Kirjoittaja: Civil Angel E-mail: civilangel@hotmail.com Luokitus: K-14 Yhteenveto: Buffy ja Angel ovat aivan tavallisia nuoria ihmisiä luomassani todellisuudessa, jossa ei ole vampyyreja tai muita pahoja örkkejä. Jokin on pelästyttänyt Buffyn suunniltaan ja hän juoksee Angelin luokse keskellä yötä... Tekijän huomautus: Tämä on angstinen pieni tarina ilman varsinaista juonta. Lojunut tietokoneen perukoilla jo yli vuoden, koska alun perin en aikonut sitä edes julkaista. Kirjoittaja oli inspiraation hetkellä hyvin masentuneessa tilassa ja sai lohtua nyyhkytarinan naputtelusta. Kummalliset ovat asiat, joihin kamalat painajaiset joskus tilaisuuden saatuansa kanavoituvatkaan...Creating this fic. Romantic and somewhat weepy. First meant to keep it just to myself, but then decided bring it out to daylight, cuz enough time has passed since the moment of writing. So here it is. Watch and judge ;) Vastuunvapautus: En omista sarjaa enkä sen henkilöitä. Kidnappaan heidät vain hetkeksi omia katalia ja itsekkäitä tarkoituksiani varten…mwahahah!! *evil grin* Palaute: Do I really have to beg?! :) Buffy juoksi. Hän vain juoksi. Jalat eivät osanneet muuta kuin kiidättää häntä eteenpäin pitkin öisiä, sateen kastelemia katuja sinne, minne aivojen ei tarvinnut häntä ohjata. Sinne hänet ohjasi sydän, vaisto joka ei kulkuohjeita tarvinnut. Sen tien hän olisi tuntenut unissaankin. Sydän takoi kurkussa. Jalkakäytävää reunustavat katulyhdyt vain vilistivät ohitse hänen kääntyessään viimein tutulle kujalle. Viimeiset voimansa ponnistaen hän heittäytyi ovea vasten. – Angel! Angel...avaa...pian...kiltti Angel...! Tyttö lyyhistyi polvilleen märkään maahan ja hengitti kiivaasti itkunpuuskiensa lomasta. Angel tuli avaamaan ja kumartui välittömästi nähdessään ovensa edessä kyyhöttävän surkean näköisen olennon. Hän nosti Buffyn käsivarsilleen ja kantoi tämän sisään. Buffy takertui tiukasti kiinni mieheen välittömästi tämän läsnäolon tuntiessaan. Angel äänteli rauhoittavasti ja laski kylmästä hytisevän tytön sohvalle. Hän kumartui takan eteen ja sytytti valkean. Kuiva puu otti nopeasti tulta ja pian tulisijassa jo tanssahteli vilkas liekkien joukko. Sillä välin Buffy ei osannut muuta kuin tuijottaa eteensä mitään näkemättä ja hengitti pienin, katkonaisin vinkauksin. Angel katsahti sohvaa kohti huolissaan, otti lämpimän huovan ja laskosti sen tämän ympärille. Hän alkoi hieroa tytön tärisevää ruumista voimakkaasti käsillään. Kun Buffy edelleenkin vain tuijotti tyhjyyteen sanaakaan sanomatta, Angel kietoi kätensä tämän ympärille ja veti tytön tiukasti syliinsä. Vasta silloin Angel sai aikaan jonkinlaisen reaktion, tämä vavahti itkuisesti ja hautasi päänsä miehen turvalliseen olkaan. Mitään kysymättä mies vain silitti tytön kosteita hiuksia ja keinutti tätä hiljaa sylissään. Buffy oli juossut hänen luokseen keskellä yötä, järjiltään pelosta, paljain jaloin yöpuvussaan. Hän hieroi hellästi Buffyn selkää koettaen tuoda lämpöä pieneen, palelevaan hahmoon. Äkkiä pienet hartiat alkoivat vavahdella kouristuksenomaisesti ja koko kapoinen vartalo joutui hillittömän vapinan kouriin. Buffy takertui mieheen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Angel painoi tämän entistä lujemmin syliinsä ja tyynnytteli tätä kuin pelästynyttä lasta. – Shhh, kultapieni...ei ole mitään hätää...shh...olen tässä luonasi...olen