Kaupunki elää kuolemanpelossa

Kaupunki elää kuolemanpelossa. Kaikki on hiljaista, onnetonta ja harmaata. Talot, kadut, puut, joki, ihmiset. Minulle sanottiin, että tässä kupungissa on vain vanhuksia ja työttömiä, kaikki muut lähtee, jos pystyy. Se on kuin pakokauhu, joka syntyy, kun kaupunki syttyy palamaan. Näin siitä unta. Vahvat talloo heikkojen naamat, kun ne ponnistaa turvaan, ja heikot. Ne vaan kaatuu eikä tee mitään. Ja se on ärsyttävintä. Haluaisin ottaa niitä kiinni niiden halpahalli takeista ja huutaa "Etkö sä jumalauta tajua?" Etkö tajua mitä teet itsellesi. Tämä kaupunki elää kuolemanpelossa, sen hidas vajoaminen on jo alkanut, ja se vetää ihmiset mukanaan. Se on kuin Atlantis tai Titanic, ja kahdentuhannen vuoden päästä se löydetään. "Silloin oli kaikki hyvin, seitkytluvulla, oli viis tehdasta, kesät oli oikeita, talvet lumisia, rauhaa ja rakkautta"
-Kaks euroo ja viiskytviis senttii.
Katson kavereita. Me ollaan ainoita, jotka tietää sen. Täältä on päästävä pois. Muistan kun pienenä kuljin täällä, joka puolella rakennettiin, niin nykyäänkin. Pienenä kuljin puistoissa keltaisissa shortseissa ja punaisessa t-paidassa, talvet sinipunaisessa haalarissa, niin lapset nykyäänkin. Pienenä minua vietiin tarhaan, vuoropäiväkotiin, roikuin äidin käsipuolessa, ja vanhempana ihmettelin miksen saa lähteä isän mukaan, miksei tarhatädit päästä kun isä tulee hakemaan. Katsoin ajankohtaisohjelmaa sairaanhoitajista, jotka käyttää sairaalan lääkkeitä, ne pistää itseään, mitä jos ne sitoo äidin ja pistää äitiä?
Vannoin itselleni, että tänne en jää. Nyt kaupunki on jo vajonnut kolmekymmentä metriä merenpinnan alapuolelle ja minä olen vielä täällä. Eihän tämä niin paha paikka ole, eihän? On supermarket ja Hennes&Mauritz, turvalliset koulut lapsille ja halpoja tontteja. Saadaan oma talo ja kaikkea. Ja kun en huomaa sitä, niin hiljaa, olen heikko. Naamani tallotaan ja jään kaupunkiin, joka elää kuolemanpelossa, joka palaa ja hukkuu samaan aikaan.

Omat kommentit: Joku on ottanut vaikutteita Kira Poutasesta. Kirjoitin tämän yhdellä äidinkielen tunnilla, aiheena oli kirjoittaa novelli. En itseasiassa tiennyt mitä väänsin ja miksi, mutta tuollainen siitä tuli. En pidä tästä, joka kerta kun luen tämän, inhoan sitä enemmän. Ja kyllä, sillä on todellisuus pohja.

Opettaja sanoi:Arvosana 9½. Hyvä. Osaat kirjoittaa moderniin tyyliin novellin. Tyyli on napakkaa, lyhyttä ja vähän sanoo paljon... Novelli on tunnelmapala nykymaailmasta.

Häviä