"Hirton pelitaktiikasta ja voittamisen salaisuudesta"
Viimevuotinen (2002) Helsinki Cup turnaus oli Hirton suurta juhlaa. Äärimmäisen kovasta alkulohkosta kolmantena jatkoon päässeenä (lue: Hirtto täysin paska muut vielä huonompia GW/Balls ja Pohun "homohinarit" kovia) Hirtto eteni jatkosarjassa, siis alemmassa sellaisessa, voitosta voittoon kaataen turnauksen ensimmäisessä (mitä vit**u!!!) nurmikenttäpelissään Kumpulan ghetto kentällä (ghetto kenttä sen takia, että Arima asuu liian lähellä sitä) kova (lue: paska) tasoisen namikan b-17 sarjan finaalissa. Palkinnoksi saatiin vielä, jollain ihan uskomattomalla hillolla ja järkkäreiden totaalisella jäätymisellä ykkös-sarjan pystillä. Pysti osoittautui myöhemmin voitonjuhlissa hyvin monikäyttöiseksi. Sitä käytettiin mm. lyömäaseena, juomalasina ja huhujen mukaan hattuna (?). Nyt allekirjoittanut harhautui raiteilta, mutta se annettakoon anteeksi.
Voittojen perustana oli loistava pelitaktiikka, jota on hiottu lukuisia kertoja joukkueen välisissä palavereissa (lue: jengi jotain avautunu hirvees kännis Manalle ja Hoville, ja Arima ehdotellu ties mitä sekavaa ihan selvinki päin). Palavereista pelitaktiikka on siirretty Bigelän hyväkuntoiselle nurmelle HooCeen harjoituksiin, joita kesässä järjestetään lukuisia (eli yhet jos kaikki o iha hirvees kanuunas).
Hirton pelitaktiikan voi jakaa kolmeen eri alueeseen: Puolustus, keskikenttä ja hyökkäys (alla olevat pelipaikka sijoitukset sekä kommentit ovat allekirjoittaneen muistikuviin perustettuja, joten turha valittaa et mä oon pakki tjsp).
1.Puolustus
Hirton puolustus on ehkä joukkueen vahvin osa. Tämä luultavasti johtuu siitä, että puolustamiseen ei vaadita korkeaa henkilökohtaista taitotasoa eli ns. ”tegua”. Voi olla, että olen väärässä, mutta näin allekirjoittanut ainakin asian, varsinkin kun Hirtto käyttää ns. ”pallo vittuun ja ihan sama miten”- taktiikkaa.
Puolustuksen rungon muodostavat stadin ehkä hasardi-alttein libero Otto aka ”Mönkkönen” aka ”Bitch Ass Sepponen” aka ”Danny Mills” aka ”Hovi” aka ”Johtokunta” aka ”Paitsioansa” Sepponen ja toppari Antto aka ”Pussy Carone” aka ”Skidi” aka ”Karvanto” Karvonen. Kuten huomaatte puolustuksen rungolla on tuhansia nimiä kuten rakkaalla lapsella kuulukin olla. Näiden kahden herran muodostaessa rungon, joka pelaa koko ajan, on vaihtuvuus laitapuolustajien tontilla vilkasta. Yleensä oikean laitapuolustajan paikkaa pitää avauksessa Lauri ”Sähly” Pelkonen. Ja hyvä niin, sillä miehellä on tekniikkaa tai ns. ”tegua” enemmän kuin koko muulla puolustuksella yhteensä. Vasen laitapuolustaja ( vanha klubin aikainen valmentaja sanoin allekirjoittaneelle joskus, että vasempana laitapuolustajana pelaa yleensä joukkueen huonoin pelaaja, minne hän minut seuraavassa pelissä sijoittikin) on yleensä joko hurjia vartalotaklauksia jakava Jukka ”Pinku” Väisänen tai Riku ”Toinen Toivosten veljeksistä” Toivonen. Täytyy todeta kyllä, että Hirtossa asiat eivät ole samalla lailla kun Klubissa, sillä allekirjoittanut on huomannut peliä keskiympyrästä katselleena, vastustajan vyöryttäessä hyökkäyksiä, että vasen laita pitää kuin kivi vettä. Sen sijaan muun puolustuksen vuotaessa kuin "Lönnbergin länget" joskus muinoin aluejengi karsinnoissa Piispasen lämätessä kiekon verkon perukoille.
