Jaakko tunsi olonsa tukalaksi. Oli kuuma, ja koko ajan meinasi jäykistellä. Hän kuunteli Samulin ja Akin jutustelua, mutta vaipui välillä omiin ajatuksiinsa. Yhtäkkiä Samuli pukkasi häntä olkaan. "Mitä?", hätkähti Jaakko. Samuli nauroi. "Sitä vaan, että käydäänkö uimassa? Taisit olla valovuosien päässä täältä, kun et kuullut vaikka me kumpikin kysyttiin". "Joo, mietiskelin vaan omia ajatuksiani", Jaakko vastasi. "Mennään vaan jäähylle ainakin, tuntuu että on liian kuuma olla", hän jatkoi.

Kylmä lokakuinen sää helpotti oloa. Kauan ei tarkenisi miettiä, uimaan olisi mentävä heti. "Kuka ekana järvessä?", Aki heitti. "Minä", huudahti Samuli ja lähti astelemaan laituria kohti. Pimeässä oli vähän vaikea mennä, mutta onneksi saunalta meni lankuista rakennettu kulkuväylä nuotiopaikan ohi lähes laiturille saakka. Aki lähti heti Samulin perään. Jaakko epäröi hetken, mutta lähti kuitenkin seuraamaan toisia. Samuli koetti jalallaan vettä. "Eipä ole kovin lämmintä", hän totesi. "Sinne vaan, käytiin me eilenkin kastautumassa", Aki sanoi. Samuli laskeutui väristen portaita veteen. Pari askelta järvessä astuttuaan hän kääntyi katsomaan laiturille. "No tulkaa nyt, ei täällä tarkene kauan olla", hän tokaisi. Hän seurasi kun Aki asteli portaat alas. Katse osui Akin nivusten tienoille ja hän jäi tuijottamaan ajatuksissaan. Aki huomasi katseen suunnan ja pysähtyi. Naurahtaen hän pyyhkäisi kädellään ikään kuin katseen poikki. Samuli punastui, vaikka ei sitä pimeässä juuri näkynyt. Hän kääntyi kiireesti poispäin ja astui vielä pari askelta kauemmaksi.

Aki heittäytyi uimasilleen ja polskutteli tahallaan niin että vesi roiskui. Jaakko kiljaisi laiturilla kylmän veden pärskyessä hänen päälleen, mutta astui sitten nopeasti järveen ja painui kyykkyyn kaulaa myöten. Samuli seisoi täristen paikoillaan. "Kukas se aikoikaan olla ekana järvessä?", Aki kysyi leikillään. "Olinhan minä, mutta ei täällä tarkene uida", puolustautui Samuli ääni täristen. "Mehän kyllä uitetaan sinut", Jaakko sanoi Samulin takaa ja tarttui häntä harteista kiinni yrittäen vetää hänet selälleen järveen. Samuli pani vastaan ja pian heillä oli lähes painiottelu käynnissä. "Pojat pojat", Aki sanoi naureskellen. Hän pukkasi kumpaakin yhtä aikaa olkapäistä, jolloin kumpikin kaatui huutaen veteen. Molemmat hyökkäsivät yhdessä Akin kimppuun onnistuen painamaan hänet hetkeksi veden alle. Kaikki kolme aloittivat hurjan vesisodan, jossa kaikki olivat kaikkia vastaan. Jokainen kävi monta kertaa pinnan alla, vartalot kietoutuivat toisiinsa ja painautuivat toisiaan vasten miten sattuu. Viimein he lopettivat hengästyneinä nauraen. "Vai ei tarkene, hyvä ettei hiki tule", Aki nauroi. "Lähdetään kuitenkin löylyihin, niin ei sairastuta", hän jatkoi.

Kylmä vesi oli helpottanut Jaakon oloa, eikä lämmin saunakaan enää saanut väristyksiä aikaan jalkovälissä, vaikka hän vilkuili toisia vaivihkaa. Eipä näyttänyt Akilla ja Samulillakaan olevan vaikeuksia, molemmat istuivat jalat koukussa lauteilla seinään nojaten. Jaakko kävi lisäämässä pari puuta pesään, jolloin hänellä oli hyvä näkymä toisten jalkoväliin. Hän nousi pikaisesti takaisin lauteille, ettei ainakaan Samuli huomaisi hänen vilkuiluaan. Aki nyt saisi vaikka huomatakin, olivathan he eilen kokeneet jotakin enemmän, ja Jaakko halusi toistaa kokemuksen. Oli vain vaikea keksiä, miten Samulin saisi mukaan, tai lähtemään ensin pois.

