Luonne © skil.

Ampparin lempinimeksi oli aluksi tuleman Amu, mutta tamman sähäkän ja omapäisen luonteenlaadun paljastuttua vaihtui lempinimi oitis Amppariin. Kauaa ei tamma sitten tuolla ensin meinatulla lempinimellä liikkunutkaan, sillä saapuessaan uuteen kotiinsa, silloin vielä niin pieni, mutta kuitenkin hyvin pippurinen pakkaus, päätti tehdä tenät kuljetusautoon eikä suostunut sitten millään ulos. Pitkän maanittelun jälkeen, silloin jo Amppariksi nimitetty varsa, saatiin ulos autosta ja talliin, omaan turvalliseen karsinaan.

Varsinkin hoidettaessa Ampparin sähäkkä ja omapäinen luonne tulee esille. Hoitopaikalle on turha tamman kanssa vaivautuakaan sillä tämä vain hermostuu siellä ollessaan ja hankaloittaa asioita entisestään. Olenkin siis ottanut tavakseni hoitaa tamman omassa karsinassaan, missä se on aina tuntunut hyvin viihtyvän. Harjaamisesta Amppari ei liiemmin välitä. Se kyllä ottaa harjauksen vastaan ihan kiltisti, ainakin masun alapuolen ja pään harjaamiseen asti, joista tamma ei pidä laisinkaan. Varsinkin pään kanssa tamma tahtoo vetää vähän herneitä sieraimeensa. Helpoiten pään putsaaminen onnistuukin hieman kostutetulla sienellä, jonka käsittelyyn Amppari vielä jotenkuten suostuu päänsä sieltä yläilmoista laskemaan.
Varusteiden laitto on myös yksi toimenpiteistä, joka vaatii vielä hieman harjoittelua. Tämän ajaksi Amppari on hyvä sitoa kiinni, sillä muuten esimerkiksi satulan laitto menee pelkäksi steppailuksi tyyliin hevonen edellä, hoitaja perässä. Kiinni sidottuna satulan saa laitettua ihan asiallisesti paikoillensa ja pintelitkin löytävät paikkansa jaloista. Suitset ovat kuitenkin tämän tamman kanssa se suurin murheen kryyni. Sama asia kuin pään harjauksenkin kanssa toistuu: jokin siellä yläilmoissa vain kiinnostaa niin loputtoman kauan. Ajan kanssa ei tätä taistelua voita. On vain oltava päättäväinen ja laitettava ne suitset. Kuolainten jälkeen ongelmat ovatkin sitten ohi, sillä ne suuhunsa "saatuaan", tamma luovuttaa ja hyväksyy kohtalonsa suurempia mukisematta.
Riimun ja narun kanssa talutettaessa on hyvä pitää narua "turvan ympärillä", jolloin Amppari kuuntelee enemmän sinua eikä lähde rynnimään ensimmäisen vihreän ruohokaistaleen luokse.

Esteitä Amppari rakastaa hypätä. Se nauttii koko sydämmestään vauhdista ja ainakin tuntuu siltä kuin sillä olisi loputon tarve näyttää mihin se todella pystyy niin halutessaan. Vauhdista tamma saisi kuitenkin aina hieman tinkiä, sillä usein sen vauhti varsinkin esteiden välillä kihtyy hieman turhankin kanssa ja sitä saa pidätellä kynsin ja hampain. Tosin yleensä ilman sen kummempaa vaikutusta. Parhaiten radat yleensä Ampparin kanssa meneekin, kun vain antaa sen itse määrätä tahdin. Se kyllä osaa aina hidastaa juuri sen verran, että esteestä selvitään tyylikkäästi yli, vaikkei se siltä aina ratsastajasta vaikutakaan. Parempi kuitenkin niin, sillä yleensä kovasta rempomisesta tamma vain kiukustuu ja lisää vauhtiaan, jolloin ei sitten enää olekaan hauskaa. Myös puomin pudottaminen tai edes pieni kolaus puomiin saa Ampparin hermostumaan ja rata loppuu meidän kohdaltamme yleensä siihen. Tammalta menee pasmat sekaisin ja sitä taas seuraa kieltäytymisten sarja ja hylkääminen. Yleensä näin, varsinkin kilpailuissa, käytyä on ihan hyvä käydä Ampparin kanssa muutama este hyppäämässä ilman minkäänlaisia paineita. Tämä hieman rauhottaa tammaa ja voimme lähteä paremmin mielin takaisin kotiinpäin.

