"No, mitäs rakkauselämällesi kuuluu?" isä kysyy. "Kuinka niin?" Corall kysyy vaivautuneena. "Haluan tietää kaiken nuoresta rakkaudesta! Omastani on niin kauan!!"

"Isä, en halua keskustella aiheesta! Menen pois." Corall nousi altaasta ja lähti etsimään Annieta.

Corall löysi tämän makaamasta nurmikolla talon takana. Yhdessä he päättivät pilville nimiä, niiden muotojen mukaan.

Yöllä Annie ei uskaltanut laittaa uudessa huoneessaa valoja pois. Hän pelkäsi että mummin haamut palaisi kummittelemaan! Niinpä hän nukkui levottomasti yön valot päällä.

Corallkaan ei saanut unta. Hän lähti yöllä juoksemaan ulos. Ajatus ilkkuvista luokkalaisista vei häneltä yöunet. "EI! EI! EI! ei! ei!" Hän puhkui kun hän oli mennyt talon yli noin kolme kertaa.

Ei Corall pitkään jaksanut juosta. Hän ajatteli vain SipsiChattiä, jossa ei kuitenkaan olisi ketään tähän aikaan yöstä. Mmutta hänen oli aivan pakko päästä tarkistamaan! Ei. Ei siellä tietenkään ollut ketään... Isä heräsi tähän toimintaan ja oli ensin hieman äreänä...

...Mutta pian hän jo halasi Corallia ja marssitti hänet omaan huoneeseensa.

Uni ei vain ottanut tullakseen!

JATKUU!