• Säkäkorkeus: 140-155cm (ihanne korkeus: 140-150cm)

• Värit: rautias ja kimo ovat yleisimmät, mutta nykyisin kaikkia tasaisia värejä esiintyy.
  Musta on näistä kaikista harvinaisin.

• Rakenne: pieni pää ja leveä otsa, kapea turpa, kovera sivukuva, suuret sieraimet, pienet korvat; melko jykevät leukaperät, kurkunpää väljä, pään ja kaulan liittymässä selkeä kulma; sirosti kaareva kaula; pitkät loivat lavat ja hyvin muodostunut säkä; syvä ja laaja runko, leveä rinta, lyhyt ja melko suora selkä; korkealla kiinnittynyt häntä; kovat, kuivat jalat ja jänteet, tiheä, siro luusto; kovat, hyvämuotoiset kaviot; ohuet, silkkiset jouhet.

Pääpiirteitä: ~kapea turpa ~kovera profiili ~kaukana toisistaan sijaitsevat silmät ~korkealle kiinnittynyt häntä ~pitkä, hulmuava harja ~jalo, kaareva kaula ~suuret sieraimet Luonne: ~helposti kiintyvä ~nopea ~älykäs ~monipuolinen

Arabianhevonen on vanhin vielä olemassa oleva hevosrotu.
Se on ollut kuuluisa jo yli 3 000 vuotta ja vaikuttanut useamman rodun jalostukseen kuin mikään muu hevonen.
Arabianhevonen on tunnettu kauneudestaan (arabianhevosta sanotaankin maailman kauneimmaksi roduksi) ja uskomattomasta kestävyydestään, mutta se on kaiken kaikkiaan hyvin monipuolinen rotu.
Arabianhevosista saa loistavia kiitolaukkaratsuja, upeita näyttelyhevosia ja kauniita kouluratsuja sekä hyviä hyppääjiä.
Mutta niiden todellinen vahvuus on matkaratsastus, jossa ne ovat voittamattomia kestävyytensä ansiosta.

Arabianhevosen varhaishistoria
Koska arabianhevonen on rotuna vanhempi kuin mikään muu hevonen ja koska sitä on kasvatettu ja varjeltu Arabian niemimaalla niin pitkään, sen uskottiin olevan sieltä kotoisin. Mutta näin ei kuitenkaan ole. Arabian niemimaalta löydetyt fossilisoituneet hevoset onkin tunnistettu persianvilliaaseiksi. Itse asiassa hevonen ilmaantui maapallolle Pohjois-Amerikassa eikä suinkaan Lähi-idässä. Lukuisat esihistorialliset hevoset muuttivat Amerikasta Siperiaan Beringinsalmen paikalla sijainnutta maasiltaa myöten ja levisivät etelään nykyisen Turkin, Syyrian, Irakin ja Iranin maille. Vuoteen 2500 eKr. mennessä Arabian niemimaan beduiinit olivat kesyttäneet alueen tuliset hevoset. 
Heillä oli melkein fanaattinen tarve säilyttää hevoskantansa puhtaus, ja aavikon seikit kykenivät luettelemaan hevostensa koko sukutaulun pelkästään ulkomuistista. Heidän hevosensa olivat nykyisten arabianhevosten edelläkävijöitä. 
Niitä jalostettiin kestämään aavikon ankaria elinolosuhteita sekä säilyttämään rohkeutensa ja nopeutensa, 
joita koko ajan koeteltiin heimojen välisissä ryöstöretkissä ja kahakoissa. Nykyisin Syyrian alueella eläneet beduiinit saavuttivat vuosisatojen mittaan maineen hienoimpien arabianhevosten kasvattajina, ja siitoshevosista käytiin vilkasta kauppaa. Vuoteen 1500 eKr. mennessä hevosesta oli tullut jo Lähi-idän kaupan, viestinnän ja sodankäynnin selkäranka, ja se pysyi sivistykselle elintärkeänä vuosisatoja sen jälkeenkin.

Polveutuminen
Arabianhevosen polveutumisesta ei ole tarkkaa tietoa. Taideteoksista päätellen arabianhevosen näköisiä hevosia oli Arabian niemimaalla jo ainakin 2 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Arabialaiset paimentolaiset beduiinit, jotka jalostivat arabianhevosia, väittävät niiden polveutuvan 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Baz-nimisestä tammasta ja Hoshaba-nimisestä oriista. Väitetään että Nooan pojanpoika Bax, hevosten kesyttäjä, otti Bazin kiinni Jemenissä. 

