Kirjoittaja: Civil Angel E-mail: civilangel@hotmail.com Luokitus: K-16, paikoitellen K-18 Yhteenveto: Tässä tarinassa Buffy ja Angel ovat molemmat tavallisia ihmisiä. Vampyyreja tai muita olioita ei ole olemassakaan. Buffy on aloittanut yliopiston uudessa kaupungissa, eikä tunne vielä oikein kotiutuneensa sinne. Hän seurustelee erään hyvin tietyn nuoren miehen kanssa, joka seniori yliopistossa. Buffy tuntee olonsa yksinäiseksi, eikä opiskelijaelämä muutenkaan vastaa täysin aikaisempia kuvitelmia. Buffysta tuntuu, ettei hänellä ole ketään, joka kuuntelisi häntä…ja se ainoa joka todella ymmärtäisi, ei ole siellä... Tekijän huomautus: Tarinaan sisältyvät tapahtumat ja ympäristöt ovat tekijän omaa kuvitelmaa amerikkalaisesta college-elämästä. Tekijä ei siis vastaa sen todenmukaisuudesta. Vastuunvapautus: En omista sarjaa enkä sen henkilöitä. Kidnappaan heidät vain vähäksi aikaa...!! Palaute: Very welcome! :) Buffy seisoi peilinsä edessä ja piteli edessään tummaa hametta. Huokaisten hän viskasi sen syrjään ja kaivoi kaapistaan seuraavan vaihtoehdon. Ei..tämäkään ei ollut hyvä. Eikä sitä seuraava. Eikä sitäkään seuraava. Lopulta oltiin takaisin ensimmäisessä vaihtoehdossa. Silloin huoneen ovi avautui ja punatukkaisen tytön pää kurkisti sisään. – Buffy, kauanko sinulla vielä kestää? Ei tässä nyt iltapukujuhliin olla menossa. Tuolla vauhdilla olemme siellä vasta seuraavan jääkauden alkaessa! Vedä nyt vain joku rätti päällesi niin lähdetään! Anne sulki naurahtaen oven ja jätti Buffyn hymyilemään itsekseen peilikuvalleen. Ei...kyseessä ei todellakaan ollut yhtään kummempi kuin tavallinen ilta yliopiston klubilla. Klubilla oli ihan hauska notkua aina silloin kun opiskelu ei liikaa painanut päälle, mutta silti Buffy ei tuntenut oloaan oikeastaan yhtään sen kotoisemmaksi, vaikka aika kuinka kului ja ilta toisensa perään tuli vietettyä vapaa-ajan keskuksiksi muodostuneissa paikoissa. Fuksit olivat jo aikaa sitten kotiutuneet ja opiskeluelämä rutinoitunut uomiinsa. Buffy koetti orientoitua uuteen elämäänsä, mutta silti aina tuntui että jotain puuttui.. Sysäten synkät mietteensä syrjään hän lopulta veti päälleen mustan topin ja harmaan hameen. Napaten laukkunsa tuolin päältä hän juoksi käytävään, missä muut tytöt jo odottelivat häntä. Nämä olivat laittautuneet taas niin viimeisen päälle. Heidän käsityksensä tavallisesta illasta käsitti itsestään selvästi viimeisimmän muodin mukaiset asusteen, kengät ja laukut. Buffy tunsi joskus väkisinkin itsensä harmaavarpuseksi catwalk-parven keskellä. Pitkänhuiskea tyttö Corinna loi silmäyksen Buffyyn. – Asuvalintasi ovat aina niin selkeitä, Buffy. Ei mitään turhan muodikasta tai tyylikästä, turvallisesti keskitiellä. Selkeä ja puolueeton kanta pukeutumiseen. Ei sillä, että se olisi paha asia...sillä mikä olisi säälittävämpää kuin muodin orja, joka päättää seuraavan aamun asusteensa Voguen kannesta! Buffy naurahti väkinäisesti ja koetti olla näyttämättä mielialaansa muille. Ei Corinna varmaan pahaa tarkoittanut, mutta kaikki hänen suustaan pääsevät sutkaukset eivät olleet läheskään näin lieviä. Hän tunsi itsensä kyllä hyväksytyksi tyttöporukassa, jonka kanssa vietti vapaa-aikansa, mutta sen syvempää yhteyttä heillä ei ollut. Heidän kanssaan saattoi jutella tyttöjen jutuista ja käydä bilettämässä, mutta juuri muuhun heistä ei ollut. Kaikkien päähän näytti mahtuvan vain suosittujen ihmisten piireihin pääseminen ja kerman keskellä liikkuminen. Opiskeluun suhtauduttiin toki vakavasti, mutta siitäkään kukaan ei juuri halunnut keskustella. Ketään ei näyttänyt vaivaavan edes koti-ikävä. Ikään kuin he olisivat syntyneet yliopisto-opiskelijan muottiin jo alusta alkaen. He olivat vain parvi sirkuttavia ja rikkaita snobeja. Buffy ei tuntunet kuuluvansa heidän joukkoonsa. Heidän kävellessään klubille tytöt alkoivat kiivaan väittelyn seniltaisista deiteistään. Ashley kehuskeli iskeneensä koulun uimajoukkueen kapteenin ja Dora kertoi tämäniltaisen kohteensa olevan viimeisen vuoden filosofian opiskelija. – Hän on niin kertakaikkinen namu...ja vielä sellainen joka osaa muutakin kuin ajatella..! Ensin pyydän häntä selittämään teoriansa...ja sitten toteuttamaan sen käytännössä. Muut kikattivat hyväksyvästi ja jatkoivat seuralaistensa vertailua. Corinna sanoi. – Yliopiston sisarkunnan puheenjohtajana olen tavallaan koulumme ensimmäinen nainen...joten minulla on ensivaraus kaikkiin komistuksiin ja uusiin tapauksiin! Muistakaahan se tytöt, niin