Kouluratsastus taas, kuten arvata saattaa, ei ole niin Ampparin laji. Ajan kanssa, kun olemme vain jaksaneet kovasti harjoitella, olemme päässeet jopa Helpon A:n tasolle, jota pidän suurena saavutuksena. Tosin vieläkin Ampparilla on niitä huonoja päiviä jolloin se pistää kaiken aivan ranttaliksi ja jolloin tamman mielenkiinto ja kärsivällisyys eivät vain riitä väkertämään kaiken maailman pikkutarkkoja kiekuroita. Ja, kun joku asia ei suju, Amppari ikävystyy ja tulee äkäiseksi. Yritämme kuitenkin kaikesta huolimatta koulua harjoittaa mahdollisimman paljon, sillä pelkkä esteiden hyppely ei tee hyvää ja koulun osaaminen luo jonkunlaista pohjaa esteillekin. Ja edistyminen koulussa onkin parantanut erittäin paljon Ampparin ratsastettavuutta ja on aina kiva huomata kuinka tammakin ilostuu pienestäkin onnistuneesta liikkeestä. Usein kuitenkin meidän versiomme niistä kouluoppaiden kauniista ja upeista versioista jäävät hieman vähemmän hienoiksi. Mutta se ei haittaa, sillä meidän harjoittelumme on tuskan ja hien kanssa vääntämistä ja siinä on sitten sitä kunnon tekemisen meininkiä. Kaikkein parhaintahan siinä sitten onkin yhdessä onnistumisen ilo.. ;)

Maastossa Ampparin kanssa tulee myös käytyä jokseenkin usein, sillä esteiden hyppäämisen lisäksi maastoilu on toinen liikuntamuoto josta tamma pitää. Kovin tuulisella säällä ei kuitenkaan tämän kanssa kannata lähteä maastoon, sillä puiden oksia rempova tuuli vain yllyttää Ampparia riehaantumaan. Kovin rauhallisia maastoretkemme eivät kuitenkaan koskaan ole ja varsinkin isommalla porukalla Amppari intoutuu kisaamaan muiden hevosten kanssa. Tämän takia sillä kannattaakin aina mennä ensimmäisenä.

Toinen asia tuon vauhdin lisäksi, joka hankaloittaa ja hieman hauskuuttaakin maastoiluamme on Ampparin pakkomielle traktoreita kohtaan. Täytyyhän tamman päästä näyttämään meluavalle traktorille, että kuka määrää milloin milläkin mitättömällä tienpätkällä sen kuuluisan kaapin paikan. Siinä sitä sitten pusketaan väkipakolla ja kauhealla huudolla kohti traktoria, kunnes sen moottori sammutetaan. Siinä vaiheessa Amppari kuitenkin onneksi tajuaa jälleen "voittaneensa" ja jatkaa matkaansa rinta rottingilla. Kiitoksia vain kaikille meidän seutumme kilteille traktorimiehille, jotka ovat jo oppineet tunnistamaan kuuluisan traktorintappaja-Ampparin ja aina meidät nähdessään sammuttavat koneidensa moottorit.. ;)

Maastoesteradalla Amppari myöskin viihtyy. Siellä hyppääminen on toki ratsastajallekin miellyttävämpää, sillä tämä tamma ei mihin tahansa puskaan hyppääkkään ja katsoo tarkasti mihin astuu, mikä taas pakostikin hieman hidastaa tahtia. Toki aina esteen nähdessään tamman jalat alkavat lyödä vähän tiuhempaan, mutta muuten matkaaminen on rauhallisempaa. Varsinkin vesiesteille Ampparilla tuntuu olevan aina vähän kiire, sillä veden roiskiminen liian lähelle tulleiden katselijoiden päälle on tammasta mitä suurempaa huvia. Korvat hörössä intoa puhkuen Amppari laukkaa vedessä yrittäen tietenkin saada aikaan mahdollisimman suuren vedenpaisumuksen katsoja-alueelle. Näin ollen myös uiminen tuottaa Ampparille suurta mielihyvää ;)

Vaikka Amppari hieman hankala onkin, niin ainakin minä näen siinä jotain niin suurta ja ihanaa, että se vei sydämeni heti ensi hetkillä. Valloittava, haasteellinen hevospersoona, joka tarvitsee itselleen päättäväisen ja varman ihmisen ;)
______________________________________________________________________________________________

JÄLKELÄISET & ASTUTUSINFO

Ampparia käytetään kisailujen lomassa muutaman kerran kuussa suomenhevosjalostukseen, joten Ampparista voi saada myös tilausvarsan ohjeiden mukaan täältä. Ampparin astutusmaksu on 200 vE ja varsinainen varsamaksu ( ei sis. varsan hintaa ) 350 vE. Astutusmaksu suoritetaan astutusvarauksen yhteydessä ja varsamaksu maksetaan varsan myyntihinnan lisäksi myöhemmin sivuja ilmoittaessa. Tällä hetkellä Ampparilla on 4 jälkeläistä.