Aki mietti äskeistä painimatsia järvessä. Oli ollut kiva tuntea toisten vartalot itseään vasten. Pehmeät takamukset, voimakkaat kädet, vahvan tuntuiset reidet, kaikki yhtenä sekamelskana. Käsi oli osunut jonkun karvoitukseen välillä, sormet hipaisseet jomman kumman intiimejä alueitakin. Olipa hän itsekin ehtinyt tuntea käden kaluaan vasten. Siitä hän saikin ajatuksen. "Jaakkokos se minun pallejani puristeli äsken järvessä?", hän kysyi leikillään. "En varmasti!", Jaakko nauroi. "Kyllä se on ollut Samppa", hän jatkoi Samulia katsoen. Samuli punastui. "Taisi mun käsi osua, mutta se oli vahinko", hän tunnusti. "Sitä paitsi kyllä teistä jompi kumpi hiplasi minuakin", hän puuskahti vähän puolustellen. "Kyllä minun sormet osuivat johonkin", Aki vastasi. "Tasoissa sitten ollaan", hän vielä naureskeli. "Vai vaaditko vielä hyvitystä lisää?". Samulia nauratti. "No enhän minä", hän puisteli päätään. "Kuitenkin sinua harmittaa", Aki jatkoi härnäämistä. Samuli pudisti päätään kovemmin. Aki tarttui Samulia kädestä ja veti sen reidelleen. "Siitä saat itse jatkaa", hän opasti muka tosissaan. Samuli yritti vetää kättään pois, mutta Aki piti lujasti kiinni. Aki laski vasemman jalkansa suoraksi, oikea jäi vielä koukkuun lauteille. Hän alkoi hitaasti hivuttaa Samulin kättä reittä pitkin nivusiaan kohti. Samuli tempoi kättään pois. "Älä", hän huudahti jo vähän hädissään. "Annettu mikä tarjottu", Aki sanoi ja päästi Samulin kädestä irti. Samuli nykäisi käden syliinsä ja painoi päätään kumaraan.

Jaakko nauroi toisten pelleilylle. Häntä harmitti että Samuli istui keskellä, hän olisi itse halunnut olla tämän paikalla. "Miksei minua kukaan hiplannut, että olisin nyt saanut hyvitystä", hän naureskeli. Samuli vilkaisi Jaakkoa kulmiensa alta. "Kyllä sinä itse ainakin mun takamusta kourit melko kovasti", hän mutisi. "Ja minun myös", Aki jatkoi Samulin puhetta. "Ei siellä pimeässä nähnyt mistä otti kiinni", Jaakko puolustautui. "Ei niin", Samuli myönsi. "Leikkiähän se oli", Aki sanoi toisille. "Niin tuo äskeinenkin", hän jatkoi Samulille. "Joo, kyllä minä ymmärsin", Samuli mutisi. Aki ojensi kätensä Samulin harteille. "Miksi sitten noin allapäin?", hän kysyi. Samulin suupielet menivät vähän virneeseen väkisellä. "Mua vaan vähän hävettää ja ujostuttaakin tämmöinen", hän sitten sanoi. "Anteeksi, en kiusaa sinua enempää", Aki sanoi totisena. "Ääh, ei siinä mitään, kyllä minä silti ymmärrän, oon vain niin ujo", Samuli vastasi. Aki veti kätensä pois. "No oisit antanut sen käden olla siellä", Samuli vähän virnistäen totesi. Aki naurahti ja kiersi kätensä uudelleen Samulin harteiden ympäri ja veti itseään vasten. "Ai näinkö?", hän kysyi ilkikurisesti. "Just näin, kyllä mua ujostuttaa mutta ei se haittaa", Samuli vastasi punoittaen, mutta nauroi samalla. "Taas te halailette", Jaakko huudahti kateellisena.