ei tule reviirikiistaa! Hän vain heilautti tummia hiuksiaan ja marssi joukkion kärjessä klubin ovesta sisään. Buffy hymyili vain lammasmaisesti, vaikka sisäisesti hänen teki mieli kumauttaa brunetilta taju kankaalle! Heidän etsiytyessään vapaan pöydän ääreen, Ashley näki jo uimakapteeninsa ja tuli esittelemään tämän tytöille. Hän piti kättään omistavasti miehen ympärillä ja nautti muiden tähän heittämistä kateellisista silmäyksistä. Sitten he poistuivat omille teilleen. Muut istuivat matalille sohville ja alkoivat katsella ympärilleen. Buffy ahtautui sohvan reunalle ja Anne hänen viereensä. – Miten jännittävää...tänään tänne pitäisi olla tulossa naapuriyliopiston soutujoukkue voitonjuhliinsa...ja se tarkoittaa paljon uusia valloituksia meille, tytöt! Muut kihersivät hyväksyvästi, kunnes äkkiä Corinnan huomio keskittyi Buffyyn. – Mutta Buf, sinullahan ei ole vielä ketään. Mistäs me sinulle löytäisimme deitin? En ole tänne tultuani nähnyt sinua vielä kenenkään kanssa. Eikö yksin ole kamalan tylsää? Vai...anteeksi...onko kyseessä erilaiset henkilökohtaiset intressit? Noin niinkuin...sukupuolen suhteen? Tämän kuultuaan toisten silmissä kävi hämmennys ja muutama heistä vetäytyi vaivihkaa etäämmälle. Buffy kirosi Corinnan mielessään alimpaan helvettiin, mutta pakotti normaalin ilmeen kasvoilleen. – Ei Corinna...en ole kiinnostunut omasta sukupuolestani. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, jos joku muu on. En voi mitään sille jos sinulla on. Minä vain en ole halukas lievittämään yksinoloani millään yhden illan flaksilla. Meille kaikille se ei ole niin helppoa. Löydän jonkun jos löydän...mutta silloin haluan, että hän jakaa kanssani muutakin kuin vain lakanat. Muut tuijottivat hämmästyneinä Buffya tämän päätettyä puheensa. Harvoin kukaan sanoi mitään noin suoraan Corinnalle. Tämä näytti kuitenkin joko olevansa liian tyhmä tajutakseen kätketyn piikin, tai sitten ei näyttänyt sitä, mutta iloisesti visertäen hän jätti asian sikseen ja kääntyi juttelemaan taakseen ilmestyneelle miesopiskelijalle. Anne hymyili rohkaisevasti Buffylle. – Älä välitä, jokainen meistä käy hiukan koppavaksi kun on lykästynyt miehelässä. Kyllä sinäkin vielä löydät jonkun. Minusta on vain hienoa, ettei anna itseään niin helposti kellekään. On hyvä olla välillä myös nirso – sillä keinoin syliin tippuu parhaat palat! Buffy irvisti kielikuvalle. Silloin Anne kumartui ihailemaan Buffyn kaulakorua. – Tuo koru on kaunis. Pidät sitä melkein aina. Kuvaako se särkynyttä sydäntä? Vastaamatta mitään Buffy poimi käteensä rinnallaan ketjussa lepäävän hopeisen sydämenpuolikkaan ja katseli sitä. Siihen oli kaiverrettu kauniilla typografialla A-kirjain. Silloin Annen silmissä syttyi. – Ei mutta sehän on sellainen ystävysten kesken kahtia taitettava sydän. Toinen puoli annetaan yleensä ihmiselle, joka merkitsee itselle paljon. Onko korun toinen kantaja mahdollisesti joku....kaksilahkeinen? Buffy ei heti kuullut kysymystä, mutta Anne tulkitsi hiljaisuuden riittäväksi vastaukseksi. – Siis on sittenkin! Onko hän nykyinen vai entinen heila? Hänenkö takiaan istut iltasi yksin ja tuijotat ikkunasta niin poissaolevan näköisenä? Etkä saa häntä mielestäsi? Vau! En olisi uskonut! Buffyn ilme oli paljonpuhuva ja hänen harmikseen toisetkin tytöt alkoivat kiinnostua puheenaiheesta. Hän ei tosiaankaan olisi tahtonut keskustella Angelista näiden kanssa...eivät he olisi kuitenkaan ymmärtäneet. Eivät olisi ymmärtäneet aiheen arkuutta, ja että hän eli juuri nyt keskellä erästä vaikeinta elämänvaihettaan. Opetteli elämään itsekseen ja pitämään huolen itsestään. Opetteli saamaan uusia ystäviä ja sopeutumaan vieraaseen kaupunkiin. Opetteli elämään niin etäällä rakkaastaan ja tyytymään näkemään tätä vain aniharvoin. Tuska oli vielä niin tuoretta, että se vaati itseään pysymään vielä vain oman pään sisällä. Ei hän ollut valmis eikä kyllä halukaskaan jakamaan kauneinta ja ainoata rakkaustarinaansa näiden ihmisten kanssa. Tytöt kävivät kärsimättömiksi. – C’mon Buf, kerro nyt! Millainen hän on? Missä hän on nyt? Millä asteella suhteenne on? Buffy kokosi kaiken kärsivällisyytensä ja valmistautui vastaamaan, kun äkkiä Corinna melkein kirkaisi. Kaikki unohtivat Buffyn siinä silmänräpäyksessä ja keskittyivät Corinnaan, jonka kasvoille oli levinnyt haltioitunut ilme. Hän tuijotti ihmismassan läpi ovensuuhun. – Tätä ette kyllä usko...sisään asteli juuri komein ja raamikkain uros, jonka olen eläissäni