Isä kantoi kaatuneen ja voimattoman tyttärensä sänkyyn ja totesi hänen verinsokerinsa olleen vain alhainen. Rooster juotti hieman rimpuilevalle tytölleen ensin hieman sokerillista CocaColaa. Corall mumisi samalla: ”Ei saa, eisaa, ei saa!”. Rooster istui penkille.

Hän oli järkyttynyt. Miten verensokeri oli noin alhaiseksi mennyt? Eikö Corall ollut syönyt kunnolla?? Rooster ei muistanut muuton jälkeen, että Corall olisi syönyt mitään muuta kuin kuivia muroja aamulla ja juonut niitä kivennäisvesitölkkejä. Miten hän saisi piristettya Corallia että tämä olisi taas iloinen ja söisi? Piti löytää joku asiatuntuteva!

Ennen kouluunlähtöä Corall joi yhden vesitölkin. Häntä huimasi hieman, mutta hän ei halunnut juoda uudestaan sokerikokista! Corall tunsi itsensä likaiseksi, että hän hyllyi kun hän käveli! Hän meni vielä puntarille seisomaan... 55,7!! läski läski läski!

Kun lapset olivan menneet kouluun Rooster kääntyi Lulun puoleen. ”Lulu kun sinä olit nuori, lopetitko ikinä syömistä?” Rooster supatti. ”Tarkotaks sä anoreksiaa? Onko Corall anorektikko?!” Lulu huusi tavalliseen tapaansa. ”Siis ei. Tai siis en tiedä!” Rooster vastasi. ”No kysy!!” Lulu huudahti. ”Luuletko että hän vastaisi?” ”No ei, mutta ainakin hän tietää että joku välittää ja sehän on pääasia kun on masentunut!”

”Corall ei ole masentunut!” Rooster ähkäisi. ”Miksei hän sitten syö!” Lulu huomautti. ”No hyvä on. Mitä mimun pitää tehdä hänelle?” Rooster kysyi epätoivoisesti. ”No puhu hänelle ensin”, Lulu sanoi jo hieman ärsyyntyneesti. ”Hän on murkku, ei hän kuuntele! Puhuisin melkein kuolleille korville!!”

”Rooster kuule, nyt juuri ei ole mitään muuta mitä voisit tehdä. Saattaahan juttu olla pelkkä väärinkäsitys, ja jos sinä nyt kiikutat hänet psykiatrille suoraan, etkä ensin puhu hänelle niin...” Lulu sanoi. ”PSYKIATRILLE?? Eikai tuo ole jo vähän yliampuvaa? No minä puhun hänelle ehkä se auttaa.” Rooster totesi.

Kun Corall tuli kotiin hän teki ensimmäiseksi läksynsä. Nälkä kurni hänen vatsaansa, mutta hän oli jo päättänyt, ettei sortuisi mihinkään hätiköityyn! Niinpä hän otti yhden uuden vesitölkin ja joi sen. Rooster senkun vain lykkäsi hänelle puhumista, mutta kävi aina lyhyin väliajoin katsomassa mitä hän teki. Se ei paljon Corallin mieltä helpottanut! Nyt hän tunsi olevansa kokoaikaisen valvonnan alainen, häntä ei päästetty hetkeksikään pois silmistään!!!

Annie tuli koulusta 10+ koe mukanaan. Ketään se ei kauheasti inoostanut, koska Corall oli muuten vain masentunut ja koska Rooster oli huolissaan Corallista. Mutta koska Rooster tiesi ettei hän saisi suosia kumpaakaan tytärtään enemmän kuin toista, hän sanoi: ”Hienoa Annie. Noi sitä pitää. Tehdään sitten viikonloppuna jotain kivaa jooko?” Rooster tunsi velvoillisuutta tyttärensä huvittamiseen.

Hän yritti aivan turhaan saada Corallia innostumaan tanssimiseen! Corall karkasikin nopeasti kuntoilemaan isänsä Mictor 2000nella.

Minne Corall on menossa? Miksi? Miksi tuollainen asu? Se selviää ensi kerralla!