tässä...shhh-hh... Hitaasti, hyvin hitaasti Buffy alkoi rentoutua miehen käsivarsilla ja hillitön vapina talttui yksittäisiksi nykäyksiksi. Uupuneena hän kohotti kasvonsa miehen lämpimältä rinnalta ja katsoi huolestuneen näköistä poikaystäväänsä. Mies katsoi rakastavasti pienenä keränä itseään vasten lepäävää tyttöä. Hän kohotti kätensä ja silitti peukalonpäällään kyynelten juovittamaa poskea. Hän ei kysynyt mitään, koska tiesi Buffyn kyllä kertovan aikanaan itse, mikä hänet oli noin silmittömästi pelästyttänyt. Eikä Buffy pelästynyt helposti. Vaadittiin hiukan enemmän kuin kummitustarina saamaan hänet noin tolaltaan. Tyttö vain katseli häntä ja käänsi päänsä suudellakseen kevyesti poskellaan lepäävää kättä. Angel sulki silmänsä tuntiessaan pehmeiden huulten kosketuksen kämmenessään. Hän tunsi koko Buffya kohtaan tuntemansa rakkauden virtaavan lävitseen yhtenä lämpimänä hulvahduksena ja kohotti tytön sormet omille huulilleen. Hän suuteli jokaista sormea yksitellen, kevyesti kuin tuulenhenki. Buffy venytti kaulaansa ylöspäin ja painoi hellän suudelman Angelin huulille. Angel vastasi suudelmaan ja hyväili suurella kourallaan kevyesti tytön vaaleita hiuksia. Miehen huulet leikittelivät tytön huulilla pitkään lempeinä ja pehmeinä, vaatimatta mitään. Suudelmillaan mies koetti saada tytön tuntemaan olonsa taas turvalliseksi ja suojatuksi. Buffy tunsi Angelin huulet omillaan turvallisina ja lohduttavina. Hän vastasi suudelmaan kaikella sillä nuoren tytön rakkaudella, jota tunsi tätä kohtaan. Hyvin pian hellänä alkanut suudelma alkoi hiljalleen syvetä ja muuttua kiihkeämmäksi. Buffy oli hetkeksi unohtanut kaiken sinä yönä tuntemansa pelon ja kauhun, eikä tajunnut ympäröivästä maailmasta enää mitään muuta kuin Angelin kuumat suudelmat kasvoillaan ja tämän vahvat käsivarret ympärillään. Hän tunsi menettävänsä kaiken kontrollin itseensä ja antautuvansa täysin suudelmien vietäväksi…Angel hykersi hiljaa mielihyvästä tuntiessaan tytön muuttuvan sulaksi vahaksi hänen syleilyssään. Se oli osittain ollutkin tarkoituksena, koska vain sillä tavoin hän tiesi saavansa tytön rauhoittumaan ja taas luottamaan tilanteeseen. Loputtomalta tuntuneen ajan kuluttua Angel nosti päänsä ja katseli Buffya. Tämän posket punoittivat hennosti ja huulet olivat hieman turvoksissa kiihkeiden suudelmien jäljiltä. Tyttö painoi päänsä miehen leveää rintaa vasten ja huokaisi pitkään ja kuuluvasti. Angel vajosi makuulle sohvalleen ja veti Buffyn mukanaan, irroittamatta hetkeksikään käsiään tämän ympäriltä. Tyttö makasi kyljellään hänen vieressään, pää leväten hänen rintaansa vasten. – Hei siellä, Buffy kuuli matalan äänen sanovan yläpuoleltaan. Vaivalloisesti hän nosti katsettaan ja kohtasi poikaystävänsä hellän katseen. Angel siveli sormenpäällään Buffyn ohimoa. – Miten voit? Angel kysyi häneltä. Buffy tuijotti miettiväisen oloisena Angelin paidannappeja, kunnes nosti katseensa mieheen ja sanoi tuskin kuuluvasti. – Turvallinen. Angel. Hyvä. Angel naurahti hellästi tyttöystävänsä sanoille ja otti tämän käden omaansa, suudellen sitä lempeästi. Sitten hän vakavoitui, nähdessään kyynelten jälleen kiertyvän tämän silmänurkkiin. – Angel…anteeksi, minä....eih!! Tytön ääni sortui pieniin nyyhkytyksiin, jotka karkasivat hänen huuliltaan, vaikka hän niitä kuinka koetti estellä. Angel lohdutti Buffya lempeästi ja suuteli tätä kevyesti, maistaen