nähnyt! Tämä mahdollisuus ei toistu...on toimittava nyt tai ei koskaan. Tulkaa, tytöt...lähestymisvaihe! Tulkaa saattojoukoksi...näyttää aina vaikuttavammalta, kun tyttö kulkee suuressa porukassa. Mies näkee, että hän on suosittu eikä mikään helppo nakki. Buffy vain pyöräytti silmiään ja nousi hymyillen, hiljaa kiitollisena täpärästä aiheenvaihdosta. Keskenään nauraen ja jutellen tyttöparvi alkoi hiljakseen lähestyä Corinnan kohdetta. Buffy kulki joukon perukoilla välittämättä sen koommin tekikö Corinna onnistuneen ensivaikutelman vaiko ei. Hänen päänsä täyttivät vain mahdottomat haaveet.. Corinna jutteli kiivaasti toisten kanssa, kun samanaikaisesti antoi miehelle mahdollisuuden lähestyä häntä. Jestas, mikä ilmestys tämä oli! Vain astumalla sisään klubiin hän näytti siltä, kuin olisi hallinnut koko paikkaa. Miehen läsnäolo täytti koko paikan. Corinna heitti mieheen seksikkäitä silmäyksiä ja antoi koko olemuksensa viestittää että mies voisi vapaasti lähestyä. Mies näyttikin tulevan heitä kohti...! Tämä haravoi klubin kolkkia katseellaan kuin etsien jotakuta. Tule, tule vain...nyt löysit minut, Corinna ajatteli innoissaan. Tästä tulisi hänen paras pokansa ikinä...kyllä toiset nyt olisivat kateudesta vihreitä! Sielunsa silmin hän näki jo itsensä tuon kampuksen komeimman uroksen käsipuolessa. Mies näytti löytäneen etsimänsä ja alkoi lähestyä joukkiota pieni hymy huulillaan. Tuo pieni viekoitteleva hymy teki hänestä niin hurmaavan näköisen, että tyttö toisensa perään alkoi tuntea heikotusta polvissaan. Mies oli tumma ja charmikas, ja niin pitkä että kaikki muut paikallaolijat tunsivat itsensä kääpiöiksi tuon jättiläisen rinnalla. Leveät hartiat olivat sinisen kauluspaidan peittämät ja hänen askelensa oli notkea kuin kissalla. Lanteet olivat kapeat ja koko vartalo jäntevä ja lihaksikas. Viidakon kissapeto...oli useammankin naisihmisen ensimmäinen mielikuva ilmestyksestä. Corinna viittoi kädellään toisia antamaan tilaa ja perääntymään taustalle. Kuuliaisesti tytöt astuivat etäämmälle ja jäivät seuraamaan episodia, joka näytti vanginneen puolen klubin huomion. Kampuksella ei juuri vieraita kasvoja liikkunut, joten uudet tyypit erottuivat massasta kuin musta valkoisesta. Nyt...mies oli melkein kohdalla. Enää muutama askel ja.... ...mies käveli Corinnan ohitse. Hän ei voinut uskoa silmiään. MITÄ tämä mies oli juuri tehnyt? Kävellyt suoraa päätä hänen ohitseen??! Tähän päivään mennessä ei kukaan mies ollut kävellyt hänen ohitseen edes päätään kääntämättä. Äimistyksestä mykistyneenä hän kääntyi katsomaan, kuinka mies raivasi tiensä tyttömuurin läpi ja pysähtyi takimmaisten viereen. Miehen kasvoille levisi onnellinen hymy ja matalan äänen kuultiin sanovan, - Hei Buffy. * * * Koko heitä ympäröivä joukko seisoi hiljaa ja seurasi katseillaan, kuinka Buffy naurahti kuin hänen ei koskaan aiemmin ollut kuultu tekevän...kiertävän kätensä miehen kaulaan ja tämän painavan päänsä hellään suudelmaan. Corinna ei voinut uskoa silmiään...miten tämä saattoi tapahtua? Miten kukaan mies voi valita...BUFFYN ennen kuin hänet? Eikö kukaan ymmärtänyt, mikä oli yliopiston ensimmäisen naisen oikeus kaikkien miesten suhteen?! Hän tunsi olevansa liian tuohtunut edes puhumaan ja vain tuijotti tyrmistyneenä edessään tapahtuvaa kohtaamista. Buffy ei ollut voinut uskoa silmiään nähdessään poikaystävänsä sukeltavan näkökenttäänsä ihmismassasta. Ensin kukaan ei ollut huomannut, kuinka ihmetyksen ja yllätyksen sekainen hymy oli hitaasti levinnyt hänen kasvoilleen. Silloin häntä lähinnä seisseiden katseet olivat nauliutuneet miehen kaulalla riippuvaan hopeasydämen puolikkaaseen, jota koristi kauniisti kirjailtu B-kirjain... ja sen jälkeen Buffyn kaulalla lepäävään, siihen täsmälleen yhteensopivaan puolikkaaseen. Anne oli myhäillyt tyytyväisyydestä mysteerin alkaessa valjeta ja muut olivat vain tuijottaneet epäuskoisina sitä, mikä tapahtui aivan heidän silmiensä edessä. Buffyn silmät olivat täyttyneet ilon kyynelistä ja mitään ajattelematta hän oli syöksynyt miehen kaulaan ja tämä oli välittömästi kumartunut suutelemaan häntä. Siinä vaiheessa hän ei nähnyt enää mitään muuta kuin Angelin, eikä keskittynyt muuhun kuin tuntemaan taas rakastettunsa käsivarret ympärillään. Koko muu huone sumeni ja lipui jonnekin kauas pois... Koko muu huone puolestaan seurasi tapahtumaa hyvin kiinnostuneena. