Hoitaessa Merri on erittäin helppo. Ei vastustele minkäänlaista käsittelyä ja rakastaa sukimista. Yleensä tamman takapuoli on karsinan ovelle päin, mutta kun hiljaa huhuilee Merrin nimeä ja vähän maiskuttaa, niin neiti kääntyy ympäri korvat höröllä valmiina etsimään nameja taskuista. Satuloidessakaan ei ole vaikea: ei pullistele, luimistele, pure, näyki tai muutenkaan käyttäydy typerästi.

Ratsastaessa on herkkä ja altis avuille. Ei ole rakettiratsu, eikä ole mikään laiska lurjus, vaan juuri sopivan vauhtivaihteen omaava neito - osaa toki mennä vähän kovempaa ja hitaamminkin jos ratsastaja pyytää. Merrille ei usein tarvitse pohkeita paukauttaa kuin kaksi pientä kertaa, niin se jo ravaa korvat pystyssä tukka hulmuten. Tekee kaikennäköiset voltit ja kiemurat hidastamatta. Laukannostot ovat joskus vähän vaikeita, joten Merri mielummin "liukuu" ravista laukkaan. Laukkaa silti niin pitkään kuin pyydetään ja hidastamatta taaskin. Esteitä hypellessä Merri on arka, ja joskus vähänkin kompastuessaan puomiin saattaa panikoida ja hypellä pari askelta esteen jälkeen, mutta palautuu kyllä laukkaan rauhoittuessaan. Tammalle ei voi silti suuttua, sehän yrittää parhaansa mutta on vain hiukan arka.

Tarhaillessa on melkoisen laiska. Päästessään tarhaan, löntystää tarhan siihen päätyyn, mistä ruohoa pilkottaa aidan välistä. Ei kummemin välitä vierailijoista, jotka huhuilevat nimeä tarhan toisella puolella, ellei sitten huhuilijalla ole nameja tai riimunnaru. Pikkulapsista innostuu, ja niitä tulee usein hörökorvin moikkaamaan. Jos viereisessä tarhassa joku innostuu laukkamaan ympyrää pukkien kera, Merri sattaa lähteä karuselliin mukaan, mutta ei pitkäksi aikaa. Merri on siis lyhyesti sanottuna peruskiltti poni jota on helppo rakastaa.