Sisälle päästyäni kävin suihkussa ja tein ruokaa, söin ja menin sitten hetkeksi pitkälleen sohvalle. Ja niinhän siinä kävi, että uni voitti, olivathan yöt jääneet taas viikolla lyhyiksi. Heräsin kahdeksan aikoihin illalla, pää tokkuraisena. Kävin postilaatikolla noutamassa viikon postit, en muistanut niitä ottaa kun tulin kotiin. Mainoksia, joku lasku, sanomalehdet. Siinäpä se posti. Laskun pistin maksuun heti internetin kautta, muuten se unohtuisi kun olin viikot poissa. Samalla selailin muutamia gay-sivuja, mutta unohduin haaveilemaan Markosta kun näin vähän samannäköisen pojan kuvan.

Mietin huomista päivää. Olin käynyt muutaman kerran Markon kotona, kun olin hakenut hänet ja hänen isänsä kyytiin maanantaiaamuna. Kuljimme vuoroviikoin heidän autollaan ja minun autollani. Heidän talonsa sijaitsi upealla paikalla, järven rannalla. Ihan lähistöllä ei muita taloja ollut. Olin tavannut Markon äidin ja sisaruksia ohimennen, silti tuntui vähän arveluttavalta lähteä viikonlopuksi heille. Saunassa kyllä voisin käydä, omassa asunnossani kun ei saunaa ole, ainoastaan taloyhtiön yhteinen sauna, jossa ei niin tee mieli käydä. Lisäksi oma saunavuoroni oli torstai-iltana, jolloin olin poissa.

Näitä miettiessäni vaihdoin lenkkikamppeet ylleni ja lähdin vielä lenkille. Ilma oli jo vähän kolea, syksyinen, vaikka päivä olikin ollut lämmin. Oikein hyvä lenkkisää. Hölkkäsin hiljalleen pyöräteitä pitkin ja viimein tulin pururadalle. Päätin kiertää sen ainakin kerran. Taas ajatukset kääntyivät Markoon ja huomiseen päivään. Mitähän siitäkin tulisi. Tunsin epätoivoista kaipuuta ja hellyyttä Markoa kohtaan, samalla kuvittelin miltä tuntuisi pitää häntä sylissä, saunoa yhdessä, nukkua yhdessä. Ajatus sai aikaan stondiksen ja hölkkääminen vaikeutui. Juoksuaskelet saivat sen verran liikettä aikaan, että kullini hankautui koko ajan verkkarein alla olevien urheilushortsien liukasta kangasta vasten ja se tuntui hyvälle. Joku nuori poika tuli vastaan koiran kanssa, vilkaisi minua ja jäi suu auki tuijottamaan voimakkaasti pullottavaa verkkareideni etumusta. Virnistin pojalle ja juoksin ohi. Mitähän tuo olisi tuumannut, jos olisin jäänyt juttelemaan, ajattelin ja naureskelin itsekseni. Liian nuori, olisiko ollut jotain kolmentoista, neljäntoista ikäinen.

Kotona menin taas suihkuun. Olin vieläkin niin kiihottunut että oli pakko tumputella. Kuvittelin samalla Markoa siihen, eikä mennyt kuin hetki kun laukesin rajusti. Jalat täristen suihkuttelin itseni puhtaaksi ja kuivasin paksuun pyyhkeeseen, jonka kiedoin lopuksi lanteilleni. Menin olohuoneeseen istumaan ja avasin telkkarin, mutta pian alkoi niin väsyttämään, että päätin mennä nukkumaan. Sammutin telkkarin ja menin makuuhuoneeseen. Pistin pyyhkeen kuivumaan ja päätin nukkua alasti, siihen kun ei viikolla ollut mahdollisuutta. Kaipasin Markoa siihen vierelleni, tuntui ikävälle nukkua yksin.