"Nii-i, eipä hoksattu eilen käyttää tilaisuutta hyväksi ja halailla kahdestaan", Aki nauroi ja päästi samalla Samulin irti halauksesta. "En minä oikeasti ole tottunut miesten kanssa halailemaan, mutta aina ystävää voi halata, ei siinä minusta mitään pahaa ole", hän vielä jatkoi. "Ei munkaan mielestä", Jaakko sanoi. "Eikä mun", totesi Samulikin. "Pitäisiköhän meidän jo peseytyä, jatketaan juttelua tuolla mökissä. Siellä kyllä taitaa olla kylmä kamiinakin jo", Aki ehdotti. "Minä kyllä laitoin puita sinne, mutta ollaanhan me oltu melko kauan täällä. Vaikka kyllä mökki pitää aika hyvin lämpöä, niin että ei me sinne palelluta", Samuli kertoi. Miehet laskeutuivat lauteilta ja alkoivat tehdä vateihin sopivan lämmintä pesuvettä. Kiukaan päällä oli kuumavesisäiliö, joka oli täynnä lähes kiehuvaa vettä. Saavissa oli järvestä edellisenä päivänä kannettua vettä, joka ei enää kylmää ollut, melkein sopivaa sellaisenaan.

Tilaa peseytymiselle ei kovin paljon ollut, ja väkisellä vartalot koskettivat toista. Jaakkoa tilanne alkoi taas kiihottaa. Oli vaikea keskittyä pesemiseen, kun toiselta puolelta Samulin jalka tai käsi hipaisi hänen reittään, ja toiselta puolelta Aki teki samaa. Hänellä alkoi jäykistyä vähän, sen verran että sen kyllä huomasi. Katsokoot, päätti Jaakko uhmakkaasti. Akihan näki jo eilen, ja Samppa nyt ei sano mitään vaikka näkisikin. "Mites Jaakko on, haluatko selänpesun?", Aki yllättäen kysyi. Jaakko hätkähti ja vilkaisi vähän kauhistuneenakin Akia. Tämä katseli kulmiaan kohotellen ja silmää iskien hänen kohta vaakasuorassa sojottavaa kaluaan. Jaakko ei uskaltanut katsoa Samuliin päinkään, kääntyi vieläpä enemmän Akia kohti. "Mikäs siinä, anna mennä", hän myöntyi. Aki alkoi pestä Jaakon selkää. Samuli keskeytti oman peseytymisensä ja seurasi hymyillen Akin työskentelyä. "Mulle kans", hän pyysi naureskellen. "Mene tuohon ihan Jaakon viereen, niin saatte pesun yhtä aikaa", Aki ehdotti. Samuli siirtyi ihan Jaakon viereen seisomaan, olkapää Jaakon olkaa vasten. Hän huomasi Jaakon puolittaisen seisokin vasta nyt, avasi jo suunsa kiusoitellakseen, mutta päättikin sitten olla hiljaa. Ehkä Aki ei tiennyt asiasta mitään, eikä hän halunnut saattaa serkkuaan noloon tilanteeseen.

Jaakko sulki silmänsä ja nautti selänpesusta. Aki teki samanlaisia liikkeitä kummankin miehen selkää pitkin, toista toisella kädellä yhtä aikaa. Saatuaan selät pestyä Aki eteni alaspäin, kyykistyi alas ja alkoi hivellä kummankin takamusta saippuaisilla käsillä. Kun kumpikaan ei sanonut mitään, hän rohkaistui ja painoi lujemmin käyttäen hierovia liikkeitä. Samuli huokaisi ja Jaakon suupielissä oli virne. Enemmän siitä tuli hyväily, kuin pesu, mutta kaikki ymmärsivät ettei tässä enää pesemisestä ollutkaan kyse. Viimein Aki nousi ylös, piti kättään kummankin takamuksen päällä ja kysyi Samulilta että eikö häntä ujostuta tämä. "No vähän, mutta kun Jakekin antaa noin tehdä niin ajattelin että kait se mullekin käy", Samuli vastasi hiljaa. "Minähän nautin enkä vastusta", Jaakko nauroi. "Niinpä näkyy", Aki sanoi kurkatessaan Jaakon olan yli. Nyt Samulikin tajusi, että Aki oli tiennyt koko ajan Jaakon reaktiosta, ja ilmeisesti tahallaan oli härnännyt lisää. Hänellä itsellään ei ollut mitään tuollaista reaktiota, vaikka Akin hyväilevä käsi oli tuntunut todella hyvältä. Samuli ei viitsinyt kommentoida Jaakolle mitään, vaan kääntyi Akia kohti. "Saanko minä pestä sun selän?", hän kysyi virnistäen. "Ilman muuta", Aki vastasi ja hymyili Samulille. Samuli vastasi hymyyn. Jaakko tunsi itsensä vähän ulkopuoliseksi katsoessaan Samulin silmien välkettä. Noinko nopeasti minä jäin kolmanneksi pyöräksi, hän mietti.

