Eki huokasi. Taas yksi päivä meni itsekseen tuskaillessa, ja omaa ujoutta manaillessa. Mieli teki miestä, mitäpä sitä itseltään kieltämään, mutta tällaisella pienellä maalaispaikkakunnalla sitä ei niin vain löytynyt. Puhumattakaan siitä, että sitä voisi avoimesti hakea. Ympäristö asetti niin kovat paineet, etteivät kaapin ovet helposti avautuisi, eivät edes raolleen. Turhautuneena Eki pisti tietokoneen käyntiin ja alkoi lueskella seuranhakuilmoituksia. Ei yhtään täältä päin. Ei edes kohtuullisen ajomatkan päässä olevia. Kannattaisikohan käväistä chatissa, Eki mietti. Hetken epäröinnin jälkeen hän kirjautui keskusteluun, jossa näytti lähes 350 miestä vonkaavan seksiseuraa. 'Mitat ja ikäs', tuli heti viesti nimimerkiltä poika30v. Mikä poika tuon ikäinen enää on, Eki virnisti itsekseen, neljä vuotta vanhempi kuin hän itse. 'Vääränlainen aloitus, keksi parempi!', hän naputteli vastaukseksi. Hiljaisuus siltä suunnalta sen jälkeen.

Kello alkoi lähestyä puoltayötä. Muutaman miehen kanssa oli tullut juteltua, mutta kaikki kaukana ja osalla ihan eri asiat mielessä kuin hänellä itsellään. Vielä viisi minuuttia istun tässä, sitten painun nukkumaan, Eki päätti. Samalla hetkellä tuli viesti nimimerkiltä Horny18. 'Helou, hereillä vielä?'. 'Kyllä vain, vaikka tyynyä lähden ihan just halimaan', Eki vastasi. Juttu lähti siitä kuitenkin luistamaan ja Eki hätkähti huomatessaan tunnin kuluneen nopeasti jutustellessa. No, onneksi on vapaapäivä huomenna, saa nukkua, hän ajatteli. Horny18 vaikutti kivalta kaverilta, jutut eivät liikkuneet lainkaan seksissä nimimerkistä huolimatta. 'Kait tästä on lähdettävä unten maille', Eki viimein kirjoitti. 'Missäs päin ne unten maat ovat?', tuli vastaus virneen kera. Eki naputteli asuinpaikkakuntansa nimen. Pitkään aikaan ei tullut vastausta. Eki tuijotteli ruutua ja siinä vilisevää keskustelua puoliunessa. Taisi poika jo mennä, hän ajatteli ja päätti poistua keskustelusta. 'Oon samalla paikkakunnalla!!!', välähti viesti juuri kun hän oli napauttamassa Poistu-painiketta. Eki piti hiiren näppäintä pohjassa ja liikutti kohdistimen painikkeen päältä pois. Huh, läheltä piti, hän huokasi. 'Oletko tosissasi?', hän kirjoitti nopeasti. 'Oon!!!', tuli vastaus heti. Väsymys hävisi sähköiskun lailla. 'Tavataanko heti, mä haluan jutella livenä?', tuli toinen viesti heti perään. Eki mietti hetken, ja kysyi sitten että kävisikö puolen tunnin kuluttua paikallisen laskettelukeskuksen parkkipaikalla. Se sopi, ja molemmat poistuivat keskustelusta.

Eki sulki tietokoneen mietteliäänä. Tuntui uskomattomalle. Käyn kuitenkin katsomassa, eihän tuossa mitään menetä vaikka kaveri olisikin feikki, hän päätti. Ajomatka sujui kymmenessä minuutissa. Eki ajoi ihan parkkipaikan perälle ja sammutti auton. Aikaa sovittuun tapaamishetkeen oli vielä lähes 15 minuuttia. Jännitti, ja pelottikin. Mistä sen tietää millainen raavas mies sieltä tulee, Ekin mielikuvitus laukkasi. Jonkin ajan kuluttua näkyi hitaasti lähestyvän auton valot, ja pian se saapuikin parkkialueelle. Eki vilautti oman autonsa valoja, ja toinen auto ajoi lähemmäksi pysähtyen jonkin matkan päähän. Meni syteen taikka saveen, tämä katsotaan nyt loppuun saakka, Eki päätti ja nousi autosta. Myös toisen auton moottori sammui ja ovi avautui. Ekin sydän löi lujaa. Hän asteli hitaasti lähemmäksi. "Moi", hän sanoi päästyään puhe-etäisyyden päähän. Toisesta autosta nousi nuori tummahiuksinen poika. "No moi", hän sanoi vähän naurahtaen. Molemmat katsoivat toisiaan hymyillen leveästi. "Nyt ollaan sitten siellä unten mailla", poika sanoi ilkikurisesti. "Jaa-a", Eki vastasi. "Tule istumaan tuonne mun autoon, jutellaan", hän jatkoi. Poika nyökkäsi ja he kävelivät Ekin autolle.