Aamulla nukuin pitkään ja heräsin auringon paistaessa kasvoilleni. Puin shortsit ja t-paidan päälleni, pistin kahvin valumaan ja lähdin hakemaan postin. Naapurin vanhatpiiat näkyivät olevan lipputangon luona, mitä lie juorusivat siellä. "Niiiiiinkö", kuului toinen sanovan hyvin uteliaalla äänellä. He olivat muuttaneet keväällä jostain Etelä-Suomesta. Hyvin pian muut taloyhtiön asukkaat huomasivat heidän uteliaisuutensa ja juoruilunsa, ja alkoivat varoa puheitaan heidän kuultensa. Nyökkäsin heille, mutta en jäänyt puhumaan mitään, siinä olisi äkkiä mennyt puoli tuntia ainakin. Nautiskelin kiireettömästä aamusta, kahvista ja lehden lukemisesta, sitten lähdin käymään kaupassa. Tein ruokaostoksia tulevan viikon varalle sekä näiksi pariksi päiväksi. Sitten tulin takaisin kotiin siivoamaan. Kumma, kuinka pölyä tuntui kertyvän viikon aikana, vaikka täällä ei ketään ollutkaan sotkemassa, naureskelin itsekseni. Vein matot ulos, pyyhin pölyt, imuroin ja vielä pesin lattiatkin. Koko ajan mielessä oli ikävä Markoa kohtaan ja tuntui että kellon viisarit eivät liikkuneet yhtään eteenpäin.

Kesken lattian pesun kännykkäni soi. Vilkaisin numeroa, ei näyttänyt tutulta. Vastasin epäröiden. "Marko täällä moi", kuului korvaani. Sydämeni hypähti. "No moikka", vastasin iloisena. "Isä kertoi että oli pyytänyt sut saunaan meille. Mulle tuli mieleen, että haluttasko sun lähteä kalastamaan mun kanssa nyt päivällä, tultas sit illaksi saunaan? Ja sä voisit jäädä meille yöksikin, äitikin sanoi heti että ilman muuta se käy", Marko vielä jatkoi. "Joo, miksei.. Nyt hetikö?", kysyin sitten. "Niin, jos vain haluat." Mietin hetken. "No minä tulen, teen vain siivoushommat loppuun", vastasin ja nauroin. "Ota lämmintä vaatetta mukaan, järvellä voi tuulla aika kovaa vaikka nyt onkin lämmin", Marko sanoi vielä lopuksi.

Sain nopeasti siivouksen loppuun ja mietin mitä vaateita ottaisin mukaan. Uikkarit, pyyhe, puhtaat vaatteet saunan jälkeen päälle pantavaksi, tuulitakki, lippis. Hetken mietittyäni laitoin vielä villapuseron mukaan kassiin. Hain varastosta kalastusvälineeni ja lähdin ajamaan Markon kotia kohti, matkaa oli reilu kymmenen kilometriä, joten aika pian olinkin perillä. Markon nuorempia sisaruksia juoksi vastaan ja huuteli tervehdyksiä ja alkoi sitten kysellä kaikenlaista ja selittää innokkaasti asioitaan, niin etten lopulta tiennyt kenelle vastaisin. Onneksi heidän vanhempansa tulivat pihalle myös ja menin tervehtimään heitä. Molemmat toivottivat minut tervetulleeksi niin lämpimästi, että tunsin olevani aidosti tervetullut heille. "Marko sinua odottelee tuolla rannassa, hän innostui kovasti kun kuuli että olin pyytänyt sinua saunaan ja rupesi heti touhuamaan kalastusreissua", hänen isänsä naureskeli. "Noista nuoremmista pojista kun ei ole vielä kalastuskaveriksi enkä minä aina jaksa lähteä", hän vielä lisäsi.

