Istuttiin kaveriporukalla autossa, erään marketin parkkipaikalla. Autot rinnakkain, ikkunat auki niin että voitiin helposti jutella toisissa autoissa istuvien kavereiden kanssa. Lauantai-ilta, kesä. Ei mikään kiire minnekään. Jouni istui mietteissään, yksin tällä kertaa omassa autossaan, vaikka muiden autoissa olikin useampi poika. Hän oli autorivin reunassa, joten oli helppokin olla omissa oloissaan. Kaveriporukka oli suurin piirtein saman ikäistä, pari vuotta sitten oltiin saatu ajokortit. Kaveripiiri oli tiivis, siihen oli vaikea päästä ulkopuolisten mukaan. Hauskaa pidettiin usein yhdessä, alkoholi ei kuulunut kuvioihin mukaan kenelläkään, mitään tyhmyyksiä ei kukaan tehnyt vaikka hauskanpito olikin joskus poikamaisen rajua. Tiistai-iltaisin käytiin pelaamassa jalkapalloa, torstai-iltaisin lentopalloa, tosin niissä peleissä oli mukana paljon muitakin kuin oma kaveriporukka, tyttöjäkin.
Niin, tytöt... Jounia ahdisti. Hän ei välittänyt tytöistä samalla tavalla kuin muut kaverit. Sitä oli ollut vaikea tunnustaa itselleenkin, eikä siitä voinut puhua kenellekään. Ei ollut niin läheistä kaveria, jonka kanssa olisi voinut jutella. Jouni katseli muissa autoissa istuvia kavereitaan arvioivasti. Nuoria, hauskan näköisiä, iloisia. Ei kuitenkaan ketään sellaista, joka olisi ymmärtänyt miltä hänestä tuntui. Muita kiinnostivat autot, traktorit, koneet... Ehkä se oli luonnollista, oltiinhan maalaiskaupungissa, missä karjatalous ja maanviljely olivat pääelinkeino, kunta oli Suomen suurin lihantuottaja ja toiseksi suurin maidontuottaja. Kaveritkin olivat maalaistaloista kaikki, kuten hän itsekin. Hän oli kuitenkin erilainen, koulu meni hyvin, elämässä oli muitakin kiinnostuksen aiheita kuin traktorit. Suoraan sanottuna ne eivät kiinnostaneet lainkaan. Jouni tunsi usein itsensä ulkopuoliseksi kun kaveriporukassa puhuttiin milloin minkäkin moottorin purkamisesta tai kasaamisesta tai juteltiin jostakin laitteesta, vertailtiin ominaisuuksia, kiisteltiin, joskus leikkimielisesti painittiinkin. Eivät kaverit kuitenkaan mitään juntteja olleet, päin vastoin, älykkäitä, ulospäin suuntautuneita, valloittavia.
Äkkiä Jouni havahtui mietteistään. Mistä kaverit puhuivat? Jotain mökistä. "Hei, mistä on kysymys?", hän huusi Timpalle viereiseen autoon. "Jarkko esitti että mennään heidän mökilleen, käydään ostamassa makkarat ja limukat mukaan", Timppa vastasi. "Oukei", Jouni sanoi ja mielialakin kirkastui, ehkäpä tiedossa oli taas hauska ilta. Autoletka lähti liikkeelle, jonossa kaarrettiin elintarvikekioskin pihaan ja kohta oli koko porukka luukulla ostoksilla. "Osaahan jokainen sinne?", Jarkko kysyi vielä ennen kuin ehdittiin takaisin autoihin. Kaikki nyökkäilivät, Jounikin. Matkaa oli vajaa kymmenen kilometriä, peräkkäin ajettiin joten helppohan sinne olisi ollut osata sellaisenkin joka ei ollut ennen käynyt. Mökki oli joen rannalla, kauniilla paikalla. Muita mökkejä tai mitään asutusta ei ollut kahta kilometriä lähempänä, joten ei haitannut vaikka isompaakin meteliä oltaisiin pidetty.
Perillä oltiin pian, heti joku oli sytyttämässä takkaan tulta, toinen kurkkasi saunaan ja kysyi Jarkolta voitaisiinko lämmittää sauna ja uidakin. "Totta ihmeessä, ei muuta kuin lämpiämään vaan", Jarkko tokaisi. Porukalla kaikki tapahtui nopeasti, tämä oli tuttua puuhaa kaikille. Hakattiin saunapuita ja kannettiin vedet valmiiksi, osa kiukaan yhteydessä olevaan pataan kuumenemaan, osa saaviin. Jarkko puuhasi keittiön puolella kahveja. Mökki lämpeni nopeasti, olihan lämmin kesäilta muutenkin, yhdeksän poikaa pienehkössä mökissä. Alkoi tulla jo liiankin kuuma ja yksi toisensa jälkeen alkoi riisua paitoja pois päältä. Jouni vilkuili varkain toisia, oli vaikea pitää silmänsä kurissa kun joka puolella oli ruskettuneita, lihaksikkaita poikia. Olihan Jouni toki itsekin, maalaistalon töissä lihaksisto kehittyi väkiselläkin, ja näin kesällä useimmiten tuli oltua pelkät shortsit jalassa joten rusketuskin tuli siinä itsestään. "Kahvi on valmista", Jarkko kuulutti naureskellen. Jokainen kävi hakemassa itselleen kupillisen kahvia, juteltiin siinä kahvia juodessa kaikenlaista. Timppa näkyi menevän tupakalle Mikon ja Ollin kanssa. Jounikin siirtyi pihalle, vaikka ei itse tupakoinutkaan. Ulkona oli sopivan lämmin, tarkeni hyvin paidattakin.