Samuli siirtyi Akin taakse ja aloitti suihkusaippuan levittämisen hänen selkäänsä. Aki katsoi Jaakkoa, joka seisoi yksin, puoliksi selin toisiin. "Jaakko, tule sinäkin pesemään minua", hän pyysi. Jaakko käänsi päätään. "No kun...", hän mutisi ja viittasi kädellään seisokkiinsa. "Minua tuo ei haittaa ainakaan, normaaliahan se on", Aki totesi. Jaakko vilkaisi Samulia. "Oon minä nähnyt sun munan kovana monta kertaa, vaikka et siitä ite tiedäkään", Samuli sanoi rauhallisesti. "Missä muka?", Jaakko kysyi epäuskoisena. "No ollaanhan me niin paljon oltu yhdessä, reissattu, nukuttu teltassa, samassa huoneessa jne. Ja sinä nukut usein kesällä nakuna. Joskus yöllä kun oon käynyt hereillä, oon nähnyt. Montakin kertaa", Samuli vastasi. "Ai jaa... etpä ole mitään puhunut", Jaakko mutisi. "Miksi oisin? Niinkuin Aki äsken sanoi, niin normaaliahan se on. Eikä mua se niin paljon ole kiinnostanut, että siitä ois puhua pitänyt", jatkoi Samuli tyynesti. Jaakko vilkuili toisia hetken, mutta kun Aki sulki silmänsä ja selvästi nautti Samulin käsittelystä, eikä Samulikaan häntä tuijotellut, hän rohkaistui ja meni Akin toiselle puolelle. Hän alkoi hieroa kevyesti Akin selkää samaan tahtiin Samulin kanssa. Selän jälkeen he jatkoivat alaspäin. Jaakko vilkaisi Samulin ilmettä varkain. Ihan normaalisti tämä näytti suhtautuvan, vaikka Jaakkoa kiihotti suunnattomasti hivellä Akin hyvänmuotoisen takamuksen pehmeää, saippuasta liukasta ihoa. Hän olisi voinut jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta Samuli alkoi jo huuhdella Akin selkää.

Pesun jälkeen he siirtyivät eteistilaan, missä jokainen otti pyyhkeensä, Jaakko muutkin vaatteensa, ja lähtivät sitten pimeässä haparoimaan mökkiä kohti. Mökin ikkunasta näkyi vähän valoa pöydällä olevasta yksinäisestä kynttilästä. Maa oli aika kivistä ja puiden juuret koholla, joten jokainen ehti lyödä varpaansa kipeästi pari kertaa ennen kuin he olivat perillä. Mökissä he kuivattelivat itseään. Kaikki olivat hiljaisia. Jaakkoa hävetti oma kiihotuksensa saunassa, Aki mietti miten mukava saunareissusta oli ollut ja Samuli nyt oli hiljaa muuten vaan. Kukaan ei kuitenkaan pukenut vielä vaatteita päälleen, mökissäkin oli ihan lämmintä eikä kostealle iholle tehnyt mieli vetää mitään.