Otin autosta lippiksen ja tuulitakin mukaan ja kävelin rantaan, jossa Marko näkyi laittavan perämoottoria veneeseen kiinni. "Moikka, tulithan sä sieltä", hän virnisti ja alkoi kaataa bensiiniä tankkiin. Pian olimme valmiit lähtemään. "Istu tuohon keskelle, mä istun perään ja ohjailen tätä", Marko sanoi. Astuin veneeseen ja istahdin keskituhdolle Markoa vastapäätä. Lähdimme liikkeelle ja aloimme samalla jutella. Ahmin Markoa katseellani, tuntui uskomattomalta että olimme vihdoinkin kahdestaan, ensimmäisen kerran koko kesänä. Halusin kaapata hänet syliini ja halata, mutta liikkuvassa veneessä se oli mahdotonta. Lisäksi olimme avoimella järvellä, rannoilla saattoi olla kuka tahansa vaikka kiikaroimassa ja huomata meidät helposti. Parin kilometrin päässä oli pieni saari, pysähdyimme sen lähelle. "Nyt ruvetaan onkimaan, tässä yleensä on kalaparvia liikkeellä", Marko totesi. Hän heitti omatekoisen ankkurin veteen, ja tuli viereeni istumaan. "Ongi sä siltä puolelta, mä ongin tältä puolelta niin eivät siimat sekoitu. Tuossa purkissa on syöttejä", hän sanoi. Kasasin onkeni samalla kun Marko kasasi omansa. Laitoimme syötin koukkuun ja aloimme onkimaan.

Aurinko paistoi lämpimästi, saaren suojassa ei edes tuullut. Otin tuulitakin pois, ja sitten vielä t-paidankin. Marko teki samoin. Istuimme hiljaa, selät vastakkain. Onkiessa ei kärsi puhua, näin ainakin olin kuullut sanottavan, ja tätä neuvoa Markokin tuntui noudattavan. Jonkin ajan kuluttua hän nojautui selkääni vasten. Tuntui hyvältä. Istuimme hetken aikaa niin, sitten minulla nappasi. Kalastuksen huuma täytti mieleni ja loppujen lopuksi pari tuntia kului hujahtamalla, kummankin vuorotellen ja välillä yhtä aikaa nostaessa sätkyttelevän kalan veneeseen. Sitten kalaparvi ilmeisesti häipyi muualle, sillä syönti loppui yhtäkkiä. Jonkin aikaa vielä odottelimme, mutta sitten Marko nosti onkensa veneeseen. "Soudetaan rantaan ja keitetään kahvit", hän sanoi ja siirtyi keulaan. "Minä soudan", vastasin ja laitoin airot hankaimiin. Moottoria ei kannattanut käynnistää parinkymmenen metrin vuoksi. Aloin soutaa Markon neuvomaa  paikkaa kohti, eikä kestänyt kauan kun vene lipui rantaan kiinni. Marko loikkasi rannalle ja sitoi veneen keulan puuhun kiinni.

Marko nosti reppunsa olalleen ja kävelimme muutaman metrin pienelle aukiolle, jossa oli oikein kivistä ladottu nuotion paikka ja siinä lähellä pinossa kuivia puita. Virittelimme nuotion ja Marko kaivoi repustaan mustuneen kahvipannun ja kävi hakemasta järvestä vettä. "Kyllä tämä niin puhdasta on, että tätä juoda saattaa", hän naureskeli. Laitoimme kahvipannun riu'un nokkaan nuotion ylle ja istahdimme vierekkäin kivelle odottamaan. Kiersin käteni Markon harteille. Hän huokasi ja nojasi kylkeäni vasten. Sitten hän käänsi päänsä minua kohti ja veti päätäni alemmaksi, kunnes huulemme kohtasivat. Suutelimme pitkään, hellästi, hyväilin kädelläni hänen rintaansa. Housuni kävivät ahtaiksi, halusin niin kovasti Markoa. Laskin käteni hänen syliinsä ja painoin kevyesti, tunsin kuinka kovana hänelläkin oli housuissa. "Ei vielä, ootetaan iltaa", Marko henkäisi. Katsoin häntä silmiin. "Kuule, minä taidan olla rakastunut sinuun", sanoin ääni käheänä. Marko katsoi minua hetken aikaa totisena. "Jääthän sä yöksi? Mä tulen sun kanssa saunakamariin nukkumaan, sovin jo porukoiden kanssa niin", hän kysyi vetoavasti. Miten olisinkaan voinut vastustaa noiden syvän sinisten silmien vetoavaa katsetta. "No jään minä", vastasin ja samassa Marko veti minut seisaalleen ja rutisti lujaa. Vedin hänet tiukasti itseäni vasten ja kuiskasin hänen korvaansa: "Luuletko, että jaksan odottaa yöhön saakka?".

 

Takaisin