"Onkohan saunassa jo kuuma...", Timppa sanoi ja he lähtivät neljästään kävelemään saunalle. Timppa kävi lisäämässä puita saunan pesään ja sanoi sieltä tullessaan että ensimmäiset voisivat jo mennä saunaan. Kaikki eivät mahtuisi yhtä aikaa, saunaa ei oltu suunniteltu yhdeksää nuorukaista varten. "Ketkä menevät saunaan ekaksi?", Timppa kävi kysymässä mökin ovella. Halukkaita oli heti enemmän kuin kerralla lauteille mahtui, mutta sopuun päästiin pian. "Minulla ei ole kiire, en tykkää niin kovista löylyistä", Jouni sanoi ja Timppa oli samaa mieltä. Osa pojista meni saunaan, loput jäivät mökkiin juttelemaan. Aika kului nopeasti ja porukka saunassa alkoi vaihtua. Saunasta tulleet eivät pistäneet vaatteita päälleen mökissä, jotenkin porukalle oli tullut tapa että oltiin alasti loppuilta. Tällaisia mökki-iltoja saunomisineen oltiin pidetty kesän aikana usein. Nyt kyllä mökissäkin oli niin lämmin, että vaatteita ei tarvinnutkaan. Jounin oli vaikea olla, farkuissa alkoi tuntua hiukan ahtaalle, oli pakko lähteä ulos. Eiköhän keneenkään muuhun vaikuta alastomuus tällä tavalla, hän mietti tuskastuneena. Ei ilmeisesti vaikuttanut, ainakaan koskaan hän ei ollut huomannut kenestäkään mitään, vaan kaikki olivat yhtä luonnollisesti alastomina kuin olisivat olleet vaatteet päällä.
Jouni istui pihalla ja katseli joelle. Ahtaus farkuissa hellitti vähitellen kun hän ajatteli kaikkea muuta. Saunan ovi kuului käyvän, joku tuli ulos. "Hei Jouni, mitä näkyy?", kuului Mikon ilkikurisella äänellä kysymys. Jouni vilkaisi Mikkoa, joka oli tullut seisomaan hänen vierelleen. Mikko oli pari vuotta nuorempi kuin hän, tummahiuksinen, välkkyväsilmäinen poika. Joskus saunassa Jouni oli ollut huomaavinaan Mikolla samanlaisia oireita kuin itselläänkin, mutta ei ollut kehdannut katsoa tarkemmin. "Kunhan tulin vilvoittelemaan, mökissäkin alkoi olla jo niin kuuma", hän vastasi Mikolle, joka kyykistyi hänen viereensä. He alkoivat jutella seuraavasta viikonlopusta, jolloin oli tarkoitus porukalla lähteä reissuun. "Jouni, mennään saunaan", kuului Timpan ääni mökiltä. Jouni kääntyi katsomaan taakseen. Timppa seisoi mökin kuistilla ja katseli heitä. "Saunassa ei ole enää ketään", Timppa jatkoi. "Joo, minä tulen riisuutumaan", Jouni vastasi. Mikko nousi seisaalleen, ja Jounin katse osui hänen selvästi vähän jäykistyneeseen kulliinsa. Jouni ei voinut olla tuijottamatta sitä ja Mikko naurahti kääntyessään kävelemään saunalle. Saunan ovelta Mikko vielä kehotti häntä tulemaan pian ennen kuin kiuas jäähtyisi. Jounia huimasi, hänellä kiristi housuissa niin että hän ei voinut kuvitellakaan saunaan menoa. Lopulta hän käveli autolleen, otti sieltä pyyhkeen jonka oli varannut mukaansa kun oli arvannut että kuitenkin jonnekin mökille mentäisiin illan mittaan. Timppa näkyi jo kävelevän saunalle. "Tule jo", hän huusi Jounille. "Joo joo", Jouni vastasi.
