HEINÄKUU 2003
Alkuun muutama kylmä sana Kanadan (Albertan) pääuutisista. BSE piti hyvin pintansa: kanukeilla oli laajoja kampanjoja lisätä kotimaista lihan kulutusta, Jean Chretieniä (pääministeri) myöten poliitikot oli valjastettu mukaan. Ihmeteltiin, kun amerikkalaiset eivät avanneetkaan rajojaan lihan viennille, olihan nyt testattu peräti 400 nautaa ilman uusia BSE-tapauksia. Karjan puhtaushan oli "todistettu"! Japanilaisetkin pysyivät yrmeinä kanukkien lehmille. Lihafarmareilla alkoi tosissaan alaleuka väpättää, eikä ihme, milläs maksaa laskut kun ei ole tuloja! Karjafarmarit tekivätkin 25.7. mielenosoituksellisen karjan joukkorahtaamisen (se on R, ei L) USA:n rajalle toivoen jenkkien heltyvän. Tämäkään ei näy riittävän kanadalaisille, vaan 27.7. telkkariuutiset kertoivat, että nyt itse Jumalakin valjastetaan hullun lehmän taudin lääkitsemiseen: jumalanpalvelus karjankasvattajien puolesta! Samaan aikaan toisaalla jatkettiin West Nile viruksen ihmettelyä, vaikka ensimmäisen virukseen kuolleen harakan jälkeen uusia vinkkejä ei tullutkaan. (Kumma kun tälle virukselle ei ole vieläkään keksitty lyhennettä!) Homoliitot kuohuttivat tunteita, heinäsirkkojen runsaus ja hurjat lämpöaallot ihmetyttivät. Metsäpalot ovat olleet vaatimattomia kuun lopulle asti: suurin on ollut vain 30 neliö-km, kun House River oli 3000. Aivan viimeisinä päivinä Kalliovuorilla sitten roihahteli useammassa paikassa, ja tilanne näyttää "korjaantuvan"...
No joo... Avasimme heinäkuun katsomalla Canada Day'n (1.7.) kunniaksi Whyte Avenuella järjestetyn Silly Summer Parade'n. Tapahtumassa mitä erilaisimmat tahot - yhdistykset, liikkeet, opistot, konttorit, tehtaat, maatilat - marssivat kulkueena oudoissa vetimissä ja mitä kummallisinta rekvisiittaa mukanaan. Hauskaa! Pikkupojat tekivät vesipyssyin varustautuneina tarkkoja iskuja joidenkin kulkueen ryhmien kimppuun, mutta kovin usein "uhrit" olivatkin varautuneet tähän omin asein, ja seurauksena oli kovia vesitaisteluita. Onneksi kukaan ei loukkaantunut kuin korkeintaan henkisesti.
Helteisen heinäkuun yksi päätapahtuma olivat Eeliksen synttärit. Hillalle oli pidetty kaverisynttärit jo kesäkuun lopussa (koulujen lomakauden alkamisen vuoksi), mutta saihan hänkin vielä muutaman paketin. Mauri-vaarikin ehti parahiksi mukaan. Illalla Loretta laittoi lapsille ja pihanurmikolle sadettajan. Hilla ja Eelis olivat innokkaina pihalla. Eelis juoksi vesisuihkuun ja huusi sadettajaa tarkoittaen: "Se on lojetta!"
YIIHHAAA! Teimme kunnon turistiekskursion cowboytapahtuma Calgary Stampedeen 4.-6.7. Asuimme nuo päivät Veli Niinimaan luona (Tuulan pikkuserkku). Täältä käsin teimme iskuja eri tapahtumiin, joita riittäisi koko viikoksi. Omat aikataulumme sallivat meidän olla Calgaryssa vain viikonvaihteen.
Lauantaina 5.7. satoi vettä miltei koko päivän, minkä takia osa tapahtumista peruutettiin. Nautimme Scandinavia-klubilla country-aamiaisen: pannukakkuja, nakkeja ja vaahterasiirappia. Talolla oli iloksemme heti aamusta rivitanssit. Niiden idea tuntui olevan, että country-vaatetettu juontaja sopotti monotonisella äänellä mikkiin vikkelän country-musan päälle ohjeita tanssijoille: pyöritä, pyöritä, parinvaihto, vaihtoaskel ym. Mummoilla ja papoilla meni lujaa, tyllihameet ja stetsonit heiluivat. Eeliskin totesi römeästi: "Jea!" ja pääsi tanssimaan Tuulan kanssa. Valtaosan päivää olimme katsomassa hevoskisoja (hepat hyppivät esteiden yli). Sateisen sään vuoksi väkeä ei ollut liiemmin liikkeellä; muksut pääsivät telttoihin taputtelemaan elukoita ja itsekin ponien selkään.
Sunnuntai veti suita messingille, koska oli aurinkoinen, mitä nyt satunnaisia pilviä ajelehti taivaalla. Olimme koko päivän rodeotapahtumassa ulkoilmastadionilla (joskin Eelis jäi Tuulan kanssa Velin talolle). Hilla ja Matti saivat stetsonit (yiihhaa!), näimme oikean intiaaniprinsessan ja Hilla pääsi hänen kanssaan yhteiskuvaankin. Stampedessa oli aivan tajuttomasti porukkaa! Massiivinen huvipuisto, arvontoja, pelejä, kilpailuja, rihkaman ja paremmankin tavaran myyntiä.
