Uninen aurori kuljeskeli Elokuvien-osastolla kädessään kynttilänjalka ja siinä lähes loppuun palanut kynttilänpätkä. Hänen jokainen askeleensa kaikui kammottavasti tyhjällä käytävällä ja yhdessä ne muodostivat tasaisen sävelmän, joka kuulosti lähes kohtalokkaalta.
"Hm, kaikki taitaa olla kunnossa", tämä mutisi itsekseen silmäillessään pitkiä ovien rivejä, jotka reunustivat käytävää kummallakin puolella.
Tihentäen askeliaan hän suuntasi kulkunsa käytävän päähän, josta kääntyi tiet sekä oikeaan että vasempaan suuntaan.
Samaan aikaan oikeanpuoleisella käytävällä hiippaili kaksi tummaa hahmoa.
Sarna näki Elokuvien suunnalta loimottavan heikon valon. "Hei, psst, nopeasti tänne", hän kuiskasi ja vetäisi Röllin pimeään nurkkaan. Suurella vaivalla hän kiskoi vielä ison urheilukassin mukaansa.
Aurorin kulkiessa vihellellen ohi he nököttivät kyyryssä henkeään pidättäen (Rölli meinasi tukehtua, sillä Sarna piteli tiukasti kättään hänen suunsa edessä ja tämän sormet olivat kiertyneet kipeästi nenän ympärille).
Vasta kun kynttilän kajo ja etäiset askeleet olivat hävinneet kokonaan, uskalsivat tytöt liikkua. Sarna pomppasi pystyyn ja kohensi silmälasiensa asentoa Röllin haukkoessa henkeään.
"Me olemme myöhässä, kannattaisi jo -"
"Yritätkö sinä murhata minut?" Rölli tiuskaisi. Hän näytti erittäin mielenkiintoiselta ilmestykseltä. Lyhyet vaaleat hiukset olivat sillä hetkellä sikin sokin mikä mihinkin suuntaan sojottaen. Kasvot punaisina ja kipeää nenäänsä hieroen hän tuijotti Sarnaa kimpaantuneena.
"Ai miten niin?" Sarna kysyi kummastuneena pudistaen pölyjä farkuistaan.
"Ja miksi me edes piilouduimme? Ei Vuotiksessa yöllä liikkuminen ole kiellettyä."
"Niin, mutta Wendy tuskin haluaa turhaa huomiota. Vaikuttaisi aika epäilyttävältä jos moni hortoilisi Vuotiksessa tähän aikaan ja vielä samassa paikassa."
Sarna lähti eteenpäin laahaten perässään maata pitkin raskasta kassia.
"Niinpä niin", Rölli mutisi ja pinkaisi tämän perään yrittäen matkalla siloitella hiuksiaan.
***
"Käsikirjoitukset, olkaa hyvät. Olen tehnyt tällaisen alustavan suunnitelman, sitä voi vielä tietysti yhdessä hioa ja miettiä. Ensimmäinen kohtaus on heti elokuvat alusta, ollaan vielä Likusteritiellä ja näin poispäin. Parasta edetä kohtauksissa järjestyksessä, ettei tule mitään sekaannuksia. Näyttelijät voivat lukea alun läpi ja harjoitella vuorosanoja. Muut, pari sanaa teidän kanssa, jos sopii", Wendy viittoili Röllin, Trivialin, Sarnan ja Sessyn hieman kauemmaksi.
"Juttu on niin, että miellä ei ole sponsoria. Ainakaan vielä. Joten kaikki kuvauksiin tarvittava materiaali ei irtoa ihan itsestään. Eli jos te mitenkään voisitte... " Wendy tuijotti heitä suostutteleva ilme kasvoillaan ja räpytteli ripsiään.
"Eiköhän meiltä jonkin näköisiä kaapuja irtoa", Sessy arveli.
"Minulla on jo kamera!" Sarna hihkaisi ja tonki urheilukassiaan. Sieltä paljastui valtava, varmaan kymmenen vuotta vanha kamera jalustoineen päivineen.
"Eihän se ihan huippulaatua ole, mutta parempaa en tähän hätään saanut lainattua. Itse asiassa kukaan ei uskaltanut edes kuvitella luovuttavansa kameraa minun käsiini, joten... "
"Se on täydellinen", Wendy keskeytti katsoen kameraa palvovasti. "Tuolle pikku... öh... siis isolle kapistukselle on varattu suuri osa tulevaisuudessa."
"Mistä me saamme tänne Dursleyden huonekaluja?" Trivial ihmettele.
"Pyydetään kaikkia tuomaan jotain turhia roinia mitä ei tarvita", Rölli ehdotti.