huuliltaan tämän kyynelten suolaisen maun. - Hsh, kultapieni….shhh…ei ole mitään hätää enää…olen tässä kanssasi. Olet aivan turvassa. Buffy nieleskeli kyyneliään ja hautasi taas päänsä miehen lämpimään paidanetumukseen. Hitaasti hän aloitti. – Angel...näin aivan kauhean unen…aivan kamalan painajaisen…ja se…se oli niin todellinen, että en pystynyt sanomaan mikä oli totta ja mikä unta. Ja siinä…siinä…sinä…!! Tässä kohdin Buffy puhkesi nyyhkyttämään niin rajusti, että koko kapoinen vartalo alkoi täristä holtittomasti. Angel tuuditti tätä sylissään niin hellästi kuin osasi ja painoi poskensa tytön otsaa vasten. Hän piti yhä tämän kättä omassaan ja hyväili hiljaa sitä peukalollaan. Äkkiä Buffy lakkasi vapisemasta ja jäykistyi miehen sylissä kuin kivi. – Unessani…sinä…kuolit. Viimeinen sana tuli hiljaa ja sitä seurasi niin hyytävä hiljaisuus, että Angel saattoi miltei vannoa takassa palavien liekkienkin jäätyneen kristallikiteiksi… Uskaltamatta sanoa mitään Angel odotti jatkoa. Buffy päästi sanat suustaan yksitellen, kuin ne olisivat olleet raskaita kiviä. – Se…tuntui…todellisemmalta…kuin…mikään koskaan aiemmin näkemäni uni. Kun heräsin…olin aivan varma…että olit kuollut…enkä löytäisi sinua enää mistään…koskaan. Olisit poissa…ikuisesti poissa…voi Angel….se tuntui niin todelliselta..!!! Minusta tuntui, kuin olisin hukkunut ikuiseen pimeyteen...kuin olisin ollut lukittuna säkkipimeään huoneeseen, jossa ei ole uloskäyntiä... Buffy ei pystynyt estämään vartaloaan alkamasta taas vapisemaan ja mies tunsi kuumien kyynelien putoilevan rinnalleen tiheänä purona… Buffy kääntyi katsomaan mieheen ja haki hätääntyneenä tätä katseellaan – Angel…Angel…olethan sinä oikeasti siinä..? Ettei tämä ole vain joku kohtalon irvokas temppu…? En ole koskaan..tuntenut…niin suurta tuskaa…kuin silloin kun näin unta kuolemastasi…niin lopullisen…rikkiraastavaa…ja pieniksi palasiksi repivää kipua…tuntui että en pystynyt hengittämään…kaikki vain kieppui…ja kieppui, kunnes pimeni…ja heräsin. Sitten vain…huomasin juoksevani tänne. Jos et olisikaan ollut täällä….Angel..!!! Buffyn hengitys nopeutui pieniksi vinkauksiksi ja hän alkoi vapista. Tuntui, kuin hengitys ei olisi kulkenut ollenkaan... rintaa puristi ja sydän hakkasi korvissa asti. – Angel...tuntuu, etten saa henkeä..en voi hengittää...tämä on unta ja oikeasti olet kuollut...An-gel....!! Tyttö katsahti miestä hätääntyneesti ja alkoi hätääntyneesti reuhtoa tämän sylissä kuin verkkoon jäänyt kala. Angel tunnisti selvät paniikkikohtauksen oireet ja painoi lempeän määrätietoisesti tämän istumaan etukumaraan. Toisella kädellään hän hieroi hellästi tämän selkää rauhoittavasti. – Hengitä syvään, Buffy.....ei ole mitään hätää. Shhhh....noin....ihan rauhallisesti, kultapieni. Paina pääsi alaspäin, jos tunnet huimausta. Ja miltei välittömästi Buffy painoi päänsä polviinsa. Maailma kieppui silmissä ja kaikki happi tuntui karkaavan keuhkoista...tuntui kuin ei olisi pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin sitä mahdollisuutta, että karmea uni olikin totta...mikä sai hänet kiihtymään vain entistä enemmän. Angelin suuri koura silitti hänen selkäänsä pitkin, tasaisin vedoin. Buffy pakotti itsensä hengittämään normaalisti ja vain keskittyi tuntemaan pehmeän liikkeen ja sen tuoman lämmön ihollaan. Hiljalleen Angel jatkoi tasaista hierontaansa ja siveli