"Oisit sinä voinut minuakin halata", Jaakko yhtäkkiä tokaisi Akille. "Mua harmittaa kovasti kun piti vain vierestä katsoa", hän vielä jatkoi naureskellen. Akia ja Samulia nauratti. Samulia varsinkin, tuo oli niin jaakkomainen toteamus. Aki nousi seisomaan ja pisti pyyhkeensä sängylle. "No tulehan tänne, niin halataan kunnolla", hän komensi Jaakkoa. Tämä nousi epäröiden seisaalleen, ja roikotti pyyhettä edessään. "Leikkiä se oli", hän sanoi. "Kumminkin saadaan kuulla koko illan sun halipulasta, tule tule vaan lähemmäksi", Aki nauroi. Hän tempaisi Jaakolta pyyhkeen pois ja heitti sen toisen sängyn päälle. Sitten hän veti Jaakon itseään vasten ja rutisti kunnolla. Jaakon polvia heikotti, tuntui niin hyvältä. Hän tunsi Akin vartalon joka kohdassa itseään vasten. Samuli nauroi vieressä. "Tuosta kyllä vois vetää jos millaisia johtopäätöksiä, kaksi nakupelleä halimassa toisiaan", hän hihitti. "Vai niin", Aki sanoi, päästi Jaakon irti ja vetäisi Samulin seisaalleen. "Pyyhe pois", hän komensi leikillään ja vetäisi Samuliltakin pyyhkeen pois. Sitten hän rutisti Samulia samalla tavalla kuin Jaakkoa äsken. Samuli lehahti punaiseksi ja koitti rimpuilla irti. "Älä nyt karkuun lähde", Akia huvitti. Hän piti Samulia itseään vasten, ja hyväili kevyesti tämän selkää, antoipa sormenpäiden hipaista takamustakin välillä. Akin sormet lähettivät hyvän olon aaltoja Samulin päästä varpaisiin saakka. Kauhukseen hän tunsi kuinka hänellä alkoi jäykistyä. Akikin tunsi sen, piti Samulia kiinni itsessään ja kurottautui ottamaan Samulin pyyhkeen. Hän kietoi sen takaapäin Samulin ympärille, ja samalla kun päästi irti, veti pyyhkeen päät edestä yhteen. Jaakko ei ehtinyt huomata mitään erikoista, hymyili vain Akin pelleilylle Samulin kanssa.

Jaakkokin oli ehtinyt kietoutua pyyhkeeseensä, ja Aki istahti sängyn reunalle sekä pisti myös pyyhkeen syliinsä. Tuli hetken hiljaisuus. Aki katsoi vastapäätä istuvaa Samulia silmiin. Yhä punasteleva Samuli hymyili vähän. Hänen ajatuksensa myllersivät. Miten Akin halaus saattoikin tuntua noin hyvältä. Hän oli aina kohdistanut tunteensa tyttöihin, eikä ollut osannut ajatella toista miestä siinä mielessä. Oman kehon reaktiot yllättivät, vaikka hän ymmärsikin Akin kiusoittelumielessä halanneen ja hyväilleen. Kun hän muisti miltä Akin alaston vartalo oli tuntunut, hän punastui vieläkin enemmän. "Samppa, minkä värinen on paloauto?", Jaakon ilkikurinen ääni tunkeutui Samulin tajuntaan. Samuli naurahti, mutta ei vastannut.

Vähitellen Jaakko ja Aki alkoivat jutella muita asioita. Samuli istuskeli omissa ajatuksissaan, kävi välillä pistämässä muutaman puun kamiinan pesään, naputteli kännykkäänsä ja penkoi reppuaan. Hän ei oikein tiennyt mitä tekisi, olo oli levoton. Jotenkin tuntui, että aina kun hän vilkaisi Akia, tämän silmät katsoivat vastaan. Se hämmensi, ja herätti joitakin epämääräisiä mielikuvia alastomuudesta ja Akista. Viimein Jaakko totesi, että hänellä on nälkä. Toisetkin huomasivat, että nälkä tosiaan oli, ja he alkoivat vielä syödä eväitä iltapalaksi. "Hyvä tuuri, kun tänne ei ole ketään muuta tullut", Jaakko totesi syödessään. "Niinpä, minun tästä pitäisi häipyä, jos muista tulisi", Aki hymähti. "Onhan tuossa tuo vanha kämppä, sinnehän mahtuu jos joku tulee, sanotaan että me ollaan samaa porukkaa", Jaakko ehdotti. "Eikä tähän aikaan enää ketään tulekaan", Aki vastasi. "Mutta nyt pitää kyllä ruveta nukkumaan", hän lisäsi haukotellen. Toisetkin pakkasivat reppujaan ja levittivät makuupussinsa sängyn päälle.

