Rooster oli ehtinyt laittaa Mictor 2000 paikan valmiiksi! Hän lakaisi sen nopasti ja meni sitten katselemaan uutta laitettaan!

Se oli totisesti hieno. Rooster vain laittoi koneen omalle paikalleen ja meni heti leikkimään sillä.

Corall saapui koulusta. Hän oli aivan yhtä masentunut kuin eilenkin, sillä häntä oltiin edelleenkin kohdeltu kuin ruttoa! Nyt hän etsiskeli isäänsä.

Isä edelleenkin vain harjoitteli Mictor 2000nella.

Corall löysi isänsä lopulta, mutta katsoi parhaaksi vain mennä sisälle siivoamaan paikkoja, joihin isä ei ilmeisesti ollut koko päivänä koskenutkaan.Hän oli juuri sijaamassa Annien sänkyä kun kuuli puhelimen soivan. Hän kiirehti vastaamaan siihen.

”Moi. Onko Corall?” Kysyi ääni. ”Olen –mitä asiaa?” Corall vastasi. ”Niin että me teimme tälläisen adressin, että sinun gootti vaatteesi om nyt sitten kielletty!” ”TEITTE MITÄ??” Corall melkein kiljui puhelimeen. ”No, me saatiin ääniä 145 kpl eli yli puolet olivat samaa mieltä. Eli sun on pars ---” Enempää hän ei ehtinyt sanoa, koska Corall löi hänelle luurin korvaan.

Hän jäi tuijottamaan puhelintapitkäksi aikaa. ”Saamanne pitää!” hän lopulta totesi ja varasi ajan kampaajalle ja otti sinne taksin.

Juuri kun taksi lähti kaupunkiin päin Annie saapui kotiin. Taksiin päästyään Corall luovutti pari kyyneltä, mutta tukahdutti loput.

Noin kahden ja puolen tunnin kuluttua Corall näki isänsä, joka oli hetkeksi malttanut keskeyttää harjoittelunsa. Corallin hiukset olivat värjätty ruskeiksi ja ne olivat laitettu ylös vähän niinkuin nutturalle, mutta ei aivan. ”Corall? Mistä tuommoinen asu?” ”Kaipasin vähän muutosta edelliseen...” Corall vastasi.

”Tiedäthän että minä rakastan sinua aina, oli asusi mikä tahansa!” isä halasi Corallia. ”Tiedän, tiedän isä.”

Rooster palasi harjoittelemaan ja harjoitteli iltamyöhään asti.

Corall päätti hakea hänet sisälle nukkumaan. Puolimatkassa Corallin silmissä alkoi sumeta... Hänen tasapainensa alkoi horjua... Hän tunsi itsensä väsyneeksi ja voimattomaksi.

Corall kaatui maahan ja jäi siihen makaamaan aivan hiljaa.