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Corinna oli jäänyt miehen ansiosta kuin nalli kalliolle. Anne, joka tästä porukasta oli edes jollain tavalla Buffylle läheisin, ajatteli vahingoniloisena, että tästä Buffyn osakkeet alkaisivat roimasti nousta muiden silmissä..! Kukapa olisi uskonut muiden silmissä niin hiirulaismaisen Buffyn tuntevan tuommoisen miehen! Pariskunta näytti kaikilla tavoin toistensa vastakohdilta. Mies oli yhtä järkyttävän pitkä kuin Buffy oli pienikokoinen. Buffy oli yhtä vaalea kuin mies oli tumma. Pelkkiä vastakohtaisuuksia, mutta silti niin täydellisesti toisiaan täydentäviä. Viimein Angel nosti päänsä ja hyväili peukaloillaan tytön poskia. – Olipa se melkoinen tervetulotoivotus! Buffy vain hymyili lammasmaisen onnellisena ja katsoi Angeliin rakastavasti. – Voi Angel...et voi uskoa, miten onnellinen olen nähdessäni sinut..! Täällä – , Angel keskeytti tytön laittamalla sormensa tämän huulille ja kuiskasi paljonpuhuvasti ympärilleen vilkuillen. – Emmekö menisi jonnekin, jossa meillä on..khöm..hieman vähemmän yleisöä? Buffy punehtui tajutessaan kaikkien edelleenkin tuijottavan heitä. Hän suoristi äkkiä hiuksiaan ja astui hiukan etäämmälle Angelista. – Anteeksi kovasti tytöt, mitkä tavat minullakin! Hän hymyili itsevarmasti ja tunsi hyvin ansaittua vahingoniloa miehen kietoessa kätensä omistavasti hänen hartioilleen. – Saanko esitellä...poikaystäväni Angelin. Emme ole nähneet hyvin pitkään aikaan ja...se varmaan selittääkin kaiken olennaisen! Buffy kietoi kätensä Angelin vyötärölle ja osoitti sanansa erityisesti Corinnalle, joka tuijotti heitä vieläkin epäuskon vallassa. – Nyt jos suotte anteeksi, poistumme tästä...tuota, vaihtamaan kuulumisia. Pelin hengessä mukana ollen Angel hymyili huomaamattomasti Buffylle ja suuteli tätä vielä kerran kiihkeästi niin, että kaikki varmasti näkivät! Sen jälkeen ei ollut enää mitään epäilystä siitä, kuka kuului kellekin. Buffy nauroi sisäisesti painautuessaan tiiviisti Angelin kylkeen heidän suunnatessaan kulkunsa “yleisönsä” ohitse kohti yksityisempää nurkkausta. Epäuskoisten katseiden saattamana pariskunta poistui näyttämöltä. Heidän löydettyään pienen hämärän sopen klubin toisesta kerroksesta, Angel kaappasi tyttönsä syliinsä ja veti tämän mukanaan alas vanhalle ja kuluneelle sohvalle. Buffy suuteli miestä riemastuksissaan. – Olit siis kerrassaan aivan mainio! Corinnan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen..! Lienee ensimmäinen kerta, kun neiti minäjavainminä joutuu kakkoseksi..! Angel naurahti ymmärtävästi ja myönteli. – Tulee jotenkin mieleen eräs yhteinen tuttavamme lukioajoiltasi...? Buffy jatkoi lausetta. – Niin, Cordelia! Päivä päivältä yhtäläisyyksiä löytyy yhä enemmän...heidän täytyy joko olla sukulaisia tai sitten kyseessä täytyy olla tuotemerkki! Buffy kihersi ihastuksissaan, kun Angel sulki hänen suunsa omallaan ja suuteli häntä rakastavasti. Mies ripotteli pieniä suukkoja joka puolelle...tytön otsaan, ohimoille, poskille, huulille, kaulalle... Buffy kietoi käsivartensa miehen kaulaan ja hyväili tämän niskaa sormillaan. Hän upotti kätensä tämän tummiin niskahiuksiin ja värähti mielihyvästä tämän hyväillessä kämmenillään hänen selkäänsä ja käsivarsiaan.. Heidän löytämänsä nurkkaus oli hämärä ja suojassa katseilta. Tanssimusiikki oli vaihtunut hitaiksi kappaleiksi, mutta kuului heidän korviinsa vain kaukaisena huminana. Rakastavaiset olivat niin uppoutuneet suutelemaan toisiaan, etteivät nähneet ja tunteneet mitään muuta kuin toistensa läsnäolon. Oli niin kauan siitä, kun he olivat viimeksi nähneet toisensa, että alkuun he eivät pystyneet muuhun kuin suutelemaan ja hyväilemään toisiaan loputtomasti. Viimein he erkanivat ja asettuivat mukavasti pienelle sohvalle. Angel kiersi kätensä Buffyn ympärille, joka huokaisi onnesta ja nojasi päänsä miehen rintaa vasten. Hetken he vain istuivat hiljaa ja nauttivat toistensa läheisyydestä. Angel silitti hiljakseen tytön hiuksia ja tämä sulki silmänsä ja vain kuunteli miehen sydämen tasaisia lyöntejä poskensa alla. - Milloin olet saapunut tänne? kuului unelias kysymys miehen leuan alta. Tytön hiuksia silittävä käsi pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi liikettään taas kohta tämän vastatessa. – Itse asiassa ihan äskettäin. En ole edes ehtinyt etsiä majapaikkaa, tavarani ovat edelleen autossa. Buffy hymyili silmät edelleen suljettuina ja kysyi – Miten osasit tulla tänne? Ethän ole vieraillut kampuksella sen jälkeen kun ajoit minut tänne syyslukukauden alkaessa. Mies vain hymyili ja naurahti hiljaa. – Puhdasta