Nimi » Amaia Emery Blackwell
                → Amaia on euruskia ja tarkoittaa 'loppu', Emeryllä puolestaan viitataan kovaan mustaan
                     aineeseen, jota sanotaan emeryksi (nimi lienee viikinkien alkuperää...?)

Kutsumanimi » Emery, Amaiaksi kutsuvat opettajat ja ne, jotka eivät tiedä, ettei poika käytä etunimeään.

Ikä » 19 vuotta
Sukupuoli » Miäs
Mitat » 179/74
Kansallisuus » Britti
Seksuaalinen suuntautuminen » Bi
Siviilisääty » Vapaa
Aineet, joihin syvennytty » Historia, kirjallisuus ja filosofia

Ulkonäkö »
Emeryllä on kapeat hartiat ja pitkänomaiset lihakset, jotka saavat pojan näyttämään hyvin hoikalta ja pitkältä. Mitenkään laiha tai kevyt Emery ei kuitenkaan ole. Hänen ihonsa on ain kalpea, minkä takia hän varsinkin kesällä näyttää lähinnä pakasteseiltä ihonvärinsä puolesta. Perusbrittinä nenänpäälle tupsahtaa myös joskus kesäisin jokunen pisama. Kasvot ovat kapeat, leuka terävähkö ja nenä suora lukuun ottamatta pientä kohoumaa, joka on jälki vanhasta murtumasta. Huulet ovat ohuet, mutta pehmoiset. Hampaat ovat valkeat ja suorat. Tosin, koko purukalusto ei ole aito ja alkuperäinen, sillä Emery oli nuorempana monesti tappeluissa. Hänen onnensa oli, ettei niissä touhuissa murskaantunut yleensä kuin hampaita. Ne oli verrattain helppo korjata, ja mikäs siinä kun vanhemmat ovat rikkata ja äärettömän tarkkoja siitä, että ulkonäkö on näyttelykelpoinen.

Väriltään pitkäripsiset silmät ovat kirkkaan vihreät. Emery on suuri värillisten piilolinssien ystävä, joten pojan silmien väri saattaa yhtenä päivä olla violetti, toisena hänellä on tummat nappisilmät. Yleensä kuitenkin värilliset linssit jäävät kotiin kouluoloissa - eihän silmien värillä niin paljon väliä ole. Emery ei näe lähelle kovin hyvin, minkä takia hän käyttää toisinaan lukulaseja. Mutta, koska hän pärjää hyvin ilmankin, lukulasit jäävät monesti käyttämättä - ja hän tuppaa unohtelemaan rillinsä milloin mihinkin. Alkuperältään maantienharmaat hiuksensa Emery säälimättä värjää mustaksi. Joskus hän saattaa piristää kuontaloaan parilla vaalealla raidalla mutta yleisesti kutrit pysyvät mustina. Malliltaan hiukset ovat edestä hiukan pitemmät (noin leukaan asti) ja takaa hyvin lyhyet, melkein tarpeeksi lyhyet, jotta ne saisi pystyyn.

Molemmissa korvissa on reiät, oikeassa kaksikin, mutta niissä harvemmin on korvakoruja. Jos on, niin yleensä jotakin nappimaisia kivikoruja ilman turhia härhelöitä. Pysyvin koru on Emeryn vasemman käden keskisormen hopeinen kelttisormus. Se on hänellä sormessaa lähes aina, koska ilmeisesti sillä on paljon tunnearvoa. Ehkäpä siksi, että Emery sai sen joskus asuessaan vielä Edinburghissa. Muita lävistyksiä Emeryllä ei ole. Hänellä on joskus ollut koru huulessa, mutta se on otettu pois, eikä jäljelle ole jäänyt kuin pieni pistemäinen arpi. Myöskään mitään merkittäviä arpia tai muita nirhamia kehosta ei löydy. Pojalta löytyy yksi tatuointi, ja kuten melkein kaikki hänen omistamansa koristelu, sekin on kelttityylinen. Tatuointi alkaa vasemmalta alavatsanpuoliskolta, jatkuu lantion yli reidelle ja päättyy suuriin piirtein puoleen väliin reittä.

Pukeutuminen... vaihtelee. Emery kannattaa mukavuutta, mutta toisaalta hänen vaatekaapistaan löytyy tavalisten t-paitojen ja löysien pöksyjen lisäksi kaikkea muuta kuin mukavia vaatteita. Kauluspaitoja, suoria housuja, liivejä, takkimaisia paitoja, huiveja, lakkeja, vöitä... Emery näyttää hyvin harvoin suttuiselta tai jostakin ojan pohjalta repäistyltä, mutta toisaalta, poika välttelee liian hienoja tai näyttäviä vaatteita. Silmiinpistävintä lienee silloin tällöin kaulaan eksyvä panta tai erikoiset kengät.

Ulkonäkö ei ole koskaan ollut Emerylle erityisen tärkeä asia.