Autossa he istuivat vaiti hetken, sitten poika sanoi: "Mä oon Juha". "Ja minä olen Erkki, ystäville Eki". "No sit sä oot Eki", Juha sanoi ja nauroi. "Sä oot komea", hän jatkoi, "en oikein osannut kuvitella kun ei chatissa juteltu sen tarkemmin meistä". Eki punastui. "Vai niin, sinä se vasta söpö oletkin. Suoraan sanoen pelkäsin sun olevan feikki". Tästä tunnelma vapautui ja he alkoivat jutella. Eki huomasi kertovansa elämästään ja asioistaan, haaveistaan, ujoudestaan, asioista joista ei ollut koskaan kenellekään puhunut. Juhalle oli helppo puhua vaikka hän oli kahdeksan vuotta nuorempi. Juha kertoi myös toiveistaan ja peloistaan, epävarmuudesta, kavereistaan, kaikesta mitä mieleen tuli. Kesäyö oli valoisa ja alkoi olla aamu, he olivat istuneet ja jutelleet koko yön. "Lähde mun asunnolle, keitetään kahvit ja jatketaan juttelua siellä, jos uskallat?", Eki kysyi haukotellen. "Kyllä mä uskallan!", Juha vastasi varmasti. "Tuommoisen komistuksen kanssa uskaltaa vaikka mitä", hän jatkoi leikkisästi. Eki ojensi kätensä ja pörrötti Juhan hiuksia. "Heh, alahan mennä omaan autoosi, tai minä sinulle komistukset näytän!". "Näytä heti", Juha vastasi. He purskahtivat nauruun ja sitten Juha nousi autosta. "Aja perässä", Eki sanoi ja lähti ajamaan hiljalleen seuraten peilistä milloin Juha pääsisi mukaan.

Ajaessaan keskustaa kohti Eki ajatteli Juhaa. Eipä olisi uskonut, että noin söpö ja fiksu poika sieltä oikeasti tuli paikalle, hän mietti. Tuohon poikaan voisi helposti ihastua, ja enemmänkin, mutta antaa ajan näyttää miten tämä etenee. Minulle on tärkeintä, että saisin Juhasta ystävän, hän päätti mietteensä kääntyessään asuntonsa pihaan. Juha seurasi omalla autolla perässä, ja Eki näytti missä oli rivitalon vieraspaikat. "Tännepäin", Eki sanoi ja lähti kävelemään rivitalon päätyä kohti. Hänellä oli viihtyisä kaksio päätyhuoneistossa, suojaisessa paikassa. Ulkonakin saattoi istuskella ilman, että joka puolelta oli silmiä näkemässä. Sisällä Juha silmäili ympärilleen Ekin laittaessa kahvia keittiössä. "Hieno kämppä sulla", hän huikkasi Ekille. "Juu, ostin tämän vuosi sitten, heti kun tämä rivitalo valmistui. Olen vuoden aikana sitten hommannut huonekaluja sun muuta, aina kun on sopiva löytynyt", Eki vastasi. "Hyvin oot onnistunut hankinnoissa, oispa mullakin joskus tällaiseen varaa". Juha siirtyi kurkistamaan makuuhuoneeseen. "Vau, sullahan on leveä sänky, melkein parisänky, oot selvästi varautunut ettet aina oo yksin", Juha naureskeli. "No ei sentään, oli tarjouksessa tuollainen vähän leveämpi sänky, sain halvemmalla kuin tavallisen. Ja siinä on tilaa nukkua leveämmin eikä tarvii pelätä että putoaa lattialle", Eki naureskeli tullessaan Juhan viereen ovelle. "Olishan se hienoa, jos olisi joku vieressä nukkumassa...", hän jatkoi ääni tukahtuen. Yksinäisyys hyökyi päälle musertavana hetkeksi. Eki yritti pyyhkäistä silmäkulmaansa kihonneen kyynelen pois niin ettei Juha huomaisi.

