the pitkä härö

Pitkä, hyyyvin pitkä teksti minusta. Kuolitko tylsyyteen jo nyt? Jatka toki eteenpäin, elämäni on ollut rikasta ja sielunmaisemani ovat värikkäät. Ja pah.

a life without meantion?

Jaah. Terve. Aloitetaanko alusta? Minusta se olisi kaikista fiksuinta ja loogisinta. (vai?)
Minä synnyin kuudentenatoistapäivänäheinäkuutatuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäkolme. Hiton rasittava sana, joka näyttää rumalta ja tulee yli divistä. Who cares. Olin siis valitettavasti tyttölapsi, kai aika pienikokoinen. Sain ristimänimekseni Saara ja vaikka joskus urputin siitä, olen tullut siihen lopputulokseen, että koko nimeni Saara Karoliina Rostedt on hyvinkin hieno ja persoonallinen nimi.

Eikö siinä ollutkin tarpeeksi historiaani? Elin ihan mukavan lapsuuden vaikka minulla onkin sitten koulukiusattu (ja myös vähän kiusaajan) tausta. Olen ihminen, joka muistaa, mutta menee eteenpäin. En kanna kaunaa esimerkiksi kiusaajilleni tai ihmisille, jotka ovat tehneet pahaa minulle.
Tämän tekstin tarkoitus on hieman epäselvä. Yhdeksi syyksi voi laskea sen, että moni on toivonut tätä pitkää tekstiä minusta ja siksi, että kirjoitustaitoni vaatii hieman harjoitellua !
Voi kyllä, käytän tilaisuutta törkeästi hyväkseni.

Seuraavaksi voisin vähän raottaa sielunmaisemaani. Aloitetaan vaikkapa uskonnosta. Minä en usko kristinuskon oppeihin vaikka niin on painettu mustaa valkoiselle. Elämä tuntuu vain olevan monissa maissa helpompaa, jos henkilöpapereissasi lukee että uskon kaikkivaltias jumalaan. Kirjoitinko isolla? En. En halua pilkata muiden uskoa mutta minusta tuntuu että kristinusko ei ole minua varten. Ei myöskään mikään muu uskonto.
Sen sijaan te kysytte: mihin sitten uskot? Noh, vaikka itseeni ja muihin ihmisiin. Uskon myös yliluonnolliseen. Monet eivät oikein ymmärrä tätä ajatusta, mutta se on minun tapani selittää oudot asiat mitä maailmassa tapahtuu ja on tapahtunut. Taustalla saattaa olla joku jumalantapainen jolle ihmiskunta ja maapallo on vain lautapeli muiden keskellä. Tässä minun uskostani.

Tiesittekö, minullakin on huonoja tapoja ja ajattelutyylejä. Tuomitsen ihmisiä liikaa ulkonäön perusteella: jos näen lihavan ihmisen ajamassa autoa, saatan vain ajatella että mitä tuo vitun mursu tekee auton ratissa, miksei se kävele. Aika harvoin, oikeastaan koskaan en pue ajatuksiani sanoiksi.
Eri asia onkin sitten, kun tutustun ihmisiin. Rakastan sitä, kun saa lisää tuttavia, vaikka sitten netin kautta tai oikeassa elämässä. Ihmisten seura on minulle oikeastaan välttämätöntä: jos olen yksin kotona, laitan telkkarin tai musiikin päälle. Ihmisääniä on vain pakko saada. Olen suuresta perheestä, myöskin suuresta suvusta, joten olen vain tottunut hälinään ja vilskeeseen ympärilläni. Toki haluan joskus sulkeutua omaan huoneeseeni tai ulos kauas tutuista, mutta silloinki on mahdollista saada ihminen lähelleen. Yksi lempitekemisistäni on se, että menen kaupungin keskustaanistumaan juoman kanssa ja katselen ihmisiä. Se on vain niin.... hauskaa.
Minun piti kertoa huonoista tavoistani. Tästä kertoo taas se, että poikkean usein aiheesta ja olen vähän hajamielinen. En osaa selittää esimerkiksi jotain hauskaa juttua, koska jätän asioita kertomatta koska mietin vain sitä jutun hauskaa osuutta. Myös omista ongelmista kertominen on joskus vaikeaa. Minun mielestäni ihmisen on vain opittava ratkaisemaan itse, miten selvittää oman elämänsä solmut, vaikkakin joskus tarvitsee oikeasti läheisen apua. Itse olen ystävilleni ja kavereilleni hyvin tärkeä siinä suhteessa, että osaan ajatella ihmissuhteita ja ratkoa ongelmia niihin liittyen. Annan neuvoja ja asetun toisenkin asemaan asioissa ja mietin sitä heidän kannaltaan.

