Tämän lauman kurinpitäjänä, ruokkijana ja rapsuttajana toimin minä, Heidi Kailio. Asun avomieheni Tomin, sekä kolmen koiramme kanssa Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoella.

Olen aina pitänyt eläimistä ja pikkutyttönä ruinasin lähitienoon koiria lenkille, kun omaa koiraa ei ollut. Alun perin haaveilin omasta hevosesta ja jossain vaiheessa tämä melko mahdoton haave vaihtui haaveeseen omasta koirasta. Vuonna 1994 perheeseemme vihdoin tassutteli viisikuinen Renny-poika ja siitä tämä koirallinen elämä sitten alkoi.

Japaninpystykorva rotuna oli äitini valitsema ja jukuripäisessä pystykorvauroksessa olikin ihan riittävästi haastetta 12-vuotiaalle. Itse haaveilin tuolloin rottweiler-uroksesta, mutta japsi oli näin jälkeenpäin ajatellen paljon parempi vaihtoehto kokemattomalle pikkutytölle…. Rennyn kanssa olen kasvanut aikuiseksi sekä saanut kipinän koiraharrastukseen ja koiran kouluttamiseen. Rakas junttipää Repa onkin ollut paras opettajani koirien sielunelämään, sen kanssa on todella saanut opetella monet asiat kantapään kautta!

Nälkä kasvaa syödessä ja niin myös minä rupesin haaveilemaan toisesta harrastuskaverista. Toinen japsi Jerry saapui minulle hieman yllättäen, kun edellisessä perheessä ilmeni allergia. Jerryn kanssa valitettavasti törmäsin monenlaisiin ongelmiin, luonteen heikkouksien vuoksi (huonot hermot yhdistettynä terävyyteen, puolustushaluun ja pahenevaan ääniarkuuteen) Jerryn kanssa oli välillä todella hankala elää. Jerryn kanssa eläessä opin entistä enemmän arvostamaan hyviä luonneominaisuuksia.

Jo ennen Jerryn saapumista olin agilitykentällä ihastellut belgianpaimenkoira groenendael Ritaa (Hukkatuvan Judita) ja pikkuhiljaa lähti kytemään haave omasta belgianpaimenkoirasta. Halusin koiran, jonka kanssa voi harrastaa monipuolisemmin kuin japsin kanssa. Ihanaa Ritskua onkin kiittäminen siitä, että olen päätynyt tähän upeaan rotuun! Kun Jerrystä ei yrityksestä huolimatta tullut mukavaa harrastuskaveria, ja Renny alkoi tulla vanhemmaksi, ryhdyin tosissani etsimään itselleni omaa groenendaelia. Päädyin lopulta tuomaan koiran Norjasta ja vuoden etsimisen ja odottelun jälkeen Mette-rinsessa saapui Suomeen.

Belgianpaimenkoira groenendael tuntuu selvästi omalta rodulta, rodun olemus ja luonne ovat todellakin vieneet mennessään! Elo-syyskuun vaihteessa vuonna 2007 lensin Sveitsiin hakemaan lisäystä laumaamme ja kanssani Suomeen matkasi hurmaava Hempukka.

Koirat ovat ensisijaisesti rakkaita perheenjäseniä, lenkittäjiä ja harrastuskavereita. Tavoitteenani on jokaisen koirani kanssa harrastaa niin pitkälle, kuin koiran ja ohjaajan kyvyt antavat myöden. Harrastuksiimme kuuluu pk-jälki, -haku, agility sekä toko. Koiraharrastus on tuonut elämääni monia uusia ystäviä sekä monia mukavia hetkiä koulutuskentällä, leireillä, kisoissa ja kokeissa.

Olen myös kiinnostunut koirien kasvattamisesta ja ensimmäinen groenendaelpentueeni syntyi vuoden 2005 alussa. Kävin kasvattajan peruskurssin vuonna 2003 ja kennelnimeni Mieletön sain vuonna 2004. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, pentueita tuskin tulee kovin tiiviiseen tahtiin. Kasvattajanurallani olen vasta alkutaipaleella ja minulla on paljon opittavaa tästä upeasta rodusta. Groenendael on mielestäni ensisijaisesti palveluskoira ja suunnittelen pentueet silmälläpitäen luonnetta, terveyttä sekä käyttöominaisuuksia.Tällä hetkellä minulla ei ole jalostukseen sopivaa koiraa, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.