sattumaa. Näin tänne ajaessani monien ihmisten kulkevan tätä rakennusta kohti ja jotenkin vain ajattelin tulla vilkaisemaan, olisitko täällä. Onhan perjantai-ilta, joten ajattelin olevan hyvinkin mahdollista, että olisit ystävinesi täällä iltaa viettämässä. - Eikä mieleesi tullut esimerkiksi soittaa kännykkääni? Vai ajattelitko tulla katsastamaan josko olisit löytänyt täältä itsellesi iltaseuraa? Buffy oli nyt kohottanut katseensa miehen rinnalta tämän silmiin ja koetti pitää naamansa peruslukemilla. Yhtä pokerina Angel vastasi – Eihän tuolla tanssilattian metelissä mitään puhelinta kuule, ja silloin yllätys olisi mennyt piloille. Uskoakseni sisääntuloni oli paljon vaikuttavampi näin. Ja mitä siihen iltaseuraan tulee-, Buffy keskeytti Angelin omahyväisen vuodatuksen suutelemalla tätä lujasti. Hän tunsi miehen hymyilevän huuliaan vasten ja kamppailevan naurunpurskahdusta vastaan. - Entrancési oli tosiaankin melkoinen...maineeni ei enää koskaan tule olemaan sama kuin tätä iltaa ennen! Vaan kyllä mahdoit nauttia aiheuttamastasi huomiosta. Klubilla ei ollut varmasti ainoatakaan naista, joka ei olisi kuolannut perääsi, herraseni! Angel ei voinut enää pidätellä nauruaan ja hykersi ilkikurisesti – Vaan eipä neitikään näyttänyt olevan pahoillaan aiheuttamastani reaktiosta! Vaan tuskinpa heille jäi mitään epäselvyyksiä siitä, kuka kuului kenellekin! En ole eläessäni nähnyt niin mustasukkaista ilmettä kuin ympärilläsi seisovilla neitosilla! Et varmaankaan ollut kertonut minusta ystävillesi, olettaisin? Buffy katsoi miehen leukaa mietteliäänä – Itse asiassa olin vähällä joutua tekemään juuri sen, mutta kun itse keskustelun aihe sattuukin juuri silloin kävelemään sisään, niin en ehtinyt tehdä sitä. Hyvä niin, eivät ne sitä olisivatkaan ymmärtäneet, kuten eivät juuri mitään muutakaan.. Angelin kasvot muuttuivat huvittuneista hieman huolestuneiksi. Hän rypisti kulmiaan. Jokin Buffyn äänensävyssä kertoi, etteivät asiat olleet aivan niin hyvin kuin hänen tyttöystävänsä antoi ymmärtää. – Buffy, Angel sanoi vakavana ja kohotti etusormellaan tämän leukaa niin, että tämän katse kohtasi hänen omansa. – Minulle tulee nyt väistämättä sellainen tunne, että sinä et ole kertonut minulle aivan kaikkea...luulin että sinulla alkoi olla asiat hyvin täällä. Buffy koetti väistää miehen katsetta, joka näki aina hänen lävitseen. Oli totta, ettei hän ollut kertonut Angelille aivan kaikkea. Mutta miksi olisi? Mies olisi vain huolehtinut turhaan. Hän pystyi vielä valehtelemaan kirjeissään ja puhelimessa, mutta kasvotusten hän ei pystynyt kätkemään totuutta tarkkanäköiseltä poikaystävältään. Nyt salailusta ei ollut enää mitään hyötyä. Buffy loi silmänsä alas ja sanoi hiljaa – Niin...asiat eivät ole ihan niin hyvin kuin olen antanut ymmärtää. En vain halunnut huolestuttaa sinua. Olit muutenkin niin huolissasi pärjäämisestäni täällä, etten halunnut lisätä murhettasi. Tähän Angel vastasi kiivaasti – Mutta pieni hölmöläiseni, poikaystävien tehtävä on murehtia onko heidän tyttöystävillään kaikki hyvin. Angelin sanat olivat niin hellyttävät, että Buffy tunsi kyynelen kihoavan silmänurkkaansa. Pyyhkien sen kuitenkin nopeasti pois sormellaan hän jatkoi – Tämä on ensimmäinen kerta, kun tapaamme tänne tuloni jälkeen, ja heti sinä näet lävitseni... Angelkin tunsi palan kihoavan kurkkuunsa ja tarttui käsillään tytön kasvoihin ja hyväili tämän poskia peukaloidensa päällä. – Miksi sitten et kertonut mitä on meneillään? Pelkäsitkö että reagoisin jotenkin oudosti? Buffy vastasi hämmentyneenä – En tiedä...ehkä. Ehkä pelkäsin, ettet pitäisi minua itsenäiseen elämään kykenevänä, jos heti alkuun valittaisin jokaisesta eteen nousevasta esteestä. Kaikki muut täällä tuntuvat sopeutuvan yliopistoelämään heti alusta pitäen. Tuntuu, kuin minussa olisi jotain vikaa kun en edelleenkään tunnu löytäväni paikkaani täällä. Angel silitti Buffyn hiuksia ja sanoi hiljaa. – En koskaan voisi pitää sinua kykenemättömänä huolehtimaan itsestäsi. Yliopistoelämä on jokaiselle vaikeaa alussa. Koko ensimmäinen vuosi on vaikea. Kyseessä on sentään koko tähänastisen elämäsi täydellinen mullistus, eikä silloin ole ollenkaan pikkumaista myöntää itselleen, ettei välttämättä heti pärjää kaikessa. Kukaan ei sopeudu tähän heti. Toiset vain ovat liian tyhmiä myöntämään sitä. Buffy tuijotti Angelia hiljaisena ja nyökkäsi. – Olet oikeassa...on vain niin hankalaa, kun siitä ei voi keskustella kenenkään kanssa. Tunnen olevani