"Juuri niin, te voitte sitten yhdessä nikkaroida niitä hieman, Dursleymaisimmiksi", Wendy totesi iloisena siitä että asiat olivat järjestyneet näin hyvin.
Toisaalla ei kuitenkaan sujunut ihan yhtä hyvin;
"Minä EN näyttele Dudleyta!" Zara huusi vihaisesti Birkinille ja Maille.
"Usko tai älä, mutta en minäkään mielelläni Vernon-sedän viiksissä koikkelehdi", Birkin huokaisi.
"Petunialla on hevosenhampaat", Mai valitti, "eikö osia voisi vaihtaa... "
"Miten muka, ollaan yritetty jo kuusi kertaa, mutta teille ei kelpaa mikään", Birkin puuskahti.
"Et sinä itsekkään kelpuuttanut Dudleyta", Zara tiuskaisi ja aiheesta oli kehittyä sanasota joka olisi varmasti ylittänyt Vuotiksen säännöissä sallitut desibelit, mutta Wendy ehti parahiksi paikalle estämään riidan.
"Älkää viitsikö, meillä on sitäpaitsa toinen ongelma, viisikymmentä kertaa vakavampi. Marge-täti puuttuu. Olikohan kolme sekanäyttelijää sittenkin liian vähän... "
"Emmekö mekin sitten voi vaihtaa osia?" Darine kysyi tarkoittaen itseään ja Sadia.
"Te ette vaihda yhtikäs mitään! Minä ihan hyvää hyvyyttäni laitoin teidät päärooleihin ja nyt te kiittämättömät ette ole tyytyväisiä!" Wendyn pinna oli todella kireällä.
"Ei kun tarkoitin että jompikumpi meistä voisi olla Marge-täti. Ronia ja Hermionea ei tarvita Likusteritiellä."
Wendy tuijotti Darinea suu hieman raollaan ja kiukkupuuskan aiheuttama puna alkoi hävitä hänen poskiltaan. "Sinä olet nero! Miksi ihmeessä en tullut ajatelleeksi tuota? Tietysti, tehän voitte avustaa muita kunhan vain hoidatte varsinaisen osuutenne kunnolla. Yhteistyöllähän tämä homma toimii."
Sitten hän kääntyi jälleen Main, Birkinin ja Zaran puoleen. "Yhteistyöstä puheen ollen... "
Mai yritti kutistua niin pieneksi kuin vain mahdollista ja Zara kyräili Birkiniä tämän näyttäessä siltä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
"Ratkaiskaa homma arpomalla", Wendy huokaisi ja pian vetivät kaikki pitkää tikkua sulassa sovussa.
***
Kuvittele, että olet Harry Potter. Kuvittele, että yrität tehdä läksyjä salaa Dursleylta. Yritä näyttää pottermaiselta. Yritä... Apua, kaikki katsovat! Okei, ei paniikkia. Olen nyt Harry Potter, ja...
"Andine, mitä sinä teet?"
Viimeisen puolen minuutin ajan Andine oli maannut viltin päällä keskellä huonetta (viltin oli tarkoitus toimittaa väliaikaisesti sängyn virkaa), edessään käsikirjoitus ja kädessään kuviteltu sulkakynä. Jos sulkakynä olisi ollut oikeasti olemassa, olisi se nyt monena kappaleena, niin ahkerasti oli Andine käsiään väännellyt.
"Miten sujui? Näytinkö Harrylta?" hän kysyi toiveikkaasti.
"No, tuota..."
"Sinä näytit epilepsiakohtauksen saaneelta ankeuttajalta", Sadi tokaisi siskolleen huoneen nurkasta jossa hän ja suurin osa muista istuivat seuraamassa harjoittelua.
Andine huokaisi. "Se sujuisi paljon paremmin jos en tietäisi kymmenen vuotislaisen tuijottavan minua."
"Älä ajattele sitä. Et ole nyt Vuotiksessa, olet Harryn huoneessa tekemässä taikuuden historian ainetta. Okei? Yritä uudestaan, kyllä se siitä", Wendy yritti rohkaista.
Jälleen Andine kumartui käsikirjoituksen, toisinsanottuna kuvitellun historiankirjan puoleen, käänteli sivuja ja oli kirjoittavinaan jotain. Vähän väliä hän mutisi jotain keskiajasta ja noitien poltosta roviolla.
Hyvinhän tämä menee. Toivottavasti Dursleyt eivät huomaa... Mitä? Mitä minä oikein höpisen? Eiväthän Dursleyt ole täällä...