Galleria
Designia
Sormus
Ruikulichibi

Luonne »
Ensi vilkaisulla Emery on vähän tuiman oloinen, mutta yleiskuva ei vastaa totuutta. Poika nimittäin ilmehtii paljon ja omistaa ns. "Tuhannen ilmeen kasvot". Hänestä näkee selvästi, mitä hän ajattelee ja vaikka hän kuinka yrittäisi salata sen. Tosin, ollessaan huonolla tuulella Emeryn kasvot jäävät helposti hyvin nukkemaisen ilmeettömiksi, eikä häneen saa minkäänlaista kontaktia.

Mikään hirveä lörpöttelijä Emery ei ole, mutta kyllä hän puhuu, kun osuu oikeaan seuraan. Hän kuuntelee mielellään, vaikka ei osasikaan vastata mitenkään. Puhuessaan, hän sanoo asiansa yleensä kaunistelematta ja toisinaan liiankin suoraan. Hän inhoaa ihmisiä, jotka kiertävät ja kaartavat, eivätkä koskaan pääse asiaan, ja varoo itse olemasta sellainen. Hankalaksihan asiat menevät, jos niitä alkaa liikaa miettimään.
Innostuessaan poika suurin piirtein menee pitkin seiniä. Hänet on helppo saada kiinnostumaan jostakin, mutta koska Emery on hiukan haahuilija luonteeltaan, hänen mielenkiintonsa ylläpitäminen saattaa olla vaikeaa.

Ujo poika ei ole. Hän nauttii uusista tilanteista ja siinä missä muut saattavat hermoilla, Emery osaa ottaa ihan rauhassa. Esiintyminen ei esimerkiksi ole hänelle ongelma, ja pojalle ei tuota vaikeuksia vetää jotain juttua lonkalta. Itse asiassa hän mieluummin heittäytyy uusiin asioihin kertamietinnältä, eikä jälkikäteen jää märehtimään, että mitäs sitä nyt taas tehtiin. Paitsi sitten kun häntä osoitetaan sormella ja kehotetaan hyi-häpeämään. Hänestä elämä on liian lyhyt pähkäilemiseen ja epäröimiseen. Emery suuttuu aniharvoin. Hän ei yleensä ota pahojakaan loukkauksia itseensä ja vaikuttaa olevan muutenkin jotenkin immuuni kaikelle angstille ja kiukuttelulle. Sen sijaan surullinen poika on toisinaan. Hän ei itkeskele julkisesti, mutta jossakin rauhallisessa paikassa hän voi turvallisesti tirauttaa kyyneleen tai pari. Tosin, hänet saa helposti takaisin hyvälle tuulelle tekemällä jotain pientä ja mukavaa.

Nuorukainen kunnioittaa ihmisiä, jotka pystyvät pitämään elämänsä kasassa ja itsensä kunnossa - sosiaalisesta elämästä puhumattakaan. Sen sijaan Emery on melko sympatiaton otus. Hän ei tahdo olla kenellekään olkapää, eikä itsekään sellaista kaipaa. Hän myös inhoaa olla muiden tiellä ja luikertelee mielellään sellaisesta tilanteesta vähin äänin pois. Sääliminen on hänestä ärsyttävää, mutta ei hänkään kieltäytyisi pikkuisesta halista silloin tällöin. Mitä ihmissuhteisiin tulee... njoh, Emery osaa kyllä teeskennellä kivaa naapurinpoikaa, jos sitä vaaditaan (ja jos saa vetää pussin päähänsä), mutta on yleensä liian ylpeä teeskentelemään yhtään mitään. Hän päästää harvat ihmiset lähelleen, mutta toisaalta, kun hän alkaa luottaa hän tekee sen täysillä, kuten kaiken muunkin mihin ryhtyy aina kouluprojekteista rakastumiseen.


Menneisyys »
Kun rouva Blackwell reilut 19 vuotta sitten kuuli olevansa taas raskaana, hän ei ollut iloinen, eikä ollut hänen miehensäkään. Heillä oli jo ennestään kaksi lasta - tyttö ja poika - joten mihin he muka lisää ruokittavia suita kaipasivat. He olivat myös molemmat uraihmisiä, eivätkä olisi tahtoneet enää jäädä lapsen takia kotiin. Lisäksi sekä herra että rouva Blackwell olivat jo aika vanhoja, rouva 38 ja herra nelivitonen. Rouva Blackwell kuitenkin piti terveen lapsosen, tosin, siihen päätökseen taisi vaikuttaa eniten hänen sisarensa painostus ja saarnaaminen raskauden keskeyttämisen moralittomuudesta. Raskaus oli vaikea ja raskas, ja kun vauva viimein syntyi keisarileikkauksella Edinburghin kaupungissa, Skotlannissa, vanhemmat olivat helpottuneita. Koska uusi vauva oli harvinaisen hankala tapaus, joka sairasti astmaa ja oli äärettömän kova huutamaan, vanhemmat nimesivät pojan Amaiaksi - myös varmistaakseen sen, ettei lapsosia heille enää siunaantuisi.