niin yksin kaiken tämän kanssa...ja Corinna ja muut eivät tee joukkoon sopeutumista yhtään sen helpommaksi. Angel sanoi päättäväisesti – Buffy...jätä Corinnan kaltaiset ihmiset omaan arvoonsa. Ei heistä kannata välittää. Heille ihmisen arvo määrittyy tämän tilillä olevan rahasumman ja suosituimmuusprosentin perusteella. He näkevät ihmisistä vain miten muodikkaat vaatteet tai viimeisimmän tyylin mukaiset hiukset näillä on, eivät ihmistä tänä itsenään. Miten on muiden ystäviesi laita? Kai heistä nyt joku inhimillinenkin sielu löytyy? Buffy hymyili vaisusti – Eipä juuri...koko porukka tuntuu olevan samasta aivottomasta muotista valettua. Liikun heidän kanssaan lähinnä siksi, että yksinkään ei ole aina niin hauska olla. Ja voi heidän kanssaan hyvin puhua siitä onko mintunvihreä jo mennyt vaiko vasta tulossa oleva väri. Sekin voi olla uskomattoman mielenkiintoista, eikö sinustakin? Buffy sanoi tämän muka täysin vakavana. Angel katsoi häntä hitaasti päätään pudistaen. Buffy jatkoi – Siis ei, niin hiukan arvelinkin. Mutta Anne on ihan mukava...meistä voisi ajan myötä tulla jopa hyvätkin ystävät. Hän on ihan erilainen, kun ei ole bimbojengin vaikutuspiirissä. Silloin hänkin puhuu jostain muusta kuin kenkiensä solkien yhteensopivuudesta kynsilakkansa kanssa. Buffy katsoi miestä mietteliäänä. – Oliko sinulla yhtään samanlaisia tuntemuksia opiskelijaelämästä kun aloitit yliopiston? Buffy oli tavannut Angelin kun tämä oli aloittanut hänen kotikaupunkinsa yliopistossa kolme vuotta sitten. Angel oli tuolloin tehnyt iltatöitä tutor-opettajana tytön lukiossa. Sitä tietä he olivat tavanneetkin. Buffyn äiti oli palkannut miehen opettamaan tytärtään parina iltana viikossa. Silloin hän oli ollut vielä lukiota aloitteleva teini-ikäinen, joka ei voinut uskoa yliopisto-opiskelijan kiinnostuneen hänestä muuten kuin pikkutyttönä, joka uhkasi reputtaa algebrassa. Vaan toisin kävi. Muutaman viikon kuluttua opiskeluillat alkoivat venyä yhä pitemmiksi ja Buffyn äiti alkoi aavistella jotain olevan meneillään. Tyttären jälleen kerran hiivittyä kotiin puolen yön aikoihin oli äiti pistänyt tämän melkoiseen ristikuulusteluun. Hän ei pitänyt Buffyn kiinnostuksesta vanhempaan opiskelijaan ja kestikin aikansa, ennen kuin alkoi hyväksyä tyttärensä seurustelun Angelin kanssa. Huomattuaan tämän olevan kunnollinen mies, saattoi Buffy kutsua Angelin kotiinsa ilman uhkaa siitä, että äiti odottaisi eteisessä haulikon kanssa! Angel sanoi – Alku oli hankalaa minullekin. Yhtäkkiä piti kantaa täysi vastuu itsestään ja tekemisistään. Ei sellaista opi hetkessä. Siksi aloitinkin tutor-opettajana toimimisen. Heidän kanssaan tunsin, etten ollut ainoa joka oli epävarma selviytymisestään. Ja se osoittautuikin erääksi elämäni parhaista teoista...kun oppilaakseni sattui tulemaan nuori ja pelokkaan oloinen neitokainen, joka ei tuntunut oppivan algebraansa millään. Buffy töytäisi miestä leikillään – Ja varmistit kyllä senkin, etten jatkossakaan sitä oppinut! Mies halasi tyttöä lujasti ja suukotti tämän otsaa. – Parasta algebraa, jota olen koskaan opiskellut! Buffy päästi pienen kikatuksen ja nosti päänsä miehen olkapäältä. – Suostuisiko maailman surkein algebran opettaja ja samalla universumin paras poikaystävä ja ehdottomasti koko kaupungin komein mies tanssimaan kanssani? Angel virnisti ilkikurisesti – Saisit maksaa kommentistasi, mutta jälkimmäiset kommentit hivelevät egoani niin mukavasti, että saat sanasi anteeksi. Tulehan mylady, meillä on tanssilattia valloitettavana! Nauraen hän kiskaisi tytön mukanaan ylös sohvalta ja suuntasi kulkunsa tanssilattialle. Buffy toivoi heidän aiheuttamansa hämmingin jo laantuneen, mutta kiihkeä supina levisi ihmisten keskuuteen jälleen heidän astuessaan esiin nurkastaan. Angel näki miten epämukavaksi Buffy tunsi olonsa kaikkien silmien edessä, kietoi kätensä tytön vyötärölle ja kumartui kuiskaamaan tämän korvaan – Anna heidän katsella, älä välitä heistä. Tässä olemme vain sinä ja minä...ei ketään muuta kuin me kaksi. Annetaanpa heille sitten hiukan lisää kateuden aihetta..! Hitaasti Buffy kohotti kasvonsa mieheen päin, kietoi kätensä kevyesti tämän niskan ympäri ja nyökkäsi hyväksyvästi. Sitten hän hautasi päänsä Angelin paitaan ja antautui kauniin kappaleen sävelien vietäväksi. Jossain taustalla kuitenkin väikkyi ilkikurinen vahingonilo hänen kuvitellessaan miltä he näyttäisivät Corinnan ja muiden silmissä. Kuin tajuten hänen ajatuksensa Angel kiersi kätensä