Jouni riisuutui mökin kuistilla ja jätti vaatteensa siihen penkille. Sitten hän käveli pyyhe edessä saunalle, jätti pyyhkeen saunan kuistin kaiteelle ja meni sisälle. Onneksi Timppa heitti juuri löylyä niin että Jouni saattoi kumarassa kiivetä lauteille. Mikko istui nurkassa, Timppa jäi keskelle. Istuttiin ja juteltiin, välillä Timppa heitti vähän löylyä, mutta ei liikaa. Mikko lähti jo pesulle, he jäivät kahden. Aina kun Timppa kumartui heittämään löylyä, hänen jalkansa painautui Jounin jalkaa vasten. Se tuntui hyvältä, vaikka Jouni ei ikinä olisi sitä myöntänyt kenellekään. Oli vaikea istua kun välillä pyrki jäykistelemään. Onneksi hän sentään sai hillittyä itsensä, olisi ollut todella noloa jos jäykkä kulli olisi ponkaissut vatsaa vasten. "Käydäänkö uimassa?", Timppa kysyi. "En minä välitä, käy sinä jos haluat", Jouni vastasi. "En minäkään nyt taida", Timppa sanoi sitten. Hän kumartui raapimaan jalkaansa ja hänen kätensä hiveli Jounin jalkaa samalla. Väreily kulki pitkin Jounin selkää. Miksi Timppa kiusaa minua, hän ajatteli. Selvästikin tuossa oli jotain tahallista, vaikka ei Timppa koskaan ole sellaisia merkkejä näyttänyt.
Viimein Jouni sanoi lähtevänsä pesulle. Hän laski vatiin kuumaa vettä ja meni pesuhuoneen puolelle, lisäsi kylmää vettä saavista kunnes vesi oli sopivaa peseytymiseenkin. Timppa tuli hänen viereensä, vati täynnä vettä myös. Pestessään itseään Timppa yhtäkkiä huomautti että selän peseminen itse on vaikeaa näin kun ei ole suihkua. Jouni hätkähti. Tuohan oli selvä vihjaus että Timppa halusi hänen pesevän selkänsä. Samalla hän tunsi kuinka hänellä alkoi taas jäykistyä. Apua, ei saa nyt, hän ajatteli epätoivoissaan. "Joo, niinhän se on", Jouni sopersi ja kääntyi vähän enemmän selin Timppaan. Silmäkulmastaan hän huomasi kuinka Timppa vilkuili odottavan näköisenä häntä. Jos tarjoudun pesemään Timpan selän niin minulla jämähtää ihan pystyyn ja Timppa huomaa sen takuulla, Jouni mietti hädissään. Lopulta hetki meni ohi, molemmat jatkoivat peseytymistä vaitonaisina. Timppa vaikutti vähän pettyneeltä, mutta ei sanonut mitään.
Peseydyttyään he menivät takaisin mökille, Timppa meni alasti sisälle mutta Jouni veti alushousut ja farkut jalkaansa kuistilla. En pysty olemaan alasti nyt, hän mietti epätoivoisena. Kaverit paistoivat jo makkaraa ja joivat limsaa. Jounikin kävi paistamassa makkaran ja istui sohvalle syömään sitä. Syötyään hän veti oikean jalan koukkuun alleen ja nojasi seinään. Raukaisi. Timppa tuli istumaan hänen vasemmalle puolelleen, siinä olikin ainoa vapaa paikka. Timppa istui jalat koukussa ja nojasi myös seinään. Jouni osallistui keskusteluun muiden kavereiden kanssa, samoin kuin Timppakin. Yhtäkkiä Jouni tunsi jotain jalkapohjaansa vasten. Timppa oli juuri vaihtanut vähän asentoa ja hänen paljas takamuksensa osui Jounin jalkapohjaan. Mitä teen, Jouni mietti, vedänkö jalan pois vai annanko olla. Onneksi oli jo sen verran pimeää, että kukaan ei huomannut mitään. Jouni istui hievahtamatta, tunsi pehmeän lämpimän ihon jalkapohjaansa vasten ja hänellä jäykistyi taas, nyt ihan kivikovaksi. Lopulta Timppa itse nousi ylös ja meni pukeutumaan. Toisetkin alkoivat pukea vaatteita päälleen ja porukalla siistittiin mökki taas samaan kuntoon kuin se oli ollutkin heidän tullessaan. Kävellessään autolleen Jouni huomasi Timpan katselevan häntä, jotenkin totisena. Lähtiessään ajamaan Jouni oli purskahtaa itkuun. Miksi minun pitää olla niin erilainen kuin muut, miksi minä en voi tykätä tytöistä, miksi minä tykkään pojista, hän ajatteli kyynelten valuessa silmistä. Tykätä pojista, nyt hän ensimmäisen kerran myönsi sen itselleenkin. Auton vauhti hidastui. Joku tuli takana, lähti ohittamaan. Se oli Jarkko, Timppa istui kyydissä ja katsoi Jounia juuri kun hän pyyhkäisi kyyneliä silmistään. Voi ei, vielä tämäkin, näkiköhän Timppa, Jouni ajatteli surullisena.
Kotona Jouni vei pyyhkeensä kuivumaan ja meni nukkumaan. Juuri kun hän oli sammuttamassa kännykkäänsä, se piippasi viestiäänellä. Kukahan nyt vielä viestin laittaa, Jouni mietti, mutta otti kuitenkin puhelimen käteensä ja luki viestin. Se oli Timpalta. "Onko kaikki hyvin? Voinko auttaa? Ystävän terveisin Timo". Jouni nyyhkäisi ääneen sammuttaessaan puhelimen. Vastaan aamulla, hän päätti.