä riittää meille vielä ensi vuodeksikin!” Thomas nauroi. Kakku oli niin maukasta, että kaikki ryntäsivät heti hamstraamaan sitä itselleen.

Parin tunnin kuluttua, kun vieraat olivat jo poistuneet, Yuko leikki huoneessaan. ”JIPPPPIIIIIII!!!!” hän riemuitsi. ”Tule jo alas sieltä”, Kristine komensi. ”On pienten tyttöjen nukkumaanmenoaika!” hän jatkoi.

Yuko hyppäsi alas sängyltään. ”ÄÄÄÄäää! Ei mua nukuta vielä!!” hän vänisi. ”Suu poikki ja pää tynyyn” Kristine sanoin topakasti.

”Nojoojoo”, Yuko sanoi ja meni käskystä nukkumaan.