Tässä on Martikaisten uusi kotitalo. Se on heidän mummonsa vanha, hän kuoli jonkin aikaa sitten. Taloa ei kukaan halunnut ostaa, joten Martikaisten oli pakko myydä entinen kotinsa ja muuttaa mummon perintötaloon.

"Pakko saada vettä! Nää tapetit on niin hirveet!! Eikö mummilla ollu mitään tyylitajuu, niiq?" Corall mutisee. "Mummi oli vanha, ainakin sata vuotta!" Annie hihkaisee. "Ei se nyt niin vanha ollu, ehkä 85 vuotta."

"Mumminne oli äitini ja kuollessaan hän oli 84 vuotta. Talon sisusti hänen miehensä, Olli", isä kertoo. "Ootsä kyllä aika älykkö!" Corall ivaa isälleen. "Olli-ukilla oli selvästi huono maku!". Carall lähtee valitsemaan omaa huonettaan.

"TÄÄ ON MUN!" Corall julistaa saavuttuaan ensimmäiseen huoneeseen. "Jos välttämättä haluat pienimmän huoneen, niin siitä vaan. Mutta huoneet jäävät näin, eli et saa enää vaihtaa valintaasi kun tavarat on tuotu", isä varoittaa.

Annie alkaa heti pomppimaan kun tullaan seuraavaan huoneeseen, mikä on merkki siitä että hän on sen valinnut.

Annie hyppelee ulos huutaen: "SE TULI! SE TULI!" Eli ilmeisesti hän tarkoitti muutoautoa.

"Kuka eka ulkona on paras", isä uhoaa. "Toi on jo tosi vanha juttu, isä!", Corall hyähtää. "Ala keksiä uusia juttuja!!" Hän huutaa isän perään, mutta lähtee silti ottamaan isää kiinni.

Corall istuu huoneessaan. Huone on muuttunut viihtyisäksi kun kaikki idolit ovat seinillä!

Annie tulee häiritsemään Corallin rauhaa. "Yks mun lamppu ei toimi!" Annie marisee. "Voi pientä" Corall mulkaisee Annieta. "Pyydä isä auttamaan" Annie suuttuu; "JA IHAN VARMASTI PYYDÄNKIN!" Hän kiljuu Corallin perään.

Tunnin kuluttua: "Noniin, nyt se taas toimii! Äläkä kultapieni enää kilju sillä tavalla", isä halaa Annieta.