"Enpä taida pistää alkkareita jalkaan yöksi", Jaakko naureskeli ja ryömi makuupussiinsa heittäen samalla pyyhkeen pois. "Jätä vaan makuupussi auki, niin saan yöllä vilkaista miltä siellä näyttää", Aki härnäsi. Jaakko hörötti. "Siitä vaan, saat vaikka koskeakin". "Jaa-a, entäs jos vähän kielellä lipaisen?", Aki jatkoi härnäämistä. "Sehän ois mahtavaa, mutta jos sen teet niin herätä mut nauttimaan siitä", Jaakko nauroi. Samuli katsoi heitä ihmeissään, eivät kai he tosissaan olleet. Ei sentään, kunhan pelleilevät, hän huomasi. "Nukkukaa tekin nakuna", Jaakko ehdotti toisille. "Miksi?", Samuli kysäisi virnistellen. "Ettei mulle tule nolo olo aamulla, kun ite oon alasti ja teillä alkkarit jalassa", Jaakko vastasi unisella äänellä. "Taitaa sulla vaan olla mielessä kurkistella meidän makkareihin", Samuli nauroi ja vilkaisi Akia samalla. "No jos sinä oot mua kurkistellut niin monta kertaa, niin ois kait jo mun vuoro nähdä mitä sulla siellä on", Jaakko totesi. "Vaikka ei se mulla oikeasti ollut mielessä", hän jatkoi. "Sulla onkin sellainen hirmupeli, että parempi kun et näekään, mua hävettäisi", Samuli totesi hihitellen. "Höh", Jaakko pukkasi Samulia vaikka olikin mielissään tämän sanoista. 

Aki puhalsi kynttilän sammuksiin ja kömpi sängyn päälle. Itsekseen virnistäen hän jätti alkkarit pois ja veti makuupussin reunaa peitoksi. Oli ihan pimeää. Nukutti, mutta uni ei tullut. Makuupussin kosketus paljaalla iholla alkoi kiihottaa ja hänellä jäykistyi kivikovaksi. Hän kuulosteli joko toiset nukkuivat. Ainakin Jaakko taisi olla unessa, Samulista oli vaikea sanoa. Hiljaa hän alkoi hivellä kaluaan ja kiveksiään. Tuntui hyvälle. Ei paljoa tarvitsisi, kun laukeaisi. Olisinpa tajunnut ottaa jotain paperia, ei tehnyt mieli sotkea makuupussia, hän mietti. Samassa hän kuuli Samulin nousevan istualleen ja siitä edelleen hivuttautuvan sängyn jalkopäätä kohti. Sitten hän kuului astuvan lattialle, ja hiipivän pöydän ääreen ja kahisutti reppuaan. Samassa välähti taskulampun valo. Aki nosti päätään. Samuli kaivoi repusta vesipulloa ja alkoi juoda. Ja hänhän on alasti, Aki tajusi ja hätkähti. Makuupussi kahahti, ja Samuli käänsi päätään. Hän huomasi Akin katselevan. "Janottaa", hän kuiskasi. Aki nyökkäsi. Samuli pisti vesipullon takaisin reppuun ja sammutti taskulamppunsa. Pimeys tuntui vieläkin pimeämmältä taskulampun valon jälkeen. Samulin askeleet etenivät hitaasti kohti toista sänkyä. "Tule tänne", Aki kuiskasi yllättäen sekä itsensä että Samulin. Tuli hiljaista, vain Jaakon hengitys tuhisi viereisellä sängyllä. "Miksi?", kuului hiljaa. "Minä haluan jutella, eikä siihen muulloin ole mahdollisuutta", Aki kuiskasi takaisin.

