Vihdoin Corall saapui paikkaan, jonne oli päättäänyt lähteä. Nuorisokotiin, aika kauas kotoaan. Bussimatkakin oli kestänyt tunteja! Corallilla ei ollut harmainta aavistustakaan, kuinka kauan aikoi siellä pysyä, mutta oli ilmeistä ettei kotiin ollut asiaa ennen kuin kuukauden kuluttua.
Saavuttuaan vihdoin paikalle, Corall tapasi omistajan pihalla heittelemässä tikkaa. Omistaja halusi tietää, miksi Corallilla oli sellainen asu. Corall vastasi: ”En tiedä. Kai kaikki mikä ei mahdu mukaan laitetaan päälle” Hän lisäsi ääneensä suloista enkelimäisyyttä, herättääkseen hieman sääliä omistajassa. Mutta omista, järkysti kuin kivi käski Corallin sisälle odottamaan.

Corall meni sisälle odottamaan. Hän näki tytön laittamassa itselleen aamiasta. Ennen kuin Corall ehti sanoa mitään, tyttö sanoi pää kallellaan: ”Ahaa. Lisää ihmisiä. Mistä olet tyttökulta?”. Corall hämmentyi hieman kuultuaan sanotuksi ’tyttökulta’. ”Ei tässä mitään”, Corall sanoi. ”Kuka sä luulet olevas? Vastaa ole hyvä!” Tyttö sanoi kipakasti. ”Luulin että edes jonnekkin pääsisin, ilman että tentataan!! En ole teile tilivelvollinen!” Corall sanoi ja ponkaisi seisomaan.

Mutta ennen kun Corall ehti niin tehdä niin, omistaja tuli ja käski häntä istumaan. ”Älä kiusaa tyttöraukkaa, Bess” Omistaja sanoi ja jatkoi: ”Mikä on nimesi?” Corall mietti hetken minkä nimen sanoisi mutta tyytyi omaan nimeensä: ”Corall”. ”Täällä on tapana vahtaa nimet heti tultuamme, joten olet siis Matha” omistaja ilmoitti kuuluvasti.

Omistaja lähti pois sanoen: ”Bess, huolehdit hänestä, kerrot säännöt j pidä huolen ettei hän eksy, tontti on iso kuten tiedät”. ”Tiedän tiedän. MENE jo...” Bess sanoi laittaen naamalleen virneen, josta olisi voinut päätellä yhtä sun toista. Kun omistaja oli poistunut Bess käski Corallin (nykyisen Mathan) seurata itseään.

Bess vei Corallin yhteen mökkiin, joka ilmeisesti oli nyt Corallin uusi asuinpaikka. Taloja oli noin 8, puolissa niissä sininen ovi ja puolissa punainen ovi. Corall ja Bess menivät yhteen punaoviseen. Kun he menivät sisään joku tyttä istui sohvalla. Huoneessa oli pienen pieni keittiö, kolme sänkyä ja yöpöytää, vaatekaappi, WC ja kaksi sohvaa. Bess istui toiselle sohvalle tytön viereen ja Corall teki samoin. Bess aloitti suoraan vain puhumaan ja tyttö näytti tajuavan mitä tapahtui ilman selityksiä. ”Noniin Matha, kerro tarinasi” Bess pyysi tai pikemminkin käski. ”Hmm... No ei ole paljon kerrottavaa jos ymmärrätte” Corall puhui pää painuksissa. Bessillä oli sana sanottavanaan: ”MÄ TIEDÄN! Sä karkasit kotoo ja sit poliisi sai sut kii ja kaikkee ja sit sä olit vankilassa mut lopux ne päästi sut vapaax ja sit sä meni töihin baariin ja nukuit siellä takahuoneessa mmut poliisi löys sut taas tai ei löytänykkään ja sit sä niiq karkasit sitä baarinjohtajaa ja tulit tänne niissä tarjoiluvaatteissa!! ” Tyttö painoin pään käsiinsä ja kuiskasi Corallille: ”Bess on ollu täälä kymmenen kesäisestä...” Bess ei tietenkään kuullut tätä vaan jatkoi puhelemista. ”No, näköjään historiani on keksitty uudelleen” Corall sanoi leikkisesti.

”Jokatapauksessa! Mä oon Carla ja mulla on nyt hommia”. Tyttö sanoi ja lähti pois.

Kun Carla oli poissa Corall kysyi: ”Kuinka kauan olet ollut täällä?”. Bess nielaisi ja mietti tovin vastaustaan, mutta lopulta tyytyi kaikkein yksikertaisimpaan: ”Kauan”. Asia oli sillä selvä! Corall purki tavaransa kaappiin ja vaihtoi vaatteensa. Tytöt tutustuivat toisiinsa tovin. Kumpikaan ei kertonut menneisyydestään halaistuakaan sanaa... Corall tunsi suurta myötätuntoa uutta ystäväänsä kohtaan.

”Rakas Bess, näytätkö minulle paikat?” Corall kysyi enkelimäisesti. ”Tottalai näytän, mutta odotetaan vielä hetki sillä----”

Bessin lause jäi kesken, sillä poika mustissa vaatteissa porhalsi sisään ja käytännössä hyäkkäsi Corallin päälle! ”MOI uusityttö!” poika kirkaisi. ”Moi, outopoika... Ketä minulla on kunnia puhutella?!” Corall nauroi. ”NO MUA tietysti. Saanen esittäytyä, olen kreivi Buckinhamn” Poika sanoi ja kumarsi. Corall nauroi hieman, vaikka juttu olikin aika kehnonlainen...

”George! Älä kiusaa uusia ” Bess nuhteli poikaa. ”Mylady, tuo oli hävytöntä!” Poika virnisti ja kävi vain istumaan.