Hän tunsi hikipisaroitten kohoavan otsalleen. Siis... kyllähän he täällä ovat, he nukkuvat viereisessä huoneessa ja Dudley kuorsaa kovaa ja minä olen Harry Potter ja teen läksyjä ja... Mitä hittoa Sadi oikein virnuilee? Äh, keskity Andine, keskity. Noitavainot...
"Hyvä, riittää."
Andine hengähti helpotuksesta ja kömpi istumaan.
"Nyt meni huomattavasti paremmin, kätesi eivät enää vapisseet etkä tuijottanut eteesi kuin jäykkä muumio... Kunhan saadaan vain rekvisiittaa niin pystyt eläytymään vielä paremmin. Ja sitten eteenpäin. Hedwig tuo sinulle kirjeitä. Kirjassahan kirjeet toivat kolme pöllöä, mutta kun pöllöjen saanti on nyt hieman olan takana."
Andine meni takaisin vatsalleen ja katsoi kuinka Wendy heilutteli hullunkurisesti käsiään matkien Hedwigiä.
"Mitä? Kirjeitä minulle?" hän nousi pystyyn (näyttäen nyt vielä enemmän jäykältä muumiolta) tuskallisen tietoisena siitä, että kaikki tarkkailivat silmät kovina hänen jokaista liikettään. Tunnelma kuitenkin vapautui ja Andine tunsi rentoutuvansa katsoessaan Wendyn Hedwig-ilmettä.
"Kiitos, Hedwig", hän sanoi hymyillen ja oli ottavinaan kirjeet ja paketit,
Hedwin lensi hieman kauemmas ja Andine alkoi avata näkymätöntä postia. Näytän varmasti typerältä, hän ajatteli, mutta ääneen hän sanoi: "Katso, Hedwig! Kirje Tylypahkasta!" (Wendy huhuli hassusti) "Ja synttärikortit Ronilta, Hermionelta ja Hagridilta!"
Hän asetti kortit riviin "yöpöydälle".
"Mikäs tämä on? Lupa Tylyahossa käyntiin?" Hän huokaisi teennäisesti. "Vernon-setä ei ikinä allekirjoita tätä. Avaan lahjat vasta aamulla."
Jälleen hän asettui makuulleen. "Hyvä yötä, Hedwig", hän sanoi pidätellen naurunpuuskaa.
"Hienoa!" Wendy oli luopunut Hedwigin roolista. Huoneen nurkasta kuului taputusta sekä äänekästä vislausta ja Andine nousi punaisena mutta hymyilevänä pystyyn.
"Tehkää tilaa tulevalle elokuvatähdelle!" Trivial hihkaisi muiden hyökätessä Andinen kimppuun.
"Aivan, heh, minun siskoni", Sadi sanoi liimautuen Andinen kylkeen.
"Te muutkin saatte pian vuoron näyttää mihin pystytte, mutta ei kannata riemuita etukäteen, olemme vasta ihan alussa", Wendy muistutti.
"Pöh, ilon pilaaja", Mai tokaisi liittyen juhlijoihin vaalea tukka hulmuten.
"Teidän pitää harjoitella vapaa-ajallakin", Wendy jatkoi itsepäisesti. "Emme saa olettaa, että kaikki sujuu yhtä hyvin kuin äsken. Vielä on pitkä matka edessä." Hän vilkaisi kelloaan. "Eiköhän voida pian lopettaa. Andine saa harjoitella vielä kotona tuota äskeistä kohtaa. Ensikerralla mahdollisesti jo kuvataan. Harjoitelkaa myös Dursley- ja Marge-kohtia, niistäkin pitäisi pian päästä ja siirtyä Pomittaislinjaan. Ja kaikille: tuokaa kotoa, koulusta, sukulaisilta ja mistä maailmankolkasta vain ikinä löydättekään kaikkia mahdollisia tavaroita joita voisi tarvita. Huonekalut ja vaatteet, kaikki ovat tervetulleita", Wendy lopetti kuin opettaja joka oli juuri ladellut oppilaille pitkän litanian läksyjä.
"Eikö näitä kokoontumisaikoja voisi muuttaa? On ihana tajuttoman raskasta raahautua tänne yöllä", Rölli sanoi haukotuksen säestämänä.
Oli käsittämättömän vaikeaa etsiä kaikille sopivaa aikaa. Oli tanssi- ja ratsastustunteja, virtuaali Tylypahkoja ja kaiken näköisiä muita kokoontumisia ja kursseja jotka estivät yhteisen ajan löytämisen. Lopulta päätettiin, että paikalla oltaisiin kolmesti viikossa, heti illalla puoli yhdeksän jälkeen. Ei sekään kovin aikaista ollut, mutta siihen oli kaikkien tyydyttävä.