Kasvava vaikutus
Noin vuonna 630 jKr. muslimisoturit alkoivat valloitusretkensä Arabian niemimaalta pohjoiseen ja sitten länteen yli Pohjois-Afrikan. Vuoteen 711 mennessä he olivat valloittanee Espanjan. Muslimien ratsut olivat enimmäkseen turkkilaisia hevosia ja berberihevosia, mutta niiden joukossa oli myös monia arabianhevosia. Niistä kehittyivät andalusianhevoset, joita Kolumbus vei Uuteen maailmaan. Siellä ne auttoivat luomaan Amerikan mantereella nykyisin runsaslukuisena kukoistavat hevosrodut. Samaan aikaan myös muut eurooppalaiset hevosrodut saivat vaikutteita arabianhevosesta, kun Palestiinaan ristiretkiä tehneet keskiaikaiset ritarit palasivat takaisin kotimaahansa ja toivat mukanaan itämaisia hevosia. 1400-luvulta lähtien tuliaseet tekivät raskastekoiset sotahevoset tarpeettomiksi. Hevoskasvattajat alkoivat silloin jalostaa arabianhevosten avulla ratsuväen tarpeisiin entistä nopeampaa 
ja ketterämpää hevosta. Se hallitsikin sitten Euroopan sotatantereita pitkälti 1900-luvulle asti.
Arabianhevosia oli viety myös osmanien valtakuntaa Turkkiin, ja sieltä ne levisivät 1700-luvun mittaan eurooppalaiseen laukkahevoskasvatukseen. Darley Arabian, yksi englantilaisen täysiverisen kantaoreista, 
saapui Englantiin vuonna 1703.

Kansainvälistä kuuluisuutta
Euroopan hovit kiinnostuivat aivan erityisesti arabianhevosista, ja 1800-luvulla niitä oli useissa kuninkaallisissa siittoloissa. Ehkäpä kaikkein kuuluisin tuon ajan hevossiittola oli Crabbet Park Englannissa. Vuonna 1878 Wilfrid Scawen Blunt ja hänen puolisonsa lady Anne onnistuivat löytämään paikan, josta sai puhdasrotuisia arabianhevosia, ja he alkoivat tuottaa niitä Crabbetin siittolaan Englantiin. Melkein vuosisadan ajan Bluntin perhe omistautui puhdasrotuisen arabianhevosen säilyttämiseen ja tuotti puolestaan siitosmateriaalia muiden maiden kasvattajille.
Yhdysvalloissa rodulla oli ollut vain kourallinen harrastajia, kunnes Turkki toi 45 rodun edustajia osastolleen Chicagon maailmannäyttelyyn vuonna 1893. Yhdysvaltain arabianhevoskantakirja avattiin vuonna 1908, ja siinä oli 71 yksilöä. Vuonna 1994 kantakirjaan vietiin 500 000:s hevonen. Nykyisin Pohjois-Amerikassa on enemmän arabianhevosia
kuin muualla maailmassa yhteensä.

Statussymboli
1980-luvulla arabianhevosen suosio nousi uskomattomiin korkeuksiin. Monet sellaisetkin ihmiset, joilla ei ollut paljonkaan kokemusta hevosista, innostuivat arabianhevosen antamasta mielikuvasta: pitkästä harjasta ja hännästä, jotka hulmuavat hurjailmeisen, tanssivan ja korskuvan eläimen ympärillä. Julkisuuden henkilöt löysivät arabianhevosessa uuden loistokkaan tavan osoittaa rikkauttaan ja elintasoaan.
Hinnat nousivat, etenkin Yhdysvalloissa, jossa näyttelytason arabianhevonen maksoi 150 000 dollaria (eli miljoonasta markasta melkein 7 miljoonaan markkaan!). Uusia kasvattajia putkahti tyydyttämään kysyntää. Jalostus oli yliampuvaa, ja tuotettiin ylijaloja, tulisia hevosia. Liioitellun tyypin sukusiitos oli myös suosittua.
Kun hevosten verotusta muutettiin lailla, arabianhevosten markkinat romahtivat. Hevoset olivatkin yhtäkkiä paljon vähemmän arvoisia, ja niitä oli liikaa. Kuitenkin viime aikoina öljyvaltioiden kiinnostus arabianhevosten laukkakilpailuihin on luonut näille upeille hevosille uuden tulevaisuuden.
Niitä kasvatetaankin nykyisin usein kiitolaukkaradalle ja matkaratsastukseen.

Arabianhevonen nykyään
Arabianhevosessa esiintyy nykyisin useita eri tyyppejä. Persialaiset ja egyptiläiset arabianhevoset, joita pidetään vanhimpina, ovat kauniin jaloja ulkomuodoltaan. Puolanarabit, joita alettiin kasvattamaan Puolassa noin vuonna 1570, eivät ole niin kevyttyyppisiä ja siroja kuin Lähi-idän kollegansa, ja Unkarissa vuoden 1836 tienoilta asti kasvatetut shagya-arabit ovat muita suurempia ja voimakkaampia.
Olipa arabianhevonen mitä tyyppiä tahansa, sitä jalostetaan nykyisin yhä kauemmas 1980-luvun villistä, temperamenttisesta näyttelyhevosesta. Kasvattajat pyrkivät rauhallisempaan, suorituskykyiseen hevoseen, jolla on vaatimaton käytös ja joka sopisi mahdollisimman moneen lajiin, esimerkiksi lännenratsastuksen reining- ja cutting-luokkiin, kouluratsastukseen, estehevoseksi ja yleisratsuksi.