omistavasti hänen ympärilleen ja nojasi leukansa kevyesti vaaleaan päälakeen. Muutaman kappaleen mentyä Buffy nosti päätään ja katsoi Angelia – Sinullahan ei ollut majapaikkaa, vai kuinka? Mies katsoi häntä hymyilevänä – Ei niin...osaisitko suositella vaikka jotain hyvää motellia? Buffy oli miettivinään ankarasti. – En tunne kaupunkia vielä niin hyvin, mutta yhden paikan kyllä tiedän. Se on lähellä yliopistoa...mutta sen sänky on kovin kapea. Eikä muukaan sisustus ole hurraamisen arvoinen. Esteettinen silmäsi voi kärsiä siitä... Silmät tuikkien Angel tarttui seuralaisensa käteen ja siitä kiinni pitäen alkoi johdattamaan heitä ulko-ovelle. – Mutta siellä saamani seura on kyllä viiden tähden luokkaa..! * * * Nauraen pariskunta astui sisään pieneen huoneeseen. Buffy kauhistui huomatessaan mihin siivoon oli paikan jättänyt. Vaatteita lojui ympäriinsä ja koulukirjat olivat hujan hajan sängyllä aikaisemmin illalla tapahtuneen pänttäämisen jäljiltä. Angel katseli huvittuneena kuinka Buffy keräsi vaatteet salamannopeasti kasaan ja viskasi ne kaappiinsa. Hän keräsi kirjat sängyltään ja lastasi ne kirjoituspöydälle. Sitten hän pysähtyi miehen eteen ja oli kuin ei olisi juuri tehnyt mitään äskeisistä raivausoperaatioistaan. Angel kumartui suutelemaan tätä ja tunsi intohimon hulvahtavan lävitseen kuin kuuma laava. Suurin ponnistuksin hän nosti päänsä ja kysyi – Saisiko sinulla oikeastaan olla yövieraita täällä? Ainakaan miespuolisia? Buffy katsoi häntä ihmetellen, johon mies kiirehti selittämään – En vain halua että joudut vaikeuksiin. Meidän yliopistossamme siitä oli aika tiukat säännöt ja voi sitä joka jäi kiinni... Buffy ei voinut kuin hymyillä muistellessaan niitä monituisia kertoja, jolloin oli itse vieraillut Angelin opiskelija-asunnossa yliopistolla. Monen monituisen kerran oli hän anivarhain aamulla hiipinyt ulos asuntolasta ja jopa kerran ikkunan kautta, kun käry oli liian vähällä käydä! – En oikeastaan jaksaisi välittää sellaisesta juuri nyt, Angel, mutta rauhoittaakseni mielesi voin kertoa että valvojamme matkusti pois täksi viikonlopuksi. Joten kiinnijäämisen vaaraa ei ole, koska joka ikinen muukin täällä rikkoo sitä sääntöä aivan täysillä varsinkin tänä viikonloppuna, kun valvova silmämme on lomalla! Buffy kaivoi lipastonlaatikosta muutamia kynttilöitä ja sytytti niitä eri puolille huonetta. Unenomainen valo levisi joka puolelle, luoden pehmeitä varjoja heidän ympärilleen. Buffy huokaisi onnellisena. – Seuraava suunnitelmani on viettää mukava viikonloppu...myöhään nukkuen...vuoteesta lainkaan poistumatta! Angel virnisti veikeästi – Kuulostaa kerrassaan hyvältä... Buffy tirskahti ja alkoi vetää päiväpeitteitä sivuun sängyltään. – Eikä meitä häiritse mikään eikä kukaan. Angel asetti kassinsa seinän vierustalle ja riisui takkinsa. – Sittenhän meillä on aikaa nauttia toisistamme koko pitkän viikonlopun ajan! Buffy asteli miehen luokse ja kietoi kätensä tämän ympärille onnellisena – Et usko miten ikävä minulla on ollut sinua! Ei ole kulunut yhtäkään iltaa, ettenkö olisi kuvitellut sinun olevan täällä kanssani...ja vain rukoillut että saisin nähdä sinut edes unissani...Hän painoi äkkiä punehtuneet kasvonsa tiukasti Angelin paitaa vasten ja kuuli tämän hyrähtävän tyytyväisenä. – Vai niin...millaisia unia? Sellaisia joita minä olen nähnyt sinusta? Buffy nosti päänsä ja katsoi miestä pää kallellaan – En tiedä osaanko kertoa niistä, mutta voisin kyllä näyttää..! Angel siveli tytön poskea ja kumartui painamaan suukon tämän nauraville huulille. – Kuulostaa hyvältä...olenkin aina ollut parempi demonstraatioissa kuin teoriassa... Sen jälkeen sanat olivat turhia. Molempien silmistä paistoi niin suuri kaipaus, että he vain katsahtivat toisiinsa, ja seuraavassa hetkessä olivat keskellä intohimoista suudelmaa. Buffy tunsi jalkojensa kohoavan ilmaan, kun Angel nosti hänet ylös ja itsensä tasalle. Hän potkaisi kengät jaloistaan ja kietoi jalkansa miehen vyötäisille lukiten nilkkansa tämän selän taakse. Angelin huulet leikittelivät hänen omillaan lämpiminä ja kiihkeinä. Hän hyväili käsillään miehen voimakkaita harteita ja voimakasta selkää. Angel hyväili hänen selkäänsä kevyellä kosketuksella, joka sai aikaan kylmien väreiden kiirimisen aina niskasta varpaisiin saakka. Hetkeksikään suudelmaa keskeyttämättä Angel kulki hitaasti takaperin kohti vuodetta. Tuntiessaan sen reunan osuvan polviinsa, hän vajosi istumaan sängylle ja vei tytön mukanaan alas. Buffy nousi