Kun Tarja oli mennyt Annie ihmetteli: ”Mikä sulla nyt on?”. ”Ei mulla mitään, mut ei vaan oikeen koulussa oltu mua kohtaan hirveen sosiaalisia” Corall huokaisi. ”Ja miksei muka?” . ”Ei kuule oo aavistustakaan!”

Yöllä Corall näki unta Whitneystä. Miten hauskaa heillä oli ollut... Ja miten kamalaa oli Corallilla uudessa koulussa!

Annie taas katseli tvtä yömyöhään. Tvstä nimittäin tuli ”tyttökullat” ohjelman maratoni.

Hyvin myöhään hän kömpi sänkyynsä, ja nukahti aivan heti. Koska hänellä oli loistavat unenlahjat! Ne hän oli perinyt äidiltään.

Corall heräsi aamulla ennen muita. Hän oli nukkunut koko yön koiranunta, eli todella levottomasti. No ainakaan hän ei nukkunut pommiin! Ainakin oli nyt aikaa valmistautua uuten koulupäivään. Ehkä koulun oppilaat olivat vain ollet ujoja, eivätkä rohjenneet keskustelemaan...

Myöhemmin aamulla koko perhe oli taas kerran aamiaisella uudessa keittiössä. ”Isä voinko mä päästä töihin? Ku koulusta saa harjotteliapaikkoja. Ni mul olis aika hyvät mahikset päästä jonnekkin” Corall kertoi. ”Mitä sä oo niiku ajatellu? Tiskaamista?? Voi kuule sä oot vielä vähän liian nuori töihin – Odota vielä muutama vuosi”, isä nauroi. ”Mut isi pliis... Kato mul ei oo kotona mitään tekemistä!” Rooster hymähti, Corall kutsui häntä isiksi vain kun hän halusi jotain. ”Menisit kavereille!”,hän totesi. ”NO ei sitte!” Corall tiuskaisi ja meni pois. Kun Corall oli mennyt pois Anniella oli rohkeutta kysyä: ”Isi, mun nukketalo on tyhmä ku se on pahvia, voinko saada uuden ihan oikean ku se on muutenki ollu mulla jo kauan?” Isä oli niin hämmentynyt Corallin käytöksestä että sortui: ”No saathan sinä”.

Annie meni heti kasaamaan nukketalonsa roskiin.

Hän päätti heittää sen pois samalla kun hän meni koulubussiin.

Ja niin alkoi uusi koulupäivä! Uudet jutut ja kujeet... JATKUU!