.: Samuel :.

Ulkonäkö:
Samuel on 193 senttiä pitkä, ja tummanruskeita hiussuortuvia herran päästä löytyy lähes samalta pituudelta, hiukset nimittäin yltävät lähes miehen nilkkoihin asti. Vartalo on pituuden lisäksi kovin kapea, mutta harteikkuutta löytyy myös. Ruumiinrakenne on muutenkin jäntevä ja jokseenkin lihaksikas, ei liian paljon eikä liian vähän, juuri sopivasti että oma kunto pysyy kurissa. Samuelin kasvot ovat kapeahkot, leukaa koristaa pukinparta ja silmät ovat väriltään oliivinvihreät. Iho on vaalea, kädet ja sormet pitkät ja kapeat, jopa feminiiniset.
Samuel pukeutuu yleensä kauluspaitoihin ja tummiin housuihin, joiden materiaali vaihtelee puuvillasta farkkuun. Kauluspaidan päällä, etenkin kouluaikaan ja ’hienommissa’ tapahtumissa kauluspaidan päälle laitetaan liivi jonka väri sointuu hyvin hiuksiin solmittavaan nauhaan. Samuel pitää enimmäkseen pitkät hiuksensa kiinni nauhalla, tai hiuslenkillä, mutta toisinaan ne saattavat liehua herran perässä vapainakin. Ja siinäpäs porukka sitten katselee huuli pyöreänä kuinka noin pitkät hiukset on mahdollista omistaa.

Luonne:
Samuel elää musiikilla, ja myöskin musiikille. Hän on hyvin taiteellinen ja luova, joka luovuuden puuskassaan ei välttämättä kuule edes muita vaan vaipuu jonkinlaiseen transsiin ja häviää jonnekin tyystin toiseen maailmaan. Sam on rauhallinen ja kärsivällinen mies, jonka mielestä mikään ei tapahdu nopeasti, vaan kaikki vie aikansa. Herran omin sanoin sanottuna; ”En itsekään olisi niin hyvä muusikko jos en olisi ajan kanssa ja kärsivällisesti opetellut”, eli herran elämänfilosofiaksi voisi sanoa ettei kaikki tule kuin kannusta kaatamalla, vaan sekä kannu että kannun sisällä oleva asia pitää itse tehdä. Työllä ja tuskalla.
Samuel on myös pahanlaatuinen siivoushullu. Hänen asuntonsakin tuntuu kiiltävän aina puhtauttaan, ja luokassakin kaikki on hyvin tarkoin määrätyillä pakoilla. Herra on myös hyvin tarkka siitä, että tavarat myös löytyvät sieltä mistä niiden kuuluisi, ja jos ne jostain syystä ei löytyisikään oikealta paikaltaan, joku saisi satikutia.
Sam omaa toisinaan varsin abstrakteja ajatuksia ja näkemyksiä asioille, ja toisinaan hän tuleekin tämän takia hiukan väärinymmärretyksi. Mutta ei se herraa häiritse, hänhän on taiteilija eikä suuria taiteilijoita ole koskaan ymmärretty.

Menneisyys:
Samuel on kotoisin Manchesteristä, ja sen kyllä huomaakin. Sam rakasti jo pienestä pitäen jalkapalloa, johtuen kyllä varmaankin hänen isänsä ja isoveljensä suuresta jalkapallofaniudesta, mutta uusi pieni Manchester Unitedin kannattaja oli ilmestynyt maailmaan. Hyvä että poika osasi edes kävellä kun hän jo sotki menemään jalkapallon kanssa, eikä menoa hidastanut kasvaminen lainkaan, päinvastoin. Heti kun omilla jaloillaan tukevasti pysyttiin, Samuel jo juoksikin sen ruudullisen pallon perässä ja päätyi nappulaliigaankin asti. Kuitenkin pojan äiti tahtoi jotain muutakin kuin vain urheilua lapsensa elämään, ja ennen kuin Samuel edes huomasikaan, hän oli musiikkiopistossa istumassa milloin minkäkin näköinen soitin kourassa.
Kouluaikanaankin Sam oli yksi koulunsa parhaista jalkapallon potkijoista, mutta kerran eräässä matsissa poika joutui risteyskurssille vastustajajoukkueen kaapin kanssa, eikä tuo törmäys tietenkään päättynyt kovin hyvin. Pienempi kokoisena Samuel taittoi nilkkansa ja siihen se jalkapallon peluu sitten loppuikin. Turhautuminenhan siinä syntyi kun jalka paketissa ei palloa kyennyt potkimaan, ja johonkinhan tuo turhautuminen pitäisi purkaa ja mikäs sen lähempänä olikaan kuin alttoviulu. Siitä sitten alkoi armoton alttoviulun vingutus, olihan sitä toki ennenkin soitettu, mutta nyt sitä vasta soitettiinkin.
Eipä sitä kauaa mennytkään, kun Norcotejen talosta löytyi ties minkälaisia soittimia, ja jokaista soitinta Samuel osasi soittaa, ja jos ei osannut, hän opetteli. Jalkapalloilu jäi taka-alalle pelaamisen merkeissä, sillä hajonnut nilkka ei antanut anteeksi sitä kertaa kun oli mennyt hajalle, joten tyytyminen oli pelkästään jalkapallon katselemiseen.
Myöhemmin kun koulut oli tullut käytyä, Samuel ryhtyi opiskelemaan musiikinopettajaksi, ja reippaana opiskelijana hän saikin koulunsa suoritettua, eikä aikaakaan kun herran kädessä oli käärö todisteena opettajaksi valmistumisesta.
Siitä sitten alkoi laaja musiikinopetus erilaisissa kouluissa, ja tällä hetkellä Samuel on töissä St Ravenissa musiikinopettajana, sekä normaalikoulun että yliopiston puolella. Mutta mitä jalkapalloon tulee, kyllä Sam sitä vapaa-aikanaan pelaa, mutta liikaa rasitusta hänen nilkkansa ei kestä, ja toisinaan jos sitä on tullut liikaa rehkittyä, herra saattaa seuraavana päivänä liikkua keppi kainalossaan, tai muuten vain nilkuttaen. Mutta se on kuitenkin hyvin harvinaista. Onneksi.