Schramm
Saksa 1993

Ohjaus: Jörg Buttgereit

Pääosissa: Florian Koerner von Gustorf, Micha Brenderl, Carolina Harnisch

Kesto 75 min

Maailmanmaineeseen Buttgereit nousi elokuvillaan Nekromantik ja Nekromantin II, joista jälkimmäinen aiheutti jopa elokuvaheistoriallisesti varsin oudon oikeustapauksen. Sen lisäksi, että elokuva luonnollisesti kiellettiin kaikissa maailman sivistysvaltioissa päätti saksalainen alioikeus, että teos on niin kertakaikkisen kamala, että se täytyy hävittää koko planeetalta. Niinpä elokuva sekä kaikki siihen liittyvä materiaali määrättiin tuhottavaksi. Tuomiota ei sittemmin pantu täytäntöön, koska se oli perustuslain vastainen, mutta kertoo jotain ehkä siitä järisyttävästä vaikutuksesta, jonka Buttgereitin ilmaisu on tehnyt maansa oikeusoppineisiin.

Schramm on ohjaajansa suurisuuntaisin, hallituin, tehokkain ja myös pelottavin elokuva. Se on hullun lailla aikatasosta toiseen ravaava kuvaus yksinäisen sarjamurhaajan ja nekrofiilin, Lothar Schrammin touhuista. Näkökulma on kiusallisesti tappajan itsensä ja katsoja viedään mukaan akteihin, joissa "huulipunamurhaaja" huumaa ja silpoo uhrejaan, purkaa seksuaalista turhautumistaan pumpattavaan torsoon, leikkii romanttisia leikkejä omatuotantoisilla ruumiilla, silpoo itseään  ja on niin saatanallisen sekaisin, että katsoja alkaa miehen mielen liikkeitä seuratessaan pelätä jo omankin mielenterveytensä puolesta. Tuttuun tapaan todellisuus ja harhat sekoittuva, seksuaaliset perversiot roiskitaan silmille mitään salailematta ja hulluus on kihelmöivän aitoa.

Myös shokit ovat rajumpia kuin koskaan; hammaslääkäri poistaa potilaaltaan silmän ja eräänä aamuna Lothar herääkin ilman toista jalkaa. Ruumiit ja rakastelu ovat jälleen läsna samassa kohtauksessa, tällä kertaa entistä groteskimpana variaationa: Kaksi uskovaista ilmestyy Lotharin ovelle, Lothar kutsuu heidät sisälle, kestittää, antaa puhua hetken uskon asioista, silpoo mitään selittelemättä molemmat kuoliaaksi ja pistää näiden veriset ruumiit harrastamaan seksiä keskenään. Buttgereitille elokuva on extreme-laji.

Siinä missä Butterfly Kiss toi naiset mukaan sarjamurhaajagenreen, tartutti jo pari vuotta aiemmin valmistunut Schramm siihen skitsofrenian, joka on laadultaan varsin parantumaton.

Niin viihdyttävä ja hykerryttävä kokemus kuin Schramm onkin on varoituksen sana kuitenkin paikallaan: kyseessä on todennäköisesti vastenmielisin ja hirvittävin elokuva, mitä tulet koskaan näkemään.