Juha käänsi päänsä poispäin, yritti olla kuin ei olisi huomannut Eki herkkää hetkeä. Hänelläkin kuristi kurkkua ja kyynelet pyrkivät silmiin. He seisoivat hetken hiljaa, molemmat epävarmoina miten tästä selviäsi luonnollisesti. Juha mietti kiivaasti uskaltaisiko sanoa mitä oli miettinyt jo lähes koko yön heidän jutellessaan autossa. Sitten hän kääntyi Ekiä kohden ja sanoi ääni sortuen: "Tässä olis ehdokas vierellänukkujaksi, jos vain kelpaa?". Eki katsoi ensin epäuskoisena, sitten vähitellen ilo syttyi silmiin hänen huomatessaan että Juha on tosissaan. Hän ojensi kätensä ja veti Juhan lähelleen. Hän nosti Juhan leukaa, ja katsoi tätä silmiin. "Minä ihastuin sinuun sillä hetkellä kun astuit autosta siellä parkkipaikalla. Ja vielä enemmän siinä kun juteltiin, mutta en uskaltanut edes toivoa että sinä haluaisit mitään sen enempää." Juha kiersi kätensä Eki ympärille ja veti tiukkaan halaukseen. "Kyllä mä haluan, mä ihastuin myös, korviani myöten!", Juha sanoi varmasti. He halasivat pitkään. "Jokos sitä kahvia saisi?", Juha sitten kysyi nauru silmissään. "Vain, jos tulet mun kanssa laittamaan sen, täällä kuule joutuukin töihin jos meinaa päästä viereen!!!", Eki vastasi leveästi hymyillen ja työnsi Juhaa keittiötä kohden.

Kahvittelun lomassa he juttelivat lisää, nyt vain juttelussa oli erilainen vire. Tunteet näkyivät katseista ja eleistä. He istuivat vastakkain, ja välillä hipaisivat toistensa käsiä, tai polvet painuivat vastakkain. Lopulta Juha haukotteli ja sanoi, että hänen täytyy varmaan lähteä nukkumaan. "Ei kun jäät tänne nukkumaan, mun viereen", Eki virnisti, "vai täytyykö sinun käydä ilmoittautumassa kotona?". "Ei tarvii, nythän on sunnuntai, ja mä oon usein kavereiden luona ollut yötä. Mutta kenenkään vieressä mä en oo nukkunut koskaan", Juha vielä lisäsi. "Ei minunkaan vieressä ole kukaan koskaan nukkunut", Eki sanoi hiljaa. He siivosivat pöydän ja laittoivat astiat pois. "Riisu vaatteesi sinne makkariin, minä käyn veskissä vielä", Eki sanoi. "Mun täytyy käydä myös", Juha vastasi, mutta meni jo riisumaan enimmät vaatteet pois. Kohta Eki tuli makuuhuoneeseen ja katsoi ihaillen alushoususillaan olevaa Juhaa. "Vau, miten hyvä kroppa sinulla!, hän tokaisi. Juha kohotteli kulmiaan ja virnisteli. "Maatilan töissä kehittyy pakosta", hän vastasi ja seurasi Eki riisuutumista. "Ohhoh, sulla vasta komea kroppa onkin!". "Raskas työ ja käyn säännöllisesti lenkillä, siinä pysyy kunnossa", Eki naureskeli. Juha lähti vessaan ja Eki laittoi vuoteen valmiiksi. Haukotutti. Juha palasi ja Eki viittasi vuodetta kohti. "Haluatko nukkua seinän puolella vai reunassa?", hän kysyi. "Ihan sama", Juha vastasi. "No mene tuonne seinän puolelle, minä jään tähän reunaan ettet putoa", Eki virnisti.

Vuoteessa Juha kiemurteli Ekin kainaloon ja painoi päänsä hänen olkapäälleen. He makasivat vaiti, kuunnellen toistensa hengitystä. Tuntui hyvälle. Kummallakaan ei ollut tarvetta vielä muuhun. Molemmista tuntui, että elämälle oli tullut uusi suunta. Oli löytynyt ystävä, mahdollisesti jotain enemmän, ehkä paljonkin enemmän. Viimein Juha käänsi päätään ja hipaisi huulillaan Ekin poskea. "Tästä mä haluan mennä sinne unten maille aina!", hän kuiskasi Ekin korvaan. Eki kiersi kätensä paremmin Juhan ympärille. "Ja minä en halua halia tyynyä enää koskaan, haluan sinut tähän vierelle aina!", Eki sanoi päättäväisesti.

Takaisin