Katsoimme rodeotapahtuman kokonaan, vaikka Hillan oli välillä päästävä katsomaan hevosia, syömään jäätelöä ja muuten vain kirmaamaan muualla. Stetsonit osoittautuivat iltapäivällä hyväksi hankinnaksi auringon alkaessa toden teolla porottaa. Vaikka olimme nähneet rodeota aiemmin telkkarissa, oli paikan päällä kuitenkin erilainen tunnelma ja homma näytti paljon hurjemmalta! Alkuun kuunneltiin seisaaltaan Star Spangled Banner ja O Canada, liput hulmusivat, torvet soivat ja raketit paukkuivat. Sitten riehuvia hevosia, vasikoiden lassoamista, kilparatsastusta, akrobatiaa, Royal Canadian Mounted Police -ratsastusnäytös ja lopuksi härkärodeo. Voittaja taisi pysyä härän selässä jopa useamman sekunnin!
Stampeden jälkeen Matti ehti nipin napin aikomaansa bussiin ja palasi Edmontoniin. Greyhound kiidätti neljässä tunnissa Calgarysta Edmontoniin 43 dollarilla. Hanna, lapset, Tuula ja Mauri jatkoivat samana iltana Canmoreen ja Kalliovuorille. Maija-täti soittikin Edmontoniin turhaan 7.7.: päivänsankari oli matkoilla ja vain Matti kotona väsäämässä veroilmoitusta sekä esitelmää ja postereita seuraavan viikon kongressimatkaa varten!
Canmoressa Tuula, Mauri, Hanna ja lapset majoittuivat jo tutuksi tulleeseen Bow Valley Moteliin. Varsinaisesti seikkailut kuitenkin sijoittuivat Banffiin. Äimisteltiin vuoristojärvien epätodellisen turkoosia väriä Lake Minnewankan maisemissa ja kuumia lähteitä Cave and Basin'in "alkulähteellä". Täältä on koko Banffin suojelualue saanut alkunsa. Paikalla on vanha kylpylärakennus (nykyään matkamuistomyymälä) ja luola, josta kuuma vesi virtaa puroina ainutlaatuiselle suoalueelle, jonka Hilla nimesi jo talvella hajun perusteella Kananmunasuoksi. Illalla oli ohjelmassa käynti uudemmassa kylpylässä Upper Hot Springs'issä.
Seuraavana päivänä matka jatkui ja lastenlaulu-CD:t soivat. Lake Louise oli tupaten täynnä turisteja ja hinnat tuntuivat kohtuuttomilta; päätettiin siis vain täydentää muonavarastoa. Sää oli epävakaa, ja välillä ukkosti rankasti. Kanadankuukkeli sai ruokaa Mosquito Creek -nimisessä paikassa (jossa oli varsin vähän hyttysiä!), ja matka jatkui henkeä salpaavissa maisemissa. Illan suussa löysimme itsemme Saskatchewan River Crossing'ista, ja kun paikalla oli siedettävän oloinen motelli, päätimme armahtaa väsyneet lapset enemmältä autoilulta ja jäädä tänne yöksi.
Seuraavan päivän taival kulki Icefields Highwayta kohti Jasperia. Hanna sai kunnian käydä tutustumassa "maastobussilla" Athabasca-jäätikköön, joka on oikeastaan jäävirta, joka saa alkunsa Columbia Icefieldsistä. Kymmenen minuutin köröttely jättipyörin varustetulla nelivetobussilla jäätiköllä sijaitsevalle "parkkipaikalle", parikymmentä minuuttia tepastelua jäällä ja takaisin oli hintansa väärti. Kokemusta varjosti vain, että kamerassa ollut paperikuvafilmi ei tekisi oikeutta merkilliselle maisemalle. Päivän automatka oli onneksi lyhyehkö, ja iltapäivällä olimme Jasperissa. Löysimme mukavan B & B -paikan, jossa lapsia hauskuutti lupsakka koira. Paikan isäntäpariskunta oli kotiutunut neljä päivää aiemmin vuoden opettajavaihdosta Australiasta. Saamamme palvelu peittosi monin verroin minkä tahansa saman hintaisen motellin! Illalla kävimme piknikillä Lake Edithin rannalla, ja vaikkei meillä ollut pyyhkeitä mukana, Eelis paineli veteen sellaisella määrätietoisuudella ettei mitään ollut tehtävissä. Siinä oli "kotimaan" turisteille ihmettä kerrakseen, kun Suomi-poikanen pulikoi vuoristonraikkaassa järvessä! Hillakin kastautui kunnolla, kun houkuttimena oli yhden dollarin kolikko, tosin alkuun päästyä kylmyys ja kolikot eivät enää neitiä liikuttaneet, hauskaa oli ja hampaat kalisivat!