toisen kätensä sormenpäillä tämän niskaa ja hartioita. – Shh....hengitä ihan rauhallisesti ja syvään....ei ole mitään hätää. Olen tässä... Pitkän tovin kuluttua Buffy nousi pystyasentoon ja suorastaan vajosi poikaystävänsä turvalliseen kainaloon. Angel asetti käsivartensa hellästi tämän ympärille ja kumartui painamaan suukon vaaleaan päälakeen. – Olen tässä, enkelini. Olen tässä, mies kuiskasi lempeästi rakastetulleen. Lopulta Buffy tunsi rauhoittuneensa kylliksi ja katsahti ylöspäin. – Angel. Ruskeat silmät tapittivat häntä hellästi ja olisi melkein voinut vannoa niidenkin kiiltelevän kosteina.. – Angel...itketkö sinä? Mies havahtui kysymykseen ja kuivasti nopeasti kasvojaan kämmenselkäänsä. Angel ei sanoin pystynyt kuvaamaan sitä tuskaa, jota hän tunsi sydämessään ajatellessaan tragediaa, jonka Buffy oli unessaan joutunut kohtaamaan. Hän ei enää pystynyt estämään kyyneliä kihoamasta silmiinsä ja niiden valumista poskilleen. Hän kohotti kätensä kasvojensa suojaksi peittääkseen tunnekuohunsa. Miehen hartiat alkoivat hienoisesti täristä. Buffy asetti kätensä hellästi tämän poskelle ja hyväili sitä sormenpäillään. – Angel...älä. Minulta sinun ei tarvitse piiloutua... Hitaasti Angel laski kätensä kasvojensa edestä paljastaen kyynelten juovittamat poskensa tyttöystävänsä huolestuneelle katseelle. Ei hän kyyneleitään hävennyt, vaan sitä ettei kyseisellä hetkellä ollut enää kyennyt hallitsemaan tuntemuksiaan. Buffyn ilmiselvä hätä oli vain alkanut koskea liian kovasti häneen...häneen, joka olisi antanut mitä tahansa, ettei Buffyn tarvitsisi kärsiä koskaan mistään... Ja sitten hän tunsi luhistuvansa hetkellä, kun Buffy häntä eniten tarvitsi. Se koski kipeästi miehiseen itsetuntoon. Kykenemättä kohtaamaan tytön katsetta mies sanoi hiljaa. – Olen...olen pa-pahoillani, Buffy. Menetin vain hallintani hetkeksi... Buffy keskeytti miehen asettamalla sormensa tämän huulille. – Hsh...älä pyytele anteeksi sellaista, jota ei tarvitse pyytää anteeksi. Älä koskaan. Ymmärrän kyllä, että sen täytyy olla joku miehinen ego-juttu, mutta silti pyydän, ettet pyytäisi sitä anteeksi. Ihan todella. Angel ei voinut kuin jälleen kerran hämmästyneenä kuunnella tyttönsä viisaita sanoja. Buffyn pikkuvanhat luonteenpiirteet eivät koskaan lakanneet viehättämästä häntä. Hänen tyttöystävänsä oli merkillinen sekoitus pikkutyttöä ja aikuista naista. Yhtenä hetkenä hän itki kuin lapsi ja haki turvaa Angelistaan kuin pimeää pelkäävä uninallestaan. Seuraavana hän taas päästeli ilmoille viisauksia, joiden olisi voinut uskoa tulleen jonkun vuosia häntä vanhemman ja viisaamman suusta. – Voi Angel….rakastan sinua niin paljon…mikään maailmassa ei riitä sitä kertomaan. Hän hyväili miehen kasvoja sormenpäillään. – Minä…en osaa kertoa miten…helpottunut olin kun tulit avaamaan oven…kuin olisin kirjaimellisesti herännyt pahasta unesta. Mies tarttui käsillään tytön kasvoihin ja sanoi päättäväisesti. – Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta koko maan päällä, Buffy, ja vaaditaan kyllä paljon enemmän kuin kuolema, että se voitaisiin minulta riistää! Pieni tyttöni…olet koko elämäni ja valoni. En tiedä mitä tekisin, jos… Tässä kohdin Buffy painoi sormensa miehen huulille haluten keskeyttää tämän. – Shh…Angel…en halua enää edes miettiä sellaista. Sinäkin olet minulle tärkeämpi kuin mikään muu maailmassa. Naurusi ja