polvilleen miehen eteen ja alkoi verkkaan avata tämän paidannappeja. Hitaasti hän työnsi vaatekappaleen alas tämän hartioilta ja pysähtyi hetkeksi katselemaan poikaystävänsä lihaksikasta yläruumista. Rintalihakset piirtyivät kauniina kynttilöiden pehmeässä valossa ja vahvat vatsalihakset värähtelivät hänen kosketuksestaan. Hiljaa mies katseli, kuinka tytön pienet sormet sivelivät hänen hartioitaan, ihmetellen niiden voimakkuutta ja kauneutta. Vaistomaisesti hän kumartui ja laski Buffyn topin olkaimet alas, vetäen sen seuraavaksi varovasti pois tämän yltä. Hän henkäisi ihastuneena nähdessään mustat, olkaimettomat liivit sen alla. – Sinä siis pidät niistä... Buffy hymyili tietoisen näköisenä Angelin ilmeelle. Alusvaatteet olivat lahja Angelilta, jotka tämä oli jokin aika sitten lähettänyt. Niiden mukana oli ollut viesti. “Toivottavasti saan nähdä nämä joskus ylläsi... Rakkaudella, Angel”. Mies avasi tytön hameen vetoketjun ja tämä pujottautui siitä pois. Alushousut olivat yhteensopivat yläosan kanssa. Molemmat olivat mustaa silkkiä, jonka reunassa kulki helmenvalkoinen pitsi. Buffy oli tyrmistyttävä viekoitteleva näky mustassa alusasussaan. Mies ei voinut kuin koettaa saada henkensä tasaantumaan. – Miten laitoitkin päällesi ne juuri tänään? hän kysyi viettelevästi ja kumartui hivelemään tytön solisluuta huulillaan. Buffy taivutti nautinnollisesti päätään – Kun pidän niitä ylläni, voin ainakin kuvitella sinun olevan täällä minua odottamassa... Angel kohotti hitaasti päänsä – Tarkoitatko, että olet keskellä arkipäivää pitänyt niitä ja ajatellut että...? Buffy hymyili – Juuri sitä. Kun ikäväni on kasvanut liian suureksi, olen lohduttanut itseäni kuvittelemalla sinun näkevän minut niissä...usko pois, keskellä rankkaa luentoa on melko kutkuttavaa tietää pitävänsä yllä sinun lahjoittamiasi alusvaatteita..! Koko mielikuva oli niin kiihottava, että Angelin alkoi olla vaikea pitää itsensä kasassa. Hän vain kumartui suutelemaan tyttöä nälkäisesti ja hyväili tämän jäntevää selkää liivien hakasia hapuillen. Samanaikaisesti Buffy antoi käsiensä vaeltaa miehen selkälihaksien ylitse tämän vyötärölle ja alkoi avata tämän housujen vyötä. Angel auttoi häntä ja pujottautui housuistaan viskaten ne lattialle. Nyt miehellä oli yllään enää mustat silkkiboxerinsa. – Pidän väristä, Buffy mumisi miehen suudellessa hänen kaulaansa. Angel hymyili ja jatkoi tämän ihon hyväilyä. Ei vienyt kauaakaan, kun molemmat olivat päässeet eroon myös alusvaatteistaan. Hitaasti he vajosivat pehmeälle vuoteelle toisiaan kiihkeästi suudellen ja hyväillen. Angel kumartui puoliksi tytön päälle ja tämä kietoi toisen jalkansa miehen reiden taakse. Hän hyväili antaumuksella huulillaan Buffyn kaunista yläruumista tämän näykkiessä hellästi hänen olkaansa. Buffy hymyili tyytyväisenä kun kuuli miehen urahtavan mielihyvästä. Pian jännite alkoi kasvaa sietämättömäksi ja Angel asettui tytön päälle, nojasi ruumiinpainonsa kyynärpäihinsä ja pakotti itsensä katsomaan tyttöä. Hän ei koskaan mennyt pitemmälle kuin mihin tyttö oli valmis. Monesti Buffy mietti, miten kukaan saattoi olla niin hellä ja huomaavainen rakastaja kuin Angel oli. Buffy kiersi jalkansa miehen selkään nyökkäsi tämän kysyvälle ilmeelle. Hurmion tahdit tempaisivat rakastaivaiset tuoa pikaa mukaansa kuin aallonpohja meren hiekan. Koko huone alkoi kieppua heidän ympärillään intohimon syövereiden imaistessa heidät yhä syvemmälle purppuranpunaisiin pilviin... He yhtyivät yhdessä sokaisevassa leimauksessa, kahden vartalon sulautuessa yhdeksi. Hikisinä ja hengästyneinä he viimein vajosivat vuoteelle, yhä tiukasti kiinni toisistaan pitäen. Uupuneena Angel vain suuteli Buffya hellästi huulille ja silitti hikisen suortuvan pois tämän otsalta. Buffy vastasi eleeseen suutelemalla takaisin kaikella miestä kohtaan tuntemallaan rakkaudella. - Minä rakastan sinua, Buffy... Angel kuiskasi pimeässä rakastetulleen. Buffy vastasi – Minäkin rakastan sinua, Angelini...oma enkelirakastajani. Angel hymähti hellästi Buffyn poikaystävästään käyttämälle hellittelynimelle. Totisesti Buffyn luona hän tunsi olevansa taivaassa..! Buffy katseli miestään rakkauden täyttämin silmin. – Olet ikuisesti minun…vain minun. He käpertyivät tiiviisti sylikkäin peitteiden alle ja asettuivat nukkumaan. Kynttilöiden verkkaan hiipuvat liekit loivat unenomaisia varjojaan vuoteella lepäävien rakastavaisten ylle... * * * THE END Back to BtVS - Fanfiction Back to Writings Back to Main Page