Huomasitteko? Poikkesin taas aiheesta. Helvetin rasittavaa. Kun alan näin lonkalta kirjoittamaan jotain, se ei onnistu tälläisessä gröhöm asiatekstissä. Tarinoiden kirjoittaminen onkin eri asia. Olen aina ollut hyvin taiteellinen ihminen vaikka itse sanonkin; olen varustettu laajalla ja monipuolisella mielikuvituksella, josta olen hyötynyt erittäin paljon, mutta myös joutunut typeriin tilanteisiin. Koulussa vahvimpia aineita kohdallani ovatkin kielet ja varsinkin äidinkieli. Minulla on hyvä kielipää, osaan tällä hetkellä viittä kieltä (suomi, ruotsi, englanti, venäjä, japani) hyvin ja yhtä (saksa) kohtalaisesti. Olen ylpeä siitä ja muita vituttaa asia, jos suoraan sanotaan. Lainatakseni erästä luokkakaveriani: "Ärsyttää kun mä luen viis iltaa ja Saara lukee koulussa välkillä kokeisiin ja me saadaan sama numero".

Tuo edellinen lause kertoo myös laiskuudestani. Ihmisluonne on luonnostaan laiska, mutta minun kohdallani se on venynyt äärimmilleen; pyydän esim. aina pikkuveljiäni tekemään kaikkea puolestani ja lahjon ihmisiä, että minun ei tarvitsisi tehdä ikäviä hommia. Vaikka välillä hävettää myöntää, olen hyvin kettu välillä. Huijaan ihmisiä ja hyödyn siitä itse. Selittelen tekemisiäni ja nyhdän aina pari euroa itselleni kaikenlaisista diileistä. Olen joskus syyllistynyt myös varkauteen, mutta ei siitä sen enempää.

On oikeastaan vielä yksi asia mistä oikeasti haluaisin kertoa tässä, muut eivät olekkaan tärkeitä. Olen ihminen, joka haaveilee ja kuvittelee; pelkään oikeasti, että joskus jään oman maailmani sisään enkä pääse tähän paskaan oikeaan maailmaan takaisin. Vaikka ilmaisin asian noin, en silti haluaisi pääni sisään ikuisesti.
Haaveilu ja kuvittelu tulee ilmi monesti; jos olen parin kaverin kanssa ulkona, saatan vain yhtäkkiä ruveta heidän puhuessaan jäädä tuijottamaan eteenpäin tai katselemaan ihmisiä ja vaipua esim. muistoihin. Se sekä naurattaa että raivostuttaa.

Noniin, etteköhän saaneet jotakin selville jo tähän mennessä. En ole koskaan oikein tykännyt kertoa itsestäni tai menneisyydestäni, mutta tunteeni olen oppinut näyttämään tässä hetkessä. Jos todella pidän jostain, ilmaisen sen heille vaikka halaamalla ja sanomalla, että oikeasti välitän. Vaikka en itse saa samanlaisia hellyydenosoituksia useinkaan, haluan silti tehdä muita onnelliseksi. Olen huomannut, että käyttäydyn eri ihmisten seurassa, miten he tykkäävät ja minkälaisista ihmisistä he tykkäävät. Tämä tuottaa ongelmia, kun on pari erilaista ihmistä porukassa.

Tiedättehän muuten nämä ihmiset, jotka ovat maailmanmatkaajia? Pari vaatetta, passi ja rahaa mukaan- tyypit? Minä rakastan heitä. Olen aina halunnut matkustella ympäriinsä ja tavata erilaisia kulttuureja. Rakastan olla isoissa kaupungeissa, joita ei Suomesta löydy. Parin miljoonan ihmisen kaupungeissa on vaan niin paljon uutta ja aina katseltavaa. Haluaisin myös kokeilla elämää kadulla. Miettikää nyt, kuinka hemmetin upeaa olisi vain kuljeskella kaduilla, löytää uusia tuttavuuksia ja sanoa heille heidän kysyessään kotiasi, että maailma on kotisi.

Olen nyt puhunut vähän väliä, kuinka pidän uusista tuttavuuksista ja muista ihmisist. Se ei tarkoita, että rakastaisin Hitleriä, koska hän oli ihminen. Ei, se ei todellakaan ole niin. Etsin ihmisistä vain sen verran hyviä puolia, että pystyn olemaan heidän kanssaan.
BRR, väärin. Esitän ihmisille että olen heidän hyväkin ystävänsä, mutta samalla vain haluan tietoa heistä, jota voisi käyttää myöhemmin hyödyksi. Myös parhaimmat ystäväni, jotka ovat oikeasti tärkeitä minulle, on rekisteröity muistiini niiden kaikkien tietojen kanssa, jotka heistä tiedän. Tiedän, koska joku valehtelee tai teeskentelee minulle, ja se ei aina ole hyvä ominaisuus, sillä se satuttaa kun joku sanoo pitävänsä minusta vaikkei pidä.

