JOULUKUU 2005
Kuukausi alkoi pakkasilla, mutta ennen joulua lauhtui; lumet hävisivät melkein kokonaan ja aurinko paisteli harva se päivä. Matti oli töissä jouluaattoon asti, samoin Hilla ja Eelis kouluissaan. Hilla liittyi paikalliseen partioon ja sai paitsi hienon partiopaidan nauhoineen ja huiveineen, myös pääsi lentämään pienkoneella 3.12. South Cooking Lake'lla. Hanna lähti mukaan ja pääsi myös katsomaan Edmontonin itäpuolisia maaseutuja ilmasta käsin.
Joulua odotellessa hankittiin ja koristeltiin joulupuu, siivottiin ja laitettiin jouluruokia. Jouluksi leivotut piparit katosivat saman tien, mutta Ikeasta sai hyviä appelsiinilla maustettuja korvikkeita. Eeliksen koulun joulujuhlallisuudet menivät valitettavasti pienen sairastelun takia sivu suun. Hillalla oli koulussaan 8.12. Celebration of Learning (teemana satavuotias Edmonton) ja 15.12. perinteinen talvikonsertti, muttei mitään virallisesti jouluun tai muuhun arkaluontoiseen viittaavaa. Koulun oppilaat esittivät joulunäytelmänä sadun "Snowman". Hilla esiintyi parissa kohtauksessa ja lauloi kuorossa. Mukava ilta; Eeliskin jaksoi katsoa melkein koko näytelmän, vaikka ajoitus oli klo 19:00-20:30... Matin laitoksen perinteinen joulujuhla oli 21.12. Faculty Club'illa; lapsetkin pääsivät nappailemaan vartaita ja hedelmiä, aikuisille oli myös olutta ja viiniä. Hannalla ja Suomi-seuran kuorolla oli pari ikimuistoista laulukeikkaa mm. Edmontonin Legislature House'ssa. Matti kävi Pinned-orkesterin (tunnetaan myös nimellä Colin Bergeron All Stars) kanssa hänkin soittamassa kaksi keikkaa, toisen Tofield'issa (tunnin ajo Edmontonista itään) luonnonsuojeluväen auction'issa (eräänlainen huutokauppa) ja toisen Biological Sciences'in varsin muodollisessa joulujuhlassa. Laulajatähti Dustin Hartley esitteli Matin olevan "Metal drummer from hell" ja musiikkityylin olevan "Rockin' Bluegrass"...
Jouluun liittyi myös tulevaisuuden suunnittelua pitkällä tähtäimellä...
Eelis: "Isi, äiti sanoi että me muutetaan Suomeen."
Matti: "Äiti on varmaan oikeassa siinä."
Eelis: "Ja sinä olet väärässä!"
...ja lyhyellä tähtäimellä. Hilla toivoi Joulupukilta Game Boy -pelikonetta. Olisiko pian aika paljastaa Joulupukin syvin olemus?
Hanna: "Ne on Hilla oikeasti aika kalliita."
Hilla: "Ei se haittaa, tontut tekee niitä Joulupukille ilmaiseksi!"
Jouluaattoiltana käytiin katsomassa Bright Nights -valoshow Hawrelak Park'issa (lumettomassa maisemassa valot näyttäytyivät itse asiassa aika hienosti) ja sen jälkeen köröttelemässä Candy Cane Lane'lla. Täällähän on korttelikaupalla varta vasten ihasteltaviksi rakennettuja, jouluaiheisia pihoja värivaloineen sekä poro-, lumiukko- ja joulupukkihahmoineen. Nyt oli varsin ruuhkaista, mutta Joulupukin vierailua odotellessa oli pakko keksiä tekemistä, muutoin illasta olisi tullut pitkä. Kaikkien yllätykseksi itse Joulupukki ajoi isolla pick-upilla vastaan huiskutellen auton ikkunasta! Matti ja Hilla keskustelivat pitkään, oliko se oikea joulupukki, mutta Hilla oli sitä mieltä, että oikeahan se oli. Aikaa vilkutteluun jää, kun jakaa lahjat nopeasti, ja Joulupukkihan on nopea!