Samuli kääntyi toista sänkyä kohti ja hiipi hiljaa sänkyjen väliin. Hän istahti sängyn reunalle ja Aki siirtyi vähän kauemmaksi. He olivat jonkin aikaa hiljaa. "Oliko sulla jotain asiaa?", Samuli viimein kuiskasi. Aki huokaisi. "On. On vain niin vaikea sanoa mitä ajattelee", hän vastasi niin hiljaa, että Samulin piti kumartua lähemmäksi kuullakseen. "No, ensinnäkin, kun halasin sinua tuossa aikaisemmin, niin en kyllä tarkoittanut loukata, vaikka se oli aika rohkea tempaus minultakin", Aki jatkoi etsien Samulin kättä, ja kun löysi sen, tarttui kädestä kiinni. "En minä siitä loukkaantunut. Olihan se yllättävä ja varsinkin kun mulla alkoi..." Samuli vastasi ääni hiipuen. "Tunsin sen ja yritin pelastaa tilannetta. Jospa Jaakko ei huomannut mitään. Minulle jäi paha olo, halusin sinusta ystävän ja pelkäsin että nyt et varmasti halua enempää ystävystyä", Aki kuiskaili. Hän tunsi kuinka Samulin käsi tärisi. Mitä ihmettä, ei kait Samuli itke, Aki mietti hätääntyneenä. Samuli nyyhkäisi lähes ääneen. Hänen sisällään myllersivät vahvat tunteet. Helpotus ja ilo siitä, että Aki halusi olla ystävä, ja toisaalta pelko omia tuntemisia kohtaan. Hän kallistui makuulleen Akin viereen ja nosti jalat koukkuun. "Mulle on tosi tärkeää jos saisin sut ystäväksi", hän viimein kuiskasi. "Mulla ei kovin monta läheistä kaveria edes ole, kun oon ujo ja hidaskin tutustumaan", hän jatkoi. "Mulle on koko tämä ilta ollut silleen uutta, että en oo koskaan toisen pojan kanssa halaillut tai juuri jutellutkaan eikä varsinkaan koskenut toista alasti. Se on vähän pelottavaakin mutta silti jotenkin on tuntunut hyvältäkin. En osaa sitä sen paremmin selittää", hän vielä lisäsi.

"Oliko sinusta paha, että tunsin kun sinulla alkoi jäykistyä?", Aki kuiskasi hetken hiljaisuuden jälkeen. "No en minä osaa sanoa, silloin iski pakokauhu, mutta ei se enää sillai pahalta tunnu. Ja tunsinhan minäkin sun munan omaani vasten, vaikka ei sulla kovana ollutkaan", Samuli totesi hiljaa. Akilla seisoi koko ajan kivikovana. Oli kiihottavaa tietää että Samuli makasi vieressä, eikä tiennyt mitään. Uskaltaisikohan vihjata jotain, hän tuumi. "Minulla seisoo täysillä", hän sitten kuiskasi päättäväisesti. Samuli naurahti matalasti. "Miksi kerroit?", hän kysäisi. "Muuten vaan. Tai no... oikeasti minun halutti runkata äsken, ja odotin että sinä ja Jaakko nukahtaisitte", Aki vastasi. "Anna mennä vaan, enhän minä näe", Samuli rohkaisi. "En minä kehtaa silti". He olivat hiljaa hetken. "Minä haluaisin nähdä sen", Samuli sanoi varovasti. Aki hätkähti. Mitäpä tuo haittaisi, näkihän Jaakkokin eilen sen, ja sai koskeakin pikaisesti, hän muisti. "Eipä täällä mitään näe, mutta haluaisitko koskea varovasti?", hän kysyi. Samuli  oli hiljaa. Hän mietti miltä se tuntuisi. Ajatus ei silti pahalta tuntunut, ehkä voisi olla kivakin tietää miltä toisen elin tuntuisi kädessä. Oma oli jo niin tuttu. Kyllähän Samuli runkkasi päivittäin, ainakin melkein, vaikka ei siitä ollut edes Jaakon kanssa koskaan puhetta ollut. "Ei tarvitse, jos et halua, ajattelin vain että jos sinusta ei tuntuisi niin pahalta enää se, että sulla alkoi koveta...", Aki jatkoi kun Samuli oli vain hiljaa.

