 taistelun jälkeen. Jääräpäisyydestä on kyllä se hyöty, että Bistro on rohkea - se ei pienestä kavahda ja sillä on munaa lähteä vähän pelottavammankin näköisiä esteitä hyppelemään. Tarhasta haettaessa jos Bistro ei huhuile tammoille, se kulkee turpa maassa ja haistelee hajuja. Mutta yleensä Bistro kyllä taluttaessa tanssahtelee ihmisen ympärillä, saattaa loikkia pystyn ja kokoajan sillä on pienimuotoinen show päällä tammoille. Tarhassa olo on Bistrolle erittäin stressaavaa, koko sen ajan minkä herra viettää ulkona, se huhuilee naisilleen ja ravaa tarhan viertä pitkin. Meidän on täytynyt jopa korottaa aitaa, sillä kehittyessään ja kasvaessaan, meinasi Bistro loikata aidan yli naisia katsomaan ja uhittelemaan muille oreille.Ratsastuskoulutus Bistron kanssa ei sujunut ongelmitta. Satulan selkään laitto vielä meni, muutamaa pystyyn nousua lukuunottamatta, mutta kun ratsastaja kampesi itsensä Bistron selkään, havaittiin että Bistron on täytynyt olla  rodeahevonen entisessä elämässään. Helpolla Bistro ei luovuttanut ja kerran jos toisenkin tuli selästä ratsastaja alas tahtomattaan, mutta pikku hiljaa alkoi yhteistyö pelata ja Bistrokin havaitsi, että ei se ratsun ura olekaan niin kamalaa. Bistro on hevosena energiapakkaus, mutta ratsastuskentällä tuntuu kuin hiekka imisi kaiken energian ja eteenpäin meno on yhtä nopeaa kuin etanalla tervassa. Samalla herran mielenkiinto on kaikkialla muualla kuin koulutuksessa - tammat, autot, tammat, linnut, tammat, muut oriit...
Jos Bistrolta pyytää ratsastaja uutta asiaa, mikä ei ole aivan vielä valjennut Bistrolle, niin herra hyvin helposti tästä suuttuu. Koska Bistron etupää on erittäin kevyt ja se on kehittänyt itsensä salaman nopeaksi pystyyn hyppääjäksi, on ratsastajan nenä vaarassa jos Bistro hermostuu. Hermostuessaan (tai ollessaan malttamaton) Bistro steppaa paikallaan, hyppelee pystyn ja ja nakkelee niskojaan. Raipalla komentaminen tässä tilanteessa aiheuttaa vain kahta suuremman show, mutta ohjien löysääminen ja muutaman suomalaisen sivistyssanan karjahtaminen yleensä auttaa tilanteen laukeamiseen.Koulukentillä Bistro ei viihdy, olemme kerran jos toisenkin suorittaneet täydellisen levaden tervehdyksessä ja kokorataleikkaa on useampaan otteeseen menty pukkilaukassa... Esteradoilla Bistro sitten onkin omiaan! Rohkeutta piisaa ja vauhtia samaten. Hyppytekniikka tällä oriilla on aivan ykkösluokkaa! Radalla Bistron kanssa täytyy vain ratsastaaa erittäin  varovasti, sillä ratsastajan tekemät virheet heijastuvat heti hevosen suoritukseen. Jos ratsastaja jää suuhun kiinni, tulee hypystä erittäin tönkkö, kun taas jos tulee liian tiukka kurvi seuraavalle esteelle, voi Bistro jäädä paikoilleen loikkimaan pystyyn, palkokasvi sieraimeen vedettynä. Maastossa Bistro on erittäin rohkea, se ei välitä vaikka vieressä pörräisi moottoripyörä yms. Mutta maastolaukoissa Bistro kuumuu erittäin paljon ja silloin on vaarana ryöstäytyminen, tai jos Herra ei pääse haluamaansa vauhtia etenemään, niin vaihtoehtoisesti pukkilaukalla eteneminen. Tämän vuoksi emme yleensä maastossa laukkaakaan Bistron kanssa, ainoastaan ravi ja käyntimaastoja - käymme sitten läheisellä raviradalla laukkaamassa höyryt pihalle.
Koska Bistro on erittäin orimainen poju, niin kaikki riimussa käsittely tulee toteuttaa ketjunarun ketjuosa joko suussa tai vähintään turvan päällä. Pidellään pitkää lomaa nyt kisailuista, sillä tarhassa riekkusessaan Bistro loukkasi oik. etusen nuljuluun tukisiteen, siihen tuli pieni revähtymä. Lääkäri määräsi koko kesän vain kävelyä ja rauhallista tarhailua/laiduntamista. Syksyllä palaamme vielä starttaamaan muutaman esteluokan (jos jalka paranee kunnolla) ja stten Bistro saa jäädä siitoseläkkeelle...
| |||||||||||||||||||||||||||
