Hamlet T'aimer
"Hemmo"
Tullessaan luokseni
Hemmo oli väräjäväinen ja todella energinen.
Se säteili suurta voimaansa
ja katseli ympärilleen pelonsekaisin tuntein.
"Missä minä olen?",
se tuntui kysyvän. "Mitä minä täällä teen, miksi
olen täällä?".
Se oli loputtoman täynnä kysymyksiä.
Hemmo vain katsoi ympärilleen, ja ihmetteli.
Sen korvat liikkuivattiuhaa tahtia eteen, taakse ja sivuille ja
sieraimet
suurentuivat ja pienentyivät sen hengityksen tahtiin.
Aikansa
tuijoteltuaan se vilkaisi minuun,katsoi suoraan silmiin ja
hirnahti kuuluvasti,
hirnui auringolle. Hemmo näytti todella upealta.
Mutta pelkkä sen ulkonäkö
ei tehnyt siitä upeaa. Se oli varma itsestään,
varma käytöksestään.Muttei
varma siitä missä oli. Tallityöntekijä talutti
Hemmoa pitäen sen kuolaimista
kiinni.Se asteli ulos trailerista
ja rummutti kaviollaan lastaussiltaa.
Sitten se luimisti
korvansa yhtä äkisti kun salama iskeytyy puuhun,
ja
nousi takajaloilleen. Ja hirnui, ja hirnui. Katselin sitä
ylpeänä. Rakastuin
siihen heti. Ihan heti. Sitä en kiistä, en millään.