Samuli siirsi kättään lähemmäksi Akia, kunnes osui tämän jalkaan. Siitä oli helppo hivuttautua ylöspäin, reiden päälle. Hän piti kättään hetken paikoillaan, alkoi sitten kevyesti kosketellen liikuttaa kohti Akin nivusia. Yhtäkkiä hän tunsi pehmeät karvat sormissaan. Jännitti. Hän tunnusteli ensin Akin kiveksiä, ja hivutti siitä kättään kovana sykkivälle kalulle. Hän tunnusteli sormillaan se muotoja, uskalsi puristaa varovasti. Tuntui kovalta ja samalla pehmeältä, lämpimältä. Pää oli lähes paljaana. Se tuntui kimmoisalta, ja vähän märältäkin. Samuli puristi käden Akin elimen ympäri ja alkoi hitaasi liikutella sitä edestakaisin. Aki voihkaisi nautinnosta. "Ihanaa", hän kuiskasi käheästi. Samulia kiihotti itseäänkin Akin ilmiselvä nauttiminen hänen koskettelustaan. Rohkeasti hän tarttui Aki käteen ja ohjasi sen oman kovana seisovan elimensä päälle. Aki alkoi tehdä samanlaisia tunnusteluja ja liikkeitä kuin hän itse äsken. Se tuntui mielettömän hyvältä. Jonkin aikaa he jatkoivat tutustelua toistensa elimiin. Aki tunsi Samulin kivesten kiristyneen, ja hänellä itselläänkin alkoi olla vaikeuksia pidätellä laukeamista. "Lopetetaan hetkeksi, minulla alkaa tuntua liian hyvältä", hän ehdotti. "Niin mullakin", Samuli vastasi. "Olisiko parasta ettei viedä tämän pidemmälle, niin jää hyvä mieli?", Aki kysyi. "Ehkä se ois hyvä niin", Samuli totesi vähän pettyneenäkin. "Pitäisköhän mun mennä omaan makuupussiin, alkaa palella", hän jatkoi. "Tule hetkeksi ihan minun viereeni, älä vielä mene", Aki pyysi.

Samuli siirrähti ihan Akiin kiinni. Aki käänsi makuupussin liepeen heidän molempien yli. "Onneksi ostin kesällä tällaisen leveän makuupussin", hän naurahti. Aki kääntyi kyljelleen, kasvot Samulia kohti. Hänen sykkivä kalunsa painautui Samulin reittä vasten. "Ollaanko ystäviä?", hän kuiskasi. "Ollaan!", Samuli vastasi päättäväisesti. Hän kääntyi myös kylkiasentoon Aki kohden. He painautuivat toisiaan vasten ja Samuli kiersi kätensä Akin ympäri. Aki ojensi kätensä ja hyväili sormenpäillään Samulin takamuksen kaarretta. "Tähän ois hyvä nukahtaa", Samuli huokaisi. "Saat nukkua siinä koko yön", Aki lupasi. "En voi, Jake ei ymmärtäisi", Samuli kuiskasi haikeasti. "Niin, voisi olla melkoinen selitteleminen", Akia nauratti. He olivat vaiti pitkän aikaa. Samulilla oli turvallinen olo. Hän tunsi koko kehollaan Akin sormien hellät hyväilyt ja toisaalta Akin kovuuden itseään vasten. Ensimmäistä kertaa elämässään hänen halutti muutakin kuin tyttöjä. "Mun tekis mieli vaikka mitä", hän kuiskasi viimein. "Tule loppuviikosta käymään minulla kylässä", Aki pyysi. "Sitten saat mitä haluat", hän jatkoi ja hiveli  sormenpäällä Samulin huulia. "Lupaatko varmasti, ethän sinä tiedä mitä haluan", Samuli naurahti lähes ääneti. Aki painoi huulensa Samulin huulille ja suuteli hellästi. "En tiedäkään, mutta olisiko tämä sitä?", hän kysyi. Samuli nyökkäsi hämillään. Aki ei nähnyt hänen ilmettään, mutta tunsi nyökkäyksen. "Sovittu!", hän päätti.

Takaisin