Torstaina tutustuttiin yöpaikan emännän suosittelemaan Maligne-kanjoniin ja järveen. Kanjoni on huima, kallioon tiensä syövyttämä puronen, joka virtaa paikoin yli kymmenen metrin syvyisessä kallionhalkeamassa. Puroon liittyy muutamassa kohdassa maanalaisia virtoja, jotka saavat alkunsa Maligne-järvestä. Itse järvi ja siinä oleva saari ovat muinaisia intiaanien pyhiä paikkoja. Järven ympäristö on rakentamaton, mutta paikka tuntui olevan ulkoilmaihmisten mekka: kanadalaiseen tapaan kaikki hinasivat rantaan oman veneen tai vähintään kanootin...
Kotimatka alkoi samana iltapäivänä, ja vuoret pienenivät hävitäkseen taustapeilistä. Meillä oli vielä viikko aikaa nauttia isovanhempien seurasta. Päivät kuluivat liiankin nopeaan, lapset läträsivät puistossa kahluualtaassa, välillä pistäydyttiin tutustumassa Edmontonin nähtävyyksiin. Perjantaina Matti lähti Tanskaan, ja lauantaina Tuula ja Mauri jatkoivat matkaansa Torontoon sukulaisten luo. Hanna ja lapset jäivät hiljaiseen taloon. Lapset kyselivät säännöllisin väliajoin paikalta puuttuvia sukulaisia, ja Hanna poti pitkästä aikaa kunnon koti-ikävää.
Samaan aikaan toisaalla... Matin kongressimatka Tanskaan 18.-25.7. toi (hänelle) hyvän tauon ankaraan Canada-elämään. Lennot olivat raskaita, joskin helppoja verrattuna Uudenvuoden lentoon Edmontoniin. Ei tarvinnut paimentaa kuin itseään! Vajaa viikko esitelmiä ja postereita maakiitäjäisistä, hieman retkeilyä, tutustumista Århusin pikkukaupunkiin sekä ajanviettoa muiden tutkijoiden seurassa. Ah eurooppalainen kahvi, leipä, juustot ja muu!
Aikaeroväsymystä kesti Tanskassa vain yhden päivän, palatessa Edmontoniin useamman. Saavuttuaan kongressimatkalta oli Matilla jo edessään korkean tason tutkijavierailu. Vanha opiskelija- ym. tuttu vuosien varrelta, Tukholman yliopistossa työskentelevä Niklas W. saapui sunnuntaina kyläilemään (palatakseen seuraavana aamuna takaisin Ruotsiin). Niklas joutui heti lukemaan Eelikselle eläinkirjaa, vaikka jet lag painoi... - Seuraavan viikon alussa Matti selvitteli jo House Riverin maastokauden lopettamiseen liittyviä kysymyksiä. Neuvottelut maastoryhmän kanssa päättyivät tyydyttävään kompromissiin: pyydykset poistettaisiin talven tieltä elokuun puolivälissä.
Hillan ja Eeliksen leikkejä ja pulinoita heinäkuussa. Lapset oppivat vähitelen leikkimään yhdessä, ja heillä on hyvärytmisiä, itse keksittyjä leikkejä. Tässä kolme. (1) Lapset istuvat sylikkäin jousitetulla sohvalla tai sängyllä ja yrittävät pomppia istuallaan hokien "dappa-dappa-dappa". (2) Lapset - etenkin Eelis - pomppivat sängyllä tai sohvalla laulaen "Minä olen dadio, dadio, dadio oi-joi-joi". (3) Eelis istuu muovisessa lelulaatikossa (joka on patjan päällä). Hilla keinuttaa laatikkoa ja lopulta kippaa kumolleen. Samalla lapset laulavat "Satamasta pangon, satamasta pangon!", jonka tahtiin "laiva" keinuu ja lopulta kaatuu. - Onneksi "kovennettua kanadaa" on reilu vuosi j�ljell�; lapset voivat (varovasti) nauttia pomppimisesta jo hieman ik��ntyneill� joustinpatjoilla.
Lapset jaksavat ilahduttaa kotona ajoittain rasittuneita vanhempiaan. Eräänäkin iltana Hilla värväsi Mattia parvekkeelle retkelle: "Tuu isi kekkereille! Täällä on keksihissi!" Eelis taas tykkää laulaa muistamansa laulut yhteen pötköön. Hauskoja piirustuksia, muistilappuja ja "toimintaohjeita" ilmestyy taloon solkenaan. Hilla esitteli 29.7. juuri töistä tulleelle Matille laatimansa listan tavaroista, jotka täytyy olla mukana retkellä:
- Jell-oa
- Omenaa
- Kkraiskrispii
- Nalle
- Eelis
- Sydämmen-muotoisia voileipiä
- Tyyny
- Kiikari
- Sateenvarjo
- Hattu
- Viltti
Hilla totesi, että listassa on kaikki, mitä retkellä tarvitaan. Päätimme listan siivittämänä saman tien, että lähtisimme seuraavana viikonvaihteena Drumhellerin dinosauruspuistoon. Siitä sitten sinnempänä, olisihan tuo viikonloppu jo elokuuta.