hymysi…vailla rakkauttasi olisin kuin kala kuivalla maalla. Angel, sinä olet koko elämäni…olet puolikkaani. Ilman sinua en voisi jatkaa… Angel silitti peukalonpäillään Buffyn kyynelten kostuttamia poskia. Sanat eivät enää riittäneet kertomaan, mitä he toisiaan kohtaan tunsivat. Hetken ajan he vain katsoivat toisiinsa, nähden syvällä silmissään rakkautensa ikuisen ja sammumattoman tulen palavan lämmittäen…kuumentaen. Hitaasti Angel painoi suudelman Buffyn huulille, kietoi kätensä lujemmin tämän ympärille ja veti tämän tiukasti itseään vasten. Buffy tunsi liukuvansa Angelin käsissä jonnekin kauas ja korkealle, missä ei ollut mitään muuta kuin he kaksi… Angel leikitteli tytön huulilla lempeästi ja siirtyi hyväilemään tämän korvalehteä. Buffy valitti hiljaa pienten, sähköiskunomaisten värähdysten kiiriessä pitkin selkäpiitä. Miehen huulet piirsivät kuuman vanan hänen kaulalleen ja kädet hyväilivät hellästi hänen selkäänsä. Buffy upotti sormensa miehen tummiin hiuksiin ja tunsi intohimon huumaannuttavien aaltojen leviävän kehoonsa kuin sula laava. Hän suuteli tätä kaikella kaipuullaan ja antoi sormiensa leikitellä tämän vahvalla niskalla ja lihaksikkailla hartioilla. Suudelmat ja hyväilyt kävivät yhä kiihkeämmiksi, mutta pitkän tovin kuluttua ne laantuivat yhtä lempeästi kuin rantaan lyövät meren aallot. He olivat nyt molemmat liian emotionaalisesti latautuneita ja uupuneita, jotta olisivat jaksaneet jatkaa pitemmälle. Tässä hetkessä he eivät kaivanneet muuta tyydytystä kuin toistensa lämmön ja rakkauden. Toisenlaisten rakkaudentunnustusten aika tulisi kyllä myöhemmin… Pitkään he vain makasivat hiljaa, kuunnellen toistensa hengitystä ja nauttiessaan ruumiidensa lämmöstä toisiaan vasten. Angel silitti Buffyn hiuksia hellästi ja sanoi miltei kuiskaten. – Olet varmaankin aika väsynyt. Haluaisitko nukkua? Angel kuuli vaimean äänen leukansa alta. – Niin…olen totisesti…nyt tunnen oloni niin loputtoman turvalliseksi ja ihanaksi, että tuntuu kuin koko maailman uupumus olisi heitetty harteilleni. Mies naurahti kielikuvalle. – En voisi sitä itsekään sen paremmin sanoa! Olethan yön luonani..? En haluaisi päästää sinua nyt mihinkään… Buffy haukotteli rentoutuneena. – En lähtisi tästä yhtään mihinkään, vaikka vapaan maailman kohtalo riippuisi siitä. Onneksi äiti on nyt matkoilla…häntä ei tarvitse turhaan huolestuttaa. Juuri nyt haluan vain tuntea vartalosi lämmön lähelläni ja nukahtaa käsivarsillesi… Buffy katseli miestä hellästi ja siveli sormellaan tämän ohimoa. Angel tarttui käteen ja suuteli sitä. – Samoin, rakkaani. Angel nosti varovasti Buffyn syliinsä ja kantoi tämän makuuhuoneeseen. Hän laski tämän vuoteelle ja peitteli mukavasti. Hän riisui paitansa ja seurasi perässä. Angel oikaisi pitkäkseen tytön viereen ja veti tämän suojelevasti syliinsä. Buffy nosti päätään ja kurottautui suutelemaan miestä hellästi. – Hyvää yötä, rakkaani. Enkelirakastajani. Viimeisten sanojen kohdalla hän siveli miehen poskea lempeästi ja samalla tämä suuteli häntä takaisin. – Nuku hyvin, enkelini. Makeasti haukotellen Buffy hautasi päänsä miehen olkaan ja Angel asetti kätensä mukavasti hänen ympärillen. Muutaman hetken kuluttua molemmat olivat jo syvässä unessa. Ja tällä kertaa heidän unissaan ei ollut muuta kuin rakkauden onnea ja aurinkoa. * * * THE END Back to BtVS - Fanfiction Back to Writings Back to Main Page