Huomaatteko. En osaa kirjoittaa niinkuin haluan. Oikeasti minun tekisi mieli kertoa itsestäni vaikka mitä, historiaani lukuunottamatta, mutta en vain halua. Annan ihmisille ripauksia tietoa itsestäni, haluan tietää janoavatko he lisää tietoa minusta, ovatko he vain seuraa vailla, positiivisia vai negatiivisia vai mitä. Joskus sanon ihmisilleettä en ole oikeasti hyvää seuraa, sillä minussa on pahoja vaikutuksia ja en ole parasta seuraa ajatellen häntä itseään. Miksi? Koska en joko jaksa kyseistä henkilöä tai olen oikeasti sitä mieltä.

Sitten voisin palailla elämäntyyliini. Kiroilen, kiroilin, miten sen nyt ottaa, aika paljon. Saatanaa, perkelettä ja vittua lentelee kyllä aina välillä siihen tahtiin, että kovistakin heikottaa. Lisäksi omistan vahvat mielipiteet (taas kerron sellaista mitä en olisi ehkä halunnut) ja perustelen ne aina niin vahvasti, että joskus ihmiset kaikkoontuvat tieltäni. Tämäkin on hieman kaksipiippuinen juttu.
Ennen lopputekstejä haluan teidän tietävän vielä pari asiaa. Haluatteko kuulla salaisuuden? Minä olen kirjoittanut, miettinyt ja raapustanut monta itsemurkirjettä, joissa kerron kaikille läheisill ja vähemmän läheiselle viimeiset terveiset itseltäni. En aio tehdä itsemurhaa, mutta minusta se on vain jotenkin... Hauskaa. Ajattelen aina, että saan isot siivet ja saan lennellä maan päällä kuolemani jälkeen ja katsella ihmisiä ja heidän elämäänsä ilman että he huomaavat minua. Toinen ajatukseni on, että minusta tulee kuolemani jälkeen jonkun kauniin sielun ns. suojelusenkeli. Haluaisin vain olla tärkeä jollekkin ja haluaisin auttaa, tietysti säilyttäen kaikki huonot ominaisuuteni.

Toinen asia ennen lopputekstejä. Minä tutkin ja tarkkailen kaikenlaista. Voin kertoa teille esimerkin: löysin pihastamme tänään kuolleen oravan, jolta oli syöty suoraan sanottuna aivot. Kaikki muu oli tallella. Ennenkuin vein sen kissalle (joka sen syönnin luultavasti oli aloittanutkin, eikö olekkin raakaa), tutiskelin oravan ruumista. Kokeilin, miten takajalan nivelet liikkuvat ja tutkin varpaita. Kertooko tämä jo jotain? En ällöksy asioita, mutta ei silti kaikki ole mielenkiintoista. En ole silti mikään poikatyttö. Enkä neiti.

Kolmas asia, jonka jo unohdin. Ainiin. Ihastun ihmisiin helposti. Se haittaa ajatuksenjuoksuani ja juttujeni valitsemista näiden henkilöiden seurassa. Ihan sama onko kohde tyttö, nainen, poika tai mies. (Lapsiin en oikein ihastu, en tykkää mukuloista, sillä ne ovat itsepäisiä, pikkuvanhoja ja kaikkitietäviä.) Rakastan fyysistä kontaktia, joidenkin kohdalla vieroksun sitä. Tiedätte mitä tarkoitan fyysisellä kontaktilla, mutta toisaalta ette. Joskus riittää vain toisen käsi, joskus on pakko saada syleillä toista. Tämän ominaisuuden takia olen joutunut helvetinmoisiin tilanteisiin, missä minut on ymmärretty väärin ja siten olen saanut vääränlaista huomiota itseeni. Sanat kuten pervo ja ahdistelija on liitetty minuun monesti, joskus jopa ilman syytä.

Olen huomannut, että erilaisen ulkonäköni perusteella koulussa (puhun nyt koulusta, sillä se on olennainen asia tämänhetkisessä elämässäni) oikeastaan melkeinpä kaikki tuntevat minut vähintään nimeltä. Siten olen saanut kuulla typeriä valheita ja juoruja itsestäni. Poltan kuulemma tupakkaa ja hengailen juoppojen kanssa. Naureskelen jutuille, mutta samalla mietin, että mitäköhän tapahtuisi, jos joskus joku laukaisisi jonkun tosiasian, mitä kaikki luulisivat juoruksi? Saisinko tietää mitä ihmiset todella ovat mieltä minusta?
Tähän väliin on hyvä sanoa, että en muka välittäisi, mitä ihmiset minusta ajattelevat. VÄÄRIN- välitän siitä erittäin paljon. En yritä ulkonäön perusteella vaikuttaa muiden ajatteluun itsestäni, mutta olen aikamoinen flirttailija.

Noniin. Ennenkuin alan paljastamaan pelottavia asioita itsestäni, kuten se, että olen lievästi masokisti.............Hups.

Nyt olette saaneet selville, että olen huijari, teeskentelijä, omaneduntavoittelija mutta silti rakastava persoona. Ristiriitaista, ne~?