Kotiin palatessa meitä odotti aikamoinen lahjaröykkiö joulupuumme (mänty, koska fir'eja ei ollut enää viikkoa aiemmin saatavissa) alla. Matti ja Hanna saivat Karsteneilta vaikean narutehtävän, joka tosin ratkesi seuraavana aamuna. Eelis sai Thomas the Tank Engine -pelin sekä robotin, joka pulisi, kulki itsekseen ja kääntyili esteen sattuessa tielle. Hilla taas oli aivan tohkeissaan, kun paketista kuoriutui -- Game Boy! Muitakin ihania lahjoja kuoriutui kääreistä: villasukkia, kirjoja, pelejä, musiikkitallenteita... Lahjojen ohella nautiskelimme joulupöydän antimista kinkkuineen ja laatikoineen. Muutamasta paketista löytyi jälkiruuaksi salmiakkia...
Tapaninpäivänä oli taas hässäkkää. Hanna ja Hilla lähtivät aamu-kymmeneksi Whyte Avenue'lle kirkkoon, missä oli tuttumme Analian lapsen kastejuhla. Eelis oli yllättävän hitaalla (aamuisin hän on yleensä kaikkein reippain pukemaan ja syömään) ja joutui jäämään Matin kanssa kotiin ja kohta lähtemään Calgaryyn hakemaan Hilkka-mummaa, joka tulisi vieraaksemme vajaaksi kahdeksi viikoksi. Eelis aloitti reippaan parituntisen tarinatuokion auton ohittaessa Calgary Trail'in varressa olevan, valtavan SuperStore-marketin. Valitettavasti Matti ei myöhemmin kunnolla muistanut kuin kolme tarinaa...
Tarina 1. Eelis selitti: "Superstoorista saa näin isoja karkkeja!", esitti noin jalkapallon kokoista objektia käsillään ja jatkoi: " Ja sieltä saa myös isoja banaaneja!" Matti kysyi, ovatko banaanit niin isoja, että ne täytyy laittaa auton kattotelineelle, mihin Eelis: "Ei kun ne mahtuu auton sisään. Mutta sieltä saa myös isoja hampurilaisia. Niistä isketään vasaralla paloja!"
Tarina 2. Eelis muisteli lääkärissä käyntiään: "Sen lääkärin nimi oli Doctor Phull. Se katsoi minun paistikkaita ja antoi antipinoottia." (Eeliksellä olivat kaulan imusolmukkeet olleet paisuksissa, ja lääkäri, jonka nimen Eelis muuten lausui "Fuul", mitenkäs muuten, määräsi antibioottikuurin.)
Tarina 3. Eelis pohti haisunäätiä ja kysyi, onko Matti nähnyt sellaisia. Matti: "Olen nähnyt pari kertaa, mutta kyllä ne aika harvinaisia on." Eelis kysyi, onko haisunäätiä Suomessa, johon Matti arveli, että korkeintaan jossain eläintarhassa. Haluaisiko Eelis nähdä haisunäädän? Silloin pitäisi mennä hämärissä maaseudulle. Eelis: "Minä en haluaisi nähdä haisunäätää. Ne päästää kovan äänen ja hajun!"
Hilkka-mumma toi vielä pienen post-joulun muutamine paketteineen, ruisleipineen, salmiakkeineen ja Iso-mumman pipareineen. Saimme myös kaivatut uudet villasukat; nyt kelpaisi riehua talvisissa olosuhteissa. Kiitokset kaikille meitä raukkoja siirtolaisia muistaneille. Iloitsimme paitsi monituisista paketeista, myös jokaisesta kortista ja sähköpostiviestistä!
Lopuksi toivotamme kaikille nettisivujamme seuraaville OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2006!