Puolustuksessa vaikuttavien ei kumminkaan tarvitse ottaa nokkiinsa tai uuden Ogelin muotisanonnan mukaan ”päästää oravia muuntajan”, sillä kuten jo aiemmin mainitsin puolustus on joukkueen vahvinta antia. Hyvää puolustusta täydentävät vielä loistavat maalivahdit. Maalivahteina ovat pääsääntöisesti toimineet rankkarispesialisti Joonas Markko ja avaus-spesialisti (onkohan Myllypuron sählyareenan lamppuja vieläkään korjattu?) Ville Simola. Molemmat moket ovat käsittämättömän varmoja (lue: eivät ole) otteissaan, joten Hovi voi aina pari kertaa matsissa päästää miehen karkuun, jotta moket pääsisivät loistamaan.
2. Keskikenttä
Keskikenttä on ehkä Hirton huonoin osa-alue, sillä joukkueelta, kuten jo aikaisemmin mainitsin, puuttuu henkilökohtaista taitotasoa, joten pelin rakentelu ei ole kovinkaan vahvan näköistä. Toisaalta sen minkä keskikenttä taidossa menettää sen se kovuudessa ottaa takaisin. Yleensä oikeaa laitaa viilettävä Sam-Kristiän Arima, keskikentän pohjalla pelaava Toni ”Kaba” Makkonen ja ylempänä keskikenttänä vaikuttava Allekirjoittanut pitävät kaikki äärimmäisen kovasta pelistä. Tosin Kaban kovuus kärsii hieman miehen ollessa noin 165 senttinen, mutta herran tekemät maastavedot Tapanilan Erän punttisalilla ovat tuottaneet tulosta ja mies jakeleekin aika usein olkapäätä vastustajalle. Nämä kolme yllä mainittua muodostavat myös ns. paskananto kolmion. Kolmikko jakelee toisilleen paskaa sillä mitalla, että heikompia hirvityttää. Toisaalta tämän kolmikon antaessa toisilleen paskaa voi yleensä vasemmassa laidassa vaikuttavat Tero Mustonen tai Samppa Linnala käyttää tätä hyväkseen ja yrittää "sniikata" läpi omasta laidastaan. Keskikentällä viihtyvät myös toinen Toivosten veljeksistä Olli, joka ei tapansa mukaan ihmettele, vaan herran ollessa kentällä vastustaja ei saa hetkeäkään rauhaa. Keskikenttä on myös tunnettu nopeudestaan (lue: hitaudestaan) lukuun ottamatta Tero Mustosta, joka voisi Hovin ohella jättää naiset taka-alalle ja mennä vetämään Ogelin nurtsille vetoja ja rappusia.
Hirton keskikenttä on vastustajien pelote, silloin kun heillä on pallo ja naurun aihe kun Hirtolla on pallo.
