On ilta. Menen käymään tallilla, kun yhtäkkiä kuulen perimmäiseltä laitumelta ulinaa.
Siellä oli: vaaleanvärinen koira, joka näytti hyväkuntoiselta, mutta surulliselta.
Annoin koiran haistella itseäni, ja nappasin sille leipäpalasen taskustani (vaikka olisikin pitänyt antaa se Siwille).
Koira söi palasen ahnaanasti, ja haukahti. Sitten se nousi ylös, ja lähti kohti tallia.
Lähdin seuraamaan sitä, ja päästin sen talliin. Se luimi vähän hepoille, mutta ne
hörehtelivät koiralle lempeästi. Vähitellen koira rentoutui, ja joi ahnaasti vettä sangosta,
jonka sille olin täyttänyt. Lopulta koiraa väsytti sen verran, että se nukahti tallimme pienelle penkille.
Hoitajat, älkää ihmetelkö tätä pientä,suloista koiraamme (kyllä, se on nyt tallimme oma koira!),
sillä siitä on nyt tullut vakituinen tallikoiramme. Sen voi ottaa
mukaan maastoon, se pitää siitä. Siksi siitä tuleekin vakituinen maastoretkiemme jäsen tunneille, joita talli järjestää.
Toivotan siis nyt koko tallin puolesta PEPEN tervetulleeksi talliimme!
--------------------
TIETOA PEPESTÄ
Nimi: Pepe
Rotu: Kultaisen noutajan ja labradorin-noutajan sekoitus
Ikä: 2v
Sukupuoli: Uros
Väri: Vaalea
Luonnetta: Pepe on suloinen veijari, ja rakastaa juosta hepan vieressä,
sekä kun hepot rapsuttelevat sitä. Itse se taas varsinkin Krista-rouvaa
paljon jaloista hieroo hampaillaan, eikä Krista pane yhtään pahakseen.
Rakastaa rapsuttelua. EI PURE!
Omistaja: Hiksun talli
