Pakanauskonto kuitenkin säilyi ja muotoutui. Jumala oli jo esihistoriallisista ajoista nähty sarvipäisenä jumaluutena ja hänet oli usein rinnastettu sarvipäisiin eläimiin kuten: vuohi, härkä, peura ja hirvi. Jumalatar taas oli kolminainen: neito, äiti ja eukko. Poikkeuksena kristilliseen käsitykseen neidosta kyseessä oli nimenomaan neito ei neitsyt. Neito tarkoitti itsellistä naista. Jumalatar oli hedelmällisyyden symboli ja hänen eräs tunnusmerkkinsä oli käärme, jonka nahanluontikyvyn takia katsottiin omaavan uudelleensyntymisen lahjan (vrt. Minolais-Kreetalainen käärmejumalatar).

Kun kristinusko alkoi vallata alaa Euroopasta väkisin, monet pakanat ottivat kasteen vain miekalla uhaten. Kerrotaan, että Hämeenlinnassa sijaitseva Katumajärvi on saanut nimensä siitä, että kun Vanajanjärvessä väkisin pakanoita kastettiin, niin nämä kävivät salaa Katumajärvessä pesemässä kasteen pois. Kun kirkko keskiajalla huomasi miten voimakas oli usko vanhoihin jumaluuksiin, päättivät kirkkoisät muokata uskoa hieman uusiksi. Nyt leimattiin vanhat jumaluudet saatanaksi ja kristinuskon demoneiksi. Esimeriksi suomenkielen sana "Perkele" on tätä juurta. Perkele on itseasiassa ollut muinainen suomalainen jumaluus, joka leimattiin paholaiseksi. Kristinuskon paholainenkin sai selkeän ulkonäön: hän sai sarvet ja sorkat. Nämä oli epäilemättä varastettu saatanan kuvaukseen Sarvipäiseltä Jumalalta (vrt. Cernunnos, Pan). Vanha Jumalatar leimattiin kauheaksi vanhaksi akaksi, joka söi lapsia, sai lehmät mahoiksi, yms. Neito ja äiti taasen muutettiin kieroiksi viettelijättäriksi. Näin muovaantuivat meillekkin tänäpäivänä niin tutut arkkityypit. Parantajanaiset ja miehet, jotka perinteisillä pakanallisilla tavoillaan olivat toimineet yhteisön tukipilareina romautettiin asemastaan alas.

Mutta pahin vahinko ei suinkaan tapahtunut keskiajalla, niinkuin luulla voisi, vaan Uudella Ajalla, kun sivistyksen valo muka oli levinnyt keskiajan pimeyteen. Silloin tulivat noitavainot. Noitavainoista voitte lukea lisää täältä.

Kiinnostus okkulttismiin ja vanhoihin jumaluuksiin kuitenkin on säilynyt tähän päivään asti. Vielä tänäkin päivänä tiedetään, että vanhoja Jumaluuksia on muistettu tavoin, joiden perinmäinen merkitys onkin ehkä vaipunut unholaan. Uusnoituudesta voitte käydä lukemassa sitä aihetta käsittelevässä osiossa.