3. Hyökkäys
Hyökkäys, tuo jalkapallojoukkueen osa, jonka pitäisi hoidella voitto kotiin. Hirton hyökkääjät ovat kaikki värikkäitä persoonia ja pelaajia. Hirton hyökkäys ei ole koolla ja kovuudella pilattu, mutta oveluudella ja temperamentillä kylläkin. Yleensä Hirton kärjessä aloittaa maalitilaston kärkipaikalla kaikkina kausina riehunut Miika Hedman. Hedman onkin mielenkiintoinen tapaus. Herran ovelat ja juonikkaat harhautukset (lue:vastustajat nauravat kippurassa nimeltä mainitsemattoman Hirtto hyökkääjän viivakoodiviiksille) luovat herralle lukuisia maalipaikkoja, joista herra viimeistelee noin 25 %:n tarkkuudella. ”Benkun” kärkiparina aloittaa joko Fadi Folouti tai Ilkka Piirainen, yleensä jälkimmäinen, sillä Herra Folouti tuntuu ottelupäivinä elävän Marokon ajassa, sillä herra on lähes aina myöhässä tai viime tingassa paikalla. Piirainen on temperamenttinen, suoraviivainen, kovaa tsemppaava ja hyvin viimeistelevä, joka managerin ihanne pelaaja. Folouti puolestaan on erittäin mutkitteleva juonikas harhauttelija, joka on Allekirjoittaneen mielestä paras viimeistelijä ketä hän on nähnyt.
Hyökkäys on suurimman osa pelistä työtön, sillä puolustuksen ”pallo vittuun ja ihan sama miten” -taktiikka lisättynä keskikentän paskoihin syöttöihin, niin on kovin ymmärrettävää, ettei kärjessä paljon palloja nähdä. Mutta ne vähät pallot, mitä kärkeen saadaan sohellettua tuottavat yleensä tulosta tai edes vaarallisen maalipaikan.
Hirton peli muodostuu siis näistä yllämainitusta kokonaisuudesta, jotka puhaltavat loistavasti yhteen (lue: hyökkääjät ja ylempi keskikenttä ei kovin paljoa alle keskiviivan vaivaudu, tosin puolustajatkaan eivät juuri yli keskikentän nouse).
Tai ehkäpä tulos syntyy hyvästä asenteesta (vedetää vitun flegusti), tosin allekirjoittanut on huomannut nimeltä mainitsemattomien henkilöiden alkavan ottaa homman pikkusen liian totisesti. Viittaan nyt viime Hesacupin ennen viimeistä peliä tapahtuviin/sanottuihin asioihin, sekä kyseisen pelin erätauolla tapahtuviin asioihin, joka sai jo kaikessa naurettavuudessaan hymyn nousemaan allekirjoittaneen huulille, joten eiköhän pidetä tämä juttu vielä ihan hauskanpitona eikä niin totisena tai menee "pata jumiin". Itse en sitä ymmärrä, miksi ihmiset ovat alkaneet ottaa jaliksen pelaamisen hieman liian todesta, sillä tulin joukkueeseen nimenomaan pitämään hauskaa en voittamaan, joten voitaisiin palauttaa asiat niin kuin ne olivat aluksi eikä marista koko ajan, jos joku ei onnistu. Jos homma tästä vielä vakavoituu tai ihmiset rupeaa pelaamaan vielä totisemmin allekirjoittaneella menee "pata niin pahasti jumiin", että ottaa loparit.
Ja vedän nämä tilitykset mukaan tähän juttuun sen takia, että allekirjoittaneen mielestä Hirton voittojen salaisuus on piillyt joukkueen ns. ”läppä”-asenteesta. Asiasta on konkreettisia todisteitakin. Viime Hesacupin viimeinen peli toimii oivana esimerkkinä. Ennen ottelua puhuttiin jopa, että lähdettäisiin joukkueena lämmittelylle. Ei näitä, hyvät ihmiset, ei näitä, jos asiat ottaa noin todesta voi saman tien lähtee menee (Nii just Arima). Säilyttäkää ihmiset nyt se huumori mukana tai Hirtto ei voita enää yhtään ottelua!
Mutta jätän nyt tilitykset tähän. Miettikää noita ylempiä sanoja ja menkää itseenne ja miettikää onko asenteessanne näkynyt huolestuttavia merkkejä kuten ylivoimaista halua voittaa.
-Valderama-, peace out
ps. yllä olevan ei ole tarkoitus loukata ketään se on vain allekirjoittaneen henkilökohtainen näkemys asioista.
Copyright Valderama
All rights reserved to Hc HiRtto
takaisin