Amaia oli myös hankala kasvettuaan ulos kapalosta. Herra ja rouva ehtivät jo luulla, että poika oli mykkä, sillä Amaia ei puhunut mitään muutamaan vuoteen. Isä ja äiti kiikuttivat poikaa ties minne terapeuteille ja yrittivät kaikin tavoin saada ilkikurista tenavaa aisoihin. Koulun mentyään Amaia huomasi, että hänen oli pakko alkaa puhua, jos aikoi välttyä kiusaamiselta. Tosin, helposti tossun alle jäävä poika oli puheesta huolimatta muiden kiusattavana. Hänestä tuli sulkeutunut ja entistä syrjäänvetäytyvämpi, eikä hän itse enää tehnyt kotona pahuutta. Itse asiassa pojan läsnäoloa tuskin huomattiin.

Kun Amaia oli 10-vuotias perhe muutti Englantiin, lähelle Oxfordia. Amaia otti itseään niskasta kiinni ja kulki ylpeästi, selkä suorassa (kuvaannollisesti siis). Hän alkoi pärjätä koulussa, eikä hän enää punastellut jokaisesta pikku asiasta. Isosisko meni noihin aikoihin naimisiin ja muutti Lontooseen, isoveli puolestaan lähti vuodeksi vaihto-oppilaaksi Autraliaan. Amaia sen sijaan, ärtyneenä siitä, että häneltäkin odotettiin jotain mahtavaa ja täydellistä, sortui pyörimään väärissä piireissä. Vanhemmat hyppivät seinille tajuttuaan tosissaan, että Amaia tosiaan oli sukunsa musta lammas. Poika poltti ennen kuin täytti 12, joi, rötösteli ja näytti hädin tuskin kasvojaan koulussa. Hän karkasi kotoa ollessaan 14-vuotias, mutta poliisit palauttivat teinin takaisin kotiin. Kun selvisi, että poliisit olivat löytäneet pojan jonkun raiskauksista epäillyn miehen kotoa, vanhemmille riitti.

"Tämä on viimeinen mahdollisuutesi", he sanoivat kylmästi ja lähettivät 15-vuotiaan pojan Kanadaan, arvostettuun poikakouluun oppimaan hiukan tavoille. Mukana pyöri melko paljon rahaa ja suhteita, koska koenumeroidensa puolesta Amaiaa ei ikinä olisi päästetty edes kiillottamaan lipputangonnuppeja. Koulun ja valtion vaihdos (karkausretkestä puhumattakaan) saivat Amaian miettimään vähän tekosiaan. Hän on sen verran taikauskoinen, että uskoi epäonnensa seuravaan hänen nimeään. Niinpä Kanadassa hän alkoi käyttää enemmän toista nimeään, lopetti tupakoinnin ja juomisen lähes kokonaan sekä palasi kiltisti koulun penkille. Omaksi yllätyksekseen hän pärjäsi vallan mainiosti alkukompuroinnin jälkeen, ja olipa vielä varsin fiksukin.
Huolimatta nykyisestä hyvästä olostaan, Emery ei suostu vieläkään kauhean mielellään puhumaan pahimmista murkkuvuosistaan - paitsi pakotettuna sille kallonkutisjalle, jonka luona hänen pitää käydä vielä silloin tällöin.


Perhe »
Äiti Rosa - Asuu Englannissa, asianajaja
Isä Grady - Asuu Englannissa, varhaiseläkkeellä huonon selän takia
Isosisko Cindy - Asuu perheensä kanssa Lontoossa, hammaslääkäri
Isoveli Marlin - Perheensä kanssa Autraliassa, omistaa kylpylän

Nippelitietoa »
♦ Onneton taideaineissa. Hän ei pidä niistä, eikä ole niissä hyvä. Emery ei omien sanojensa mukaan osaa piirtää edes tikku-ukkoa mallista. Ainoa "taide" mikä häneltä sujuu on kirjoittaminen.

♦ On aina tiennyt olevansa bi. Osittain varmaankin sen takia, että vaikka hänen perheessään ollaan muuten oltu kauhean tarkkoja kaikesta, sekä vanhemmat että lapset ovat saaneet olla seksuaaliselta suuntautumiseltaan mitä lystäävät - kunhan suku jatkuu jotain kautta.

♦ Ei voisi elää ilman kahvia. Väittää se olevan tupakankorvike.

♦ Harrastaa lähinnä lukemista. Myös kokkaaminen on lähellä sydäntä, vaikka ei laskekaan sitä harrastukseksi.

♦ Sairastaa astmaa, tosin hyvin lievää, mutta kuitenkin.

♦ Vaikka ei koskaan ääneen myöntäisi, pitää light bondagesta. Eli esim. silmien tai ranteiden sitomisesta.

♦ Äänensä matala, karhea, vahva. Emery kuulostaa ikäistään vanhemmalta.

♦ Vähän taikauskoinen

♦ Puhuu edelleen englantia lievällä skottiaksentilla

♦ Tunnelmavalaistuksen ystävä. Eli ei oikeistaan koskaan pidä kattolamppua päällä vaan tyytyy mieluummin pöytälamppuihin, erikoisvaloihin tai kynttilöihin.